22.12.2018 Vuosi loppuu,munkki kävi sittenkin!

Vuosi vetelee viimeisiään ja valot ovat vähissä, nyt onkin vuoden pimein päivä. Loppusyksy toi peräti kaksi elistäkin ja muutamia kivoja haviksia.

Olin pojan kanssa lokakuussa käymässä P-Karjalassa, kun Kiteen Puhoksella havaittiin lyhytvarvaskiuru. Paikka oli täsmälleen sama jossa kävin katsomassa vuosi sitten aavikkotaskua. Ajeltiin 21.10 kohti kotia ja siis Kiteen kautta. Pellolla oli pariskunta, jolla ei ollut havaintoa kiurusta, lintu oli löydetty eilen. Paikalle tuli myös uutena etsijänä tuntematon herra, jonka kanssa aloin haroa putkella peltoa. Ei mennyt kauaa, kun kyseinen mies tokaisi "tossa se on". Ja olikin. Koitin scoupata lintua kun se lakkaamatta vipelsi mulloksella, lopulta pari kuvaa osui. Elis nasahti kiurusta.

lyhytvarvaskiuru Kiteellä

Jatkoimme matkaa kohti etelää, E-Karjalassa oli nähty paikallisena parikin punakaulahanhea. Joutsenon kohdalla käännyimme eräälle peltotielle, jonka varressa lepäili tuhansittain valkoposkihanhia. Paikallinen bongari oli nähnyt hanhen, mutta se ei ollut enää hallussa. Etsin hanhea pitkään ja hartaasti, turhaan. Uusi etsijä tuli paikalle, mutta hanhi oli kadonnut. Päätin reilun tunnin jälkeen jatkaa matkaa kohti kotia.

Ajelin pois kohtaan, jossa tie teki mutkan. Tien mutkassa vilkaisin vielä etsijöitä, ihan varmuuden vuoksi. Mitä hittoa! Toinen kavereista huitoo käsillään ilmaan ja koittaa kiinnittää huomioni, onnistuen. Kuten arvata saattaa, hanhi oli löytynyt 10 sekuntia lähtömme jälkeen....no, onneksi käännyin vielä katsomaan taakseni mutkassa.Tämä oli toinen havaintoni, joten "Tupla" tuli.

Joutsenon punakaula

24.10 Löytyi kateissa ollut munkkikorppikotka lopulta uudelleen, tällä kertaa Espoon kasavuorelta ja kotvan kuluttua Porkkalanniemeltä. Lintu oli pörrännyt Sundsin tornin maisemissa, juoksuttaen mm erästä bongaria ees-taas monta kertaa, lopulta onnistuen. Olin päättänyt olla valmiudessa seuraavana päivänä töissä ja lähteä heti kun tilanne aukeaa. Ja aukesihan se. Sundsin tornilta tuli häly: "lintu paikallisena puussa n. 1km NW suunnassa."

Munkki, lopultakin

Lähdin heti makaan, munkki oli päässyt jo hieman "ihon alle" aikaisempien läheltä piti -tilanteiden vuoksi. Mukaan ei ollut lähtijöitä töistä, "näkeehän noita". Ajoin tuli perseen alla paikalle, koko ajan peläten päivityshälyä linnun poistumisesta. Tornilla olikin jo populaa kiitettävästi, hieman kesti löytää oikea polku tornille. Mutta lopulta lintu oli valmiina Ojaloiden putkessa ja voin vetää henkeä, nimittäin puuskutus oli melkoista nousun takia. Lintu jäi puuhun lähdettyäni ja oli paikalla vielä tunnin verran. Elis 304.


Muita loppusyksyn/alkutalven tapauksia olivat mm Vantaalla viihtynyt kuningaskalastaja, jonka kävin katsomassa kahdesti.

kunkku Vantaan hämärässä

Länsi-Vantaan rallin vedin pojan kanssa ekona, joka oli minulle uutta. 28 lajia ja olikohan jaettu kolmas tila. Parhaana kokemuksena oli itse löytämämme sponde tunturikiuru Pitkäsuon mäeltä, ekopinnakin vielä. Toinen ekopinna oli koskikara, joka on odottanut noutajaansa vuosikausia.

Sponde tunturikiuru!

Viikin suunnalla oli tarjolla talvinen jalohaikara, sekä aina kiva helmipöllö.

Viikin jallu

Helmipöllö Pornaistenniemessä

1.12 Oli käytävä Kallvikista hakemassa kiva Tringan-pinna, tuplapinna, talvipinna: kyhmyhaahka. Olin kipeänä ja ilma oli todella raaka, kova tuuli ja jäinen ilma. Menin paikalle, jossa kuvatiin lintua jonka piti olla "kyhmy". Noh, se olikin heinäsorsa....lintu oli kateissa.

Palloilimme ees taas, kunnes eräs tunnettu kova bongari saapui paikalle ja löysikin linnun erään luodon takaa. Olimme katsoneet aiemmin väärää luotoa. huh huh.

Kallvikin kyhmyhaahka

13.10.2018 Syksy toi kivoja haviksia, munkki jäi naulaamatta.

Elokuu oli hieno macrosyksy seutulan isoniitulla. Paikalla viihtyi useampikin nuori arosuohaukka, aikuinen koiraskin oli nähty.

kaunis nuori arosuohaukka

Elokuun suurin tapaus oli kuitenkin 31.8 pellolta plokattu isokirvinen, jota komapattiin pitkin peltoa useaan otteeseen. Määritystä vaikeutti kirvisen ääni, joka alun tunnusmaisen isokirvisen sijaan alkoi kuulostaa mongoliankirviseltä. Määrityksen kanssa emmittiin ja konsultointia esiintyi eri kuulijoiden välillä, mutta lopuksi haviksiin merkattiin isokirvinen. Määritystä auttoi ottamani kuvaroiskaisu, jota säätämällä saatiin tuntomerkkejä käännettyä isokirvisen suuntaan. Elis 301 ja vantaanpinna.

isokirvissuttua

1.9 havaitsin autosta kotinurkilla matalalla liitävän tumman pedon. Ajoin varmuuden vuoksi sen edelle Kanniston peltojen reunaan ja löysinkin sen kaartelemasta. En jaksanut ottaa kiikareita, ruskis mikä ruskis. Otin kuvan kameralla ja aloin selata sitä kameran perästä....ei hemmetti. Onpas kulmikas pyrstö. Äkkiä lisää kuvia ja laji varmistui: haarahaukka. Kiva sponde milkkari kotikonnuilla! jesh!

kotikulman haarahaukka

8.9 oli lähes entisen kotitalon pihalta Vantaankoskella havaittu tiiran mukaan aina nätti harjalintu. Paikalle lähteneet bongarit ja lähellä asuva Pekka Penttilä löysivät linnut heti. Riensin itsekin paikalle ja siellähän se oli, lintu lenteli pitkin aluetta ja juoksutti bongareita perässään.  Palasin perheen kanssa myöhemmin paikalle ekoilemalla pyörillä, lintua piiritti tringan bussilastillinen havainnoijia siistissä kaaressa, lintu oli kaaren keskellä rauhassa.  Arvasin kuvaajien rintamasuunnasta linnun sijainnin ja kiersin kohdan kaempaa, mutta poika ja vaimo eivät osanneet varoa näitä "hienovaraisia" vinkkejä vaan ajoivat kulman takaa vahingossa pahki linnun viereen. Lintu lensi puuhun vielä n 10 minuutin ajaksi ja katosi lopullisesti. Suuri joukko kokeneita(kin) bongareita napsi tästäkin vantaanpinnan.

harjalintu ja toukka

9.9 Ämmässuon lokkispesialistit äkkäsivät mustanmerenlokin alueelta. Olin menossa Maarin tornille, mutta päätin käydä kokeilemassa mumeloa matkalla (jospa joku löytäisi samalla reissulla minulle eliksen, aroharmaalokin. Mumelon olen nähnyt kerran aikaisemmin). Paikalle päästyäni seurasin 5 hengen ryhmää noin pari minuuttia perässä. Kun pääsin huipulle, ryhmä oli jo löytänyt lokin pyörimässä päittemme päällä. Roiskin parit kuvat ja lintu suuntasi saman tien korkealle ja poistui lopullisesti. Tipalle meni!

mustanmerenlokki

Muita tapauksia oli 16.9 bongattu palsasirri Maarin tornilta. Kerrankin lintu pyörii lähellä, eikä lietteen toisessa päässä.

palsasirri

28,9 onnistui ensimmäistä kertaa bongausreissu rarikotkan perässä. Töistä pääsee siirtymään alle kymmenessä minuutissa Tapiolan golfin kävelysillalle, josta saa blokattua rannikkoa seurailevia kotkia. Tällä kertaa idästä oli tulossa kiljukotka, joka nuottien mukaan menisi noin Turunväylän päältä länteen. Turunväylää harkittiin, mutta mentiin kuitenkin golfkentälle asti etelämpään. No, kotka tuli tietty Turunväylän päältä suht matalalla.....kuvista syntyi pelkkää mustaa soopaa.

2.10 Huopalahdessa havaittiin turturikyyhky, ei näitä liiemmälti näe enää. Kävin sählyreissulla katsomassa maassa kyyhöttävää sympaattisen oloista otusta. Kyyhky on oleillut paikalla nyt parisen viikkoa.

5-7.10 Sam Salinin kanssa Utön legendaarisiin maisemiin. Muuttoa oli ja saari oli täynnä mm hippiäisiä, mutta kovat rarit jäivät puuttumaan. Puuttumaan jäi myös helmipöllö, jonka TLY:n porukka joka aamu löysi Gamla Postenilta ja joka aina hävisi sen jälkeen jonnekin piiloon syvemmälle metsikköön. Ei pinnaa.

Lauantaina löytyi sentään omin avuin nuori pikkusieppo, joka sekin kiinnosti paikalla olleita. Närhiä lenteli saaressa, vaellus ylsi siis Utöön asti.

Sunnuntaina aika tuntui loppuvan kesken ja lajitkin olivat peruskauraa, tsemppasin "Sämpyä" että kohta löytyy jotain kovaa. Ei löytynyt, päätimme suunnata viimeiseksi puolituntiseksi Lammashakaan punarintoja katsomaan. Olin leikilläni sanonut jo aiemmin, että sinipyrstö voi mennä punarinnasta jollei katso tarkkaan...

Seuloin kiikareilla Lammashaan vipinää, kunnes huomasin oranssikylkisen pikkulinnun...seurasin sen liikkeitä niin että näin sinisen pyrstön ja rääkäisin jotain tähän suuntaan "ei saatana tossa on sinipyrstö!!". Ohjeistin hädissäni Sämpyä kuvaamaan lintua ja lopulta kamera saatiin esille ja lintu ruudulle. Häly radioon ja hetkessä kaikki olivat koossa, mutta lintu ehti kadota. Lintu löytyi kuulemma myöhemmin onneksi uudelleen ja kaikki sen näkivät, Utön 12. tarsiger. Hieno sponde lämmittää aina!

Sam Salinin kuva sinipyrstöstö

Lautalta koitettiin ennättää Kemiön saareen, jossa oli jo neljättä päivää viihtynyt kivikova rari amerikankurmitsa. Ajoimme kilpaa pimeyttä vastaan ja hävisimme 10 minuutilla. Linnut löytyi, mutta hämärissä ei pystynyt erottamaan oikeaa yksilöä. Harmitti, niin paljon, että uusintareissu piti tehdä 11.10 töiden jälkeen. Tällä kertaa se oli helppoa, lintu oli hallussa ja heti hoidettuna autosta noustessa. Elis 302.

10.10 laji oli kuitenkin valtakunnan julkkis, munkkikorppikotka, joka oli tulossa ilmeisesti etelään Oulun seudun seikkailustaan. klo 16:10 tuli häly Riihimäeltä: munkki tulossa etelään! Ajoin Petikon mäelle, jossa ei ollut ketään muita. Koitin soitella matkalla apuja, mutta kukaan ei ehtinyt. Ajattelin, että noin tunnissa lintu voisi olla näkyvissä hirvellä tuurilla.

17:05 näin NNE suunalla ison pedon, josta en saanut millään otetta. Jättimäinen se oli ja ... selässä oli hartioissa hieman vaaleampiaa, muuten tumma. Lintu oli kaukana (8km kartalta katsottuna) ja putosi lähes saman tien sähkölinjan tasalle ja katosi puiden taakse. Mikä se oli?! Pelästyin toden teolla ja soitin Klaukkalan tornimäkeen, soiton aikana tuli häly munkista Klaukkalasta SSE vedenpuhdistamolta! Justiinsa...justiinsa niin! Lintua ei näkynyt enää ja hirveä voimattomuus kalvoi mieltä, että sen pitikin kadota alas. Kartalta katsottuna linja jolla näin otuksen, tulee vedenpuhdistamolta. Olen varma, että se oli sama klaukkalan lintu, aika ja paikka täsmää täysin, mutta silti? Lintu ilmoitettiin myöhemmin 50min kuluttua Porvoosta ESE suuntaan Klaukkalasta. Taisi olla kerran elämässä tilanne, laitoin tiiraan todennäköisenä munkkina. Klaukkalan havaintoa tuskin saadaan koskaan puserrettua paperille, auttaisi hemmetisti.

11.10 kävin ruokatunnilla vielä Porvoossa munkin tippumispaikan luona odottamassa sen nousua, mutta lintu löytyi vielä idempää Porvoosta ja katosi Loviisassa. Tää on tätä!

12.8.2017 Heinäkuun superhelteissä Kilpisjärven maisemissa

Heinäkuun ratoksi läksimme kauas pohjoiseen, Kilpisjärven legendaarisiin maisemiin saakka.14.7aamulla suuntasi Skodan nokka kohti Keminmaata, hotelli Pohjanrantaa (joka paljastui Paavo Väyrysen "kotipesäksi"). Sijainti oli mainio, sillä vain 15km päässä oli kesäänsä viettänyt punapäälepinkäinen.

Perillä läksin heti koittamaan lintua, mutta vanha navigaattori ohjasi meidät kiviselle metsätielle, joka oli ajokelvoton. Sain vaivoin auton pois kivikosta ja sitten mentiin google mapsin johdolla suoraan paikalle kunnon tietä pitkin (vanha navi ei tiennyt erästä siltaa). Turhaan. Paikalla oli vaan nuoria poikia ajamassa peltotietä rallia, lepinkäinen oli poissa Kellokin oli jo 19, ehkä liian paljon....huomenna uuiksi.

Yö oli tulikuuma ja huoneessa +29 astetta, ulkona kesäyössä soi tango tanssiladosta kovalla voluumilla, nice. Väyrysen haamu vaelsi käytävillä, ainakin henki.

Aamulla kohti Kilpistä, punapäälepinkäisen kautta. Ja nyt onnistui, lintu nousi heti pellosta langalle, kun saavuimme paikalle. Tämä oli toinen havainto lajista minulle.

Kilpisjärvelle mennessä oli vähän poroja, vain muutama kappale. Itikat olivat poissa, mikä ihmetytti. Pystyimme pitämään ikkunoita ja ovea auki helteissä rivitalossamme, eikä itikoista ollut vaivaa...tätä luksusta ei ole joka vuosi.

16.7 kipusimme heti Saanalle, joka oli reissun yksi kohokohdista. Tarkoitus oli tähyillä kiirunoita, joita en ole koskaan päässyt kunnolla näkemään. Itse asiassa ainoa havaintoni on kaksi lentävää lintua Saanalta, oliko 3v sitten.

Huipulle kesti kavuta, mutta sinne asti päästiin. Ja kruunuksi erotin kiirunan pään taivasta vasten huipun tuntumassa! Pääsin hyvin kuvaamaan kahta lintua, lisäksi pulmusetkin pääsivät kuviin. Hyvä kiipeämisreissu!

17.7 Kiipesimme Pikku-Mallalle. Heti kättelyssä sepelrastas lensi puuhun eteemme äännellen. Maisemat olivat hienoja, avotunturin reunassa oli sinirinta puussa. Hetkeä myöhemmin löytyi hömötiaisparvi, jolle soitin lapintiaisen ääntä. Kaksi tiaista tuli heti syliin äänellen lapintisen käheämpää ääntä, kummallakin oli paksu musta parta leuan alla. Toinen näytti sivulta hömöxlapintiainen risteymältä, mutta toinen oli lapintiaisen näköinen. Tiedä näitä varmasti? Piekana nähtiin tällä reissulla.

18.7 Kiipesimme vuorostaan Korkea-Jehkasta kohden.Maisemat olivat taas mahtavia, Junkers 88:n raatokin löytyi nyt matkan varrelta. Hellettä edelleen +29!

Kiipesin melkein Norjan rajalle asti, mutta keräkurmitsaa ei löytynyt, vain ekaa kertaa kapustarintoja. Tunturikihut olivat kateissa, sopuleita ei ollut yhtäkään. Palatessamme polun viereltä kuitenkin lennähti kurmitsa näytille, lopultakin. Yhteensä näissä vaelluksissa meni noin 12 tuntia.

Pois tullessa oltiin 2 yötä Oulussa, satamassa oli ollut alkukesästä rantakurvi, "Olis elis". Kävin paikalla kolmesti, lämpöä oli joka kerta +32. Puhelinkin meni tilaan, jossa se pyysi jäähdytystä! Kurvia ei näkynyt, lohtuna vuodariksi mustavariksia.

12.8.2018 Pintaraapaisu Toscanan lintuja

Kävimme perheen kanssa kesäkuussa Toscanan auringossa, mukanani oli uskollinen zuumikamera. Lento oli Pisaan ja tukikohtana oli kaakkois-Toscanan pikkukaupunki, San quirico d'orcia,

Pisan torni nähtiin ja Sienan historiallinen kaupunki. Mutta entäpä linnut? Tässä se pintaraapaisu pelkistettynä, lähinnä auton ikkunasta ja pienistä kävelylenkeistä käsin katsottuna.

Mukavin havis lienee ollut Niittysuohaukka koiras, joka lensi auton ohi lähietäisyydeltä. En ole koskaan nähnyt "pyggeä" kuin todella kaukaa, joten tilanne oli hieno.

Pedoista näin myös tuulihaukan (kerran!), samoin hiirihaukan. Yllätys oli, että useimmin näin käärmekotkan, ainakin kolmesti. Oliko sama lintu, vai alueen yleisin peto?




Idyllisillä pelloilla sirisi suht tiheässä lintuja, jotka tajusin harmaasirkuiksi. Niitä oli paljon.



Hotellin havupuissa kitisi keltahemppoja ja poika hoksasi myös "kolibrin", eli tulipäähippiäisen.





Kaikki varpuset tuntuivat olevan italianvarpusia, joka oli reissun ainoa elis Wp:n listoille.



Kyyhkyjä oli kolmea sorttia, sepel, turkin ja tavis pulu. Harjalintuja näkyi muutamia.

Kävimme myös eräällä isolla järvellä, siellä oli merimetsoja, nokikanoja ja lokkeja. Lokit olivat nauru- ja (etelän)harmaalokkeja.



Pois ajaessa aamuyöstä lensi jokin keskikokoinen/pienehkö kirjava (ei valkea) haikara autosta katsottuna liian kaukaa, ei ollut kuitenkaan alueella yleinen lehmähaikara. Varmuudella elis, mutten voi arvata lajia yhtään. Mikä lie yö-rääkkä-kyyry.

Linnustollisesti kaunis alue oli hyvinkin yksipuolinen, mutta tämähän ei ollut lintureissu. Paikkoja koluamalla varmaan löytyisi monipuolisempi kattaus.

2.5.2018 Kolmesataa lajia rikki!! Vai onko...eli kuinka se tehtiin...ehkä

Club 300, kolmesataa elistä. 300 lajia on tietty merkkipaalu bongarin elämässä, sanoisinko että kyseisen lajimäärän nähnyttä ei voi pitää enää aivan räkänokkana. Tai siis, ollaan päästy tarhasta ekalle luokalle. Kärkinimet ovat sitten kai yliopiston professoreita.

Omaa laskemistani sotkee pahasti se, että tänä vuonna ollaan päätetty ainakin WP:n pinnoissa seurata eri tahon julkaisemaa lajilistaa kuin ennen. Tässä listassa mm metsähanhia on 2 (tundra, taiga), nokivaris ja ruskourpiainen ovat oma lajinsa jne. Mutta Suomen lajilista seuraa toistaiseksi vanhaa lajilistaa, mutta muuttuuko tämä vuoden aikana samaksi kuin WP:n lista? Oletan, että listat tulevat olemaan samoja, joten taiga/tundrametsähanhi olisi siis vuoden eka elis takautuvasti (297).

1.1 Ekaekaa mainittakoon meni ihan putkeen, 6 uutta pinnaa joista 4 peräti tammikuun pinnoja. Parhaana tietysti Kaitalahden hippiäisuunilintu ä, sekä Pornaistenniemen phoenicuroides muleli, joka ei kauaa enää valitettavasti elänyt.

20.1 Läksin peräti Lempäälään kolmostietä katsomaan elistä, allihaahkanaarasta. Lintu löytyi melkein heti erään kosken suvannosta, jossa se tummassa ja sumuisessa säässä oli vaikeasti kuvattavissa. Elis 298.

Lempäälän allihaahka

Takaisin tullessa tempaisin vielä Tervakoskelta komeasti soidintavan(?) turkinkyyhkyn.

Turkinkyyhky

21.1 oli jo uuden eliksen paikka, Kirkkonummelta oli löytynyt mäntysirkku. Perhe peuramaalle skimbaamaanja itse pikapikaa Monvikiin bongaamaan. Pellon laidalla oli porukkaa kuin meren mutaa, varmasti n 50 henkeä. Ja uskomatonta, lintu istui kuulemma näkyvillä kuusessa. Seurasi epätoivoinen urakka, löydä lintu satojen keltasirkkujen joukosta!

Vieruskaveri löysi eri lintuja, jotka ilmoitti aina mäsinä. Joka kerta kun kurkkasin hänen putkeensa, oli siinä keltasirkku....epätoivo antaa siivet. Onneksi lopulta Markus Lampinen pelasti ja kutsui katsomaan putkeens, siinäpä se, iso kiitos. Suunnan selvittyä löysin sen omaankin putkeen ja yritin  digiscoupata...turhaan. Eteen pörräsi linnun nähneitä tekijänimiä, jotka liikehdinnällään blokkasivat kuvaamisen. Kun siirsin putkea, oli lintu poissa.

Linnusta on löydetty hieman keltaista, RK käsittelee linnun. Se saattaisi olla laji 299 siis. Paikalta ropisi myös kivoja vuodareita ja tammipinnoja: uuttukyyhky, sepeli, varpuspöllö ja lapinsirkku!

3.2 olisi siis idänturturikyyhkyllä mahis katkaista 300, jos metsähanhesta tulee tundrametsuri...ja mäsipinna pitää.

Ajelin pojan kanssa Haminaan saakka, päivityshälyä ei ollut kuulunut vielä siltä päivältä. Kotkan kohdalla häly tuli, mutta Lappeenrannasta! Ei kai se ole siirtynyt sinne? Ei saa**na. Onneksi 10km ennen Haminaa piippasi häly Haminastakin, meena on paikalla. Ja oli. Tai siis oli, mutta hyvin piilossa männyssä. Näin autosta kun se lehahti puun "sisään", katseilta piiloon. Lähes tunnin odotuksen jälkeen komea tipu suvaitsi tulla hieman paremmin esille, jippii. Jos tämä oli 300.laji, niin olipa komea.

idänturre, kenties 300 pinnan katkaisulaji!

Maaliskuun alussa olimme Kuusamossa hiihtämässä viikon, vuodariksi mm kuukkeli ja riekko pienen riemukkaan hässäkän päätteeksi hiihtolenkillä. Taviokuurna, joka puuttui viimekin vuonna, jäi tänäkin vuonna puuttumaan. Kuurnia oli nähty ennen tuloamme joka puolella Kuusamoa, mutta "kisaviikon" aikana ei yhtään kappaletta vaikka käytiin hotspotissa (eräs piha) monta kertaa. Sitten lähdettyämme niitä taas ilmoiteltiin tiuhaan juuri "hotspotista"....

kuukkeli kiitti talipötkön ostajaa

Kuusamossa ollessamme oli Riihimäellä seikkaillut nokivaris, kenties tuleva suomenpinna. Heti palattuamme läksin taas pojan kanssa paikalle jätevedenpuhdistamolle. Vain kuullaksemme, että lintu oli poistunut 5min aiemmin moottoritien suuntaan.

Läksimme etsimään lintua variksien joukosta ja päädyimme Jari Pasurin kanssa lopuksi Ullan Pakarin kohdalle vanhan tien varteen bussipysäkille. Variksia oli niukalti, eikä yhtään nokista yksilöä. Aikamme katseltuamme aioin mennä takaisin puhdistamolle ja istuin autoon. Silloin Pakarin takaa nousi musta varis, ei korppi eikä naakka. Ponkaisin ylös autosta ja Jarikin huomasi linnun, nokivaris. Se lensi etelään, kohti 3-tietä. Yritin kuvata, mutta sähelsin tilaisuuden ja lintu poistui etelään. Ja hyvin poistuikin, siitä on kait yksi havainto puhdistamolta tämän jälkeen. Viime tipassa...tuleva laji 301?

Suuntasimme Mäntsälään/Pukkilaan poistamaan nolointa puutettani, peltopyytä. Niitä oli käynyt kuvaamassa kaiken maailman harrastajat aloittelijoista (terkkuja) vanhoihin konniin. Ei löytynyt lintuja, koska läheisen talon isäntä on seonnut bongareista ja ampui ilmaan raketteja kuin Kim Jong Un meidät nähdessään. Kaveri on sittemmin ollut poliisien kanssa tekemisissä. Poistuimme pyyttöminä.

Muite kevään kivoja lajeja ovat olleet ilmeisesti talvehtiva Sepelrastas talissa ja aina komea mandariinisorsa Malmilla, kuningaskalastaja Myllypurossa ja punapäänarsku Lepsämässä. Vantaanpinnaksi tuli mustapyrstökuiri Peräjänkulmalta, jolla värirenkaat joita juuri netissä mainostettiin. Ilmoitin asiasta.

29.4 Ilmoitettiin Kirkkonummelta vanha toivelajini, sepelsieppo. Monta vuotta on mennyt niin, ettei lajia ole ollut helppo bongata. Ajelin siis Stora Lonoksiin ja katsoin sen heti Kimin putkesta. Komea olikin, vanha koiras. Scouppikuvista tuli vaan kivaa suttua. 302? vai 299 jos kaikki menee pieleen mäsin kanssa ja vanhassa lajilistassa pysytään. Nou hätä.

koiras sepelsieppo

14.1 Vuosi päättyi idän ihmeisiin

Joulukuussa Helsingin Pornaistenniemessä oli kova ryysis, paikalta oli löytynyt mustaleppälinnun itäinen alalaji phoenicuroides, kaunis punavatsainen lintu. Lintu oleskeli todella pienellä alueella, siirtyillen "päiväpaikan ja iltapaikan" väliä. Kävin paikalla kolmekin kertaa, viimeisellä kerralla lintu oli jo todella pehmeä ja löytyikin kuolleena kahden päivän kuluttua. Hetki kuuluisuutta ennen kuolemaa....



31.12 oli kasassa 250 vuodenpinnaa ja siihen sen pitikin jäädä, mutta Espoon kaitalahdesta hälytettiinkin hippiäisuunilinnusta. Käänsin auton kokan lennosta kohti Espoota ja menin paikalle. Lintu oli juuri saapuessani nenän edessä puissa,joten tuuri kävi. Tämän jälkeen se katosi ruovikkoon ja oli todella heikosti nähtävissä seuraavien kahden viikon aikana, arviolta vain muutaman kerran? Ekaekaa sitä ei nähnyt kuin muutama aamuvirkku, suurin osa joutui tyytymään "tjuui" ääneen, jonka itsekin kuulin.

Ekaekaa sain vielä hankalan pohjantikan Träskendasta, jota muut eivät löytäneet nuoteista huolimatta. Toisaalta hiiripöllöä en ole löytänyt vieläkään Lammaslammelta, vaikka sitä on nähty useasti juuri ennen saapumistani ja sen jälkeen.

Vuosi päättyi siis vuodarienkkaan, 251 lajia. Ei paljoa, mutta omiin resursseihin nähden kuitenkin mukavasti. Paljon jäi jossiteltavaa ja puutteita:

-taviokuurna. Parvi lensi 4-tuulen tuvan nurkilla Utsjoella, mutten nähnyt kunnolla auton ikkunasta.
-isokäpylintu. Kaksi kertaa hyvää ääntä Pärnäisten lauttarannasta
-ristisorsa. Utöstä jäi puuttumaan, Viikissä myöhästyin 30min
-kiiruna. kaksi kertaa Kiilopäällä a3h, ei lintuja. Muut olivat hakeneet aiemmin helpostikin
-riekko ja lapintiainen. Viikko kuusamossa ja 3vrk Inarissa/Utsjoella, ei linnun lintua edes atrapilla.

2018 olkoon välivuosi....mutta Lempäälässä olisi allihaahka (elis).