25.12.2023 Vantaan 204 vuodaria lienee ennätys?

Kiihkeä rypistys rikkoa 200 lajia Vantaalla vuodessa on saanut onnellisen päätöksensä.

200. katkaisulaji oli kesken työpäivän 27.10 JP:n vinkkaama viirupöllö, joka oli piilosilla kuusessa kesäisellä tulipäähippiäisen reviiripaikalla, Hiirilampien maastossa.

Ajelin kesken työkiireiden kuulokkeet päässä paleverissa paikalle ja jo autosta noustessani kuulin rastaiden varoittelua. Kiertelin hieman kuusta ja pian silmiin pisti pöllön odotettu kuvajainen korkealla kuusen yläosissa. 200 LAJIA RIKKI! Kukapa olisi alkuvuodesta uskonut? Ei muuta kuin takas töihin..

.

Hakunilan kartanolta (JP:n vinkkaamana taas!) oli 5.11 uudelleen löydetty pähkinänakkeli, jota läksin heti bongaamaan. Paikalla päivystikin jo muutama kameramies, joilta kuulin linnun hakevan soratieltä pähkinän palasia.

Hieman piti odotella, kunnes lintu löytyikin lähipuista ja lopulta se tuli nätisti tielle pähkinän sirpaleita keräämään. Kuvissa tosin ne näyttävät soran palasilta? No anyway, 201. Huikeaa. 

11.11 Oli lopulta tullut aika yrittää Kauko-Idästä Vantaan harvalukuisia metsoja. Lähdimme pienellä porukalla kiertelemään maastoa, jossa oli havaittu ukkometso samalla viikolla.

Kuljin kärjessä ja metson kakkapötköjä oli näkyvissä, muttei itse lintua. Läksin oikaisemaan yhtä kalliota ja ajauduin muista erilleni, niin eikös tietysti ukkometso rymähtänyt lentoon suoraan edestä! Läksimme lentosuuntaan perään etsimään lintua muillekin, mutta turhaan. Ei ole helppo rasti tämä laji.

14.11 tärppäsi peräti Vantaan eliksen verran. Olin käynyt lukemattomia (n 10) kertaa Silvolan tekojärven verkkoaidan takana tähyilemässä ja taas (aiemmin alli) onnisti, kaksi komeaa pilkkasiipeä kellui selällä. Linnut uivat kohti eteläpään katvetta, eivätkä hetken päästä paikalle ehtineet Kim ja Philip nähneet niitä enää. No onneksi laji hoitui heille Haltialan kupeelta myöhemmin.

22.11 päättyi pikku-uikun jahtaaminen pitkin Keravan ja Vantaanjokea. Lintu oli nähty useassa paikassa Keravanjoella, mutta Vantaan puoli jokea on vaikeampikulkuista ja ongelmia oli muutenkin, Lopulta Jyri Heino päästi minut pälkähästä ja kertoili linnun (toinen puikku) kelluvan Haltialan sillan edessä. Ryömin Keravanjoen pusikosta pois ja pääsin näkemään linnun.

Tämä oli viimeisin vuodari, vuotta on vielä vajaa viikko jäljellä. Mielessä on ollut lapinpöllö, helmipöllö ja taviokuurna. Joku noista olisi voinut joulukuussa tulla.

Muita mainittavia bongauksia ei paljoa ole ollut: Helsingissä oli ekaksi viitatiainen Lammassaaressa, jonka käväisin 22.11 lopulta katsomassa.

 

Lauttasaaressa on ollut jo kuukausikaupalla ruokinnalla pikkusirkku, sekä mustakaularastas Viikissä. Nämä kaksi käväisin bongaamassa 26.11. Rastas katosi ilmeisesti lumikon peloittamana joulukuun vaihteessa.

Kävin hakemassa sirkun uudelleen itsenäisyyspäivänä, samalla reissulla löytyivät helmi- ja sarvipöllö, sekä viitatiainen (yhä) Lammassaaresta. Nämä ovat oleva isossa roolissa tulevana eka-ekaa päivänä...

4.11 ilahdutti kirjokerttu lopulta minuakin Helsingin Ritarihuoneella. Sateessa tuijottamamme koristeomenapuu oli tyhjä, mutta lämpökamera löysi linnun läheisistä puista. Harvinainen herkku minulle ja etenkin tähän aikaan vuodesta.

Lopuksi takaisin Vantaalle. 

204 lienee Vantaan vuodariennätys. Ainakaan kukaan ei tiedä paremmasta, olen koittanut kysellä ja saanut vastauksia 180, 189...tuskin kukaan on sitä edes yrittänyt koskaan. Noh, tuosta on jonkun muun hyvä parantaa, jonkinlainen pohjalukema on nyt lyöty pöytään.

Mitkä olivat vuoden kohokohdat, entä ärsyttävimmät puutteet?

Aloitetaan kohokohdista. Luonnollisesti kaikki uudet lajit Vantaalle olivat kohokohtia, mutta kaksi on yli muiden. Pikkukotka oli kokonaan uusi laji Vantaalle ja näin sen ensimmäisenä (neljästä), sekä Taavitsainen blokkaama mehiläissyöjä. Näitä kahta jaksaa makustella vielä pitkään mielessä! 

Muita muistettavia oli Antin tulipäähippiäinen, Pitkäsuon iki-ihana ad k niittysuohaukan ohilento, työvoitto mandariinisorsasta Tikkurilassa, harjalinnun puputus, Tikkurilan meriharakka kymmenennellä kerralla, yksinäinen lyhytnokkahanhi muuttolennossa vasta toukokuussa,  heinäkurpan lento pentukoiran ylös ajamana, luhtahuitin sivallus keskellä Kartanonkosken asuinaluetta, kiljukotkan tarkan paikan määritys kartan avulla "etänä" Pitkäsuolta, merikihujen muuttolento, kattohaikaran ylilento, yksi ainoa kangaskiurun did-liu, vuoden ainoan pohjantikan löytäminen lumipalloja heitellessä,  punakaulahanhen nuijaus ja sen paljastuminen tarhakarkulaiseksi, sekä runsaana esiintyneet arosuohaukka ja muuttohaukka.

Sitten ne jossittelua aiheuttaneet ärsyttävät PUUTTEET:

Ykköshylsy oli mustaviklon puute, jonka missasin Joensuussa olessa Koivuhaan lumenkaatopaikalla suosirrien kera. Kävin paikalla vielä 3 viikon ajan päivittäin, mutta lapinsirriä parempaa ei enää löytynyt, vaikka mm Helsinki/Espoo oli täynnä mustavikloja. Mustaviklo oli paikalla vielä myöhemmin Haltialassa, mutten erottanut sitä Vantaan puolelta suokukkoparvesta sen lennellessä. Enkä myöhemminkään kuullut sen ääntelyä samaiselle sillalle tyynessä illassa.

Mustalintuja menee muutolla, mutten minä niistä kevätmuutoista mitään tiedä. Sen sijaan sepelhanhi olisi ollut hoidettavissa syksyllä, mutten viitsinyt jäpittää sitä lentokentän itäpuolella niinä päivinä, kun niitä oli mennyt. Lännestä käsin ei nähty yhtään.

Sepelrastasta hain keväällä pitkään ja hartaasti, sellainen pimitettiin Hiekkaharjun golfkentällä. Lohtuna oli se, että olin tornien taistossa ja en olisi ehtinyt paikalle kuitenkaan.

Mustaotsalepinkäinen sattui pahasti. Sellainen oli ollut ilmeisesti melkein viikon päivät "kotikentälläni" Isoniitulla, kunnes eräs kuvaaja sen näki ja tieto levisi. Seuraavana päivänä vietin yli 10 tuntia paikalla ja sen näköinen lintu oli ollut aamulla näkyvissä, mutta liian kaukana. Lintu katosi, eikä enää palannut.

Sen pituinen se, kiitoksia kaikille minua auttaneille. Teitä on paljon. Ilman apuja ei olisi 200 mennyt rikki lähellekään.

2024 ei voi olla enää vuodarivuosi, kaikki vuodarit on nyt kerätty joksikin aikaa: Suomen, eko, Vantaan vuodarit. Enempään ei pysty, ellei sitten eläkkeellä.

Pitänee keskittyä laatuun eli elisten bongaamiseen, sekä ikuisuusprojektiin, Nurmijärven pinnoihin.

19.10.2023 Keisarikotkaa, mehiläissyöjää, isoliitäjä! Ja 199 Vantaan vuodaria.

Arvoisa lukija(t), tiedän että teitä on muutama. Ehkä 2-3? Vuosi 2023 on äitynyt melkoisen mahtavaksi menoksi elisten kannalta katsottuna. 199 Vantaan vuodaria on myös varmaankin jonkin sortin ennätys, tietoa paremmastakaan ei ole. Tuskin kukaan lienee yrittänyt edes? Vielä jos saisi joitain vesiäisiä ja metson tai nakkelin, niin voisi päästä maagiseen 200+:aan lajiin.

Mihis jäin viimeksi, heinäkuuhun. Ok.

11.7 ajelin iltamyöhäisellä Forssaan asti, keskustan liepeiden pellolle kuuntelemaan sirinää. Tai surinaa. Lintu aloitti klo 23:30 maissa ja aiheutti kuulovammaiselle itselleni suuntimisvaikeuksia. Ääni kyllä kuului oikealla korvalla, mutta toisen korvan heikentynyt kuulo ärsytti taas suunnattomasti. Ja laji oli viirusirkkalintu, elis tietysti. Olen joskus tätä lajia yrittänyt Joensuun seudulta lomalla ollessa, mutta siitä tuli hylsy. Nyt onnistui. Ei kuvaa, lintu piileskeli hämärissä tehokkaasti.

16.7 heti perään aukesi paikka toiseen elikseen, riuttatiiraan. Lauttasaaren eteläkärjessä oli lennellyt kaksikin kappaletta ja päätin yrittää.

Kimi ja Hilkka olivat jo staijaamassa, mutta läksivät Maarin tornille ja jäin yksin puolitutun harrastajan kanssa paikalle. Eikä aikaakaan, kun tummanokkainen lintu pyörähti niemenkärjessä, staijikaveri oli havainnosta varma. Muitakin tuli paikalle ja hetken päästä käväisi kaksi pitkäsiipistä tiiraa samalla paikalla, oranssia nokkaa (räyskä) ei kummallakaan. Linnut olivat kalatiiroja paljon kookkaampia, joten 2 riuttistahan ne siinä! Ei kuvaa taaskaan, alkaako ote livetä? Liian nopeaa tilannetta, määrittääkin pitäisi.

Elo-syyskuussa näkyi 5 arosuohaukkaa Vantaalla, kolmen keväisen lisäksi. Lisäksi kun näin kaksi "macroa" Utössä lokakuussa, tulee summaksi mahtava 10 lintua! Onko se kohta yhtä yleinen kuin sisu? No ei kai. Yksi syksyinen lintu oli taas ad k luokan lentelijä.

29.8 Oli kova lintupäivä, vaikka arki olikin. 400+ lajin harrastajiltakin usealta puuttuva keisarikotka oli parkkeeraanut Salon Halikonlahdelle. Aikani muiden bongauksia ja hälyjä kuunneltuani läksin itsekin paikalle, Toipen kannustamana. Lintu oli laskeutunut syömään (fasaania?) maahan katveeseen. 

Ajelin paikalle linnun ollessa yhä piilossa. Noh, vartin päästä lintu nousikin riemun saattelemana lentoon ja pyörähteli ei-niin-kaukana hetken aikaa. Alkoi valumaan tosin pois ja katosi lähdettyäni. Laitoin hälyyn kommentiksi nuotteja ja pari epätoivoista puhelua tulikin, kaikki eivät ehtineet.

Koskapa Turun kulmilla Raisiossa oli paikallisena toivelajini mehiläissyöjä, sekä työnantajani aloitti samalla siunaamalla YT:t, päätin juhlistaa sitä ajamalla Turkuun.Sain tosin matkalla kuulla, ettei YT koske meitä, mutta vahinko oli jo sattunut ja ajoin täpötäydelle parkkikselle Raision lintutornille. Piti jättää auto puoliholtittomasti kävelytien pientareelle. 

Tornissa oli tunnelmaa, eli aivan täynnä ja nuotteja huudettiin ja pyydettiin pienen kiroilunkin säestyksellä. Normimeininki! Pari tuntia siinä meni kunnes luovutus tuli, ei "meropsia" tänään.

3.9 pamahti Vantaanpinna, kun kolme merikihua muutti W puolelta. Hetken aikaa olin näkevinäni jopa tunturikihun pitkää piikkiä pyllyssä, mutta se taisi olla optinen harha. Janne Loisa sai kauniita kuviakin.

9.9 Oli oleva mahtipäivä Vantaalla. Kuka olisi uskonut, että saisin Pyymosan mäeltä neljä vuodenpinnaa Vantaalle ja eliksen? Ei kukaan.

TT eli Timo Taavitsainen oli ottanut tehtäväkseen ruokkia lapaan pojoja ihan urakalla. Ensi töikseen Pyymosan portilla löysi odotetun lajin, mustaleppälinnun. Olin juuri päässyt kapuamaan huipulle, piti rymistellä alas lintua katsomaan. Löytyi hetken odottelulla.

Seuraavaksi TT blokkasi taivaalta ekan pedon, se oli tietty varhainen maakotka. Hyvä, ei tarvitse huolehtia lokakuun pakkasilla enää tästä.

 

Eikä aikaakaan, kun Timppa alkoi höpistä eräästä horisontin linnusta että tuosta napataan vespari. Näin saman linnun myös ja aloin hitaasti kömpiä putken luokse, silloin vieressä huudeltiin jo mehiläissyöjää!! Ja toden totta, kohta karjuin itsekin samaa nimeä paikalla olleille Gratulle ja Liisalle, jotka juoksivat harharetkiltään takaisin putkien luokse. Ihanainen (näin kuuluu kai sanoa) kaivattu elis, ja vielä VANTAALLA! Huhhuijaa.

Timo täydensi päivän vielä huomaamalla puuttuneen isokäpylinnun koivun latvasta, olipahan tykitys.

12.9 Mänttä-Vilppulassa oli löydetty suomenpinna, Isoliitäjä, paria päivää aikaisemmin. Läksin sairasta äitiä katsomaan Hämeenlinnaan (RIP..), ja siitä päätin jatkaa Mänttään. Paikalliset 2 venekuskia kuskasivat bongareita veneellä lähemmäs lintua, se ei tänään näkynyt rannalle. Sahin veljekset olivat paikalla ja niin hypättiin yhdessä (vuotavaan) veneeseen, joka ei tuntunut kovin merikelpoiselta, ei edes järvikelpoiselta kovassa tuulessa.

No perille päästiin ja Sahin Timppa katkaisi riemuiten 400 eliksen rajan lopultakin! Tultiin yhtä kyytiä takaisin kotiin ja Kaima tarjosi pullakahvit Linnatuulessa.

16.9 Eksyi virtavästäräkki Vantaankoskelle, JP Räsäsen kanssa suoritettiin tiirabongaus ja lopulta onnistuttiin. Olin jo luovuttamassa, kun kosken keskikohdan yli lensi epäilyttävä hahmo, sieltä se sitten löytyi.

17.9 hoitui lopultakin mandariinisorsa Tikkurilasta. Koiras oli ollut koko kesän Helsingin puolella, mutta "erehtyi" tulemaan nyt Vantaankin puolelle. FB ryhmän vinkin perusteella se löytyi läheltä Heurekaa.

24.9 Juho Pokki laittoi viestiä, että pieni kyyhky oli noussut Seutulassa edestä puuhun. Läksin TT:n kanssa Pyymosan staijin jälkeen suoraan Seutulaan. 

Lintu oli noussut puuhun, mutta ei sitä siitä kuusesta löytynyt talon pihapiirin reunalta.Läksin kotiin syömään ja lisää etsijöitä oli ollut paikalla, ilman tulosta.

Palasin paikalle pyörällä ja jäin 200m päähän kytikselle, jos lintu lentäisi alkuperäiselle paikalle. No ei lentänyt, vaan kömpi samaisesta puusta esille, jonne se oli kadonnutkin! Ihme epeli. Lajikin varmistui nyt vasta turkinkyyhkyksi.

 4-8.10 Utön reissu TT:n, Kimin ja Hilkan ja Sam Salinin kanssa

Myrskyä ja kovaa tuulta, siinä kiteytettynä Utön reissun loppuosa. Onneksi muutama uusi saarilaji tuli nähtyä silti.

Heti M/S Utön keulaportin auettua ja Hotellille kiirehdittyämme vastaan tuli himoittu isokirvinen. Kirvinen lennähteli ja päästeli repivää kutsuääntään jonkin aikaa, kunnes katosi Kalkaksen taakse rannalle. Kadoten lopullisesti. Ei jäänyt torstaina saapuneen Sämpyn pinnaksi. Seuraava lintu oli mustaleppälintu ad k, hyvin alkoi reissu.

Seuraavana päivänä staijasimme TT:n kanssa, kun huomasimme pienen kyyhkyn lentelevän saaressa. Kovalla nuotittamisella, osin jopa väärällä, linnun näki pari harrastajaa lyhyesti. TT oli turturikyyhkyn kannalla ja sehän se loppujen lopuksi olikin, kun lintu suvaitsi ilmestyä uudellen hetkeksi Mörttilään ja sen tien varteen. Sen jälkeen sitäkään ei näkynyt enää. Ei ollut edes saaripinna, mutta kiva oma löytö.

Lähtöpäivänä myrskysi edelleen, laivan lähtö oli viivästetty kolmella tunnilla. Se kannatti, koska puoli tuntia ennen laivan alkuperäistä lähtöaikaa löytyi itärannasta virtavästäräkki, vasta saaren kahdeksas. Lintu oli kateissa hetken aikaa, mutta kovalla rannan komppauksella se löytyi ja kaikki pääsivät sitä katselemaan. Sitten olikin aika pakata kamat ja lähteä laivalle. Mainittakoon, että yhtään itäistä uunilintua ei näkynyt, eikä saarella ole ollut kuin yksi ino koko syksynä (nyt tätä kirjoittaessa on pro löytynyt myös). Heikko rarivuosi on 2023 ollut Utön mittarilla.

9.10 harjalintu Ilmaantui Päiväkumpuun, niukin naukin Vantaan puolelle (50m marginaalilla!).Kimi ja Filip Borg olivat saaneet jo näköyhteyden lintuun, mutta itse munasin kaksi tilannetta haahuilemalla.

Lopulta kuului linnun puputusta, ja myöhemmin itse lintukin. Eräässä kuvassa se syöksyy koivusta kohti maata :)

13.10 Tuli taas asiaa Hämeenlinnaan, isovesipääsky oli löytynyt Hattulalaiselta järveltä. Mietin hetken ja läksin, yleensä nämä ovat olleet aika kaukana bongattavissa.

Tilanne järven hiekkarannan bongarijoukossa oli sekava, lintu oli paikalla mutta kateissa. Kimi ja Hilkkakin tulivat paikalle, lintua haravoi 5 putkea kaukaa selältä. 

Lopulta pikkuruinen talvipukuinen lintu löytyikin selältä, se liikuskeli vikkelästi ees taas.

 

 

15.7.2023 Pikkukotka! Tunturihaukka!

Vantaan vuodariprojekti etenee ja kasassa on jo reippaasti oma ennätys, 180 pinnaa. Tällä menolla jopa Leksa Wallinmaan 189 Vantaan vuodaria (onkohan ennätys?) on mahdollisuuksien rajoissa, jos loppuvuodesta natsaa lajeja hyvin.

Hyvä laji keväällä oli muutamaan kertaan nähty kuningaskalastaja Seutulassa, viime vuotiseen tapaan. Tällä kertaa ei näkynyt pariskuntaa, kuten vuosi sitten.

27.4 kiirehdin Sellon Prisman jälkeen Paloheinä golfille hakemaan "prosua", toista havista mustajalkatyllistä. Ad k tylli löytyikin sankan putkijoukon läsnäollessa.

 

Sirosuohaukkojen tykitys huhti-toukokuussa oli ihmeellinen ilmiö. Näin ainakin kolme eri arosuohaukkaa ja yhden niittysuohaukan, joka on täysin poikkeuksellista Vantaalla. En ole tainnut koskaan nähdä yhtään macroa keväällä, pygge oli vasta toinen tapaus historiassa. Näistä neljästä peräti kolme oli vanhoja koiraita, huippuna Pitkäsuon mäellä vappuna 1.5 nähdyt koiraslinnut kumpaakin lajia tunnin välein, se on jo harvinaista. 

Keväinen tornien taisto ja Utö eivät tarjonneet pinnojen mielessä mitään ihmeitä, jättipä Utö kahden yön reissussa 15-17.5 ekan kerran ilman uusia saarilajeja. Keli oli sopiva ja tuulet myös, mutta saarella oli ollut jo pidempään aika raritonta, eikä mitään löytynyt.

 22.5 tapaus oli Laajalahdella läpsytellyt valkosiipitiira, toinen näkemäni. Tällä kertaa kamera oli mukana, mutta lintu sikakaukana. Tässä Sam Salinin modaamat dokumentit:

 

 

Heti perään 23.5 pamahti lujaa päin näköä, eliksen voimalla. Näin Vantaalla lajin, jota ilmeisesti kukaan ei ole koskaan nähnyt: pikkukotkan!

Tarina eteni näin: vappuaattona ilmoitettiin keisarikotka, joka oli menossa Soukasta itään, tyypillistä rantareittiä. Lintu kääntyi kuitenkin ilmeisesti pohjoiseen ennen Helsingin keskustaa, mutta olin jo ehtinyt Vuosaareen tuijottamaan tyhjää taivasta. Lintu saattoi olla mennyt Seutulasta tai lentokentältä kotikulmilta.

Nyt Maari ilmoitti pikkukotkan NE, joten säntäsin taas matkaan kohti itää. Tuupakan kulmilla kuitenkin tuli päivitys, että lintu on menossa pikemminkin N. Käänsin auton takaisin ja meninkin lentokentän W puolelle valleille, josta näkee hyvin etelään. 

Eikä aikaakaan, kun etelästä purjehti sykähdyttävästi pikkukotkaa muistuttava ilmestys. Malli oli kotkan, värimaailman tumman muodon pikkukotkan, pyrstön malli pikkukotkan. Siinä se on! Mutta etäisyyttä ja väreilyä oli paljon, onko liikaa? Tapitin kauhuissani lintua, kunnes selän takaa kuului pelastava kysymys: "mitäs näkyy?" Ari Sandstedtin porukka oli paahtanut Maarilta samalle vallille. Nuotitin hädissäni linnun paikkaa ja pian sitä katseltiin yhdessä. Ari kysyi pojiltaan, että laitetaanko jo päivitys, onko se se. "Laita vaan, on se". Lintu jäi kaartelemaan lentoaseman päälle muutaman kerran, jolloin se näkyi pikkasen paremmin, yksi näki jopa heikosti erottuen "ajovalot" kaulalla. Lintu otti korkeutta ja liukui NE, kadoten. Hetken päästä soi puhelin ja Limppu kyseli oliko lintu äsken kaarrellut kentän päällä, katseli Paloheinästä. Tultiin tulokseen että samaa lintua katseltiin. RK lappu on tehty ja sillä selvä, olipahan aivan mieletön paukku ja Vantaanpinna!!!

Eikä tässä vielä kaikki. Illalla samana päivänä kävin fiilistelemässä Seutulan pelloilla, kun huomasin varisten jahtaavan jotain ruskosuohaukan näköistä kohti lentokenttää. Lintu kääntyikin takaisin pään päälle ja olikin haarahaukka. Kiva päivä Seutulassa petojen osalta, indeed.

Viikkoa myöhemmin samoilta jalansijoilta kuvasin kattohaikaran iltalentoa.

Vantaanpinnojen keräys voi olla rasittava laji. Otetaan esimerkiksi meriharakka, jota kävin katsomassa kymmenen kertaa! Tikkurilassa, ennen kuin löytyi Filipin neuvomana poikasensa kanssa. Olin pyörinyt sen naapurissa monet kerrat.

 

 

Mainittakoon, että käpylinnut puuttuvat listalta edelleen, 8 käyntiä Honkanummen hautausmaalla ei ole tuonut yhtään käpylintua. Idänuunilintua etsin Länsi-Vantaalta tuloksetta, samoin idästä koitin bongata Sipoonkorven lintua. Lopulta kolmas yritys Vantaan Tammiston linnusta heinäkuussa onnistui. Todellinen työvoitto tämäkin.

 

 

Parasta A-ryhmää Vantaalle olivat 4.6 kiljukotka sekä 20.6 Kartanonkoskelta löytynyt luhtahuitti, joka oli majoittautunut keskelle rivitaloja, pieneen lätäkköön.Huitti oli hyvin äänessä ja näkyikin välillä.

 

Clangan oli Timo taavitsainen löytänyt jo 3.6 mutta se jäi pörräämään Tuupakan kulmille. Seuraavana päivänä kiipesin Timon vierelle Pyymosan mäelle ja eka lintu horisontissa oli kyseinen clanga. Määrityksen kanssa oli vaikeuksia, mutta pitkien nuotitusten jälkeen asemoimme paikan niin tarkasti, että Rokala sen määritti, Timon lähikuvista varmistaen.

 

Vielä kovempi oli 22.6 Haltialassa havaittu mustapäätasku, joka päivysti peltojen tolpilla. Lintu oli niin hyvin tolpilla, että sain sen nähdyksi Haltialan sillalta Vantaan pinnaksi! Sen jälkeen menin Vanhaan Pehtooriin kaljalle ja otin siitä uuden harrastuksen, terassipinnan :) Sitä ei ole kellään muulla pinnana, heh!

Lapin kalareissu 25.6-8.7 oli ikimuistoinen, se toi peräti kaksi elistä!

 

Sotkamossa oli majaillut jo kuukauden päivät arohyyppä, jota silmällä pitäen tein matkasuunnitelman Sotkamon kautta Rovaniemelle, muuten olisimme menneet Kilpisjärvelle tuttua läntistä reittiä. Hyyppä olikin edelleen pellossa ja kuittasimme siitä eliksen helposti.

 

Yksi sykähdyttävimmistä elämyksistä all-time syntyi kuitenkin 30.6, viimeisenä päivänä Kilpisjärvellä. Olin kiipeämässä Korkea-Jehkakselle kurmitsan perässä, mutta väsy iski ja käännyi takaisin kun kalaankin piti lähteä ajoissa. Kuulin tunturikihun huutavan ja halusin nähdä sen, lintu löytyi kiikariin heti.

Tavallisesti jaksan katsoa kihua ehkä muutaman sekunnin, mutta nyt jäin seuraamaan sen lentoa jostain syystä pidempään. Yhtäkkiä kuviin tulikin toinen lintu, jota kihu jahtasi. Lintu oli iso peto, vaalea, piekanan luokkaa. Katsoin lintua ensin vailla isompaa kiinnostusta, mutta pitihän sen lajista saada tolkku.

Pian tulikin tunne, että mikäs tämä onkaan? Ei lentänyt piekanan tavoin, vaan nopeammin siiveniskuin, siivetkin olivat terävät. Kanahaukkafiiliksen noustessa mieleen tajusin, että nyt on saatava kuva. On vaan saatava.

Lintu oli kaukana, kameran äärirajoilla. Välillä etsin kohdisti, mutta välillä ei. Sain roiskittua kuitenkin jotain pikselimössöä muistikortille. Katsoin välillä kiikareilla ja sain varmuuden, että lintu on falco, ei mikään piekana. Se oli vaan jo niin korkealla, että näytti jo pieneltä, ilman tuntomerkkejä, Olin tässä vaiheessa varma, että se on pere tai rusti, muuttohaukka tai peräti tunturihaukka. Polvistuin rinteessä mahtavissa maisemissa ja tutkin kameran peräkuvia, kyllä se perhana näyttää tunturihaukalta!! Elis! Ihana ELIS! Ei voi olla totta. Soittelin vielä onnen huumassa puheluita sinne tänne, mahtavuutta.

 

Norjan Skibotnissa näkyi pikkukajavia sekä pyöriäisiä, pieniä valaita. Lunneja ei löytynyt. sen sijaan seitä ja turskaa tuli.

Inarissa kävin Piesjoella ja Piesjängällä ilman mahtihaviksia. Piesjoen taigauunilintu oli vaiennut, koppelo poikasineen sentään löytyi. Muita mukavia oli Inarin maakotka ja Ivalon lapinuunilinnun laulu.

Joensuun Enossa koitin vielä saada kasaan Joensuun eliksiä, muutama tulikin. Kalliolammen sinipyrstöt ruokkivat poikuetta, siitä makoisa pinna. Kottarainen löytyi raviradalta, piti sitäkin oikein bongata urakalla. 

 

 

Vantaalla lumenkaatopaikalla ilmoiteltiin kaiken maailman vuodareita, kauhulla sain kuunnella mustavikloja ja suosirrejä voimattomana reissun päällä. Ei ole muuten löytynyt vielä palattuani yhtään!

Loppuun vielä kuva Vestrasta pyyn poikasesta, niitä löytyikin peräti kymmenkunta, emon kauhuksi. Sekä harvinaisempi lentokuva, ruisrääkkä vauhdissa pitkäsuon mäellä.

 

vv