Vuodareiden hakeminen on kivaa mutta rankkaa puuhaa, vaikkei niin kaukana kotoa edes kävisikään. Kevään pikkurarit on koitettava hoitaa lähialueilta, kun paikka tulee. Tätä touhua ei jaksa kyllä kuin joka viides vuosi, korkeintaan! Miten nuo vuosittaiset vuodarihirmut jaksavat?
Sepelrastas Pakkalasta, avosetti Kirkkonummelta, muleli Kivikosta, harjalintu Haltialasta, mandariinisorsa Vantaalta, keltahemppo Olympiastadionin nurkilta, Tiibetinhanhi Hakalasta, vespari(punajalkahaukka) Saltilta, kiljukotka tuntien odotuksen jälkeen Lammassaaren pitkoksilta. Sellaista.
Mustatiiran kanssa joutui ajamaan Vihtiin asti, en tiedä oliko tuossa kaukomatkassa tai missään järkeä. Peltosirkkukin (rari!) juoksutti Porvooseen asti.
Oma projektinsa on mm "yölliset sirkkelit", etenkin jos viitasirkkalinnusta puuttuu kuvapinna. Sekin hoitui lopulta Tuusulasta kun tarpeeksi tetsasi ryteikössä. Ei ollut helppoa taaskaan, miten ihmeessä jotkin kuvaavat se "tuosta vaan"?
Paras sirkkelikuva tuli kuitenkin Huopalahdelta, kun pääsin scouppaamaan Severi Lajusen putken läpi ruokosirkkelin! Tästä ei tiirakaan kovin monta kuvaa tunne, joten hyvä kuvapinna tuli saatua.
Kovan työn takana oli pussitiainenkin, kun Sam Salinin kanssa juoksimme aina myöhässä sen perässä Suomenojan altailla. Lopulta, 4h jälkeen, laji suvaitsi tulla hetkeksi paikalle 3 minuuttia "Sämpyn" pois lähtemisen jälkeen...pahalta tuntuu ja naurattaa, samaan aikaan.
Utön kevätreissua uhkasi taas koronatauti ja matkustajarajoitukset lautalla, niinpä muutin suunnitelmaa: lähtö keskiviikkona - paluu maanantaina -tyyppiseksi. Lautalla oli tilaa ja muutenkin reissu sujui mukavasti helluntain aikaan.
Saari tarjosi herkkujaan, niittysuohaukka ad n, kolme(!) eri sepelsieppoa (2kv). Ehdoton huipentuma oli kuitenkin tietysti Utön historian kolmas ruostepääsky, jonka Jauhiaisen Jussi plokkasi Kattrumpaninilta.
Tilanne oli suorastaan koomisen hektinen: olin ottamassa pientä päivähorrosta ensimmäistä kertaa reissun aikana, radiopuhelin suljettuna. Kun aukaisin sen, meni valehtelematta 3 sekuntia kun se räsähti huutamaan "ruostepääsky!!".
Otin hädissäni vain kameran ja kiikarit ja säntäsin muiden perässä kohti pelipaikkaa, Mörkö Heiskanen ja Sam menivät jo horisontissa pelottavan kaukana. Juoksin niin lujaa, että kun pääsin perille oli oikeasti veren maku suussa ja henki ihan lopussa, pienen astmakohtauksenkin pukkasi pitkästä aikaa. Onneksi pääsky oli yhä paikalla ja suoritti jopa komean ylilennon - ja katosi. Palatakseen sitten kohta taas ja lentelipä koko illan erittäin kuvauksellisesti Itäniityn kieppeillä ja vielä seuraavana aamunakin, yksi bongarikin ehti sen laivalla tulla hoitamaan. Toivottu elämänpinna, yksi suosikkilajeistani.
Perheen kanssa läksimmä lomanviettoon ennen juhannusta Hankoon, ja kuinka ollakaan: ylänkökiuru Morgonlandetilla. Jaa - missä sekin lienee? No Hangon edustalla ja venekyytejä järjestetään!!
Olin juuri puhunut keväällä, että joskus pitää lähteä "järjettömään" venekyytibongaukseen mukaan ja nyt avautui paikka, koska matkaa satamaan on peräti 2km. Vene oli jo mennyt, mutta illalla tuli tieto että klo 12 huomenna lähtee seuraava vene saarelle, 14 ekaa otetaan mukaan. Laitoin heti tekstaria ja paikka oli varattu, hui kuinka jännää. Olin ihan täpinöissäni!
Klo 12 oli luvassa helteiden keskelle kova ukkosrintama, joka jatkuu useita tunteja. Ennuste osui oikeaan, ukkonen saapui ja kaatosade myös veneen lähtöaikaan. Lomalaisena ei tietysti ollut mitään sadevarustetta mukana, otin pelkän kameran ja kiikarin. Veneessä oli onneksi katto ja vain pari onnetonta jäi osaksi sateen armoille, eräs kaveri liukasteli liukkaalla kannella....mukana oli pari tuttuakin, Laakson Arto ja Micha Fager.
Perille päästiin salamoista huolimatta ja marssimme kurinalaisesti kohti terassia. josta kiuru oli nähty. Aikaa oli peräti tunti, kuskilla oli kiire hakemaan uutta satsia bongareita. Terassilta näkyi kiurulaji lennossa ja osa näki sen olevan haluttu kohteemme. Kiuru kuitenkin katosi ja sitä etsittiin hieman, kunnes Arto hoksasi sen erään kallion laella märkänä kököttämässä. Pinna! Hienoooo!
Hangon tuliaisena oli myös 10cm kokoinen punainen rengas reidessä, punkin purema. Lekurilla piti käydä ja kova antibioottikuuri hakemassa. 2 viikkoa, kolmesti 2 tablettia päivässä. Liki sata tablettia siis.
Juhannusnusyön aamuna lähdin nuorimmaisen kanssa odotetulle reissulle Lappiin, kalaan ja bongaamaan. Matkalla Joutsassa koitettiin jo pohjansirkkua, tuloksetta. Sodankylässä olimme yötä Hotelli Sodankylässä, mukava paikka melkein tyhjässä hotellissa. Tuttu mies Timo Leppänen ilmoitti tiiraan Kelujärveltä pohjansirkun ja pikkusirkun, jotka kävinkin aamulla hoitamassa itikkahelvetin keskellä. Pohjansirkku oli matkalle plussaa, luulin sen jäävän hoitumatta.
Ivalosta bongattiin aamusella sitten lapinuunilintu, joka tykitti lauluaan kurkun täydeltä. Hyttysiä oli taas kiitettävästi niskassa ja korvissa.
4-tuulen tuvalta taviokuurna vuodariksi (ei kuukkelia tai lapintiaista edes paluumatkalla, onneksi oli vuodari jo Ylläkseltä) ja lopulta maastoon Pulmankijärven tieltä Nuorgamissa (Hangosta Nuorgamiin kolmessa päivässä - koko Suomi nähty!! Suosittelen.) . Pikkasen hirvitti tuo reissu pojan kanssa teltassa, mutta se meni nappiin. Nähtiin tunturikihut, maakotka, lapinsirkut ja vesipääskyt. Kaiken kruunasi "elikset" rauduista eräällä järvellä, joita saatiin useita. 4 rautua syötiin, suurin oli 41cm. Itikoita ei ollut, t-paitakelit päivällä. Yöllä oli vain 5 astetta "lämmintä" ja makuupussissa sai tosissaan olla vaatetta kun tuuli puhalsi Jäämereltä.
Kolmen telttayön jälkeen takaisin ihmisten ilmoille, Saariselälle. Sieltä käsin käytiin Karigasniemen Ailigaksella kiirunajahdissa, turhaan. Keräkurmitsa löytyi yhden poikasensa kanssa. Kolme tuntia etsittiin ilman tulosta. Piesjängän tieltä haettiin reissun toinen lapinuunilintu.
Ivalosta hoitui myös sitten reissun toinen pohjansirkkukin Kimin ja Hilkan avulla, Juutuanjoen harjuskalastuksen ohessa vuodariksi myös tilhi, joita ei etelässä ole ollut viime talvena.
Loppureissun suurinta targettia, kiirunaa, läksin yksin etsimään Kiilopäältä. Vajaan kahden tunnin kohdalla tärppäsi, piti oikein hihkaista onnesta. Koiras kökötti valkoisena vain 100m päässä huipusta, edellinen havis tiirasta oli usean viikon takaa. Hotellin kupeesta vielä virtavästäräkki Lapin pinnaksi, komea koiras siellä lauloikin erään savusaunan takana lätäkössä, jossa ui taimenia.
Kutturan tieltä Inarissa näin Sotajoen kohdalla hirmutuurilla 2 pohjantikkaa, joita koitin etelässä useasti talvella ja kesälläkin, onneksi tämä rasti tuli nyt suoritettua paarmaparven seurassa. Kaivattua metsoa ei näkynyt.
Lahtöaamuna oli puhelimessa hälytys, paksujalka Ranualla. 13h ajo edessä, tuo tekisi yli tunnin lisää...jätin idean hautumaan. Sodankylässä oli kanalintu tiepuolessa 4-tiellä edellä ajavan auton edessä, lennossa se paljastui oranssin pyrstön seudun kera koppeloksi. Mikä tuuri! Nyt oli Suomen kaikki kanalinnut kasassa vuodareina, ekaa kertaa ikinä.
Ennen Rovaniemeä tuli paksujalka-päivitys, lintu ed p. Päätös syntyi, Ranuan kautta kotiin. Poika kakisteli, mutta suostui lopulta.
Päästiin perille ja paikalla oli viitisen bongaria, lintukin hallussa. Pari scouppikuvaa ja matkaan, pojan kanssa ei ollut varaa fiilistellä liian kauan. Lintu oli kovassa väreilyssä mulloksella, lämmintä oli taas 27 astetta ja itikkaa riittävästi. Kuvasta tuli....noh. Näette itse, millainen.
Illalla kotona 14h ajon ja 1190km jälkeen. Aamulla työpäivä. Vuodareita 245, 6 vajaa ennätyksestäni ja vuotta jäljellä vielä puolet. Ainoa harmistus oli, että ennätysmäinen sinipyrstövuosi olisi tarjonnut mahdollisuuden hoitaa laji Tankavaarasta tai Luostolta, mutta ei tullut koitettua. Kuhankeittäjä lienee jo lähes menetetty ja sitruunaväiski olisi jostain kaivettava...seikkailu jatkuu Joutsan mökiltä heinäkuun puolivälissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti