27.4.2015 Viikonloppu Utössä

Perjantaina oli edessä yksi vuoden kohokohdista, Utö! Luvassa oli lopultakin etelätuulta ja pudotuskelejä, joten lähdin intoa puhkuen ajelemaan töistä kohti Pärnäistä ja Eivor - lauttaa.

Saareen oli menossa paljon lintuporukoita: Raspin Pertin ja Kari Haatajan porukassa oli 5 henkeä, Turusta oli kolmen ornin porukka ja Porin seudulta pariskunta, sekä Heidi Tammero ym. Sovittiin Heidin kanssa soittamisesta jos jotain löytyy, hyvä homma.

Menomatkalla laivalta käsin staijattiin jo paljon vuodareita(kin): mm merikihu, ruokki, riskilä, kalatiira, mustalintu, pilkkasiipi, teeri (-k Nötön kalliomännikössä) ja mustakurkku-uikku. Lautta oli perillä jo 22:40, joten äkkiä hotellille ja Kalkakseen nukkumaan.

merikihu

25.4 lauantai

 

Aamu valkeni suht aurinkoisena ja marssin luotsiasemalle, jossa ei ollut vielä ketään (kello lie ollut kuuden pintaan). Sitä ennen oli jo punakuiri tullut vastaan kaupan kohdalla, määrittyi vasta myöhemmin eteläkärjessä, jossa se pyöri pari kertaa. Harmaahaikara muutti kohti pohjoista, eteläniemessä näytti olevan porukkaa etsimässä kyhmyhaahkaa. Kävin itsekin siellä, mutta turhaan sitä karin ja Heidin kanssa etsittiin. Luotokirviset viettivät kosiomenojaan aivan vieressä.

luotsi soidinteli

Viime vuotisia sepelrastaita tai mustaleppälintuja ei saaresta löytynyt, mikä oli yllätys. Yksi sera oli nähty aamulla, mutta sekin oli epävarma tapaus. Sen sijaan kotipuolesta tuli viestejä serasta useastakin eri paikasta!

Itäniityllä oli tutusti pari ristisorsaa, jotka ajoivat harmaasorsaparin lentoon.

ristisorsapari

Palasin etelärantaan itäniityltä ja aloin etsiä uudelleen kyhmyhaahkaa. Onni oli myötäinen, se löytyi lähes heti! Soitin Heidille ja pyysin kertomaan asiasta, siitä kuittasi moni kokenut saaressa kävijä saaren pinnan.

suttua kyhmyhaahkaa

Eteläisellä luodolla juoksenteli myös pieniä kahlaajia, joista olisin mieluusti halunnut merisirrejä. Mutta ei, lopulta ne paljastuivat tylleiksi ja punajalkavikloksi. Merisirri oli yksi reissun toivelaji, olihan niitä nähty koko kevään lähes joka päivä. Mutta ei, tällä reissulla ei kukaan nähnyt niitä enää :(

punarinta päivysti levävalleilla

Saarella oli myös menossa saarikisa, jossa lasketiin Utön kaikki lajit ja kilpailtiin muiden saarien kanssa. Utö sai kuulemma 90 lajia, yhden enemmän kuin Jurmo. Hyvä!

Illalla sain koordinaatteja mistä etsiä ikuista elispuutettani, huuhkajaa. Suuntasin putkeni hotellihuoneen ikkunasta kohti lähiluotoja ja skannasin niitä illan pimetessä. Mitään ei näkynyt, kunnes illan jo ollessa lähes pimeä klo 21:30 näkyi erään luodon huipulla linnun silhuetti, huuhkaja tuli esille. Katselin möykkyä putken läpi, sitten se lehahti saalistamaan. Olipahan outo tilanne, varmaan ainoa elis koskaan jonka olen nähnyt ikkunan läpi huoneesta.

26.4 sunnuntai

Sade joka alkoi jo illalla, jatkui vielä varhain aamulla. Lähdin silti etsimään uusia lajeja, lammashaassa oli sepelkyyhky ja tuulihaukka. Heidi tuli vasaan ja käytiin itäniityllä, ilmassa oli kulorastaan ääntä sekä uutuutena metsäkirvisiä. Palattuani lammashaassa oli kirjosieppo ja tiltaltteja. Komea leppälintu oli hotellilla.

vuoden ekat kirjosiepot

Kävin aamupalalla ja sitten taas menoksi. Käenpiika löytyi eräästä pihasta, kaikki eivät ehtineet aivan tilanteeseen mukaan. Heidi soitti, että itäniityltä oli noussut n-puk sera, suuntasin porilaisen pariskunnan kanssa sinne.

Kuulin, että sera oli poissa mutta karikukko on itäniityn levällä, äkkiä sinne kuittaamaan elis! Matkalla huomasin tumman rastaan laskeutuvat telttapaikan männyn latvaan ja kuulin takaa huudon "sepelrastas!" Laitoin putken tanaan ja todellakin, aikuinen koiras oli latvassa. Seroja oli loppujen lopuksi nähty kolme, 1 naaras ja 2 koirasta. Naapurihuoneen aloitteleva lintukuvaaja oli saanut koiraasta muikeita kuvia kalkaksen parvekkeelta!



tylli piti seuraa karikukolle

Menomatkalla paistoi jo aurinko ja kannella oli leppoisa staijata. Mitään ihmeitä ei näkynyt, Markus Lampinen tuli Jurmosta ja kertoi tänään siellä olleen 14 seraa!! Huikeaa. Sama kaveri löysi matkalla yhden karikukon lisää ja vuodareiksi tuli valkoviklo ja härkälintu.

pilkkasiipi muuttaa

 

 

Satamassa oltiin taas etuajassa (Berghamn ohitettiin mennen-tullen) ja retki oli siinä. Nauvon sillalla olivat hurjat vielä autosta nähneet haarahaukan, itse olin ajanut ohi ehkä minuuttia aiemmin.

Seuraavaa Utön reissua odotellessa, jospa ensi kerran joku syksy? Kevät on nähty kahdesti.

 

19.4.2015 Haarahaukkojen superviikko!

Uskomaton viikko takana, onnekas kuin mikä. Nimittäin haarahaukkojen suhteen.

14.4 oli kuitenkin Tuusulassa nähty paikallisena kattohaikara, jota en viitsinyt lähteä "kauas" bongamaan. Isoniitulla kuitenkin kuulin, että sehän on tuossa Myllykylässä aivan liki. Noh, ajelin sinne vaikka lintu oli kateissa. Eipä tarvinnut kauaa ajella, kun huomasin tiepuolessa auton ja arvasin syynkin. Pienessä koivikossa hiippaili nainen kameran kanssa kohti kattohaikaraa. En tiedä miksi piti päästä aivan liki, koska haikara otti hatkat ja lensi läheiselle pellolle. Siellä se oli vieläkin paremmin esillä ja otin autosta käsin kuvia.

kattohaikara etsi pellolta syötävää

16.4 Menin taas töiden jälkeen käväisemään isoniitulla. Paikalle pyyhälsi pariskunta Tuusulasta, joka alkoi kysellä isohaarahaukasta. Olin autuaasti skipannut kaikki hälytykset puhelimesta, jossa oli mainittu isohaarahaukan olleen kehä III:n ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä klo 16:30 jälkeen. Tuusulalaiset kyselivät koordinaatteja sinne päin ja lähtivät. Sanoin, että ilmoitan kohta "ihahaasta" hälytyksellä....heh. Mies sanoi itse ilmoittavansa...

Kävelin tietä etelään päin, jotta näkisin paremmin kehän suuntaan. Linnusta ei ollut mitään tietoa, aikaa oli mennyt jo 2h. Asetuin tuulen takia erään ladon taakse ja aloin kiikaroida Karilta ostamillani Swaroilla, joiden näkökenttä oli erinomainen (kiitti Kari!). Eikä mennyt kuin vaivaiset 5min, kun sydän hyppäsi kurkkuun! Näkökenttään liiteli pitkäsiipinen iso peto, jonka siivet olivat kulmassa. Eka ajatus oli heti: SE SE ON!! Olen lukenut kuvauksia, kuinka kovissa havainnoissa kädet alkaa täristä ja sormet muuttuvat kömpelöiksi. Nyt sain itse kokea saman, vaikka kuinka yritin rauhoittua. Lintu oli kaukana , n 500m päässä ja kääntyi lentämään sivuttain pohjoiseen. Pyrstö oli pitkä ja kapea, siivet kulmalla ja pitkät. Pyrstön haaraa en pystynyt niin kaukaa näkemään. Yritin nähdä siiven vaaleita luukkuja, mutta vaikeaa se oli vastavalossa ja sivusta. Jotain vaaleaa siellä vilkkui siipien alla. Aloin hermostua, yrittää kuvata sitä. Eihän siitä mitään tullut!

Lintu kaartoi lopulta pari kertaa ja silloin sain nähdä hartioiden olevan punertavan ruskeat ja rajoittuvan tummiin siipisulkiin. Se se on, isohaarahaukan selkä. Muutenkin lintu oli niin "oudon" oloinen, ei mikään suohaukka joita olen nähnyt kymmeniä. Muita lintuja ei liikkunut koko iltana, tämäkin tuli juuri siitä sunnasta ja matalalla, jossa se oli nähty aiemmin. Laitoin hälyn menemään, menossa Katriinan sairaalan ohi NW suuntaan.

Wallinmaan Leksa oli Sahin Timon ja Kimin kanssa Peräjänkulmalla lintua vastassa, turhaan. Se lienee laskeutunut, koska lensi sadepilveä päin. Seuraavana päivinä lintua ei enää löytynyt, vaikka porukkaa oli sitä etsinyt paljonkin. Porvoossa oli myös nähty ihahaa, onko sama lintu.?

18.4 olin koko aamun Pyymosan mäellä, jossa Ikosen Pekka oli staijaamassa. Ihan kivoja lajeja meni, järripeippoja, satoja peippoja, metsävikloja, kuikkia, buteoita, kaksi lapinsirkkua. Yksi tumma oudon oloinen peto meni Seranaa kohden, josta keskustelimme. Jopa haarahaukka kävi mielessä siinä vaiheessa.

sääksi muutti läheltä

Myöhemmin menikin haarahaukka etelässä pitkin rantaa itään ja päivä oli pulkassa 12:20. Ja niinhän siinä kävi, että Pekka oli nähnyt 12:50 itään menossa olevan haarahaukan....vaikka lupasi olla näkemättä! ;)

19.4 vaalipäivä. Päivässä oli ohjelmaa syntymäpäivistä alkaen, joten linnut saivat jäädä tänään. Niin luulin.

Pyöräilimme perheen kanssa koululle, kun matkalla kuului vuoden ensimmäinen peukaloinen. Koululla ajattelin soittaa Kimille Pyymosan mäelle, koska taas uusi haarahaukka oli tulossa sinnepäin. Kimi kertoikin heti katselevansa yhtä paraikaa, joka oli matalalla Vantaanlaakson N puolella. Aloin valpastua, sehän voisi näkyä tähän koululle, vaikkei ole kiikaria. Käänsin katseen taivaalle ja voi pyhä Jösses, HAARAHAUKKA leijuu aivan nenän edessä!! Ei voi olla totta, karjaisin voimasanan luuriin ja läksin pyörällä perään (vaimo häpesi pihalla kun olin karjaissut puhelin kypärän sisällä ja sännännyt matkaan, ihmiset katsoivat hulluksi). Kävin myöhemmin Isoniitulla, jossa Häkkisen Vesa oli nähnyt linnun lentävän pohjoiseen suoraan pellon yli, mahtava juttu.

Kaksi haarahaukkalajia viikossa, kaksi elistä. Ellei RK kysele perään ja torppaa ihahaata.

Kim näki vielä Pitkäjärven tornista kiljukotkan, joka ohitti pk-seudun itään päin. Tätäkin koitin rynnätä katsomaan, mutta se painui Myyrmäen yli Kivikon suuntaan.

Ensi viikolla Utö ja pitkä pohjoinen virtaus kääntyy juuri sopivasti etelään....stay tuned! ;)

11.4.2015 Kevät etenee ja rareja saapuu

Kevät alkaa pikku hiljaa saapua täydellä tehollaan ja muuttolintuja saapua enenevissä määrin. Seassa on ollut mukavia pikkuharvinaisuksiakin, joita on käyty bongailemassa.

Oma löydös oli kuitenkin tällainen oudon oloinen isolepinkäinen Peräjänkulman pelloilla, jolla oli iso vaalea läikkä siivessä ja valkea yläperä. Homeyeri-rotu on tällainen, mutta myös vaaleaotsainen. Tämä lienee jokin risteymän tapainen. Lintua ei löytynyt enää tämän jälkeen, vaikka kävin ajamassa paikan ohi parikin kertaa.

 

hieman homeyerin piirteitä omaava isolepinkäinen

Nurmijärven Lepsämässä oli löytynyt mustaleppälintu, 2kv koiras. Ajelin yksi ilta sitä katselemaan kameran kanssa. Lintua ei löytynyt, mutta eräs pariskunta kertoi sen istuneen hetki sitten talon katolla. Sitä harmitellessa hoksasin linnun istumassa pihan omenapuussa, josta se lennähti mielipaikalleen traktorin peräkärryn päälle.

Lepsämän muleli

Eilen kajahti Maarin tornilta: kolme avosettiä ja mustapyrstökuiri. Avosetit lentelivät paikasta toiseen, mutta tornille tullessani ne olivat kivasti nenän edessä. Kuiri käppäili kauempana, isolokkia ei näkynyt tälläkään kertaa. (olipahan ollut kuitenkin, Elfvikin puolella piilossa?). Räyskätkin olivat käväisseet paikalla, lietteellä tepasteli yhä kevään eka punajalkaviklo.

Kurkia meni taas myös kivasti, taitaa päämuutto olla meneillään?

avosetit laajalahdella

mustapyrstökuiri kahlaili kaukana

Viikissä oli löytynyt töyhtökiuru, joka sitten katosi samana iltana. Tänä aamuna tuli tieto, että Ojalat olivat löytäneet linnut uudelleen. Olin siikaongella Haukilahdessa, mutta iltapäivällä lähdin katselemaan Viikin tarjontaa. Navetan kulmilla seisoi joukko lintumiehiä, joista Hietalan Arto tarjosi putkeaan: töyhtökiuru. Olipahan helppoa, lintu oli näet ollut hetken jo kateissa.

Viikin töyhtökiuru

Hakalan tornista näkyi metsävikloja ja vuoden ekat harmaahaikarat (!), joita en ole viitsinyt etsiä aiemmin. Pois mennessä vielä vuoden eka (!) punakylkirastas päästi muutaman säkeen. Tätäkään en löytänyt talvella mistään....