Mennääs taas kronologisessa järjestyksessä kesää läpi.
7.5 tuli vuoden tähän mennessä AINOA elis. Siis vuoden ainoa. Turbo ja amerikantavi on poistettu listoilta, joten elissaldo on pienentynyt 2025....
Päivää ennen tornien taistoa oli tornistamme, Fiskarsinmäen tornista Espoonlahdelta, nähty silkkihaikara lentämässä etelään.
Lintu löytyi uudellen Soukasta ja lajikin oli vielä hieman auki. Erinäisten siirtymisten ja veneellä varmistusten jälkeen voitiin lintu naulata silkkihaikaraksi! Sain kuvan Soukan venesatamasta todella kaukaa juuri ennen kuin se lensi katveeseen. Paikalla oli muitakin valkoisia lintuja, kokoero "jalluun" tulee kuvasta hyvin ilmi.
Vantaan kevät ei tuonut yllätyksiä, oli tavanomaistakin tylsempi kevät. Mitään ei näy, loputonta tyhjän staijaamista - muttei ihan aina. Joskus voi käydä tuuri, kun sitä vähiten odottaa - tai ei edes älyä.
10.5 Olin yksin Pitkäsuon mäellä keskellä hiljaista aikaa, olimme mukana alueskabassa ensimmäistä kertaa ja jokainen laji on arvokas. Näin lintuja jotka olivat lähes varmasti merilokkeja.
Halusin kuvista varmistaa lajin, mutta en löytänyt enää näitä vanhoja lintuja. Sen sijaan kohti tuli nuori yksilö, jota kuvasin varmuuden vuoksi. Illalla katsoin kuvia ja petyin, koska lintu ei ollut nuori merilokki, vaan harmaalokki. Huomio kiinnittyi uloimman käsisulan vaaleaan täplään, joka ei sanonut minulle mitään. Päätin kuitenkin selata lokkikirjaa, josko sieltä löytyisi kuvia.
Löytyi, mutta aroharmaalokin kuvasta.
Päätin lähettää kuvat Tuosalle, joka yllättäen vastasi että "näyttää hyvältä" 3kv "cacea" ajatellen! Häh, alapuolen kuvakin täsmäsi. Eihän tuo voi olla totta, kuvaan yhden lokin joka on Vantaan ensimmäinen cace! Megaluokan tuuria...luonnollisesti Vantaan pinna.
17.5 Tulin taas yksin Pyymosan mäelle. En saanut kumpaakin jalkaa ulos autosta kun pään päältä kuului kirkuunaa: kalalokki jahtasi isoa petoa pään päällä vastavalossa. En kerennyt kuin tempaista kameran ja räpsiä sysimustia kuvia pedosta, joka painui etelään.
Illalla tuli kuvat mieleen ja koitin vaalentaa niitä, kahden vaalennuskierroksen jälkeen tuli esiin jotain, jotka näyttävät clarinan (poman) tuplapuolikuu-laikuilta. Oliko se perhana kiljukotkalaji?! Puoltoa sen puolesta on tullut, kuvat on ARK:lla.
Utön pakollinen kevätreissu Taavitsaisen kanssa meni ennätysmyöhäisissä tunnelmissa 27.5-1.6. Kevään alku oli taas kerran myöhässä ja pohjoisesta tuuli koko toukokuun, siksi saaressa ei paljoa rareilla oltu mässäilty, lähinnä muuttavia merilintuja (rissa, tunturikihu, iso-G). Toiveissa oli rariryntäys, sääkin oli kohtalainen ja saaressa sumuinen lämmin raritunnelma ja paljon lintuja ekoina päivinä.
Pettymään jouduimme. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, uusiksi saarilajiksi saaressa pesinyt sarvipöllö ja vaikeimman kautta viitakerttunen. Muutamia kuvia kuitenkin tuli otettua.
Kesäkuussa liikkui huhuja Seutulassa liikkuvasta niittysuohaukasta, sitä koitettiin löytää tuloksetta - kunnes. 17.6 illalla menin jo toista kertaa Isoniitulle, jossa JP oli jo paikalla. Kysyin tietysti että onko "pyggeä" näkynyt, johon JP vaatimattomasti "joo, kaksi sirosuota". Ja annas olla, paikalla oli ad n pygge (Isoniitun pinna, hyvä paikko viime vuodelta) sekä arosuohaukka-kandi. Saatiin lopulta kuvia siitäkin ja sekin paljastui niittysuohaukaksi, 2kv. Nuorempi viihtyi paikalla bongareiden iloksi heinäkuun vaihteeseen saakka, viiriäisten (3) kanssa.
Juhannuksen jälkimainingeissa Suomeen tupsahti MEGA, kun Ruotsista Ahvenanmaan Kökariin tupsahti kiharapelikaani! Sankat bongarijoukot ryntäsivät saarelle jonne ei niin vain vuorolautoilla mennäkään. Katselin kateellina kotisohvalta jatkuvaa hälypäivitystä. Lintu joko istui vakiokivellään, tai lensi UPEASTI kuvaajien ohi syömään lahdelle.
Maanantaina syntyi ajatus: mennään perheen kanssa Kökariin viikonlopuksi, mutta varataan matka vasta kun saadaan loppuviikosta positiivinen päivitys - olihan edellisestä pelikaanista(tavan pelikaani) kulunut pyöreästi 100 vuotta.
Keskiviikkoiltana vaimo sanoi, että nyt varaat sen reissun, kävi miten kävi. Ja niin varasin majoituksen askeettiseen mökkiin klo 23 illalla, muita ei ollut tarjolla enää + paikat lautalle.
Ja niinhän siinä kävi, että seuraavana päivänä lintu nähtiin vielä aamulla, muttei enää sen jälkeen.
Perjantaina saavuimme saareen illalla puoliltaöin ja viikonloppu meni saareen tutustuen, pelikaani oli ikuisesti kadonnut. No, löytyi se Ruotsista myöhemmin. Kökar oli todella erikoinen saari luonnoltaan ja reissu ihan kiva. Pikkasen jäi silti hampaankoloon!
Heinäkuu oli todella hiljainen totuttuun tapaan.
Kohokohta oli 6.7 Leskelän Jukan löytämä punakuiri Peräjänkulmalta. Jukka viestitti linnun olevan p pikkukuoviparvessa ja lähdin fillarilla polkemaan hurjaa vauhtia paikalle. Nopeimmat kerkesivät sen näkemään ja sain pari kuvaakin - Vantaanpinna.
Kuusamon ja Lapin (Vätsärin erämaa Inarissa) ei tarjoillut lintujen puolesta mitään. Lapissa pedot olivat vähissä, lapintiaisia oli mielestäni aika runsaasti Vätsärissä.
Loppuun taas muutamia otoksia kesältä, sirittäjä, telkkä ja pikkusieppo. Toivottavasti syksy toisi jotain bongattavaa, elislista suorastaan huutaa uusia jäseniä kauempaakin haettuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti