15.7.2023 Pikkukotka! Tunturihaukka!

Vantaan vuodariprojekti etenee ja kasassa on jo reippaasti oma ennätys, 180 pinnaa. Tällä menolla jopa Leksa Wallinmaan 189 Vantaan vuodaria (onkohan ennätys?) on mahdollisuuksien rajoissa, jos loppuvuodesta natsaa lajeja hyvin.

Hyvä laji keväällä oli muutamaan kertaan nähty kuningaskalastaja Seutulassa, viime vuotiseen tapaan. Tällä kertaa ei näkynyt pariskuntaa, kuten vuosi sitten.

27.4 kiirehdin Sellon Prisman jälkeen Paloheinä golfille hakemaan "prosua", toista havista mustajalkatyllistä. Ad k tylli löytyikin sankan putkijoukon läsnäollessa.

 

Sirosuohaukkojen tykitys huhti-toukokuussa oli ihmeellinen ilmiö. Näin ainakin kolme eri arosuohaukkaa ja yhden niittysuohaukan, joka on täysin poikkeuksellista Vantaalla. En ole tainnut koskaan nähdä yhtään macroa keväällä, pygge oli vasta toinen tapaus historiassa. Näistä neljästä peräti kolme oli vanhoja koiraita, huippuna Pitkäsuon mäellä vappuna 1.5 nähdyt koiraslinnut kumpaakin lajia tunnin välein, se on jo harvinaista. 

Keväinen tornien taisto ja Utö eivät tarjonneet pinnojen mielessä mitään ihmeitä, jättipä Utö kahden yön reissussa 15-17.5 ekan kerran ilman uusia saarilajeja. Keli oli sopiva ja tuulet myös, mutta saarella oli ollut jo pidempään aika raritonta, eikä mitään löytynyt.

 22.5 tapaus oli Laajalahdella läpsytellyt valkosiipitiira, toinen näkemäni. Tällä kertaa kamera oli mukana, mutta lintu sikakaukana. Tässä Sam Salinin modaamat dokumentit:

 

 

Heti perään 23.5 pamahti lujaa päin näköä, eliksen voimalla. Näin Vantaalla lajin, jota ilmeisesti kukaan ei ole koskaan nähnyt: pikkukotkan!

Tarina eteni näin: vappuaattona ilmoitettiin keisarikotka, joka oli menossa Soukasta itään, tyypillistä rantareittiä. Lintu kääntyi kuitenkin ilmeisesti pohjoiseen ennen Helsingin keskustaa, mutta olin jo ehtinyt Vuosaareen tuijottamaan tyhjää taivasta. Lintu saattoi olla mennyt Seutulasta tai lentokentältä kotikulmilta.

Nyt Maari ilmoitti pikkukotkan NE, joten säntäsin taas matkaan kohti itää. Tuupakan kulmilla kuitenkin tuli päivitys, että lintu on menossa pikemminkin N. Käänsin auton takaisin ja meninkin lentokentän W puolelle valleille, josta näkee hyvin etelään. 

Eikä aikaakaan, kun etelästä purjehti sykähdyttävästi pikkukotkaa muistuttava ilmestys. Malli oli kotkan, värimaailman tumman muodon pikkukotkan, pyrstön malli pikkukotkan. Siinä se on! Mutta etäisyyttä ja väreilyä oli paljon, onko liikaa? Tapitin kauhuissani lintua, kunnes selän takaa kuului pelastava kysymys: "mitäs näkyy?" Ari Sandstedtin porukka oli paahtanut Maarilta samalle vallille. Nuotitin hädissäni linnun paikkaa ja pian sitä katseltiin yhdessä. Ari kysyi pojiltaan, että laitetaanko jo päivitys, onko se se. "Laita vaan, on se". Lintu jäi kaartelemaan lentoaseman päälle muutaman kerran, jolloin se näkyi pikkasen paremmin, yksi näki jopa heikosti erottuen "ajovalot" kaulalla. Lintu otti korkeutta ja liukui NE, kadoten. Hetken päästä soi puhelin ja Limppu kyseli oliko lintu äsken kaarrellut kentän päällä, katseli Paloheinästä. Tultiin tulokseen että samaa lintua katseltiin. RK lappu on tehty ja sillä selvä, olipahan aivan mieletön paukku ja Vantaanpinna!!!

Eikä tässä vielä kaikki. Illalla samana päivänä kävin fiilistelemässä Seutulan pelloilla, kun huomasin varisten jahtaavan jotain ruskosuohaukan näköistä kohti lentokenttää. Lintu kääntyikin takaisin pään päälle ja olikin haarahaukka. Kiva päivä Seutulassa petojen osalta, indeed.

Viikkoa myöhemmin samoilta jalansijoilta kuvasin kattohaikaran iltalentoa.

Vantaanpinnojen keräys voi olla rasittava laji. Otetaan esimerkiksi meriharakka, jota kävin katsomassa kymmenen kertaa! Tikkurilassa, ennen kuin löytyi Filipin neuvomana poikasensa kanssa. Olin pyörinyt sen naapurissa monet kerrat.

 

 

Mainittakoon, että käpylinnut puuttuvat listalta edelleen, 8 käyntiä Honkanummen hautausmaalla ei ole tuonut yhtään käpylintua. Idänuunilintua etsin Länsi-Vantaalta tuloksetta, samoin idästä koitin bongata Sipoonkorven lintua. Lopulta kolmas yritys Vantaan Tammiston linnusta heinäkuussa onnistui. Todellinen työvoitto tämäkin.

 

 

Parasta A-ryhmää Vantaalle olivat 4.6 kiljukotka sekä 20.6 Kartanonkoskelta löytynyt luhtahuitti, joka oli majoittautunut keskelle rivitaloja, pieneen lätäkköön.Huitti oli hyvin äänessä ja näkyikin välillä.

 

Clangan oli Timo taavitsainen löytänyt jo 3.6 mutta se jäi pörräämään Tuupakan kulmille. Seuraavana päivänä kiipesin Timon vierelle Pyymosan mäelle ja eka lintu horisontissa oli kyseinen clanga. Määrityksen kanssa oli vaikeuksia, mutta pitkien nuotitusten jälkeen asemoimme paikan niin tarkasti, että Rokala sen määritti, Timon lähikuvista varmistaen.

 

Vielä kovempi oli 22.6 Haltialassa havaittu mustapäätasku, joka päivysti peltojen tolpilla. Lintu oli niin hyvin tolpilla, että sain sen nähdyksi Haltialan sillalta Vantaan pinnaksi! Sen jälkeen menin Vanhaan Pehtooriin kaljalle ja otin siitä uuden harrastuksen, terassipinnan :) Sitä ei ole kellään muulla pinnana, heh!

Lapin kalareissu 25.6-8.7 oli ikimuistoinen, se toi peräti kaksi elistä!

 

Sotkamossa oli majaillut jo kuukauden päivät arohyyppä, jota silmällä pitäen tein matkasuunnitelman Sotkamon kautta Rovaniemelle, muuten olisimme menneet Kilpisjärvelle tuttua läntistä reittiä. Hyyppä olikin edelleen pellossa ja kuittasimme siitä eliksen helposti.

 

Yksi sykähdyttävimmistä elämyksistä all-time syntyi kuitenkin 30.6, viimeisenä päivänä Kilpisjärvellä. Olin kiipeämässä Korkea-Jehkakselle kurmitsan perässä, mutta väsy iski ja käännyi takaisin kun kalaankin piti lähteä ajoissa. Kuulin tunturikihun huutavan ja halusin nähdä sen, lintu löytyi kiikariin heti.

Tavallisesti jaksan katsoa kihua ehkä muutaman sekunnin, mutta nyt jäin seuraamaan sen lentoa jostain syystä pidempään. Yhtäkkiä kuviin tulikin toinen lintu, jota kihu jahtasi. Lintu oli iso peto, vaalea, piekanan luokkaa. Katsoin lintua ensin vailla isompaa kiinnostusta, mutta pitihän sen lajista saada tolkku.

Pian tulikin tunne, että mikäs tämä onkaan? Ei lentänyt piekanan tavoin, vaan nopeammin siiveniskuin, siivetkin olivat terävät. Kanahaukkafiiliksen noustessa mieleen tajusin, että nyt on saatava kuva. On vaan saatava.

Lintu oli kaukana, kameran äärirajoilla. Välillä etsin kohdisti, mutta välillä ei. Sain roiskittua kuitenkin jotain pikselimössöä muistikortille. Katsoin välillä kiikareilla ja sain varmuuden, että lintu on falco, ei mikään piekana. Se oli vaan jo niin korkealla, että näytti jo pieneltä, ilman tuntomerkkejä, Olin tässä vaiheessa varma, että se on pere tai rusti, muuttohaukka tai peräti tunturihaukka. Polvistuin rinteessä mahtavissa maisemissa ja tutkin kameran peräkuvia, kyllä se perhana näyttää tunturihaukalta!! Elis! Ihana ELIS! Ei voi olla totta. Soittelin vielä onnen huumassa puheluita sinne tänne, mahtavuutta.

 

Norjan Skibotnissa näkyi pikkukajavia sekä pyöriäisiä, pieniä valaita. Lunneja ei löytynyt. sen sijaan seitä ja turskaa tuli.

Inarissa kävin Piesjoella ja Piesjängällä ilman mahtihaviksia. Piesjoen taigauunilintu oli vaiennut, koppelo poikasineen sentään löytyi. Muita mukavia oli Inarin maakotka ja Ivalon lapinuunilinnun laulu.

Joensuun Enossa koitin vielä saada kasaan Joensuun eliksiä, muutama tulikin. Kalliolammen sinipyrstöt ruokkivat poikuetta, siitä makoisa pinna. Kottarainen löytyi raviradalta, piti sitäkin oikein bongata urakalla. 

 

 

Vantaalla lumenkaatopaikalla ilmoiteltiin kaiken maailman vuodareita, kauhulla sain kuunnella mustavikloja ja suosirrejä voimattomana reissun päällä. Ei ole muuten löytynyt vielä palattuani yhtään!

Loppuun vielä kuva Vestrasta pyyn poikasesta, niitä löytyikin peräti kymmenkunta, emon kauhuksi. Sekä harvinaisempi lentokuva, ruisrääkkä vauhdissa pitkäsuon mäellä.

 

vv