Huh huijakkaa! Syksyn vuodarikeräykset ovat sujuneet pääosin mallikkaasti ja vanhat vuodariennätykset on heitetty romukoppaan, suorastaan nuijittu syvälle suohon. Uusi ennätys on nyt tällä hetkellä 266!
Samassa onnen huumassa tuli hankittua sitten lämpökamerakin, mutta sillä nyt ei vuodareita kyllä löydä...
Tässäpä päivityksiä:
Elokuussa vuodarilistalle tuli "liiankin helppo" heinäkurppa, kun eräskin yksilö päätti tepastella pari päivää Paloheinän golfkentän reunalla. Kävin paikalla kyttäämässä ja muutaman nuottien soiton jälkeen kurppa löytyikin hienosti, mutta lähti saman tien lammikon takapuolelle katveeseen.
Arotasku-"prosu" syntyi Kimin ja Hilkan kanssa Kanteleenjärveltä. Lintu oli asettautunut isolle peltoaukiolle tiettyyn kohtaan tien varteen ja löytyi helposti. Tuuli oli kylmä ja poistuimme pian pellon toiselle laidalle autolla, josta lopulta nähtiin VASTA NYT vuoden eka sinisuohaukka! Muut rarisuohaukat olikin jo nähty, joten kauan piti "sisua" odotella. Arosuohaukan hain jo samalta pellolta aikaisemmin, kun Vantaan Isoniitun vakiopaikalla kyttääminen alkoi kyllästyttää. Mainittakoon, että en nähnyt Isoniitulla yhtään "macroa" myöhemminkään, mikä on aika harvinaista epä-herkkua.
No macron hain kyllä Helsingin-pinnaksi Haltialastakin. Siellä niitä nähtiin tänä syksynä useita, miksei siis Vantaalla? Onko Isoniitun myrkytys-huhu oikeasti syynä johonkin myyräkatoon? Ainakin tinnut ja sisut siellä pyörii.
Turturikyyhky irtosi taas Kimin peesissä Hattulasta, vain huomataksemme että sellainen oli Espoossakin lähempänä paljon helpommalla myöhemmin. Noh, ei sitä voi tietää etukäteen. Moni "varmuuden vuoksi" kauempaa haettu muu pinna on osoittautunut myöhemmin vuoden ainoaksi havainnoksi.
Utössä 30.9-3.10 saatiin kivoja elämyksiä Sämpyn ja Mörkön kanssa.
Vuodareista himoituin (ja ainoa) oli ennätysesiintymisen tehnyt sinipyrstö, jota en Lapin reissulla hakenut. Tarsiger on löytynyt nyt melkein joka syksy Utöstä ja onneksi löytyi taas, Saarnion Japin toimesta Lammashaan reunalta talojen pihasta.
"Tarska" juoksutti bongareita pari tuntia, näkyen aina sekunnin-pari ja kadoten pihoihin, itse en ehtinyt millään tilanteisiin mukaan. Ilta alkoi laskeutua ja syömään piti lähteä.
Tempaisimme Oskarin leikkeen (taas!) ja painuimme takaisin maastoon, jossa alkoi tulla hämärää. Pojat menivät kyttäämään suopöllöä, itse panostin tarskaan, meni syteen tai saveen.
Selasin pihoja ees taas tien reunalta, mutta lintu oli kadonnut. Lopulta, jo hämärässä, jäin alkuperäiselle löytöpaikalle jossa pomppi pari punarintaa. Äkkiä jokin lintu lensi kaivon kannelle ja puuhun, näytti todella kivalta...lopulta sain kiikareiden avulla linnun maassa näkyville ja TARSKAHAN se siinä! Huh huh. Jotenkin oli alkanut käydä jo mentaalipuolen päälle koko laji, mutta helpotus oli sitäkin suurempi.
Reissun ikimuistoinen kohokohta oli kuitenkin Sam Salinin löytämä Uton viides tulipäähippiäinen pari tuntia ennen laivan lähtöä.
Olimme kolmistaan koulun nurkilla ja Sam ja Mörkö päättivät kävellä koulun pihan halki, minä lepikon kautta. Kohta kuulinkin jotain outoa taksutusta ja jäin soittamaan atrappia....vain kuullakseni epämääräistä huutoa koululta.
En ollut varma, huusiko joku? Ei kai. Yhtäkkiä näin res. yliluutnantti Mörkön pumppaavan kättään armeijatyyliin merkiksi: tänne ja heti!! Ei perkele, pojilla on sittenkin siellä jokin parempi laji?
Kysyin että mikä siellä on?
"Tulipää".
Eka ajatus oli, että ei saakeli. Utelin, että kuinka hyvin oli nähty, noitahan on paha määrittää joskus...
"Tosi hyvin".
Ei muuta kuin hälyä lällärillä ja kohta koko bongarilauma jyräsikin paikalle. Pienen atrapoinnin jälkeen lintu tuli näkyville ja kaikki sen hyvin näkivätkin. Onnittelut Sämpylle uran ekasta kovasta ark-tason löydöstä! Saaripinna napsahti siitä meille ja meitä kokeneemmillekin harrastajille.
Lintu viihtyi saaressa pitkään, taitaa olla vieläkin nähty Itäniityn kulmilla.
Suuri pettymys oli isokirvinen, joka oli kuultu ja nähty jo meidänkin saaressa ollessamme, mutta sitä ei oltu komppaamalla löydetty. Lopulta lintu löytyi uudelleen, puoli tuntia laivamme lähdettyä (kuulimme hälyt vielä radiosta laivan kannella...)! Ja sen jälkeen sitä on ihailtu jo parisen viikkoa lukuisten bongareiden toimesta....
Lokakuu toi myös kaksi kaivattua pientä vihreää, hippiäis- ja taigauunilinnun.
"Pro" oli nähty Herttoniemessä, mutta oli juuri paikalle tullessani kateissa. Porukka oli hajaantunut pitkin kerrostalojen pihoja ja itsekin liityin joukkoon. Aloin mesoamaan Mörkölle, että kun te ette löydä niin itse pitää etsiä se teille. No tällä kertaa rehentely auttoi, noin viidessä minuutissa tavoitin pienen linnun koivusta ja prohan se siinä oli. Kaikki eivät ehtineet tilanteeseen, mutta myöhemmin kylläkin.
"Ino" sen sijaan oli merkattu tiiraan 8.10 Tattarisuolla eräällä pajua kasvavalla joutomaalla, menin sinne seuraavana päivänä aamusta. Paikalla ei ollut ketään, muutama tiltaltti sentään.
Kiertelin ja etsin, soittelin atrappia. Juuri kun meinasin harkita luovuttamista, kuulin heikosti inon inahduksen syvältä pajupuskatiheikön keskeltä. Hiivin paikalle ja soitin inon laulua, lintu kapsahti heti paikalle ihan viereen! Otin parit kuvat ja peruutin pois, laitoin hälynkin.
Näemmä aika moni oli käynyt lajin siitä katsomassa saman päivän aikana. Kun ei itse löydä, niin bongata nämä pitää. Pari turhaa bongausyritystä olikin jo tullut tehtyä, Hyvinkäällekin asti.
14.10 piirtyi omaan bongarihistoriaan isoin kirjaimin, kahden eliksen voimin. Ei näitä enää nykyisin useasti tapahdu, vaikka eliksiä ei olekaan kuin reilu 320+.
Klo 12 maissa tuli WA ryhmään kuva Viikistä, jossa oli selkeä Siperianlepinkäinen. Olin sopinut (vihdoin) Sami Tuomelan kanssa samana päivänä käväisyn iltapäivällä Ämmässuolla katsomassa lokkeja, paikalla on ollut toistakymmentä aroharmaalokkia. Jollei jotain kovaa bongausta tulisi esteeksi...
Sami olikin sattumalta jo Siperianlepinkäisen luona ja tiedotti hälyllä asiasta! Laitoin töissä pillit pussiin ja paikalle, perässäni Sam ja Mörkö.
Paikalla oli väkeä jo reilusti ja lisää tuli koko ajan. Lintu istui pellon reunassa ja nappaili ruokaa maasta, meno oli leppoisaa meillä linnun jo nähneillä. Luonnollisesti siis laji oli ELIS meille.
Kyselin Samilta, onko Ämmässuo vielä validi suunnitelma, kuulemma oli. Pojatkin pääsisivät mukaan! Mikäs siinä, tulisiko peräti kahden eliksen päivä meille kolmelle, itseltänikin puuttui aroharmaalokki eliksistä.
15:30 ajoimme "tuosan" autolla alueella ja ekasta pysähdyspaikasta löytyi heti kaksi "cacea". Ne olivatkin reissun ainoat, kolmas löytyi kipiltä mutta saatoi olla sama lintu kuin toinen näistä. Kiitokset Samille tästä mahdollisuudesta!
Cace oli ehkä helpoin elispuute, uusi ehdokas sen tilalle on nyt sitten kai riuttatiira.
Kerrottakoon vielä, että osallistui Kimin ja Hilkan kanssa myös kuuluisaan Timali-ralliin, ekaa kertaa. Saimme kokoon 66 lajia ja emme sijoittuneet edes viimeiseksi, vaan jaetulle sijalle 12 (19 joukkuetta). Kaiken kukkuraksi löysimme koko rallille uuden lajin, kun tylli hiippaili ja kähmyili Lammassaaren rannassa. Pulu ja tiltaltti jäivät puuttumaan, tietysti Pulu lensi ohi vartti kisan jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti