Lähdin illalla tsekkailemaan, olisiko Isoniitulla lopultakin peltosirkkua. Ensin vastaan kömpi fasaanikukko kesäkuun pinnaksi, hyvä! Ilma oli edelleen lämmin ja leppoisa kun avasin auton oven. Kauaksi en ehtinyt kävellä autolta, kun jähmetyin paikoilleni: pit-pi-plit, pit-pi-plit. Olin sekunnissa asiasta satavarma: spontaani (tosisponde ;) viiriäinen pitskutteli jossain lähellä!
Kuuntelin hetken ja kuulin äänen taas. Ei perhana, tästähän on tehtävä hälytys kuten jäsenyys vaatii. Noniin, mites se tehdään? Yhden oli tehnyt tekstiviestillä, nyt oli käytössä kartta + aplikaatio. Ihan helpostihan tuo sujui.
Käppäilin lähemmäs ääntä, samassa Palojoen Hannu soitti ja kyseli linnun perään. Kerroin, että äänessä on....ja tahti senkun kiihtyi. Klo 18:15 lintu oli jo täydessä äänessä ja tuntui, että ei ole kaukana. Heinikko oli lyhyttä, mutta ei sitä löytynyt silti.
Hannu saapui ja hetkeä myöhemmin Salokorven Jussi, yhdessä kuunneltiin komeaa ääntä. Samassa Hannu blokkasi linnun ojan reunalta, olipahan onnea! Räpsin dokkarikuvia n. 100m päästä, paikalle oli tulossa järeämpääkin kuvauskalustoa (kalliimpaa). Mukavata!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16.8.2025 Hiljainen kevät ja kesä, sentään silkkihaikara ja pelikaanihylsy
Mennääs taas kronologisessa järjestyksessä kesää läpi. 7.5 tuli vuoden tähän mennessä AINOA elis. Siis vuoden ainoa. Turbo ja amerikantavi...

-
Yhdistyneiden arabiemiraattien Dubai oli perheemme matkakohteena viime viikolla. Burj Khalifan (828m) pilvenpiirtäjän ja muiden korkeiden lo...
-
Laitetaas tännekin hieman päivitystä. Kevät etenee ilman yllätyksiä, suurin "tapaus" oli Viikistä 24.4 löytynyt tulipäähippiäine...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti