Perjantai 11.4:
Perjantaina pitkään jatkunut mahavaiva ja lääkitys veti olon niin veteläksi, että päänsäryn jäytäessä kymmenettä tuntia aloin jo epäröidä lähdön järkevyyttä. Onneksi kuitenkin päätimme lähteä, olokin parani illalla.
M/S Eivor, Utön satamassa tosin jo
Istuuduimme Pärnäisissä M/S Envorin kyytiin, joka lähti puksuttelemaan Utö:tä kohden vesisateen ropistessa hiljalleen, tuultakin oli lounaasta 10m/s. Vuodareita ropisi: lukematon määrä haahkoja kellui joka paikassa ja meriharakka lensi piippaillen. Seuraavaksi olikin laivan kannella ekan eliksen paikka, kaksi riskilää juhlapuvuissaan lensi ohitse, tätä oli toivottu ja odotettu. Kiikaroin laivan ikkunasta sen minkä kerkesin, välillä käytiin syömässä feta-mureketta laivan kahvilassa. Nötön seudulla vuodareiksi tuli koiras tukkakoskelo, näitä näkyi sitten myöhemmin paljon. Hämärissä lensi vielä saaren yllä kevään eka lehtokurppa ja maakravulle hieman hankala mustalintu, kaksin kappalein. Sitten laskeutui hämärä ja keskityimme jutusteluun erään ruskolaisen pariskunnan kanssa. Mies kiinnostui lintuharrastuksesta ja puhuimme aiheesta toista tuntia, terveisiä vaan sinne Turun kupeeseen.
Loppumatkalla Jurmosta eteenpäin laiva heilui jo kivasti isossa aallokossa, perille Utö Havshotelliin kuitenkin päästiin suht kepeästi klo 23:15. Utö oli pimeässä ja sumussa todella aavemainen...Baskervillen koira maisema...mutta hotelli oli karusta ulkoasusta huolimatta ihan kiva, menimme heti yöpuulle.
12.4 Lauantai:
Aamulla 6:40 naapuri ilmeisesti veti vessan, koska katossa ollut putki alkoi päästellä kamalaa pärinää, herätys oli aika karu! Uni ei enää tullut, koska saari houkutti ja ilma oli mitä mainioin. Ei tosin muuton seurannalle, mutta ulkoiluun. Aamiainen kuului hintaan ja oli mainio, sen voimalla puristimme itsemme ulos 8:30 maissa. Eilinen aavemaisema olikin aamun auringossa idyllinen saaristolaiskylä, jossa hyppi punarintoja kaikkialla. Siis kaikkialla. Suuntasimme Utön majakalle, matkalla kohtaamamme 3 lintumiestä ilmoitti löytäneensa eilen mustaleppälinnun ja Itäniityltä kovan saaripinnan, -k teeren. Saaressa havaittua sepelrastasta he eivät olleet löytäneet. Eivätkä löytäneet koko aikana...
Nousimme majakalle ja kiikaroin myrskyävää merta, tuuli oli edelleen lounaasta ja taivas pilvetön. Jokin musta lenteli rantakallioilla, mustarastaan oloinen. Alkoi heti epäilyttää linnun maastovalinta, joten kiikarit silmille ja havainto sepelrastaasta! Nuorehko koiras, luki tiirassakin. Elis paukahti siitä että heilahti.
nuori sepelrastaskoiras
Vaimon siirtyessä opastetulle saarikierrokselle, jatkoin pallokentälle jossa oli nähty mustaleppälintu. Noin kolme sekuntia piti etsiä ja naaraspukuinen muleli löytyi nurmikolta. Opin kohta tuntemaan sen kutsuäänen ja niitä kuuluikin peräti kaksi. Toinenkin muleli oli siis paikalla, ilmeisesti nuori koiras, vaikka oli naaraan näköinen sekin.
mustaleppälintu oli jatkuvasti pallokentällä
Siirryin kohti saaren eteläpäätä, sekä kuuluisaa Itäniittyä. Nummella kuului taivaalta rautiaisen hi-hi-hi, vuodari taas. Tyllejä oli muutamia, niityltä nousi taivaanvuohi. Hetken kuluttua vastaan käveli mies kameran kanssa. Olinkin hieman toivonut törmääväni saaren tunnettuun lintumieheen, J Tenovuohon, jonka blogi on todella upea. Seuraavan tunnin ajan hän esitteli ja neuvoi minua saaren saloihin, parempaa opastusta ei varmaan olisi voinut saada, kiitokset vielä kerran. Olin etsinyt mm ristisorsaa, jotka olivat koko ajan näkösällä ja Jorman vinkillä löytyivät heti. Olin katsonut ne isokoskeloiksi....hävetti. ;)
Niityllä on ns raripuska, jossa oli havaittu mm rusorintakerttu, pikkukultarinta ja mehiläissyöjä. Nyt puskassa oli "vain" peukaloinen. Korea koiras järripeippokin tupsahti hyvin esille.
koiras järripeippo
Luotokirvistä ei näkynyt sen vakiopaikalla, jonka jälkeen lähdimme vaimon kanssa kohti hotellia. Jorma meni etsimään aamuista sepelrastasta kallioilta. Kävelimme itsekin majakan kautta, kun huomasin seran taas. Sekä TOISEN seran, joka lenteli lähistöllä. Ei hemmetti, niitä onkin kaksi! Sain jopa suttuisen kuvan niistä yhdessä, laitoin asiasta kiinnostuneelle Jormalle meiliä. Oli löytänytkin illemmalla tämän uuden, joka oli ilmeisesti 2kv+ koiras, lähes vanhan koiraan oloinen hurmuri.
vanhempi sepelrastas oksien lomassa
Iltapäivällä teimme uuden kierroksen rantaan, missä tiltaltti hyppi rantakasvustolla. Hetken päästä viereen lensi pikkulintu: luotokirvinen saapui hetkeksi paikalle ja elikseksi. Sähläsin kameran kanssa ja lintu meni menojaan. Hotellille tullessa sain kuulla "tilanteen olleen päällä" hotellillakin. Lehtokurppa oli törmännyt ikkunaamme ja lähes pökertynyt, paikalle sattuneet lintumiehet olivat tunnistaneet pitkänokan.
Koitin illalla hämärissä bongata naapuriluodolla viihtyvää huuhkajaa, mutta eipä näkynyt. Söimme pippuripihvin/kuhaa ja itse join vettä antibioottien takia. Naapuripöydässä tuttu lintuporukka joi oluet, viinit ja konjakit jutun pyöriessä linnuissa ja jääkiekon välierässä. Olisi maistunut mullekin!
13.4 Sunnuntai:
Aamulla satoi, kuten oli luvattu. Ja putki pärisi, kuten ei oltu luvattu! Mutta onneksi vasta klo 7:30. Tein kierroksen niityllä ja luotsiasemalla klo 9-10, mutta ilman suurempia löytöjä. Sade lakkasi juuri, kun laiva lähti takaisin kohti Pärnäistä 11:15.
Sää olikin aurinkoinen, mutta tuulinen SW 11m/s. Staijasin kannella tunteja lintumieskolmikon kanssa, terkkuja vaan. Ja se kannatti, ennen Jurmoa hoksasin elämäni ensimmäisen merikihun. Lintu oli tumman, nuoren oloinen. Mainiota! Jurmossa oli ristisorsa hyvin esillä, sekä ensimmäiset kivitaskut. Retken ehkä toivotuin lintu, ruokki, löytyi Jurmon jälkeen kun 5 ruokkia lensi jonossa meren pintaa pitkin. Toinenkin merikihu näyttäytyi Nötön tienoilla, vaaleampi muoto kuin edellinen.
Pilkkasiipi on kiertänyt minua koko ikäni, eikä sitä tälläkään reissulla löytynyt. Allejakin oli nähty, kun olimme syömässä lohisoppaa. Reissun viimeinen vuodari oli selkälokki, joka lekutteli laivan perässä varmaan vartin.
Laiva saapui satamaan etuajassa 15:45, loppu oli pakkopullaa losseineen ja kaupassa käynteineen. Kehä kolmosella Espoossa kävi kuitenkin pikku ylläri, pyy lensi kehän yli ja katosi kuusikkoon. Harvoin näkee pyyn lentävän avomaastossa noin leveän tien yli.
14.4 maanantaina oli sitten nähty työpaikan vieressä Vermon raviradalla punakaulahanhi. Sehän piti käydä vielä katsastamassa, ja löytyi lopulta tallialueelta katsoessa. Seitsemäs elis neljään päivään, melkoinen oli viikonlopun tahti. Todella erikoinen ja nätti tipu.
kännyscouppi Vermon punakaulahanhesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti