21.4.2014 Kotikaupungin pikkukivat

Vantaa, tuo kaupunkien aatelistoa. Tosin kaikki eivät ajattele näin, sen tiedän. Tosiasia kuitenkin on, että tänään oli Vantaalla nähty hienoja lajeja, siis Vantaan mittakaavassa. Pikku-uikku ja jalohaikara Pitkäjärvellä ja sepelrastas Pitkäsuon mäellä. Sera tosin eilen, tänään ei ollut mitään tietoa...

Klo 15:20 vääntäydyin torniin, jossa oli kuulemma ollut todella tungosta aikaisemmin. Jallu oli lähtenyt jo aamulla pois, mutta puikku oli nähty juuri äsken. Uikku oli mennyt juuri piiloon erään niemekkeen rantaan, mutta saattaisi kohta ilmestyä.

Aika kului ja uusia naamoja valui torniin, mutta pikku-uikkua ei vaan näy. Tundrahanhilla maustettu metsähanhiparvi (70+10) nousi ilmaan ja katosi lopulta jonnekin etelän suuntaan. Yhtäkkiä Tuomelan Sami havaitsi linnun hipsimästä kaislikon seassa. Juhlapukuinen uikku erottui välillä hyvin, välillä hyvin huonosti, mutta tulipahan tämäkin rari nähtyä Vantaalla.

Lapsien haku mummolasta uhkasi, joten läksin hipsimään vielä pikaisesti Pitkäsuon mäelle, jossa oli eilen nähty sepelrastas. Mäen alla ei lintua näkynyt, joten kiipesin huipulle. Huipulla ei paria kivitaskua kummempaa ollut. Katselin mäeltä, kun joku kiikaroi rinteen alaosassa jotain. Paikassa, jossa lintu oli nähty eilen. EI kai vaan...

Menin alas ja sama Tuomelan Samihan se siinä katseli seraa. Lintu oli rinteessä, korkean heinän seassa. Siitä se lennähti alueen ulkopuolelle, aidan taakse mutta näkösälle. Hälytys toi paikalle myös Salokorven Jussin ja yhdessä ihasteltiin k seraa.

20.4 Hieno aamupäivä Laajalahdella

Sunnuntaina pääsiäispyhänä on todella hieno kevätaamu, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on lähes tyyntä. Vaihtoehtoina retkelle olisi Isoniittu lähellä...mutta ei siellä mitään ole kuitenkaan. Eilen tosin siellä tepasteli erittäin hyvällä hollilla 2 mustavarista, jotka päästivät todella liki. Lisäksi paikalla oli 3 kapustarintaa, sekä ensimmäinen kivitaskukoiras. Mutta ei sinne kannata mennä tuhlaamaan hyvää muuttopäivää.

Isoniitun mustavarikset

Viikki olisi hyvä kohde, mutta "liian laaja" kokonaisuus. Siispä päätin lähteä Maarin tornille Espooseen, jossa on nähty mielenkiintoisia lajeja viime päivinä, mm luotokirvinen ja sittis eli sitruunavästäräkki.

Otaniemen parkkiksella pysähdyin kuuntelemaan, hernekerttu? Ihan kuin olisi, mutta voiko se olla totta? Illalla katsoin tiirasta, että laulava hernekerttu oli merkitty juuri samaan kohtaan, joten en sittenkään ollut kuvitellut koko asiaa.

Tornissa on 8:50 jo ainakin 10 putkea sojossa ja takarivin paikkoja tarjolla. Hyvä puoli on se, ettei jää mitään huomaamatta! Peesaajan paikalla on hyvä olla.

tällä herralla oli likainen maha!

Vuosipinnoja alkaa tulla heti: kalatiira istuu lietteellä, samoin kaksi räyskää. Hetken kuluttua kuulutetaan kolmen tilhen lentävän yli, eipähän ole tullut nähtyä yhtään koko talvena! Samalla sekunnilla lentää ruskosuohaukka tornin yli ja matkaa lahden yli kadoten jonnekin. Hyvin alkoi päivä! Sitten synkistyy, kämmään kuikan ja sääksen peräjälkeen. Ei löydy, ei millään. Noh, tornien taistossa....kai?

Tornin kokeneet lintumiehet hoksaavat lapintiiran, vakuuttavien lajituntomerkkien luettelu vakuutti kaikki paikalla olijat lajista. Läpikuultavat siivet, lekuttelutapa, nokan väri jne. Selvä! Seuraava laji onkin sitten suopöllö, jonka eräs pätevä orni huomaa kaartelevan Elfvikin yllä. "Apus" on ensimmäinen kommentti, ja pian se varmistuu suopöllöksi. Itse näen ensin vain haukkaa muistuttavan kaartelijan, mutta suurentamalla erottuvat siiven alapinnan vaaleus ja mustat siivenkärjet. Kowalla ei näe kyllä naaman tuntomerkkejä, mutta Swarowskit hoitavat homman. Hieno homma, suopöllö on missattu usein aikaisemmin.

Yhtäkkiä joku kiljaisee "sittis!" Äänestä ei olla varmoja, osa porukkaa on metsäkirvisen kannalla. Muutamaa sekuntia myöhemmin tilanne saa ratkaisunsa, kun naaraspukuinen sitruunavästäräkki löytyy tornin edestä lietteeltä. Eilinen koiras näkyi kuulemma yhä Elfvikistä, joten tämä on uusi "sponde" sittis.

n-pukuinen sittis

Eikä tässä vielä kaikki, hetken kuluttua huudetaan luotsia ja lintu laskeutuukin taas aivan eteen, luotokirvinen on tosiasia myös Tringan alueella, juurihan tämä nähtiin Utössäkin!
Kaksi piekanaakin muutti pohjoiseen tornin ohitse.

luotokirvinen laskeutui eteemme

Kaiken kruunaa vielä valkoposkihanhiparvi, josta erottuu makeasti punakaulahanhi joukosta. Tämä on sama, jonka bongasin Vermossa ja sinne se lensi nytkin. Vielä löytyy lapasorsapari vuodariksi, joten hieno aamu kaiken kaikkiaan, reilu kolmen tunnin rypistys.

PS.Sepelrastas oli löytynyt pitkäsuon mäeltä, sen olisin ehkä löytänyt itse ensimmäisenä jos olisin sinne mennyt aamusta.

14.4.2014 Punarintojen Utö, sekä Vermon hanhiylläri

11.4 - 13.4 Olimme vaimon kanssa kahdestaan tutustumassa Suomen eteläisinpään saareen, legendaariseen lintuparatiisiin,  Utö:hön. Uto:seen? Kuinka se kirjoitetaan oikein? ;) Eliksiä oli luvassa, sekä lauantaina hienoa ulkoilusäätä.

Perjantai 11.4:
Perjantaina pitkään jatkunut mahavaiva ja lääkitys veti olon niin veteläksi, että päänsäryn jäytäessä kymmenettä tuntia aloin jo epäröidä lähdön järkevyyttä. Onneksi kuitenkin päätimme lähteä, olokin parani illalla.

M/S Eivor, Utön satamassa tosin jo

Istuuduimme Pärnäisissä M/S Envorin kyytiin, joka lähti puksuttelemaan Utö:tä kohden vesisateen ropistessa hiljalleen, tuultakin oli lounaasta 10m/s. Vuodareita ropisi: lukematon määrä haahkoja kellui joka paikassa ja meriharakka lensi piippaillen. Seuraavaksi olikin laivan kannella ekan eliksen paikka, kaksi riskilää juhlapuvuissaan lensi ohitse, tätä oli toivottu ja odotettu. Kiikaroin laivan ikkunasta sen minkä kerkesin, välillä käytiin syömässä feta-mureketta laivan kahvilassa. Nötön seudulla vuodareiksi tuli  koiras tukkakoskelo, näitä näkyi sitten myöhemmin paljon. Hämärissä lensi vielä saaren yllä kevään eka lehtokurppa ja maakravulle hieman hankala mustalintu, kaksin kappalein. Sitten laskeutui hämärä ja keskityimme jutusteluun erään ruskolaisen pariskunnan kanssa. Mies kiinnostui lintuharrastuksesta ja puhuimme aiheesta toista tuntia, terveisiä vaan sinne Turun kupeeseen.

Loppumatkalla Jurmosta eteenpäin laiva heilui jo kivasti isossa aallokossa, perille Utö Havshotelliin kuitenkin päästiin suht kepeästi klo 23:15. Utö oli pimeässä ja sumussa todella aavemainen...Baskervillen koira maisema...mutta hotelli oli karusta ulkoasusta huolimatta ihan kiva, menimme heti yöpuulle.

12.4 Lauantai:
Aamulla 6:40 naapuri ilmeisesti veti vessan, koska katossa ollut putki alkoi päästellä kamalaa pärinää, herätys oli aika karu! Uni ei enää tullut, koska saari houkutti ja ilma oli mitä mainioin. Ei tosin muuton seurannalle, mutta ulkoiluun. Aamiainen kuului hintaan ja oli mainio, sen voimalla puristimme itsemme ulos 8:30 maissa. Eilinen aavemaisema olikin aamun auringossa idyllinen saaristolaiskylä, jossa hyppi punarintoja kaikkialla. Siis kaikkialla. Suuntasimme Utön majakalle, matkalla kohtaamamme 3 lintumiestä ilmoitti löytäneensa eilen mustaleppälinnun ja Itäniityltä kovan saaripinnan, -k teeren. Saaressa havaittua sepelrastasta he eivät olleet löytäneet. Eivätkä löytäneet koko aikana...

Nousimme majakalle ja kiikaroin myrskyävää merta, tuuli oli edelleen lounaasta ja taivas pilvetön. Jokin musta lenteli rantakallioilla, mustarastaan oloinen. Alkoi heti epäilyttää linnun maastovalinta, joten kiikarit silmille ja havainto sepelrastaasta! Nuorehko koiras, luki tiirassakin. Elis paukahti siitä että heilahti.

nuori sepelrastaskoiras

Vaimon siirtyessä opastetulle saarikierrokselle, jatkoin pallokentälle jossa oli nähty mustaleppälintu. Noin kolme sekuntia piti etsiä ja naaraspukuinen muleli löytyi nurmikolta. Opin kohta tuntemaan sen kutsuäänen ja niitä kuuluikin peräti kaksi. Toinenkin muleli oli siis paikalla, ilmeisesti nuori koiras, vaikka oli naaraan näköinen sekin.

mustaleppälintu oli jatkuvasti pallokentällä

Siirryin kohti saaren eteläpäätä, sekä kuuluisaa Itäniittyä. Nummella kuului taivaalta rautiaisen hi-hi-hi, vuodari taas. Tyllejä oli muutamia, niityltä nousi taivaanvuohi. Hetken kuluttua vastaan käveli mies kameran kanssa. Olinkin hieman toivonut törmääväni saaren tunnettuun lintumieheen, J Tenovuohon, jonka blogi on todella upea. Seuraavan tunnin ajan hän esitteli ja neuvoi minua saaren saloihin, parempaa opastusta ei varmaan olisi voinut saada, kiitokset vielä kerran. Olin etsinyt mm ristisorsaa, jotka olivat koko ajan näkösällä ja Jorman vinkillä löytyivät heti. Olin katsonut ne isokoskeloiksi....hävetti. ;)

Niityllä on ns raripuska, jossa oli havaittu mm rusorintakerttu, pikkukultarinta ja mehiläissyöjä. Nyt puskassa oli "vain" peukaloinen. Korea koiras järripeippokin tupsahti hyvin esille.

koiras järripeippo

Luotokirvistä ei näkynyt sen vakiopaikalla, jonka jälkeen lähdimme vaimon kanssa kohti hotellia. Jorma meni etsimään aamuista sepelrastasta kallioilta. Kävelimme itsekin majakan kautta, kun huomasin seran taas. Sekä TOISEN seran, joka lenteli lähistöllä. Ei hemmetti, niitä onkin kaksi! Sain jopa suttuisen kuvan niistä yhdessä, laitoin asiasta kiinnostuneelle Jormalle meiliä. Oli löytänytkin illemmalla tämän uuden, joka oli ilmeisesti 2kv+ koiras, lähes vanhan koiraan oloinen hurmuri.

vanhempi sepelrastas oksien lomassa

Iltapäivällä teimme uuden kierroksen rantaan, missä tiltaltti hyppi rantakasvustolla. Hetken päästä viereen lensi pikkulintu: luotokirvinen saapui hetkeksi paikalle ja elikseksi. Sähläsin kameran kanssa ja lintu meni menojaan. Hotellille tullessa sain kuulla "tilanteen olleen päällä" hotellillakin. Lehtokurppa oli törmännyt ikkunaamme ja lähes pökertynyt, paikalle sattuneet lintumiehet olivat tunnistaneet pitkänokan.

Koitin illalla hämärissä bongata naapuriluodolla viihtyvää huuhkajaa, mutta eipä näkynyt. Söimme pippuripihvin/kuhaa ja itse join vettä antibioottien takia. Naapuripöydässä tuttu lintuporukka joi oluet, viinit ja konjakit jutun pyöriessä linnuissa ja jääkiekon välierässä. Olisi maistunut mullekin!

13.4 Sunnuntai:
Aamulla satoi, kuten oli luvattu. Ja putki pärisi, kuten ei oltu luvattu! Mutta onneksi vasta klo 7:30. Tein kierroksen niityllä ja luotsiasemalla klo 9-10, mutta ilman suurempia löytöjä. Sade lakkasi juuri, kun laiva lähti takaisin kohti Pärnäistä 11:15.

Sää olikin aurinkoinen, mutta tuulinen SW 11m/s. Staijasin kannella tunteja lintumieskolmikon kanssa, terkkuja vaan. Ja se kannatti, ennen Jurmoa hoksasin elämäni ensimmäisen merikihun. Lintu oli tumman, nuoren oloinen. Mainiota! Jurmossa oli ristisorsa hyvin esillä, sekä ensimmäiset kivitaskut. Retken ehkä toivotuin lintu, ruokki, löytyi Jurmon jälkeen kun 5 ruokkia lensi jonossa meren pintaa pitkin. Toinenkin merikihu näyttäytyi Nötön tienoilla, vaaleampi muoto kuin edellinen.

Pilkkasiipi on kiertänyt minua koko ikäni, eikä sitä tälläkään reissulla löytynyt. Allejakin oli nähty, kun olimme syömässä lohisoppaa. Reissun viimeinen vuodari oli selkälokki, joka lekutteli laivan perässä varmaan vartin.

Laiva saapui satamaan etuajassa 15:45, loppu oli pakkopullaa losseineen ja kaupassa käynteineen. Kehä kolmosella Espoossa kävi kuitenkin pikku ylläri, pyy lensi kehän yli ja katosi kuusikkoon. Harvoin näkee pyyn lentävän avomaastossa noin leveän tien yli.

14.4 maanantaina oli sitten nähty työpaikan vieressä Vermon raviradalla punakaulahanhi. Sehän piti käydä vielä katsastamassa, ja löytyi lopulta tallialueelta katsoessa. Seitsemäs elis neljään päivään, melkoinen oli viikonlopun tahti. Todella erikoinen ja nätti tipu.

kännyscouppi Vermon punakaulahanhesta