16-22.1.2016 Phuketin (Kata Beach) linnustoa

15.1 Lensimme perheen kanssa päivälennolla kohti Phuketin lomasaarta. Lento kesti 11.5h ja kiersimme Venäjän ilmatilan sulun takia kaikkien jännittävien maiden kautta (Ukraina, Irak, Afganistan jne...). Olimme perillä klo 5:15 paikallista aikaa valvotun yön jälkeen, huomataksemme että passitarkastuksessa on julmettu jono. Virkailija leimaili passeja hullun raivolla, mutta maahantulolappujen syynääminen tukki kyllä tehokkaasti koko prosessin. 1.5h hikisen jonottamisen jälkeen aukesivat taivaan portit viimein meillekin. Ilmeisesti Jakartan pommi-isku oli nostanut syynäystasoa + kiinalaisten alati kasvava matkustusvimma = ruuhka. Pääsimme heti taksiin, 1000 bathin "sopuhintaan" matka kohti kataa alkaa klo 7 maissa.

Matkalla näkyy haukkoja, joita ei saa tunnistettua taksista käsin. Ensimmäinen elis tulee puolimatkassa, kun puhelinlangalla istuu pari jaavanmainaa. Myöhemmin en tätä lajia havaitsekaan. Uupuneina tulemme taksilla hotellin pihaan, jossa virkailijat tuovat kylmiä pyyhkeitä ja palvelu pelaa hienosti! Pääsemme suoraan aamiaispöytään runsaalle aamupalalle, jotka syömme silmät ristissä.

Silmät eivät ole kuitenkaan niin ristissä, ettenkö kuvaisi lintuja. Reissun tyyppilinnut löytyvät heti: pikkuvarpunen, pihamaina ja aasianturturikyyhky. Varsinkin kahta ensimmäistä on maisemat pullollaan.



aasianturturikyyhky



pihamaina

Painumme nukkumaan pariksi tunniksi, vaikka henkilökunta yrittää parhaansa mukaan häiritä sitä soittelemalla hotellin puhelimeen "Is everything in your room ok, sir?" peräti kahdesti ja tuomalla jopa olutta!

Nuutuneina heräämme puolilta päivin ja menemme altaalle, alueen linnuston syynäys voi alkaa! Hotellin pihapiirissä asuu keltaperäbulbuleita, kiiltokottaraisia, harakkataskuja sekä pieniä vaaleaseeprakyyhkyjä.

keltaperäbulbuli

kiiltokottarainen

harakkatasku



vaaleaseeprakyyhky

Myöhemmin viikolla löytyy vielä pieni vihertävä hyönteissyöjä, jota en näe kunnolla, mutta jonka kuulee sitäkin paremmin. Kova iskevä piipitys kaikuu palmun latvassa ja xeno-canto vahvistaa äänen kuuluvan yleiselle pitkäpyrstöräätälille. Eräänä aamuna kuuluu myös kova suhiseva ääni, ja lapset hoksaavat puussa ison mustan linnun. Kuulemma oranssi rinta ja muuten musta. Lintu piileksii vastapäätä olevien parvekkeiden edessä olevassa palmussa ja suostuu lopulta tulemaan esiin:aasiankukaali. Välillä parvi pikkuruisia lintuja tuppaa aivan nenän eteen, suomumanikki tulee elislistalle.

suomumanikki

aasiankukaali

Iltapäivällä lähdemme kohti Katan rantaa. Paikka on turvoksissa venäläisiä, kaikki ruokalistat ym ovat venäjäksi. Matkalla rannalle on haiseva likaoja, jonka sulotuoksut lupaavat kenties uusia lajeja. Niitähän löytyy, rantasipi steppailee ojan reunaa. Oli muuten matkan ainoa kahlaaja haikaroiden lisäksi. Puissa raakkui paksunokkavariksia sekä pulputti ihmeellinen kilkkuseppä. Retkemme viimeisenä päivänä täältä löytyi vielä ruskosieppo.

kilkkuseppä

paksunokkavaris

ruskosieppo

Pedot

Petolinnut bongasin melkein kaikki hotellin parvekkeelta! Istuin zuumikamera kädessä ja räpsin kuvia kaikista liitävistä otuksista. Alueen tyyppipeto oli komea bramiinihaukka, sekä useassa eri värimuodossa esiintynyt idänmehiläishaukka. Komea valkomerikotka tuotti ensin päänvaivaa, mutta laji tunnistui lopulta. Pari kertaa näkyi idänvarpushaukka ja hiirihaukka.

valkomerikotka

idänvarpushaukka

bramiinihaukka

idänmehiläishaukka, vaalea



idänmehiläishaukka, tumma

Yksi peto jäi härnäämään, tunnetko tätä petoa? Varpushaukkalaji? Kurkussa ja rinnassa on selkeitä viiruja.

mysteeripeto

Pääskyt

Pääskyjen kanssa oli vaikeaa, näitäkin tunnistelin parvekkeelta sekä hieman muualtakin. Yleisin laji oli tervapääskyn oloinen mutta pienempi aasianpalmukiitäjä. Pihapiirissä taisi pesiä tyynenmerenpääsky ja sattumalta kuviin oli osunut myös aasiankalliopääsky. Karon beachin altaalla oli idänpikkukiitäjä.

aasiankalliopääsky

tyynenmerenpääsky

idänpikkukiitäjä

Parvekkeen muut ihmeet

Mikäs siellä oli istuessa kylmä singha-olut kädessä! Linnut liversivät (omituisesti) ja lämpöä oli sellaiset +35 varjossa. Iloisia ääniä kuului uima-altaalta ja liikenteen äänet kaikuivat vaimeasti kadun suunnalta.

Eräänä iltana ohi lensi keltainen kuhankeittäjä. Tai siis Suomessa olisin heti tunnistanut sen kuhankeittäjäksi. Tämä oli paikallinen naamiokuhankeittäjä, hyvin paljon samaa näköä molemmissa.

Ohitse lensi myös omituisen oloinen pääskyjä isompi lintu, räpsin kuvia "lonkalta". Ihme kyllä osuin ja lintu paljastui safiirimehiläissyöjäksi. Löysin hetken päästä useita näitä läheisen pihan kuivuneesta kelosta. Sen jälkeen ei mehiläissyöjiä näkynyt, mutta sain treeniä Suomen oloja ajatellen. Lintu on paljon pienempi kuin olin ehkä kuvitellut.

Myöskin jaavanmerimetso hämmensi aluksi eräänä iltana ohilennollaan, mutta määrittyi silti. Näitä löytyi sitten Karon beachin päässä olevalta parin hehtaarin lammikolta.

safiirimehiläissyöjä

jaavanmerimetso

Karon beach

12 vuotta sitten olimme majoittuneet Karonille ja kävimme siellä taksilla nytkin. Ranta on mielestäni Kataa parempi: pidempi, väljempi ja sitä reunustava palmu/vesialue mielenkiintoisempi.

Karonilta löytyi edellä mainittujen merimetsojen ja pääskyjen lisäksi intiansininärhi kaksin kappalein, sekä rannan puissa piileskellyt siperianlepinkäinen. Lätäköiden läheltä löytyi haikaroita. Silkkihaikara, jalohaikara, virtavästäräkki sekä jaavanriisihaikara.

Omituinen ääni kiinnitti huomioni eräässä puussa, korea kookosmedestäjä milloin roikkui, milloin seisoi oksilla.

silkkihaikara

siperianlepinkäinen

jaavanriisihaikara

kookosmedestäjä

Retkilajit

Tavoitteena olivat snorklausretki jollekin saarelle ja norsujen näkeminen, nämä toiveet täyttyivät. Snorklausmatka oli lintumielessä onneton! En olisi ikinä uskonut, että 4h merellä eikä yhtään merilintua. Ei edes lokkeja, ei mitään. Missä muualla maailmassa on satama, jossa ei ole yhtään lokkia? Lähtiessä sentään satamassa lauloi langalla veriselkäkukastaja, Rayan saarelta löytyi variskäki puusta.

veriselkäkukastaja

variskäki

Norsureissu oli nopea tunnin koukkaus hotellilta. Ratsastimme vartin poloisilla norsuilla ja poistuimme. Paikka oli metsän keskellä rinteessä, tähyilin sarvinokkia ym muita komeita ilmestyksiä norsun selästä, turhaan. Ainoa uusi laji oli safaripuiston pihassa ollut mandariinikukastaja. Pois mennessä kuski vei meidät vahingossa Karon beachille....

mandariinikukastaja

Viikko meni vilauksessa ja oli aika palata Suomeen. Herätys klo 4 yöllä ja taksilla lentokentälle. Taas oli jonotusta joka paikkaan, eka jono ylsi jo ulos lentokentän ulko-ovista! Laukkujen valaisu - luggage drop - turvatarkastus - sokerina pohjalla maastalähtötarkastus. Yli 2h turhaantui¨taas, mutta ei mahda mitään. Iloinen ylläri oli, että kone lähti etuajassa ja pääsimme oikaisemaan Venäjän yli: säästyi pari tuntia aikaa ja mahdollinen välilasku! Poika yrjösi sitten loppumatkasta ja taksissa mutta se olikin jo toinen tarina.

30 elistä, aurinkoa ja rentoutumista. Phuket, voin suositella edelleen!

1.1.2016 Uusi vuosi, uudet pinnakujeet

Vuosi 2015 päättyi uuteen suomenpinnaennätykseeni, 238 lajia - jos RK hyväksyy isohaarahaukan. 2016 saa olla välivuosi, keskitytään eliksiin ja kuukausipinnoihin. Voisihan noita päiväpinnojakin iskeä sisään, mutta niiden eteen ei jaksa kyllä yrittää yhtään varsinaista bongailua vaan ne tulisi siinä sivutuotteena.

Ekaekaa, aamulla heräsin jo klo 6:45. Ei saanut enää nukuttua, joten aloin valmistautua Fastholman keikkaan. Siitä tulikin odotettua parempi reissu!

Jo hämärissä paikalla oli kymmeniä bongareita ja lisää lappasi paikalle. Tuttuja kasvoja näkyi paljon, kuinkas muuten. Ensimmäinen uusi ekaekaa-pinna oli paikalle pyrähtänyt valkoselkätikka. Kauaa ei ehtinyt kulua, kun paikalla huudeltiin jo kaikkien odottaman valkopäätiaisen saapumisesta. Lintu meni lopulta ruokailemaan, mutta hermostunut se oli suuren väkijoukon takia.

valkopäätiainen - ainoa kuva joka on edes hieman tarkempi

Lintu lähti ja väkijoukko hajaantui, moni etsi pöllöjä. timaleita, tiltalttia ym. Ensin löytyikin varpuspöllö, sitten hoksattiin itseltä puuttuva laulujoutsen, joka oli taas tiukassa koska meri on juuri jäätynyt.

tuttu varpuspöllö ei taaskaan pettänyt

Eräs mies kertoi kuulleensa timaleita ja rannassa olikin kymmenkunta kuuntelijaa. Osa etsi pikkutikkaa, osa timaleita.

Kiipesin lintutorniin, josta löytyi taas pinna: isolepinkäinen lahdella pensaan latvassa. Kettu juoksi jäällä lammassaaren suunnassa. Sitten kuului pajusirkun ääni ja lintu tippui ruovikkoon. Pinna!

Palasin takaisin rantaan paahiksi kuulemaan kuinka tiltaltti "hyittäili" lähellä, mainio talvipinna siitä. Pienellä odottelulla sain tavoitteet täyteen, timalitkin suostuivat lopulta ääntelemään todennäköisesti kahden linnun voimin.

Läksin autolle, matkalla näkyi vielä pikkutikkakin mutta se oli jo hoidossa männä vuosilta. Soitin Kimille, joka katseli lammassaaren pitkoksen alkupäässä västäräkkiä, no sinne siis. Tämä idea tuli ihan puskista, en ollut perillä väiskistä ollenkaan.

Västäräkki löytyi heti, talvipinna siitäkin. Se roikotti siipeään, joten siinä syy viivyttelyyn. Räkätti kähmyili sekin rantapuskissa.

Lopultakin kokka kohti alkuperäistä maalia, Talissa lammikossa piilottelevaa liejukanaa. Maailman helpoin keikka, auton sai 5m päähän ja lintu löytyi melkein heti talvipinnaksi. Eräs rouva huuteli parvekkeelta, että mistä on kyse kun koko ajan lappaa bongareita lätäköllä - selitin asian laidan.

liejukana viihtyy sinisorsin parissa Talissa

Taas juteltiin Kimin kanssa, olivat mustapääkertun perään menossa Laruun. Itse arvoin, että lähdenkö Vantaan Pitkäkoskelle punarintaa etsimään, vai Auroran puistoon pähkinänakkelikeikalle. Kim ehdotti alppiruusunpuistoa Haagassa, jossa oli nähty punarinta ja sehän oli tässä aivan lähellä.

Jätin auton Huopalahden aseman kupeeseen ja kävelin paikalle, olipahan oudon oloinen viidakko. Paikalla oli enemmän mustarastaita kuin mitä olen ikinä nähnyt. Niitä oli kymmeniä ja taas kymmeniä!

Kävelin keskemmälle pusikkoa ja suhistelin, heti tuli ainakin 10 mustarastasta ihan viereen. Kiipesin eräälle sillalle ja siinähän punarinta oli kaiteella nakottamassa.

Tämähän hoitui nopeasti, läksin autolle ja kohti....mitä? No auroran puistoa sitten näemmä, ja kotvan kuluttua seisoin ruokinnalla odottamassa nakkelia. Varmaan meni vartti, kunnes yhtäkkiä nakkeli oli ruokinnalla. Olin luuri kädessä ja kuva jäi ottamatta mutta mitäs siitä.

Päivän tulos: 13 uutta ekaekaa lajia, joista 3 oli myös uusia tammikuun pinnoja ja 3 peräti uusia talvipinnoja. Ekaekaa pinnoja on nyt 54, jolla pääsee listoilla lähes viimeiseksi :)