Lähdin illalla tsekkailemaan, olisiko Isoniitulla lopultakin peltosirkkua. Ensin vastaan kömpi fasaanikukko kesäkuun pinnaksi, hyvä! Ilma oli edelleen lämmin ja leppoisa kun avasin auton oven. Kauaksi en ehtinyt kävellä autolta, kun jähmetyin paikoilleni: pit-pi-plit, pit-pi-plit. Olin sekunnissa asiasta satavarma: spontaani (tosisponde ;) viiriäinen pitskutteli jossain lähellä!
Kuuntelin hetken ja kuulin äänen taas. Ei perhana, tästähän on tehtävä hälytys kuten jäsenyys vaatii. Noniin, mites se tehdään? Yhden oli tehnyt tekstiviestillä, nyt oli käytössä kartta + aplikaatio. Ihan helpostihan tuo sujui.
Käppäilin lähemmäs ääntä, samassa Palojoen Hannu soitti ja kyseli linnun perään. Kerroin, että äänessä on....ja tahti senkun kiihtyi. Klo 18:15 lintu oli jo täydessä äänessä ja tuntui, että ei ole kaukana. Heinikko oli lyhyttä, mutta ei sitä löytynyt silti.
Hannu saapui ja hetkeä myöhemmin Salokorven Jussi, yhdessä kuunneltiin komeaa ääntä. Samassa Hannu blokkasi linnun ojan reunalta, olipahan onnea! Räpsin dokkarikuvia n. 100m päästä, paikalle oli tulossa järeämpääkin kuvauskalustoa (kalliimpaa). Mukavata!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!
Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua. Tammikuun löydöksen eivät kasvattane...
-
Yhdistyneiden arabiemiraattien Dubai oli perheemme matkakohteena viime viikolla. Burj Khalifan (828m) pilvenpiirtäjän ja muiden korkeiden lo...
-
Kiihkeä rypistys rikkoa 200 lajia Vantaalla vuodessa on saanut onnellisen päätöksensä. 200. katkaisulaji oli kesken työpäivän 27.10 JP:n vin...