29.11.2014 Rallisekoiluja Vantaalla ;)

Länsi-Vantaan ralli käytiin taas lauantaina, konkareiden laskujen mukaan jo seitsemättä kertaa. Sää oli pilvinen ja leuto, välillä sateli jopa sakeasti räntää ja asteita oli +1.

Oma reittini oli seuraavanlainen: päätin heti aamusta mennä ensimmäiseksi Pyymosan mäelle etsimään ja kuuntelemaan, kun aamulla voi joku hiljaisempi laji päästellä ääniä hiljaisuudessa..näin ajattelin. Tämä oli ehkä ensimmäinen virhe "strategiassa", tai oliko tragediassa. Lentokoneita ainakin lappoi klo 8:30 enemmän kuin tarpeeksi....hyvin kuului!

Mäeltä irtosivat mm pikkukäpylintu, korppi, keltasirkku, palokärki, käpytikka, kaikki äänen muodossa. Näiden lisäksi djuppaili pikkukäpylinnuista täysin poikkeava ääni, isokäpylintu. Ääni kuului täsmälleen samasta paikasta kuin viikko sitten nähdyt isokäpylinnut olivat, mutta nyt en päässyt lintuja näkemään vaikka koitin yli puoli tuntia niitä etsiä. Päätin jättää sen pois listoilta. Metsästä löytyi hippiäinen, muttei tiaisia. Eräs mäen tavoitelaji, pikkutikka, ei suvainnut löytyä. Noh, mätäojalla niitä näkyi viikko sitten.


räkättiparvet olivat päivän sana

Arto tuli portilla vastaan ja kertoi nähneensä kulorastaan, Kim ja Hilkka taas kanahaukan. Lähdin pyryn saetessa kohti Pitkäjärven tornia, mutta päätinkin koukata Hämeenkylän kirkon puistikkoon. Ilma oli sakeanaan rastaita ja tavoittelemani viherpeippokin löytyi. Erään antennin päälle laskeutui puluja, joka oli hyvä juttu. Fasaani on paikasta usein merkitty tiiraan, nyt ei löytynyt.

Pitkäjärven tornissa Klasu oli löytänyt viisi lajia ja neuvoi rehdisti mm isolepinkäisen paikan. Kanadanhanhia oli 11 kpl, lisäksi laulujoutsenia, telkkiä ja heinureita. Harkitsin torniin jäämistä, mutta mieli paloi radalle...virhe numero 2! Ajoin koskikaraa etsimään vantaankoskelle, mutten viitsinyt poiketa fasaania etsimässä Kimin tiiraan merkityssä paikassa Petikossa. Virhe nro 3! heh hee!

Koskella oli joka paikassa kalamiehiä, joten ymmärrettävästi karat olivat kadonneet. Tänne olisi pitänyt tulla aamusta, eikä Pyymosaan.virhe nro 4. Koskelta ei karttunut muuta kuin kokemusta ja raitista ilmaa. Erän kalastajapoika kertoi, että meritaimenta ja kirjoa siellä koitetaan. Kello oli tässä kohden reilut 12.

Lähdin ex tempore Vantaanlakson siirtolapuutarhaan, jonka maastoissa asuin 2009 asti. Fasaanikin on paikalla vakioasukas, muttei nyt. Lohdutuksena löytyi kummatkin varpuset varmaan sadan yksilön voimin, sekä vihervarpuset. Rastaita oli aivan julmetusti, muttei mitään uusia lajeja. Tarkemmalla haulla tuo on kyllä potentiaalinen paikka, lintua oli paljon.

Lähdin kotiin Kannistoon syömään, matkalla kävin tutulta paikalta Vantaanjoen mutkista hakemassa puukiipijän ja kuusitintin, hömöt ja töyhtöpäät eivät löytyneet. Klo 13:45 oli ruoka masussa ja suunta kohti Myyrmäkeä Rajatorpan kautta (poika mummolle). Mätäojalla oli viikko sitten pikkutikkoja, nyt ei. Kanahaukka sen sijaan liisi ojan yli, pyrstötintti surisi puskissa. Eräs urpiaisen oloinen piipittäjä katosi tinttiä etsiessä, eikä palannut. Klo 15 maissa pohjoisen sillan luona jokin pieni ja ruskea lensi lammikon yli ja putosi puskaan. En ehtinyt nähdä muuta kuin että tasaisen värinen ja pajulinnun kokoinen. Punarinnaksi se ehkä nippa nappa sopisi, mutta eipähän vaan tullut esiin enää. Katosi kuin maan nielemänä, vaikka näin mihin laskeutui.

Purku Rio Grandessa on kisan paras suola. Oma ennätys 30 lajia ei riittänyt mihinkään ekosarjan hirmuja "ammatilaisia" vastaan. Otso oli aivan hirmuisessa vireessä, 7 ässän siivittämänä jaettu kisaennätys, 43. Kim ja Hilkkakin parantelivat ennätystään 34:ään. Otso oli vetäissyt Pyymosan lenkiltä mm missaamani pikkutikan, vuorihempon, isokäpylinnut, pulmusen ja pyyn! Pitkäjärven tornissa oli heti lähdettyäni löytynyt kahta lajia lokkeja ja pilkkasiipi...! Kimin fasaanipaikalla Petikossa oli ollut se fasaani, sekä koskikarat koskella heti aamulla, ennen kalastajia. Sokerina pohjilla oli Myyrmäessä ollut hiiripöllökin, autolla ajoin ohitse ehkä 100m päästä. Uusia lajeja kisalle oli myös teeri ja kulorastas.

Suuret onnittelut voittajille ja mukavata oli kisata, ensi vuonna taas uudelleen.

6.11.2014 Suomenojan Kashmirinuunilintu ("Humei")

Talvi tuli Etelä-Suomeenkin tänään lumisateen myötä, mutta jäänee yhden päivän mittaiseksi. Talvirenkaat auton alla ajelin kuitenkin ajoissa töihin ja odotin, että löytääkö porukat eilen ilmoitettua Kahsmirinuunilintua Suomenojan lämpöputkelta. Klo 9 jälkeen kaivattu piippi tuli "siipijuovafyllari löytynyt ja hallinnassa". Stoppi työpäivään ja menoksi.

VArtin päästä kurvasin SUomenojan parkkikselle Heijy:n kanssa yhtä aikaa. Pekka Komi huudahti heti, että mikä siellä vilahti takanamme? Paljastui tiltaltiksi, ihan kiva marraspinna siitä.

Porukka etsi lintua ehkäpä vain kymmenisen minuuttia, kun plokkasin pienen linnun vilahtavan putken länsipuolen ison puun juurella. Ei se se ole kuiteskaan...sen jälkeen lintu nousikin lentoon ja tuli kohti. Huudahdin muille, että nyt tulee joku sopiva!

Lintu putosi ihan eteen, mutta pusikon takalaidalle. Pieni piipertäjä liikkui kuin salama, mutta kerkesin nähdä siipijuovat, siinähän se! Ei niin kirkkaat kuin inolla, sopii humeihin. Lintu ei äännellyt ja katosi pikkutikan säestämänä. Oli aika palata töihin, suomenpinna 252 plakkarissa.

PS ei kuvia, oli liian nopea ja vaikea kuvattava, harmi!

1.11.2014 Kiva startti marraskuuhun Vuosaaresta

Fööri oli luvannut taas sunnuntaille sadetta (kolmas peräkkäinen sunnuntai), mutta lauantaina paistaisi suulberi! Lisäksi kaupat olisivat kiinni Pyhäinpäivän johdosta, joten shoppailukiireitäkään ei olisi.

Pajulintu vuosaaressa. Pajulintu...suomen yleisin lintu. Miksi mennä siis Vuosaareen asti sitä katsomaan? Joka tapauksessa heräsin klo 6:10 ja löysin itseni Vuosaaren Porsniemestä 7:30 etsimästä PAJULINTUA. 15 muun kanssa. Tai etsimisestä ei voi puhua, koskapa kaikki seisoivat siistissä rivissä pajuryteikön edustalla juttelemassa mukavia. Ja katso, klo 8 tasan lintu lennähti siihen 5m päähän (taisin jopa huomata sen ekana, 0.02s ennen muita), esitteli vaaleat jalkansa ja katosi. Pim, marraskuun pinna, jee.

 

 

pajulinnun leppoisaa bointsaamista 1.11

 

Siittäpä sitten täyttömäelle etsimään...jotain. Olihan siellä nähty viikolla vuorihemppoa, mulelia ja jopa pari tunturikihua, mutta ei pariin päivään.

 

Jätin auton kerrankin ABC:n puoleille portille ja kävelyaika lyheni kolmannekseen, olenpa ollut ääliö. Noustessa näkyi jo ekat tilhiparvet, joita meni pitkin aamua. Selkeästi tilhet olivat tulleet etelään sankoin joukoin, pihlajanmarjoja kun piisaa.

 

Laulujoutsenten muuttokin on näemmä menossa, parvia lappasi ensimmäisen tunnin aikana useita, yhteensä ehkä 60 lintua.

 

suurimmassa parvessa oli 35 lintua

 

Sitten alkoi mennä odotettua lajia, nimittäin taviokuurnia! Näin itse 1+3+5+8+9=26 ja missasin kaksi 25:n parvea, huh huh! Muitakin mukavia marraskuun lajeja tippui, kaksi hiirihaukkaa, peippo ym pikkukivaa. Meni jopa keskikokoinen kahlaaja, muttei saatu määritettyä. Suokukko?

 

Sitten kaksi ornia tuli mäelle kertoen nähneensä juuri a) vuorihemppoja b) mustaleppälinnun alempana rinteellä. No ei kun menoksi, jossa porukkaa liikuskeli etsien näitä samoja. Lähestyin erästä evästän syövää herraa puhuen samalla luuriin, kun silmänurkassa vilahti muleli-ehdokas. Ja sehän se, n-puk mustaleppälintu paljasti itsensä komeasti myötävalossa, makoisaa.

 



nätti muleli, siiven paneeli viittaa nuoreen koiraaseen

 

Juteltiin siinä mukavia, päivityksen laitoin hälyverkkoon (pari hälyä vuodessa pitää lääkärin loitolla). Porukkaa tuli lisää, vuorihempotkin olivat taas olleet esillä. Tiltalttia on nähty hetki sitten, samoin rautiaisen ääntä kuultu.

 

Sitten paikalle lennähti lähes syliin 5 pikkulintua, jotka määritettiin heti vuorihempoiksi. Elis, jipii. Nro 251. Hempot katosivat, mutta tulivat sitten vastavaloon aivan eteen tyrkylle. Kuvia ottamaan, tässä jotain dokua:

 

vuorihemppo, elis

 

Mukava päivä kerta kaikkiaan, maakotkaa ja tunturikiurua vaille täydellinen. Lähtiessä kuului vielä rautiaisen helinää, muttei saanut varmaksi, koska tiklit äänteli samalla lailla samoissa puskissa.

 

Puskista puheen ollen, mitä lienevät nämä mäellä kasvavat "kaktukset"? Olo oli kuin mexicossa.

 

 

 





26.10.2014 250 Lajia katki kirjosiipikäpylinnulla

250 lajia katkesi tänään, oikein todennäköisellä lajilla jopa. Viikon verran Meilahden sairaalan (naistenklinikka) pihalla tööttäilleet kirjoloxiat piti käydä yrittämässä, onnistuneesti. Tiiran mukaan paikalla on ollut viime päivinä yksi nuori lintu, joten sitä opiskelemaan ja ääntä xeno cantosta kuuntelemaan.

Paikalla klo 8:40 (talviaika alkoi tänään) oli jo kaksi ornia, jotka kertoivat ison käpylintuparven lähteneen pois. Pari uutta lintua tuli, muttei sitä toivottua. Toinen kaveri lähti HIetaniemeen etsimään, jäin toisen kanssa paikalle.

Puolisen tuntia meni, sitten olin kuulevinani tööttäyksen sairaalan pihasta. Kierrettiin sinne, muttei mitään. Sitten alkoi tapahtua, tööttäily kasvoi ja puihin lehahti pari lintua. Yksi istahti talon katon reunukselle noin kolmeksi sekunniksi, mutta ehdin kiikaroida ad n kirjosiipikäppärin juuri ajoissa, kaksi leveää siipijuovaa näkyi joten nuori se ei ollut. Ääntä kuului lisää, mutten saanut enää näköyhteyttä. Se siitä, juhlalintu oli löytynyt ;)

 Täällä ollaan! No ei olla, pikkukäpylintu siellä vain on kävyn takana

 

Matalajärvellä oli tarjolla vuodenpinnaksi lapasotka, mutta sepä olikin vaikea löytää. Järvi oli pullollaan kanadanhanhia ja muuta massaa, muttei sotkaa. Eräs mies kertoi, että ne olivat olleet eilen etuoikealla, kaksi n-pukuista. Keskitin etsinnät sille ja kas, sieltä löytyi yksi alituiseen sukelteleva lapasotka. Vuodenpinna 205.

Pitkäsuolla oli viikko sitten Tunturikiuru, jota en saanut. Piti taas yrittää ja taas oli tihkusade, joka on todella mukava ryömintäkeli. Siis ryömintäkeli: paikalla on iso portti, jonka alta alueelle on ryömittävä tätänykyä kurassa. 9 pulmusta löytyi, muttei taaskaan kiurua. Ehkä se vielä löytyy.

Viikko sitten nasahti kovana maakotkien muuttopäivänä mukava vantaanpinna, kun esiaikuinen maakotka liiteli matalalla ja jäi erääseen kuuseen tunniksi. Nyt ei ollut näkyvyyttä, joten kotiin jouti lähteä.

Pikkutikkanaaras viikon takaa kun aurinko vielä paistoi

18.9.2014 Kaksi elistä lisää

Vantaan Isoniitulla on hiippaillut koko viikon aikuinen keräkurmitsa. Kurmitsan jalassa on jotain vikaa, koskapa se kävelee hieman horjuen ja ikään kuin olisi humalassa. Reippaalta se kuitenkin näyttää, joten kaipa se selviää.

Samalta paikalta on havaittu jo useasti myös nuori arosuohaukka, joten käväisin tiistaina kokeilemassa kumpaakin. Kurmitsa löytyi (Vantaanpinna), arosuo oli ollut paikalla puolisen tuntia aiemmin. Kaimapoika Leppänen oli myös paikalla kameroineen, oli saanut macrosta messeviä kuvia.

Yktäkkiä, varoittamatta kuin päämisterille, kuului lyhyt di-liu. Oliko se, oliko se nyt viimein? Kyllä vain, Timo kuittasi hetken (sekunti) mietittyään, kangaskiuru. Tämä puutelistan helpoin ja kolme vuotta odottanut "rari" antautui vihdoinkin elislistalle.

Punakottarainen oli odottanut Suomenojalla kiltisti jo viisi päivää. Nousee aina langalle klo 7, poistuu 7:20. Palaa langoille 19:00, putoaa kaislikkoon 19:30. Tiistai-iltana tuli taas tieto, että kottarainen oli painunut ruovikkoon, tämä ratkaisi.

Keskiviikkona oli itsellä aamuvuoro, joten kello soimaan 6:00. Torniin ajaa sellaiset 35 minuuttia, joten lähtiessäni klo 6:20 kotoa oli jo hieman kiire! Auto parkkiin 6:55 Suomenojan pohjoispuolelle ja ripeää marssia torniin, samalla voimalinjoja pälyillen.

6:57 ollessani 20m päässä tornista, koko kottaraisparvi nousi langoille. Äkkiä torniin viimeiset metrit, jossa 2 bongaria jo oli odottamassa. Putki tanaan ja lintu kuviin.

Nuori vaaleapukuinen punakottarainen napotti hyvin hollilla, mutta kaukana. Keltainen nokantyvi erottui nippa nappa. Eräs bongari oli paikalla jo viidettä kertaa (!), ja poistui samantien...heh. Itselläkin oli kiire jo töihin, mutta maltoin olla sentään 10min. Kottaraiset olivat poistuneet taas klo 7:30.

Ja KUINKA OLLAKAAN, illalla ei enää punakottaraista havaittu palaavaksi muiden mukana. Eikä sitä tätä kirjoittaessa olla enää havaittu, joten olin paikalla aivan viime tingassa.

Elis oli nro 249, seuraava onkin sitten "juhlakalu", 250. Mikähän se voisi olla? Veikataan ohan pokkana taigauunilintua, niitähän on nyt liikkeellä. Tai pikkukiljukotka....punapäälepinkäinenkin jäi Vuosaaresta hakematta.

14.9.2014 Macro ja pere

Finnoolla on havaittu punakottarainen, joka on paikalla kottaraisparvessa. Parvi yöpyy Finnoolla, mutta on poissa päiväsaikaan, joten mahdollisuus nähdä kyseinen lintu on illalla klo 19 jälkeen, tai aamuisin 7 maissa.

Enivei, vasta kello 10:50 olin taas Maarin tornissa. Meinasin mennä vaihteeksi Viikkiin, mutta punakottaraisen läsnäolo ja mahdollinen ilmaantuminen Finnooseen aiheutti sen, että oli oltava lähempänä Suomenojaa.

Länsi-Vantaan ringin Arto oli tornissa ja kertoi saaneensa Jussin kanssa linnusta aamulla eliksen! Ei siis ihan yleinen vieras, jos noinkin kokeneille bongareille elis....onko sinne mentävä, tiistai-aamuna?

Maarin tornissa oli heti hyvä meno, vuodariksi heti ad pere, eli muuttohaukka! Pere meni korkealla yltä, pyöri siellä jonniin aikaa ja dokumenttikuva tuli otettua.

 

suttuinen kuva ad perestä, laji käy silti ilmi

 

Varpushaukkoja lappoi kymmeniä, kurkiakin 150 vaikka eilisiin koviin lukuihin ei enää päästykään. Kaksi sinisuota kävi nostattamassa tunnelmaa, Vuosaaresta ilmoitettiin peräti kolme arosuohaukkaa parin tunnin sisällä! Osa oli menossa länteen, muttei yhtään tullut Espooseen hollille.

 

Mukavasti tuli vuodarilistalle myös sen ehkä helpoin puute, pikkutikka. Se lennähteli ja päästi lopulta kikityksen, josta vieruskaveri Karonen sen tunnisti. Samoin kaksi pähkinähakkia, jotka lensivät Leppävaaraan päin. Syyskuun pinnat vielä tukkasotkasta ja -koskelosta.

Petomuutto hiipui klo 15 jälkeen ja ennen neljää lähdin kotiin. Ja niinhän siinä kävi, että Jani Ceder oli nähnyt vielä 16:50 käärmekotkan! Aina ei voi voittaa.

Kotiin päästyäni tuli hälytys peräjänkulman pelloilta, Antti Mähönen katseli nuorta macroa eli arosuohaukkaa. En ehtinyt kenkiä riisua, joten samantien sinne. Ja ihme tapahtui, pellolle päästyäni ja Antin kanssa juteltuani macro ilmaantui vielä kerran aika hyvälle hollille. Putki oli autossa, mutta kameralla sain kohtuullisia tunnistuskuvia.

1kv nuori arosuohaukka

 

Päivä oli tällä pulkassa ja samalla rikkoontui viime vuotinen vuodariennätys, nyt koossa on 197 lajia. Ei siis mitään, mutta ennätys silti.

 

PS. Punakottarainen palasi taas illalla Suomenojalle, olisiko siellä tiistaihin asti?

7.9.2014 Niittysuohaukka ja muita raripetoja

Lämmin syyskuinen sunnuntai houkuttaa lintuihmisiä tehokkaasti torneihin staijaamaan, niinpä Maarin torni olikin hyvin miehitetty klo 10:40 kun kiipesin sinne. Nurkasta löytyi vielä tilaa yhdelle, joka ei käytä rexonaa, joten änkesin sinne.

Aurinko paistoi ja linnut ei laulaneet. Ainakaan reviirilauluja. Ensimmäiseksi putkeen löytyi kolme sirriä, pitkän nokan perusteella kuovisirrejä. Mainitsin asiasta ohimennen, jolloin kävi ilmi ettei kukaan ollut huomannut niitä vielä, vaikka olivat aivan nenän edessä! Tosisponde kuovisirri siis sillekin listalle (tosispondet=itse ensimmäisenä havaitut).

Muitakin "kovia" lajeja vastaperustetulle syyskuun-pinnalistalle löytyi: mm. harmaalokki (!) Petoja meni aika hyvin. Vuosaaressa löydetty arosuohaukka oli nähty Talissa, ja Jani Ceder plokkasikin pedon kaukana, jäi pelkäksi sirosuoksi. Itse missasin koko pedon, ei löytynyt.

Hetken kuluttua pamahti taas: vieruskaveri kertoi että katsoo tod näköistä punajalkahaukkaa korkealla ylhäällä. Putket kääntyivät, jolloin muutkin myöntelivät asian olevan juuri näin. Valkoiset posket, keltaista päässä ja vaaleampi selkä, 1kv:n tuntomerkkejä kaikki. Itsekin näin, kuinka peto nappaili hyönteisiä, mutta nuo yksityiskohdat eivät erotu kowallani. Onko todellakin niin, että tarvitsen kalliimman putken? Vuodari kuitenkin vesparista.

Eikä kauaakaan, kun tuijotettiin jo toista sirosuohaukkaa menossa länteen. Tällä kertaa erottui, että kauluria ei oikein ole, maha on vaalea eikä punainen. Kyseessä siis n-pukuinen lintu, todennäköisesti aikuinen arosuohaukka-naaras. Mutta sirosuoksi sekin jäi.

Välillä löysin tornin vierestä kertun, jonka muut kävivät tunnistamassa rytikerttuseksi. Syyskuun pinna siitä.

tämä tunnistettiin rytikerttuseksi

Sääksiä kalasteli lahdella, varpus-, ruskosuo-, kana-, hiiri- ja mehiläishaukkoja muutti kohtalaisen hyvin.

 Nuori ruskosuohaukka

 

Kolmas kerta toden sanoi, kun huomasin suohaukan menevät taas länteen. Huutelin koordinaatteja ja mainitsin kohteen olevan siron oloinen. Kohta kovempi kaarti löysi linnun ja pian alkoi hahmottumaan, että tuntomerkit viittaavat niittysuohaukkaan, 1kv yksilöön! Kohta tuli soitto torniin, jossa kerrottiin että lahden toiselta puolelta oli juuri kuvattu ylilentävä nuori niittysuo, joten tämä varmisti määrityksen oikeaksi. Tosisponde niittysuohaukka, oho! Ja ELIS tietysti.

Kolme suohaukkaa meni siis, eikä yhtään sinisuota. Outoa.

12.8.2014 Mustaotsalepinkäinen Espoossa

Töistä tultua oli tullut hälytys Espoon Röylästä (ajoaika sinne alle 20min...), Sami Tuomela oli löytänyt mustaotsalepinkäisen. Ihan kiva, mutta kun piti perheen kanssa käydä isonittua katsomassa...olkoon niin. Kaipa se lepinkäinenkin katoaa, vaikkei niillä kuitenkaan ole tapana, kuulemma.

Isoniitulla oli vain sepelkyyhkyjä, ei petoja. Punajalkahaukkoja on nyt  liikenteessä, mutta eipä näkynyt niitäkään. Yksi pikkulanttu ja parit fasaanit.

Kävellessä tuli taas päivitys, Jussin viesti kertoi linnun olevan hyvin näkösällä. Ei hemmetti, nyt mentiin. Paikalle ajaessa iskin osoitteen kännykän gepsiin ja pian olinkin jo perillä. Paikalla oli menossa myös jonkinlainen pyöräilykisa, joten hulinaa riitti kyläläisten ihmeteltäväksi.

Autosta ulos ja ensimminen vastaantulija sanoi "voi nautiskella, hyvin näkösällä". Lintu näkyikin heikosti kiikareilla, putkella hyvin.

 

mustaotsalepinkäinen, ilmeisesti vanha koiras

 

Paikalla oli väkeä ehkä kymmenkunta, osa lähti ja uusia tuli.



9.8.2014 Verta, hikeä ja ....virtaväiskejä!

Kesä on mennyt lintumaailmaa ajatellen aika hissukseen. Ei ihmeempiä lajeja, eikä oikein muutakaan kerrottavaa. Noh, ainoa tapaus lienee epäonnistuneet Viirusirkkalinnun bongausyritykset Enossa. Neljänä iltana kävin jalkapallo-ottelujen välillä bongaamassa ilmoitettua lintua sukulaisteni luota käsin (jossa olin viikon kylässä), mutta ei. Lintu oli ottanut ritolat ja oli paikalla vain yhden illan. Tohmajärven ja Lieksan linnut kyllä lauloivat viikkoja.....mutta tietysti tämä Enon lintu EI.

Ai niin, toinen kertomisen arvoinen lienee spontaani kehrääjä juhannuspäivän yönä Petikon metsissä, lämmintä oli kokonaista +3 astetta kun ajelin pitkin Vantaata.

Tiedotuksessa oli Vantaalta/Helsingistä ilmoitettu VIRTAVÄSTÄRÄKKI, jonka missasin pari vuotta sitten Vantaankoskelta. Enosta palattuani piti lähteä koittamaan lintua elikseksi ja Vantaanpinnaksi.

Paikalle tullessa klo 13:30 porukka kertoi, että lintu oli nähty aamulla ja kuultu puoli tuntia sitten. Auringonpalvojia oli asettunut lintujen vakipaikalle padolle, joten laskeuduin alas joen rantaan. Hetken kuluttua tuli tunne, että ylös padolle ja äkkiä....ja toden totta, porukka kuvasi ja katseli virtaväiskiä. Menin puolijuoksua paikalle, mutta lintu katosi juuri ennen kuin ehdin....damn! Porukka lähti koteihinsa, ainoa väiskitön (minä) jäi paikalle erään herrasmiehen kanssa. Linnut olivat ilmeisesti katveessa joenmutkan takana.

LAskeuduin lopulta taas rantaan, mutta turhaan. Joki oli aika kapea ja vesi alhaalla, hullu voisi päästä yli Helsingin puolelle. Hullu yritti, ja pääsi.

Etenin varovasti, heti lennähti pitkäpyrstöinen lintu joen yli. Hetken kuluttua taas, nyt näin että lintu oli väiski, virta sellainen. Hetki lisää ja puuhun lensi hyvälle hollille ilmeisesti naaras, keltainen maha ja alaperä, muttei ilmeisesti kurkkulappua. Sitten tuli nuori ja istui hyvälle hollille, otin kuvia tästä.

 

 

nuori virtavästäräkki

 

Palasin takaisin joen yli, ihmeen ketterästi pääsinkin...kalastuskokemuksesta on hyötyä. Juuri kun onnittelin itseäni, ylpeys kävi lankeemuksen edestä. Kumautin paljaan sääreni puunrungon kärkeen, joka lojui maassa ihan näkösällä. Kivasti lähti nahkat, mutta mitäs siitä ;)

 

verta ja hikeä vaati tämä bongaus

 

Palailin kotiin Isoniitun kautta, jossa pellot oli jo puitu! Heinäkuun helteet ovat kypsyttäneet viljan ajoissa. n 150 sepelkyyhkyä ja uuttua ruokaili pellossa, yksi pulukin näkyi.

 

 

3kv ja 1kv ruskosuohaukat lentelivät pellolla, sain nuoremmasta ok otoksia.

 

1kv ruskis, päälaki on ihan keltainen





5.6.2014 Spontaani Viiriäinen Isoniitulla!

Lähdin illalla tsekkailemaan, olisiko Isoniitulla lopultakin peltosirkkua. Ensin vastaan kömpi fasaanikukko kesäkuun pinnaksi, hyvä! Ilma oli edelleen lämmin ja leppoisa kun avasin auton oven. Kauaksi en ehtinyt kävellä autolta, kun jähmetyin paikoilleni: pit-pi-plit, pit-pi-plit. Olin sekunnissa asiasta satavarma: spontaani (tosisponde ;) viiriäinen pitskutteli jossain lähellä!

Kuuntelin hetken ja kuulin äänen taas. Ei perhana, tästähän on tehtävä hälytys kuten jäsenyys vaatii. Noniin, mites se tehdään? Yhden oli tehnyt tekstiviestillä, nyt oli käytössä kartta + aplikaatio. Ihan helpostihan tuo sujui.

Käppäilin lähemmäs ääntä, samassa Palojoen Hannu soitti ja kyseli linnun perään. Kerroin, että äänessä on....ja tahti senkun kiihtyi. Klo 18:15 lintu oli jo täydessä äänessä ja tuntui, että ei ole kaukana. Heinikko oli lyhyttä, mutta ei sitä löytynyt silti.

Hannu saapui ja hetkeä myöhemmin Salokorven Jussi, yhdessä kuunneltiin komeaa ääntä. Samassa Hannu blokkasi linnun ojan reunalta, olipahan onnea! Räpsin dokkarikuvia n. 100m päästä, paikalle oli tulossa järeämpääkin kuvauskalustoa (kalliimpaa). Mukavata!

29.5.2014 Kahden Eeliksen Helluntai

Jollei elistä helluntaina, ei koko kesänä?

Onneksi tänä sateisena helluntaina oli mielenkiintoisia tipuja ilmoiteltu samoilta suunnilta, kaukaa kaakosta (viikki). Keräkurmitsoja Haltialasta, amerikantavia ja pikkuhuittia Viikin eri nurkilta. Matkaan, veli hopea (avensis)!

Pysähdyn nro 1: Isoniittu. Vettä vihmoi, muttei onneksi liikoja. Liikoja ei ollut myöskään haviksia, pelkkää sepelkyyhkyä (90 linnun parvi, aika iso siis. Eikö ne ole jo pesimässä?) ja hyyppää. Kävin läpi peltoa keräkurmitsojen varalta, mutta ei. Paikan bravuuri, peltosirkku, antaa myös odotuttaa yhä itseään. Onkohan niin, että ne ovat katoamassa täältäkin....kuten kaikkialta.

Haltialaan lomps. Eilen illalla ei lintuja löytynyt, kun ei ollut ketään nuotittamassa ja aikaa 10min. Nyt oli parempi tuuri, neljä kanssaharrastajaa seisoi peltotiellä ja muutti homman helpoksi. Koitin löytää linnut ilman tarkempia nuotteja, mutta ei niin ei! Kurmitsa kun maastoutuu mullospeltoon kuin paraskin kameleontti. Lopulta keräkurmitsaparvi löytyi, tämä oli toinen kerta kun näin lajin ja eka kerta Tringan alueella. Kerran olin nähnyt poikueen käsivarren lapissa, tunturin huipulla.

keräkurmitsat Haltialassa

 

Matka jatkui viikkiin, Purolahden torniin amerikantaville. Vastaan tullut Raspin Pertti opasti menemään kuitenkin Hakalan torniin, josta ameriikanihme näkyikin, tosin äärimmäisen katveessa. Valkoinen pystyjuova kyljessä näkyi kuitenkin heinienkin lomitse. Elis, ei hirveästi sykähdyttänyt.

 

 

Amerikantavimössöä

 

 

Eikä tässä vielä kaikki, vuodareita alkoi ropista. Jänkäsirriäisiä oli toistakymmentä lietteillä, samoin kaksi pikkusirriä. Rastaskerttunen raksutteli kuuluvasti ruovikossa, mainiota. Tornissa oli tavin takia ollut kamalaa ruuhkaa koko päivän, itsekin jouduin vetämään vatsaa sisään alkuruuhkassa.

 

Pornaistenniemessä oli huudellut pitkin pimeää päivää Pikkuhuitti, jota piti tietysti yrittää. Piilokojuun päästyäni ääni kuuluikin heti, helppoa kuin heinänteko. Huitti oli kuulemma ollut jopa näkösällä, joten sitähän piti kokeilla odottaa. Paikalle lappasi lisää väkeä, mutta huitti vaan läheni. Se huuteli arviolta alle 15m päässä, mutta piilossa.

 

Yhtäkkiä piisami tuli esiin kaislojen lomasta, ui kohti kojua. Mitä helkuttia, huitti hyppii sen edessä karkuun alle 5m päässä kojusta ihan näkösällä!!!!! Kamera oli luonnollisesti laitettu taas laukkuun, enkä ehtinyt mukaan linnun luikkiessa takaisin piiloon. Meni reilu vartti ja nyt se näyttäytyi hieman kaumpana, mutta pari kuvaa hedin räimäistä. Mahtava juttu ja elis, toinen tänään. Ei ihan jokapäiväistä näinkään noviisille enää kotinurkilla ;) Rytikerttusia oli myös paikalla, samoin timaleita, mutta niitä en itse kuullut.

 

 

 

pikkuhuittia kojusta käsin

 

pikkuhuitin ääntä

 

Lähdin pois, matkalla lauloi vielä kaksi vuodaria lisää: luhta- ja viitakerttunen. Eriiittäin hyvä iltapuhde, säästä huolimatta.

26.5.2014 Aarnimetsän kätköissä

Heräsin sunnuntaina joskus klo 7 jälkeen, joten aamu kannatti käyttää hyväksi ja lähteä linnustamaan. Olin nähnyt laajalahdella käväisseet komeat valkosiipitiirat aiemmin viikolla, mustatiiroja oli myös liikkeellä. Sekä viikissä että laajalahdella niitä oli nähty,  joten vaikea valinta oli tehtävä näiden välillä. Päädyin randomilla Viikkiin, jossa on myös metsää ym, mahis nähdä jotain muutakin.

Metikössä olikin pari vuodaria, lehtokerttu ja punavarpusia. Hakalan Tornissa oli jo sietämättömän kuumaa klo 8:30 aamulla! Vastapäiseltä tornilta oli kuultu aamulla pikkuhuitti ja eräs tornissa olija olikin jo käynyt sen bongaamassa yöllä.

Sain koordinaatit vuodarilistalta puuttuvasta heinätavista, mutta putkeen osuikin ensimmäiseksi ristisorsa! Tiedotin tornissa olijoille lajista, kommentit oliva hämmästyneitä "hääh?" tyylisiä. Mistä lie sorsa tullut päivystäjien huomaamatta? Sorsaa tuli yksi kaveri oikein bongaamaan, ei kuulemma mikään tavallinen vieras VKL:lla. Eipä ollut enää elis, mutta eka kerta tringan alueella. Hassua, kuinka Utön reissulla nähdyt elikset ovat tulleet sen jälkeen vastaan myös kotikulmilla (sepelrastas, luotokirvinen ja nyt ristisorsa).

Poistuin tornista jo ennen klo kymmentä, ajattelin käydä Haltialan aarnimetsässä etsimässä pikkusieppoa sekä idänuunilintua. Iduli olisi elis ja sen nauhoitusta oli kuunneltu valmiiksi. Parkkipaikalla eräs äänitysmies kertoi, että kumpiakin oli kuulunut aamulla.

Käppäilin keskelle aarnimetsää, eikä kauas tarvinnut mennä. Alkoi kuulua lehvästön kätköistä idänuunilinnun säettä, hyvin alkoi! Elis nro 240 tuli vielä atrapin houkuttamana alas lehvästöstä kuvaushollille.

 iduli on vikkelä ja vaikea kuvattava

 

Pikkusieppo teetätti kovan työn, taisin kävellä peräti 30 metriä kun kuului siepon ääntä. Jankkaavasta säkeestä ei voi erehtyä ja taas heitin pienet atrapit, lintu tuli heti ihmettelemään ja kilpalaulamaan. Niks naks ja kuvat talteen.

 

pikkusieppo laulaa niin että nokka tärisee

17.5 Kärjessä staijaamassa

Perjantaina oli nähty Suomenlahdella kevään kovin valkoposkihanhimuutto, joten ajatus käväisystä Pampskatanilla tuntui hyvältä.

Herätys klo 5 ja matkaan 5:45, perillä parkkipaikalla oli kaikki paikat varattuja ja auto piti jättää tien varteen 6:35. Kärki saavutettiin ennen seitsemää ja täyttä oli, joku oli laskenut paikalla olleen lähes 70 henkeä.

 

Kyhmyhaahkakoiras oli ollut paikalla koko viikon, elis mielessä selasin rantoja. Kuulin heti, että se oli poistunut juuri ennen tuloani aikaisemmin aamulla (tietysti), lentänyt E-luotojen taakse. Sitä siinä sitten odottelin, mutta turhaan, "Kyhmy" pysyi poissa koko päivän.

 

Muutto oli haluttua heikompaa. Gavioita (kuikkalintuja) meni kuitenkin aika reippaasti, mielessä oli nähdä vuoden eka kaakkuri. Yritykseksi jäi sekin, yhdessä ryppäässä oli kuulemma yksi kaakkuri, mutta se jäi näkemättä.

 

kuikka muuttaa

 

Kuikkien lisäksi alkoi löytyä mustalintuja, sekä vuodariksi muutama sepelhanhi valkkariparven seasta. Rantasipit piipittivät myös vuodenpinnaksi, samoin suosirrit lähiluodolla. Muita hyviä oli mm merikihu tringan alueen pinnaksi.

 

valkkariparvi

 

Sitten oli tullut aika poistaa puuttuvien elisten listalta se ehkä kaikista helpoin, peräti 65:n yksilön kokoinen pilkkasiipiparvi lensi suht läheltä ohi. No niin,sieltä ne sitten tuli.

 

Joku huomasi kallioilla kyyn, nopeasti se luikersi mäkeä alas piiloon.

 

kyy!

 

klo 11 lähtien nähtii kohtalaista petomuuttoa. Mehiläishaukkaa, nuolihaukkaa, varpushaukkaa sekä yksi ampuhaukka ja piekana lensi oli. Mukavin havainto oli kuitenkin suopöllö, joka läpsytteli suht kaukaa idän puolelta mantereelle.

 

pernis lensi pään yli

 

Kotia kohti klo 12:15. Matkalla autolle olin lähes varma, että idänuunilintu lauloi pusikossa. Soitin atrappia ja ääni oli sama, mutta lintu ei enää suostunut laulamaan ja näyttäytymään. Päivän toinen olis olisi ollut tosiasia, mutta jätetään se sitten seuraavaan kertaan.



5.5.2014: Tornien taistossa Suomenojalla 3.5

Tällä kertaa joukkueemme Pinnarit oli ajautunut Suomenojalle, sen Eteläiseen torniin. Vakiotornimme Fiskarssinmäellä oli ehditty jo varata, joten vaihtoehtoina olivat Suomenojan molemmat tornit. Vanhojen tulosten perusteella Eteläinen torni oli parempi, joten varasimme sen. Perustulos on ollut 60 lajin pintaan, ennätys 82 lajia. Jouko puuttui vakiojengistä, oli muistanut kisan ajankohdan väärin ja oli "joutunut" kai Itävaltaan. ;)

Aamu valkeni kirkkaana, tyynenä ja kylmänä, pakkasta oli aste-pari ja autokin hieman jäässä. Ei kuitenkaan hassumpi keli, ei todellakaan. Pena oli lyönyt viskipullosta vedon, että Lassin(ko se oli?)veikkaamaan 52 lajiin ei tulla pääsemään. 20 olisi varma, 30 kohtalainen, 40 hyvä ja 50 erinomainen saavutus....

Naapuritornissa olikin toinen kilpailijaporukka, Ojasta allikkoon. Porukassa oli mukana mm Inka Plit, Birdlifen järjestökoordinaattori ja Tiira-lehden päätoimittaja. Harri oli jutellut heille ja sopinut yhteistyöstä ja hälyttelystä, jos jotain kovaa löytyisi. Puhelin pysyi vaiti koko kisan ajan, mitään ihmeitä ei nähty. ;)

Nämä kaverit oli helppo löytää

Tornille kävellessä Satakieli lauloi täysillä alueen länsinurkalla, mutta torniin se ei kuulunut vaikka kuinka kuunneltiin korvat höröllä. Naurulokkien kirkuna oli vaan liian kovaa! Peruslajeilla aloitettiin klo 5, päästiin yli 20:een lajiin ekan tunnin aikana. Liejukanat, punasotkat, harmaasorsat ja mustakurkku-uikut löytyivät helposti. Kyyhkyt löytyivat ylilennosta, pulua ei nähty koko päivänä.

Punasotkia oli paljon

Seuraavina tunteina lajeja tippui harvakseltaan: selkälokki seilasi ohitse, viherpeippo näkyi kaukana puun latvassa. Harakkakin näyttäytyi ensimmäisen kerran, heti kun sitä manattiin. Vihervarpuset lensivät ylitse, mutta pikkulintujen kanssa oli muuten todella vaikeaa. Saimmeko 8 lajia pikkutipuja, joka tapauksessa vähän niitä oli. Kari näki jatkuvasti kirjosieppoja samassa puskassa jossa satakieli lauloi aamulla ( ei laulanut enää sen jälkeen), mutta vaikka muut kuinka tuijotteli, ei niitä muut löytäneet. 2 lajia pääskysiä löytyi, mutta torstaina tiedusteluretkellä löytynyttä törmäpääskyä ei.

Kahlaajia koitettiin etsiä, mutta ei löytynyt niitäkään. Ainoat olivat valkoviklojen parvi, joka lensi yli kisan loppupuolella. Naapuritorni oli nähnyt rantasipinkin, mutta ilmeisesti aika heikkoa niiden suhteen heilläkin.

Kisan keskivaiheilla alkoi tapahtua, kisan ehkä ikimuistoisimmat hetket. Ensin paikalle tuli jotain naisia kuvaamaan meitä, Penan ja Lassin ollessa kahvittelemassa autossa. Olivat jostain Espoon ympäristötoimikunnasta tai jostain, tekevät jutun johonkin lehteen ilmeisesti. Lupasivat lähetellä ottamiaan kuvia ja varmistaa, että hyväksymme ne julkaistaviksi. Mikäs siinä, kyllä näin komeita miehiä saa julkaista jos haluaa?

Mika L kävi paikalla, Harri ja Kari tähyilevät

Tornissa kävi myös muita Pinnareita, sekä ex-työkavereita. Sitten: yllättäen, tilaamatta (kuten eräs ex-päämisteri sanoisi) paikalle tuli MTV3 seiskan uutisten kuvaaja. Pena olikin hetken kuluttua mikki suun edessä antamassa lausuntoa Suomen kansalle siitä, kuinka kaltaisillemme aloittelijoille tämä 40 lajia on hyvä tulos. Hyvä Pena! Mediajulkisuus oli taattu (ensi vuonna mennään kyllä piiloon jonnekin...?). Mitä enemmän tätä miettii, sen hassummalta koko juttu tuntuu. Naapurissa oli Birdlifen johtohahmoja, Viikin ja Espoon muissa torneissa koko suomen lintuihmisten kerma. Silti, meidän tuntematonta Tringan (jumbo)joukkuettamme kai kuvattiin eniten, heh!

Penaa haastatellaan televisioon

Viimeisenä tunteina saatiin hieman kaivattuja petojakin, vaikka räntää ja rakeita satoi varmaan 20 minuuttia, ellei enemmän. Ensin löytyi sääksi ja kanahaukka, hetken päästä merikotka. Harri löysi minuuttia vaille ajan umpeutumista vielä varpushaukan. Kongi kumahti, kisa oli ohi.

Tornissa oli käynyt pari vierailijaa kyselemässä lajimääräämme, sanoimme "40". Pelkomme osoittautuivat oikeiksi, kun kuulimme naapurin olevan siinä vaiheessa jo 55:ssä. Lopulta saimme 46 lajia, itäisen tornin saadessa 61! Olimme nuijanneet käsittämättömästi mm. 2 paikalla ollutta pikkulokkia, ruskiksen, 4 korppia ja peräti viisi tuulihaukkaa! Lisäksi koitin vaania kuikat ja kaakkurit, mutta ilman tulosta. Naapurilla oli kummatkin...siellä olikin oikeaoppisesti kiikarit olleet silmillä 90% peliajasta, meidän ottaessa hieman rennommin ;) Onnittelut Ojasta allikkoon tiimille.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan mukava kisa. Kiitokset seurasta ja ensi vuonna uusiksi. Laitetaan Joukollekin muistutus, milloin kisa on. Ja minulle(!), Hemmo luovutti varausvastuun allekirjoittaneelle.

21.4.2014 Kotikaupungin pikkukivat

Vantaa, tuo kaupunkien aatelistoa. Tosin kaikki eivät ajattele näin, sen tiedän. Tosiasia kuitenkin on, että tänään oli Vantaalla nähty hienoja lajeja, siis Vantaan mittakaavassa. Pikku-uikku ja jalohaikara Pitkäjärvellä ja sepelrastas Pitkäsuon mäellä. Sera tosin eilen, tänään ei ollut mitään tietoa...

Klo 15:20 vääntäydyin torniin, jossa oli kuulemma ollut todella tungosta aikaisemmin. Jallu oli lähtenyt jo aamulla pois, mutta puikku oli nähty juuri äsken. Uikku oli mennyt juuri piiloon erään niemekkeen rantaan, mutta saattaisi kohta ilmestyä.

Aika kului ja uusia naamoja valui torniin, mutta pikku-uikkua ei vaan näy. Tundrahanhilla maustettu metsähanhiparvi (70+10) nousi ilmaan ja katosi lopulta jonnekin etelän suuntaan. Yhtäkkiä Tuomelan Sami havaitsi linnun hipsimästä kaislikon seassa. Juhlapukuinen uikku erottui välillä hyvin, välillä hyvin huonosti, mutta tulipahan tämäkin rari nähtyä Vantaalla.

Lapsien haku mummolasta uhkasi, joten läksin hipsimään vielä pikaisesti Pitkäsuon mäelle, jossa oli eilen nähty sepelrastas. Mäen alla ei lintua näkynyt, joten kiipesin huipulle. Huipulla ei paria kivitaskua kummempaa ollut. Katselin mäeltä, kun joku kiikaroi rinteen alaosassa jotain. Paikassa, jossa lintu oli nähty eilen. EI kai vaan...

Menin alas ja sama Tuomelan Samihan se siinä katseli seraa. Lintu oli rinteessä, korkean heinän seassa. Siitä se lennähti alueen ulkopuolelle, aidan taakse mutta näkösälle. Hälytys toi paikalle myös Salokorven Jussin ja yhdessä ihasteltiin k seraa.

20.4 Hieno aamupäivä Laajalahdella

Sunnuntaina pääsiäispyhänä on todella hieno kevätaamu, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on lähes tyyntä. Vaihtoehtoina retkelle olisi Isoniittu lähellä...mutta ei siellä mitään ole kuitenkaan. Eilen tosin siellä tepasteli erittäin hyvällä hollilla 2 mustavarista, jotka päästivät todella liki. Lisäksi paikalla oli 3 kapustarintaa, sekä ensimmäinen kivitaskukoiras. Mutta ei sinne kannata mennä tuhlaamaan hyvää muuttopäivää.

Isoniitun mustavarikset

Viikki olisi hyvä kohde, mutta "liian laaja" kokonaisuus. Siispä päätin lähteä Maarin tornille Espooseen, jossa on nähty mielenkiintoisia lajeja viime päivinä, mm luotokirvinen ja sittis eli sitruunavästäräkki.

Otaniemen parkkiksella pysähdyin kuuntelemaan, hernekerttu? Ihan kuin olisi, mutta voiko se olla totta? Illalla katsoin tiirasta, että laulava hernekerttu oli merkitty juuri samaan kohtaan, joten en sittenkään ollut kuvitellut koko asiaa.

Tornissa on 8:50 jo ainakin 10 putkea sojossa ja takarivin paikkoja tarjolla. Hyvä puoli on se, ettei jää mitään huomaamatta! Peesaajan paikalla on hyvä olla.

tällä herralla oli likainen maha!

Vuosipinnoja alkaa tulla heti: kalatiira istuu lietteellä, samoin kaksi räyskää. Hetken kuluttua kuulutetaan kolmen tilhen lentävän yli, eipähän ole tullut nähtyä yhtään koko talvena! Samalla sekunnilla lentää ruskosuohaukka tornin yli ja matkaa lahden yli kadoten jonnekin. Hyvin alkoi päivä! Sitten synkistyy, kämmään kuikan ja sääksen peräjälkeen. Ei löydy, ei millään. Noh, tornien taistossa....kai?

Tornin kokeneet lintumiehet hoksaavat lapintiiran, vakuuttavien lajituntomerkkien luettelu vakuutti kaikki paikalla olijat lajista. Läpikuultavat siivet, lekuttelutapa, nokan väri jne. Selvä! Seuraava laji onkin sitten suopöllö, jonka eräs pätevä orni huomaa kaartelevan Elfvikin yllä. "Apus" on ensimmäinen kommentti, ja pian se varmistuu suopöllöksi. Itse näen ensin vain haukkaa muistuttavan kaartelijan, mutta suurentamalla erottuvat siiven alapinnan vaaleus ja mustat siivenkärjet. Kowalla ei näe kyllä naaman tuntomerkkejä, mutta Swarowskit hoitavat homman. Hieno homma, suopöllö on missattu usein aikaisemmin.

Yhtäkkiä joku kiljaisee "sittis!" Äänestä ei olla varmoja, osa porukkaa on metsäkirvisen kannalla. Muutamaa sekuntia myöhemmin tilanne saa ratkaisunsa, kun naaraspukuinen sitruunavästäräkki löytyy tornin edestä lietteeltä. Eilinen koiras näkyi kuulemma yhä Elfvikistä, joten tämä on uusi "sponde" sittis.

n-pukuinen sittis

Eikä tässä vielä kaikki, hetken kuluttua huudetaan luotsia ja lintu laskeutuukin taas aivan eteen, luotokirvinen on tosiasia myös Tringan alueella, juurihan tämä nähtiin Utössäkin!
Kaksi piekanaakin muutti pohjoiseen tornin ohitse.

luotokirvinen laskeutui eteemme

Kaiken kruunaa vielä valkoposkihanhiparvi, josta erottuu makeasti punakaulahanhi joukosta. Tämä on sama, jonka bongasin Vermossa ja sinne se lensi nytkin. Vielä löytyy lapasorsapari vuodariksi, joten hieno aamu kaiken kaikkiaan, reilu kolmen tunnin rypistys.

PS.Sepelrastas oli löytynyt pitkäsuon mäeltä, sen olisin ehkä löytänyt itse ensimmäisenä jos olisin sinne mennyt aamusta.

14.4.2014 Punarintojen Utö, sekä Vermon hanhiylläri

11.4 - 13.4 Olimme vaimon kanssa kahdestaan tutustumassa Suomen eteläisinpään saareen, legendaariseen lintuparatiisiin,  Utö:hön. Uto:seen? Kuinka se kirjoitetaan oikein? ;) Eliksiä oli luvassa, sekä lauantaina hienoa ulkoilusäätä.

Perjantai 11.4:
Perjantaina pitkään jatkunut mahavaiva ja lääkitys veti olon niin veteläksi, että päänsäryn jäytäessä kymmenettä tuntia aloin jo epäröidä lähdön järkevyyttä. Onneksi kuitenkin päätimme lähteä, olokin parani illalla.

M/S Eivor, Utön satamassa tosin jo

Istuuduimme Pärnäisissä M/S Envorin kyytiin, joka lähti puksuttelemaan Utö:tä kohden vesisateen ropistessa hiljalleen, tuultakin oli lounaasta 10m/s. Vuodareita ropisi: lukematon määrä haahkoja kellui joka paikassa ja meriharakka lensi piippaillen. Seuraavaksi olikin laivan kannella ekan eliksen paikka, kaksi riskilää juhlapuvuissaan lensi ohitse, tätä oli toivottu ja odotettu. Kiikaroin laivan ikkunasta sen minkä kerkesin, välillä käytiin syömässä feta-mureketta laivan kahvilassa. Nötön seudulla vuodareiksi tuli  koiras tukkakoskelo, näitä näkyi sitten myöhemmin paljon. Hämärissä lensi vielä saaren yllä kevään eka lehtokurppa ja maakravulle hieman hankala mustalintu, kaksin kappalein. Sitten laskeutui hämärä ja keskityimme jutusteluun erään ruskolaisen pariskunnan kanssa. Mies kiinnostui lintuharrastuksesta ja puhuimme aiheesta toista tuntia, terveisiä vaan sinne Turun kupeeseen.

Loppumatkalla Jurmosta eteenpäin laiva heilui jo kivasti isossa aallokossa, perille Utö Havshotelliin kuitenkin päästiin suht kepeästi klo 23:15. Utö oli pimeässä ja sumussa todella aavemainen...Baskervillen koira maisema...mutta hotelli oli karusta ulkoasusta huolimatta ihan kiva, menimme heti yöpuulle.

12.4 Lauantai:
Aamulla 6:40 naapuri ilmeisesti veti vessan, koska katossa ollut putki alkoi päästellä kamalaa pärinää, herätys oli aika karu! Uni ei enää tullut, koska saari houkutti ja ilma oli mitä mainioin. Ei tosin muuton seurannalle, mutta ulkoiluun. Aamiainen kuului hintaan ja oli mainio, sen voimalla puristimme itsemme ulos 8:30 maissa. Eilinen aavemaisema olikin aamun auringossa idyllinen saaristolaiskylä, jossa hyppi punarintoja kaikkialla. Siis kaikkialla. Suuntasimme Utön majakalle, matkalla kohtaamamme 3 lintumiestä ilmoitti löytäneensa eilen mustaleppälinnun ja Itäniityltä kovan saaripinnan, -k teeren. Saaressa havaittua sepelrastasta he eivät olleet löytäneet. Eivätkä löytäneet koko aikana...

Nousimme majakalle ja kiikaroin myrskyävää merta, tuuli oli edelleen lounaasta ja taivas pilvetön. Jokin musta lenteli rantakallioilla, mustarastaan oloinen. Alkoi heti epäilyttää linnun maastovalinta, joten kiikarit silmille ja havainto sepelrastaasta! Nuorehko koiras, luki tiirassakin. Elis paukahti siitä että heilahti.

nuori sepelrastaskoiras

Vaimon siirtyessä opastetulle saarikierrokselle, jatkoin pallokentälle jossa oli nähty mustaleppälintu. Noin kolme sekuntia piti etsiä ja naaraspukuinen muleli löytyi nurmikolta. Opin kohta tuntemaan sen kutsuäänen ja niitä kuuluikin peräti kaksi. Toinenkin muleli oli siis paikalla, ilmeisesti nuori koiras, vaikka oli naaraan näköinen sekin.

mustaleppälintu oli jatkuvasti pallokentällä

Siirryin kohti saaren eteläpäätä, sekä kuuluisaa Itäniittyä. Nummella kuului taivaalta rautiaisen hi-hi-hi, vuodari taas. Tyllejä oli muutamia, niityltä nousi taivaanvuohi. Hetken kuluttua vastaan käveli mies kameran kanssa. Olinkin hieman toivonut törmääväni saaren tunnettuun lintumieheen, J Tenovuohon, jonka blogi on todella upea. Seuraavan tunnin ajan hän esitteli ja neuvoi minua saaren saloihin, parempaa opastusta ei varmaan olisi voinut saada, kiitokset vielä kerran. Olin etsinyt mm ristisorsaa, jotka olivat koko ajan näkösällä ja Jorman vinkillä löytyivät heti. Olin katsonut ne isokoskeloiksi....hävetti. ;)

Niityllä on ns raripuska, jossa oli havaittu mm rusorintakerttu, pikkukultarinta ja mehiläissyöjä. Nyt puskassa oli "vain" peukaloinen. Korea koiras järripeippokin tupsahti hyvin esille.

koiras järripeippo

Luotokirvistä ei näkynyt sen vakiopaikalla, jonka jälkeen lähdimme vaimon kanssa kohti hotellia. Jorma meni etsimään aamuista sepelrastasta kallioilta. Kävelimme itsekin majakan kautta, kun huomasin seran taas. Sekä TOISEN seran, joka lenteli lähistöllä. Ei hemmetti, niitä onkin kaksi! Sain jopa suttuisen kuvan niistä yhdessä, laitoin asiasta kiinnostuneelle Jormalle meiliä. Oli löytänytkin illemmalla tämän uuden, joka oli ilmeisesti 2kv+ koiras, lähes vanhan koiraan oloinen hurmuri.

vanhempi sepelrastas oksien lomassa

Iltapäivällä teimme uuden kierroksen rantaan, missä tiltaltti hyppi rantakasvustolla. Hetken päästä viereen lensi pikkulintu: luotokirvinen saapui hetkeksi paikalle ja elikseksi. Sähläsin kameran kanssa ja lintu meni menojaan. Hotellille tullessa sain kuulla "tilanteen olleen päällä" hotellillakin. Lehtokurppa oli törmännyt ikkunaamme ja lähes pökertynyt, paikalle sattuneet lintumiehet olivat tunnistaneet pitkänokan.

Koitin illalla hämärissä bongata naapuriluodolla viihtyvää huuhkajaa, mutta eipä näkynyt. Söimme pippuripihvin/kuhaa ja itse join vettä antibioottien takia. Naapuripöydässä tuttu lintuporukka joi oluet, viinit ja konjakit jutun pyöriessä linnuissa ja jääkiekon välierässä. Olisi maistunut mullekin!

13.4 Sunnuntai:
Aamulla satoi, kuten oli luvattu. Ja putki pärisi, kuten ei oltu luvattu! Mutta onneksi vasta klo 7:30. Tein kierroksen niityllä ja luotsiasemalla klo 9-10, mutta ilman suurempia löytöjä. Sade lakkasi juuri, kun laiva lähti takaisin kohti Pärnäistä 11:15.

Sää olikin aurinkoinen, mutta tuulinen SW 11m/s. Staijasin kannella tunteja lintumieskolmikon kanssa, terkkuja vaan. Ja se kannatti, ennen Jurmoa hoksasin elämäni ensimmäisen merikihun. Lintu oli tumman, nuoren oloinen. Mainiota! Jurmossa oli ristisorsa hyvin esillä, sekä ensimmäiset kivitaskut. Retken ehkä toivotuin lintu, ruokki, löytyi Jurmon jälkeen kun 5 ruokkia lensi jonossa meren pintaa pitkin. Toinenkin merikihu näyttäytyi Nötön tienoilla, vaaleampi muoto kuin edellinen.

Pilkkasiipi on kiertänyt minua koko ikäni, eikä sitä tälläkään reissulla löytynyt. Allejakin oli nähty, kun olimme syömässä lohisoppaa. Reissun viimeinen vuodari oli selkälokki, joka lekutteli laivan perässä varmaan vartin.

Laiva saapui satamaan etuajassa 15:45, loppu oli pakkopullaa losseineen ja kaupassa käynteineen. Kehä kolmosella Espoossa kävi kuitenkin pikku ylläri, pyy lensi kehän yli ja katosi kuusikkoon. Harvoin näkee pyyn lentävän avomaastossa noin leveän tien yli.

14.4 maanantaina oli sitten nähty työpaikan vieressä Vermon raviradalla punakaulahanhi. Sehän piti käydä vielä katsastamassa, ja löytyi lopulta tallialueelta katsoessa. Seitsemäs elis neljään päivään, melkoinen oli viikonlopun tahti. Todella erikoinen ja nätti tipu.

kännyscouppi Vermon punakaulahanhesta

30.3 Erään ping-pong lyhytnokkahanhen bongaus

Kevät on tullut, hellurei. Maaliskuussa on retkeilty harvinaisen aikaisten lajien perässä, paljon on nähty esimerkiksi vesilintuja. Jouhisorsaa, punasotkaa, harmaasorsaa. Maarin tornilla uikutti jopa Luhtakana, kun eräs ryhmä soitti sille pienet atrapit.

Isoniitulla ei ole tulvaa, joten hanhia ei paikalla ole. Eikä kahlaajiakaan, paitsi Töyhtöhyyppiä. Eilen sinne putosi sítten 2 Kapustarintaa, västäräkkejäkin näkyi. Kaikkia sorttia rastaita on löytynyt myöskin, poislukien sepelrastas.

Tämä oli ilmeisesti vasta kevään toinen Tringan alueelta ilmoitettu laulurastas 22.3.

Hanhiparvien ylilentoja on ollut paljon, yllätyksenä tuli Isoniitulla hanhien perässä painelevat 2 merimetsoa. Niittykirviset ovat tulleet, myöskin ensimmäinen tuulihaukka.

kaksi merimetsoa keskellä vantaata

 

Nurmijärven Lepsämästä (kaukaa, 20km päästä) ilmoitettiin 29.3 Lyhytnokkahanhi, jota en ole koskaan nähnyt. Noh, olkoon, näitähän piisaa.

 

Tänä aamuna oli luurissa taas hälytys, lynoha oli edelleen paikalla. Ajatus alkoi itää päässä ja kasvoi ideaksi: tuonne voisi tässä ennen kämpän raivausurakkaa mennä katsomaan. Eihän siinä mene matkoineen kuin alle tunti, jos sitäkään. Lähtöä viivästytti kotijoukkojen antama käskytys, mutta 10:30 kesäaikaa olin paikalla. Paikalla Lepsämän koululla tähyili kaksi lintumiestä, kaikessa rauhassa. Kysäisin heti, että "onko?".  "On se tuolla".

 

Rupesin selaamaan hanhia, jotka olivat KERRANKIN loistohollilla, sopivassa myötävalossa koivet näkyvillä lyhyessä ruohikossa, etäisyys 100m. Tundrahanhien ja metsureiden koivet loistivat oransseina, haeskelin pinkkejä. Vieruskaveritkaan eivät saaneet lintua putkeen, ja kohta oli todettava että lintua EI LÖYDY. Se oli ilmeisesti poistunut 30 sekuntia aiemmin lähteneen pienen parven joukossa. Ei ole todellista.

 

Toinen kanssabongareista lähti läheisen kosteikon luokse katsomaan, onko se mennyt sinne. Paikalle tuli lisää lintuväkeä ja hanhia kosteikolta, mutta ei kun ei. Lopulta aiemmin lähtenyt herrasmies palasi ilmoittaen, että hanhi on nyt kosteikolla, kaukana. Ei muuta kun sinne, onneksi matkaa oli ehkä kilometrin verran. Lähtiessä lisää hanhia saapui paikalle, taas kosteikolta.

 

Kosteikolla ei ollut montaakaan hanhea, eikä varsinkaan lyhytnokkaa. Voiko olla niin huono tuuri, että se oli palannut alkuperäiseen paikkaan juuri kun siirryimme pois alta? Turha arvailla, takaisin alkuperäiseen paikkaan, jossa katselu on mukavampaa ja helpompaa. Toinen kaveri siirtyili perässäni ja yhdessä selasimme parvea, ei näy täälläkään.

 

Kaveri antoi periksi ja lähti, hän oli kuitenkin nähnyt hanhen juuri ennen tuloani, joten mikäs siinä. Siinä epätoivon partaalla putkeen tarttui yhtäkkiä se, jota varten tänne oli tultu. Vaalea selkä, pinkit koivet. Siinähän se on! Miksei sitä äsken hoksannut? Pyrstön kärjen vaalea reunakin oli leveä, joten kaikki palaset ovat kohdillaan. Ja eihän tuosta nyt voi erehtyä, eri juttu sitten jos olosuhteet olisivat huonot. Mutta nyt oltiin herkkuhollilla, eikä epäselvää jäänyt. Räpsin kuvia, mutta en osannut parvessa zuumata oikeaa kohtaa, joten räiskin kuvia summassa. Löysin jälkeenpäin kuvista hanhen, joka todennäköisimmin oli se oikea yksilö.

 



Vaalea selkä, pinkit jalat (vertaa yllä metsähanhi), leveä pyrstön kärjen vaalea (vertaa alempiin)

 

Kävin vielä kosteikolla ilmoittamassa, että hanhi on taas koulun edessä. Jos on! Sieltä lähti isoja parvia vyörymään taas kosteikkoa kohden, kun lähdin ajamaan. Melkoinen ping-pong hanhi!