14.4 oli kuitenkin Tuusulassa nähty paikallisena kattohaikara, jota en viitsinyt lähteä "kauas" bongamaan. Isoniitulla kuitenkin kuulin, että sehän on tuossa Myllykylässä aivan liki. Noh, ajelin sinne vaikka lintu oli kateissa. Eipä tarvinnut kauaa ajella, kun huomasin tiepuolessa auton ja arvasin syynkin. Pienessä koivikossa hiippaili nainen kameran kanssa kohti kattohaikaraa. En tiedä miksi piti päästä aivan liki, koska haikara otti hatkat ja lensi läheiselle pellolle. Siellä se oli vieläkin paremmin esillä ja otin autosta käsin kuvia.
 |
| kattohaikara etsi pellolta syötävää |
Kävelin tietä etelään päin, jotta näkisin paremmin kehän suuntaan. Linnusta ei ollut mitään tietoa, aikaa oli mennyt jo 2h. Asetuin tuulen takia erään ladon taakse ja aloin kiikaroida Karilta ostamillani Swaroilla, joiden näkökenttä oli erinomainen (kiitti Kari!). Eikä mennyt kuin vaivaiset 5min, kun sydän hyppäsi kurkkuun! Näkökenttään liiteli pitkäsiipinen iso peto, jonka siivet olivat kulmassa. Eka ajatus oli heti: SE SE ON!! Olen lukenut kuvauksia, kuinka kovissa havainnoissa kädet alkaa täristä ja sormet muuttuvat kömpelöiksi. Nyt sain itse kokea saman, vaikka kuinka yritin rauhoittua. Lintu oli kaukana , n 500m päässä ja kääntyi lentämään sivuttain pohjoiseen. Pyrstö oli pitkä ja kapea, siivet kulmalla ja pitkät. Pyrstön haaraa en pystynyt niin kaukaa näkemään. Yritin nähdä siiven vaaleita luukkuja, mutta vaikeaa se oli vastavalossa ja sivusta. Jotain vaaleaa siellä vilkkui siipien alla. Aloin hermostua, yrittää kuvata sitä. Eihän siitä mitään tullut!
Lintu kaartoi lopulta pari kertaa ja silloin sain nähdä hartioiden olevan punertavan ruskeat ja rajoittuvan tummiin siipisulkiin. Se se on, isohaarahaukan selkä. Muutenkin lintu oli niin "oudon" oloinen, ei mikään suohaukka joita olen nähnyt kymmeniä. Muita lintuja ei liikkunut koko iltana, tämäkin tuli juuri siitä sunnasta ja matalalla, jossa se oli nähty aiemmin. Laitoin hälyn menemään, menossa Katriinan sairaalan ohi NW suuntaan.
Wallinmaan Leksa oli Sahin Timon ja Kimin kanssa Peräjänkulmalla lintua vastassa, turhaan. Se lienee laskeutunut, koska lensi sadepilveä päin. Seuraavana päivinä lintua ei enää löytynyt, vaikka porukkaa oli sitä etsinyt paljonkin. Porvoossa oli myös nähty ihahaa, onko sama lintu.?
18.4 olin koko aamun Pyymosan mäellä, jossa Ikosen Pekka oli staijaamassa. Ihan kivoja lajeja meni, järripeippoja, satoja peippoja, metsävikloja, kuikkia, buteoita, kaksi lapinsirkkua. Yksi tumma oudon oloinen peto meni Seranaa kohden, josta keskustelimme. Jopa haarahaukka kävi mielessä siinä vaiheessa.
 |
| sääksi muutti läheltä |
Myöhemmin menikin haarahaukka etelässä pitkin rantaa itään ja päivä oli pulkassa 12:20. Ja niinhän siinä kävi, että Pekka oli nähnyt 12:50 itään menossa olevan haarahaukan....vaikka lupasi olla näkemättä! ;)
19.4 vaalipäivä. Päivässä oli ohjelmaa syntymäpäivistä alkaen, joten linnut saivat jäädä tänään. Niin luulin.
Pyöräilimme perheen kanssa koululle, kun matkalla kuului vuoden ensimmäinen peukaloinen. Koululla ajattelin soittaa Kimille Pyymosan mäelle, koska taas uusi haarahaukka oli tulossa sinnepäin. Kimi kertoikin heti katselevansa yhtä paraikaa, joka oli matalalla Vantaanlaakson N puolella. Aloin valpastua, sehän voisi näkyä tähän koululle, vaikkei ole kiikaria. Käänsin katseen taivaalle ja voi pyhä Jösses, HAARAHAUKKA leijuu aivan nenän edessä!! Ei voi olla totta, karjaisin voimasanan luuriin ja läksin pyörällä perään (vaimo häpesi pihalla kun olin karjaissut puhelin kypärän sisällä ja sännännyt matkaan, ihmiset katsoivat hulluksi). Kävin myöhemmin Isoniitulla, jossa Häkkisen Vesa oli nähnyt linnun lentävän pohjoiseen suoraan pellon yli, mahtava juttu.
Kaksi haarahaukkalajia viikossa, kaksi elistä. Ellei RK kysele perään ja torppaa ihahaata.
Kim näki vielä Pitkäjärven tornista kiljukotkan, joka ohitti pk-seudun itään päin. Tätäkin koitin rynnätä katsomaan, mutta se painui Myyrmäen yli Kivikon suuntaan.
Ensi viikolla Utö ja pitkä pohjoinen virtaus kääntyy juuri sopivasti etelään....stay tuned! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti