Pajulintu vuosaaressa. Pajulintu...suomen yleisin lintu. Miksi mennä siis Vuosaareen asti sitä katsomaan? Joka tapauksessa heräsin klo 6:10 ja löysin itseni Vuosaaren Porsniemestä 7:30 etsimästä PAJULINTUA. 15 muun kanssa. Tai etsimisestä ei voi puhua, koskapa kaikki seisoivat siistissä rivissä pajuryteikön edustalla juttelemassa mukavia. Ja katso, klo 8 tasan lintu lennähti siihen 5m päähän (taisin jopa huomata sen ekana, 0.02s ennen muita), esitteli vaaleat jalkansa ja katosi. Pim, marraskuun pinna, jee.
pajulinnun leppoisaa bointsaamista 1.11
Siittäpä sitten täyttömäelle etsimään...jotain. Olihan siellä nähty viikolla vuorihemppoa, mulelia ja jopa pari tunturikihua, mutta ei pariin päivään.
Jätin auton kerrankin ABC:n puoleille portille ja kävelyaika lyheni kolmannekseen, olenpa ollut ääliö. Noustessa näkyi jo ekat tilhiparvet, joita meni pitkin aamua. Selkeästi tilhet olivat tulleet etelään sankoin joukoin, pihlajanmarjoja kun piisaa.
Laulujoutsenten muuttokin on näemmä menossa, parvia lappasi ensimmäisen tunnin aikana useita, yhteensä ehkä 60 lintua.
suurimmassa parvessa oli 35 lintua
Sitten alkoi mennä odotettua lajia, nimittäin taviokuurnia! Näin itse 1+3+5+8+9=26 ja missasin kaksi 25:n parvea, huh huh! Muitakin mukavia marraskuun lajeja tippui, kaksi hiirihaukkaa, peippo ym pikkukivaa. Meni jopa keskikokoinen kahlaaja, muttei saatu määritettyä. Suokukko?
Sitten kaksi ornia tuli mäelle kertoen nähneensä juuri a) vuorihemppoja b) mustaleppälinnun alempana rinteellä. No ei kun menoksi, jossa porukkaa liikuskeli etsien näitä samoja. Lähestyin erästä evästän syövää herraa puhuen samalla luuriin, kun silmänurkassa vilahti muleli-ehdokas. Ja sehän se, n-puk mustaleppälintu paljasti itsensä komeasti myötävalossa, makoisaa.
nätti muleli, siiven paneeli viittaa nuoreen koiraaseen
Juteltiin siinä mukavia, päivityksen laitoin hälyverkkoon (pari hälyä vuodessa pitää lääkärin loitolla). Porukkaa tuli lisää, vuorihempotkin olivat taas olleet esillä. Tiltalttia on nähty hetki sitten, samoin rautiaisen ääntä kuultu.
Sitten paikalle lennähti lähes syliin 5 pikkulintua, jotka määritettiin heti vuorihempoiksi. Elis, jipii. Nro 251. Hempot katosivat, mutta tulivat sitten vastavaloon aivan eteen tyrkylle. Kuvia ottamaan, tässä jotain dokua:
vuorihemppo, elis
Mukava päivä kerta kaikkiaan, maakotkaa ja tunturikiurua vaille täydellinen. Lähtiessä kuului vielä rautiaisen helinää, muttei saanut varmaksi, koska tiklit äänteli samalla lailla samoissa puskissa.
Puskista puheen ollen, mitä lienevät nämä mäellä kasvavat "kaktukset"? Olo oli kuin mexicossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti