Oma reittini oli seuraavanlainen: päätin heti aamusta mennä ensimmäiseksi Pyymosan mäelle etsimään ja kuuntelemaan, kun aamulla voi joku hiljaisempi laji päästellä ääniä hiljaisuudessa..näin ajattelin. Tämä oli ehkä ensimmäinen virhe "strategiassa", tai oliko tragediassa. Lentokoneita ainakin lappoi klo 8:30 enemmän kuin tarpeeksi....hyvin kuului!
Mäeltä irtosivat mm pikkukäpylintu, korppi, keltasirkku, palokärki, käpytikka, kaikki äänen muodossa. Näiden lisäksi djuppaili pikkukäpylinnuista täysin poikkeava ääni, isokäpylintu. Ääni kuului täsmälleen samasta paikasta kuin viikko sitten nähdyt isokäpylinnut olivat, mutta nyt en päässyt lintuja näkemään vaikka koitin yli puoli tuntia niitä etsiä. Päätin jättää sen pois listoilta. Metsästä löytyi hippiäinen, muttei tiaisia. Eräs mäen tavoitelaji, pikkutikka, ei suvainnut löytyä. Noh, mätäojalla niitä näkyi viikko sitten.
 |
| räkättiparvet olivat päivän sana |
Arto tuli portilla vastaan ja kertoi nähneensä kulorastaan, Kim ja Hilkka taas kanahaukan. Lähdin pyryn saetessa kohti Pitkäjärven tornia, mutta päätinkin koukata Hämeenkylän kirkon puistikkoon. Ilma oli sakeanaan rastaita ja tavoittelemani viherpeippokin löytyi. Erään antennin päälle laskeutui puluja, joka oli hyvä juttu. Fasaani on paikasta usein merkitty tiiraan, nyt ei löytynyt.
Pitkäjärven tornissa Klasu oli löytänyt viisi lajia ja neuvoi rehdisti mm isolepinkäisen paikan. Kanadanhanhia oli 11 kpl, lisäksi laulujoutsenia, telkkiä ja heinureita. Harkitsin torniin jäämistä, mutta mieli paloi radalle...virhe numero 2! Ajoin koskikaraa etsimään vantaankoskelle, mutten viitsinyt poiketa fasaania etsimässä Kimin tiiraan merkityssä paikassa Petikossa. Virhe nro 3! heh hee!
Koskella oli joka paikassa kalamiehiä, joten ymmärrettävästi karat olivat kadonneet. Tänne olisi pitänyt tulla aamusta, eikä Pyymosaan.virhe nro 4. Koskelta ei karttunut muuta kuin kokemusta ja raitista ilmaa. Erän kalastajapoika kertoi, että meritaimenta ja kirjoa siellä koitetaan. Kello oli tässä kohden reilut 12.
Lähdin ex tempore Vantaanlakson siirtolapuutarhaan, jonka maastoissa asuin 2009 asti. Fasaanikin on paikalla vakioasukas, muttei nyt. Lohdutuksena löytyi kummatkin varpuset varmaan sadan yksilön voimin, sekä vihervarpuset. Rastaita oli aivan julmetusti, muttei mitään uusia lajeja. Tarkemmalla haulla tuo on kyllä potentiaalinen paikka, lintua oli paljon.
Lähdin kotiin Kannistoon syömään, matkalla kävin tutulta paikalta Vantaanjoen mutkista hakemassa puukiipijän ja kuusitintin, hömöt ja töyhtöpäät eivät löytyneet. Klo 13:45 oli ruoka masussa ja suunta kohti Myyrmäkeä Rajatorpan kautta (poika mummolle). Mätäojalla oli viikko sitten pikkutikkoja, nyt ei. Kanahaukka sen sijaan liisi ojan yli, pyrstötintti surisi puskissa. Eräs urpiaisen oloinen piipittäjä katosi tinttiä etsiessä, eikä palannut. Klo 15 maissa pohjoisen sillan luona jokin pieni ja ruskea lensi lammikon yli ja putosi puskaan. En ehtinyt nähdä muuta kuin että tasaisen värinen ja pajulinnun kokoinen. Punarinnaksi se ehkä nippa nappa sopisi, mutta eipähän vaan tullut esiin enää. Katosi kuin maan nielemänä, vaikka näin mihin laskeutui.
Purku Rio Grandessa on kisan paras suola. Oma ennätys 30 lajia ei riittänyt mihinkään ekosarjan hirmuja "ammatilaisia" vastaan. Otso oli aivan hirmuisessa vireessä, 7 ässän siivittämänä jaettu kisaennätys, 43. Kim ja Hilkkakin parantelivat ennätystään 34:ään. Otso oli vetäissyt Pyymosan lenkiltä mm missaamani pikkutikan, vuorihempon, isokäpylinnut, pulmusen ja pyyn! Pitkäjärven tornissa oli heti lähdettyäni löytynyt kahta lajia lokkeja ja pilkkasiipi...! Kimin fasaanipaikalla Petikossa oli ollut se fasaani, sekä koskikarat koskella heti aamulla, ennen kalastajia. Sokerina pohjilla oli Myyrmäessä ollut hiiripöllökin, autolla ajoin ohitse ehkä 100m päästä. Uusia lajeja kisalle oli myös teeri ja kulorastas.
Suuret onnittelut voittajille ja mukavata oli kisata, ensi vuonna taas uudelleen.
