29.5.2014 Kahden Eeliksen Helluntai

Jollei elistä helluntaina, ei koko kesänä?

Onneksi tänä sateisena helluntaina oli mielenkiintoisia tipuja ilmoiteltu samoilta suunnilta, kaukaa kaakosta (viikki). Keräkurmitsoja Haltialasta, amerikantavia ja pikkuhuittia Viikin eri nurkilta. Matkaan, veli hopea (avensis)!

Pysähdyn nro 1: Isoniittu. Vettä vihmoi, muttei onneksi liikoja. Liikoja ei ollut myöskään haviksia, pelkkää sepelkyyhkyä (90 linnun parvi, aika iso siis. Eikö ne ole jo pesimässä?) ja hyyppää. Kävin läpi peltoa keräkurmitsojen varalta, mutta ei. Paikan bravuuri, peltosirkku, antaa myös odotuttaa yhä itseään. Onkohan niin, että ne ovat katoamassa täältäkin....kuten kaikkialta.

Haltialaan lomps. Eilen illalla ei lintuja löytynyt, kun ei ollut ketään nuotittamassa ja aikaa 10min. Nyt oli parempi tuuri, neljä kanssaharrastajaa seisoi peltotiellä ja muutti homman helpoksi. Koitin löytää linnut ilman tarkempia nuotteja, mutta ei niin ei! Kurmitsa kun maastoutuu mullospeltoon kuin paraskin kameleontti. Lopulta keräkurmitsaparvi löytyi, tämä oli toinen kerta kun näin lajin ja eka kerta Tringan alueella. Kerran olin nähnyt poikueen käsivarren lapissa, tunturin huipulla.

keräkurmitsat Haltialassa

 

Matka jatkui viikkiin, Purolahden torniin amerikantaville. Vastaan tullut Raspin Pertti opasti menemään kuitenkin Hakalan torniin, josta ameriikanihme näkyikin, tosin äärimmäisen katveessa. Valkoinen pystyjuova kyljessä näkyi kuitenkin heinienkin lomitse. Elis, ei hirveästi sykähdyttänyt.

 

 

Amerikantavimössöä

 

 

Eikä tässä vielä kaikki, vuodareita alkoi ropista. Jänkäsirriäisiä oli toistakymmentä lietteillä, samoin kaksi pikkusirriä. Rastaskerttunen raksutteli kuuluvasti ruovikossa, mainiota. Tornissa oli tavin takia ollut kamalaa ruuhkaa koko päivän, itsekin jouduin vetämään vatsaa sisään alkuruuhkassa.

 

Pornaistenniemessä oli huudellut pitkin pimeää päivää Pikkuhuitti, jota piti tietysti yrittää. Piilokojuun päästyäni ääni kuuluikin heti, helppoa kuin heinänteko. Huitti oli kuulemma ollut jopa näkösällä, joten sitähän piti kokeilla odottaa. Paikalle lappasi lisää väkeä, mutta huitti vaan läheni. Se huuteli arviolta alle 15m päässä, mutta piilossa.

 

Yhtäkkiä piisami tuli esiin kaislojen lomasta, ui kohti kojua. Mitä helkuttia, huitti hyppii sen edessä karkuun alle 5m päässä kojusta ihan näkösällä!!!!! Kamera oli luonnollisesti laitettu taas laukkuun, enkä ehtinyt mukaan linnun luikkiessa takaisin piiloon. Meni reilu vartti ja nyt se näyttäytyi hieman kaumpana, mutta pari kuvaa hedin räimäistä. Mahtava juttu ja elis, toinen tänään. Ei ihan jokapäiväistä näinkään noviisille enää kotinurkilla ;) Rytikerttusia oli myös paikalla, samoin timaleita, mutta niitä en itse kuullut.

 

 

 

pikkuhuittia kojusta käsin

 

pikkuhuitin ääntä

 

Lähdin pois, matkalla lauloi vielä kaksi vuodaria lisää: luhta- ja viitakerttunen. Eriiittäin hyvä iltapuhde, säästä huolimatta.

26.5.2014 Aarnimetsän kätköissä

Heräsin sunnuntaina joskus klo 7 jälkeen, joten aamu kannatti käyttää hyväksi ja lähteä linnustamaan. Olin nähnyt laajalahdella käväisseet komeat valkosiipitiirat aiemmin viikolla, mustatiiroja oli myös liikkeellä. Sekä viikissä että laajalahdella niitä oli nähty,  joten vaikea valinta oli tehtävä näiden välillä. Päädyin randomilla Viikkiin, jossa on myös metsää ym, mahis nähdä jotain muutakin.

Metikössä olikin pari vuodaria, lehtokerttu ja punavarpusia. Hakalan Tornissa oli jo sietämättömän kuumaa klo 8:30 aamulla! Vastapäiseltä tornilta oli kuultu aamulla pikkuhuitti ja eräs tornissa olija olikin jo käynyt sen bongaamassa yöllä.

Sain koordinaatit vuodarilistalta puuttuvasta heinätavista, mutta putkeen osuikin ensimmäiseksi ristisorsa! Tiedotin tornissa olijoille lajista, kommentit oliva hämmästyneitä "hääh?" tyylisiä. Mistä lie sorsa tullut päivystäjien huomaamatta? Sorsaa tuli yksi kaveri oikein bongaamaan, ei kuulemma mikään tavallinen vieras VKL:lla. Eipä ollut enää elis, mutta eka kerta tringan alueella. Hassua, kuinka Utön reissulla nähdyt elikset ovat tulleet sen jälkeen vastaan myös kotikulmilla (sepelrastas, luotokirvinen ja nyt ristisorsa).

Poistuin tornista jo ennen klo kymmentä, ajattelin käydä Haltialan aarnimetsässä etsimässä pikkusieppoa sekä idänuunilintua. Iduli olisi elis ja sen nauhoitusta oli kuunneltu valmiiksi. Parkkipaikalla eräs äänitysmies kertoi, että kumpiakin oli kuulunut aamulla.

Käppäilin keskelle aarnimetsää, eikä kauas tarvinnut mennä. Alkoi kuulua lehvästön kätköistä idänuunilinnun säettä, hyvin alkoi! Elis nro 240 tuli vielä atrapin houkuttamana alas lehvästöstä kuvaushollille.

 iduli on vikkelä ja vaikea kuvattava

 

Pikkusieppo teetätti kovan työn, taisin kävellä peräti 30 metriä kun kuului siepon ääntä. Jankkaavasta säkeestä ei voi erehtyä ja taas heitin pienet atrapit, lintu tuli heti ihmettelemään ja kilpalaulamaan. Niks naks ja kuvat talteen.

 

pikkusieppo laulaa niin että nokka tärisee

17.5 Kärjessä staijaamassa

Perjantaina oli nähty Suomenlahdella kevään kovin valkoposkihanhimuutto, joten ajatus käväisystä Pampskatanilla tuntui hyvältä.

Herätys klo 5 ja matkaan 5:45, perillä parkkipaikalla oli kaikki paikat varattuja ja auto piti jättää tien varteen 6:35. Kärki saavutettiin ennen seitsemää ja täyttä oli, joku oli laskenut paikalla olleen lähes 70 henkeä.

 

Kyhmyhaahkakoiras oli ollut paikalla koko viikon, elis mielessä selasin rantoja. Kuulin heti, että se oli poistunut juuri ennen tuloani aikaisemmin aamulla (tietysti), lentänyt E-luotojen taakse. Sitä siinä sitten odottelin, mutta turhaan, "Kyhmy" pysyi poissa koko päivän.

 

Muutto oli haluttua heikompaa. Gavioita (kuikkalintuja) meni kuitenkin aika reippaasti, mielessä oli nähdä vuoden eka kaakkuri. Yritykseksi jäi sekin, yhdessä ryppäässä oli kuulemma yksi kaakkuri, mutta se jäi näkemättä.

 

kuikka muuttaa

 

Kuikkien lisäksi alkoi löytyä mustalintuja, sekä vuodariksi muutama sepelhanhi valkkariparven seasta. Rantasipit piipittivät myös vuodenpinnaksi, samoin suosirrit lähiluodolla. Muita hyviä oli mm merikihu tringan alueen pinnaksi.

 

valkkariparvi

 

Sitten oli tullut aika poistaa puuttuvien elisten listalta se ehkä kaikista helpoin, peräti 65:n yksilön kokoinen pilkkasiipiparvi lensi suht läheltä ohi. No niin,sieltä ne sitten tuli.

 

Joku huomasi kallioilla kyyn, nopeasti se luikersi mäkeä alas piiloon.

 

kyy!

 

klo 11 lähtien nähtii kohtalaista petomuuttoa. Mehiläishaukkaa, nuolihaukkaa, varpushaukkaa sekä yksi ampuhaukka ja piekana lensi oli. Mukavin havainto oli kuitenkin suopöllö, joka läpsytteli suht kaukaa idän puolelta mantereelle.

 

pernis lensi pään yli

 

Kotia kohti klo 12:15. Matkalla autolle olin lähes varma, että idänuunilintu lauloi pusikossa. Soitin atrappia ja ääni oli sama, mutta lintu ei enää suostunut laulamaan ja näyttäytymään. Päivän toinen olis olisi ollut tosiasia, mutta jätetään se sitten seuraavaan kertaan.



5.5.2014: Tornien taistossa Suomenojalla 3.5

Tällä kertaa joukkueemme Pinnarit oli ajautunut Suomenojalle, sen Eteläiseen torniin. Vakiotornimme Fiskarssinmäellä oli ehditty jo varata, joten vaihtoehtoina olivat Suomenojan molemmat tornit. Vanhojen tulosten perusteella Eteläinen torni oli parempi, joten varasimme sen. Perustulos on ollut 60 lajin pintaan, ennätys 82 lajia. Jouko puuttui vakiojengistä, oli muistanut kisan ajankohdan väärin ja oli "joutunut" kai Itävaltaan. ;)

Aamu valkeni kirkkaana, tyynenä ja kylmänä, pakkasta oli aste-pari ja autokin hieman jäässä. Ei kuitenkaan hassumpi keli, ei todellakaan. Pena oli lyönyt viskipullosta vedon, että Lassin(ko se oli?)veikkaamaan 52 lajiin ei tulla pääsemään. 20 olisi varma, 30 kohtalainen, 40 hyvä ja 50 erinomainen saavutus....

Naapuritornissa olikin toinen kilpailijaporukka, Ojasta allikkoon. Porukassa oli mukana mm Inka Plit, Birdlifen järjestökoordinaattori ja Tiira-lehden päätoimittaja. Harri oli jutellut heille ja sopinut yhteistyöstä ja hälyttelystä, jos jotain kovaa löytyisi. Puhelin pysyi vaiti koko kisan ajan, mitään ihmeitä ei nähty. ;)

Nämä kaverit oli helppo löytää

Tornille kävellessä Satakieli lauloi täysillä alueen länsinurkalla, mutta torniin se ei kuulunut vaikka kuinka kuunneltiin korvat höröllä. Naurulokkien kirkuna oli vaan liian kovaa! Peruslajeilla aloitettiin klo 5, päästiin yli 20:een lajiin ekan tunnin aikana. Liejukanat, punasotkat, harmaasorsat ja mustakurkku-uikut löytyivät helposti. Kyyhkyt löytyivat ylilennosta, pulua ei nähty koko päivänä.

Punasotkia oli paljon

Seuraavina tunteina lajeja tippui harvakseltaan: selkälokki seilasi ohitse, viherpeippo näkyi kaukana puun latvassa. Harakkakin näyttäytyi ensimmäisen kerran, heti kun sitä manattiin. Vihervarpuset lensivät ylitse, mutta pikkulintujen kanssa oli muuten todella vaikeaa. Saimmeko 8 lajia pikkutipuja, joka tapauksessa vähän niitä oli. Kari näki jatkuvasti kirjosieppoja samassa puskassa jossa satakieli lauloi aamulla ( ei laulanut enää sen jälkeen), mutta vaikka muut kuinka tuijotteli, ei niitä muut löytäneet. 2 lajia pääskysiä löytyi, mutta torstaina tiedusteluretkellä löytynyttä törmäpääskyä ei.

Kahlaajia koitettiin etsiä, mutta ei löytynyt niitäkään. Ainoat olivat valkoviklojen parvi, joka lensi yli kisan loppupuolella. Naapuritorni oli nähnyt rantasipinkin, mutta ilmeisesti aika heikkoa niiden suhteen heilläkin.

Kisan keskivaiheilla alkoi tapahtua, kisan ehkä ikimuistoisimmat hetket. Ensin paikalle tuli jotain naisia kuvaamaan meitä, Penan ja Lassin ollessa kahvittelemassa autossa. Olivat jostain Espoon ympäristötoimikunnasta tai jostain, tekevät jutun johonkin lehteen ilmeisesti. Lupasivat lähetellä ottamiaan kuvia ja varmistaa, että hyväksymme ne julkaistaviksi. Mikäs siinä, kyllä näin komeita miehiä saa julkaista jos haluaa?

Mika L kävi paikalla, Harri ja Kari tähyilevät

Tornissa kävi myös muita Pinnareita, sekä ex-työkavereita. Sitten: yllättäen, tilaamatta (kuten eräs ex-päämisteri sanoisi) paikalle tuli MTV3 seiskan uutisten kuvaaja. Pena olikin hetken kuluttua mikki suun edessä antamassa lausuntoa Suomen kansalle siitä, kuinka kaltaisillemme aloittelijoille tämä 40 lajia on hyvä tulos. Hyvä Pena! Mediajulkisuus oli taattu (ensi vuonna mennään kyllä piiloon jonnekin...?). Mitä enemmän tätä miettii, sen hassummalta koko juttu tuntuu. Naapurissa oli Birdlifen johtohahmoja, Viikin ja Espoon muissa torneissa koko suomen lintuihmisten kerma. Silti, meidän tuntematonta Tringan (jumbo)joukkuettamme kai kuvattiin eniten, heh!

Penaa haastatellaan televisioon

Viimeisenä tunteina saatiin hieman kaivattuja petojakin, vaikka räntää ja rakeita satoi varmaan 20 minuuttia, ellei enemmän. Ensin löytyi sääksi ja kanahaukka, hetken päästä merikotka. Harri löysi minuuttia vaille ajan umpeutumista vielä varpushaukan. Kongi kumahti, kisa oli ohi.

Tornissa oli käynyt pari vierailijaa kyselemässä lajimääräämme, sanoimme "40". Pelkomme osoittautuivat oikeiksi, kun kuulimme naapurin olevan siinä vaiheessa jo 55:ssä. Lopulta saimme 46 lajia, itäisen tornin saadessa 61! Olimme nuijanneet käsittämättömästi mm. 2 paikalla ollutta pikkulokkia, ruskiksen, 4 korppia ja peräti viisi tuulihaukkaa! Lisäksi koitin vaania kuikat ja kaakkurit, mutta ilman tulosta. Naapurilla oli kummatkin...siellä olikin oikeaoppisesti kiikarit olleet silmillä 90% peliajasta, meidän ottaessa hieman rennommin ;) Onnittelut Ojasta allikkoon tiimille.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan mukava kisa. Kiitokset seurasta ja ensi vuonna uusiksi. Laitetaan Joukollekin muistutus, milloin kisa on. Ja minulle(!), Hemmo luovutti varausvastuun allekirjoittaneelle.