8.5 Smyygaili Seutulan pelloilla hyvin tumma västäräkki. Se erottui heti muista väiskeistä, Mähösen Anttikin oli nähnyt saman yksilön edellisenä päivänä. Kuvasin lintua pellossa ja laitoin RK:lle postia, saa nähdä mikä on tuomio. Hybridi?
14.5 Lähdin ajelemaan kohti Poria, koska olin saanut päähäni yhdistää loppuviikon Utön matkaan tämän pienen-pienen 230km koukkauksen Porin nokisorsan kautta. Lintua oli päivitetty hälyinä pitkin viikkoa, mutta tänään tiistaina oli ollut kuolemanhiljaista sen suhteen. Pieni pelko alkoi hiipiä persuksiin, että onko lintu enää paikalla.
Onneksi paikalla lintulavalla oli kaksi muuta kanssabongaria, joilta laji myös puuttui. Toinen heistä oli ollut lintua tähyilemässä jo tovin, mutta pahaenteinen "ei ole näkynyt" kuului heti vastauksena uteluihini.
Siinä sitten paranneltiin maailmaa ja mietittiin siirtymistä vastarannan tornille parin tunnin ajan. Kunnes, lopulta. Kanssabongarini oli nähnyt kaislikon keskellä "merimetsosaaressa" pientä liikettä, itsekin näin siellä heinäsorsamaisen pään. Lintu tuli esiin ja siinä se oli, tumma kroppa ja vaalea pää! Lennossa siivissä ei näkynyt siipipeilin vaaleita reunoja.
Sorsa lensi heti katveeseen, mutta se näkyi vielä myöhemmin todella kaukana uimassa muutaman tavis-pläiden kanssa. Nyt kolmaskin meistä näki sen ja kylläpä oli klassinen "tunnelma korkealla". Kuvat ovat tasoa Ö+++.
Utössä staijattiin ja kompattiin TT:n kanssa viiden päivän ajan. Perjantaiaamuna, saarikisan päivänä, jysäytti Tenovuon Jorma aamustaijilla jäätävän haviksen, "tuolla on mustalintu, jolla on kuriositeettinä paljon keltaista nokassa". Putket sojottivat hetkessä peilityyneen Eteläniemen kärkeen ja toden totta, keltainen lohko nokassa hohti aamun valoissa pelottavan hyvin, oli mentävä lähemmäs ja ÄKKIÄ. Rannasta käsin Jorma sai kuvia, joista lajin pystyi naulaamaan amerikanmustalinnuksi!! Aivan mahtava Suomen 9. havainto ja luonnollisesti elis. Taksivene toi 5 innokasta bongaria näkemään kovaan väreilyyn linnun, joka tulkittiin juuri samaksi. Tunnelmat olivat taas korkealla!
Lauantaina löysi TT kappelin takaa linnun, jota huusi pitkäjalkaiseksi kirviseksi. Itse olin juuri riisunut kengän ja sukan jalasta ja aloin toinen jalka paljaana katsomaan putkella kyseistä lintua. Lopulta sain sen putkeen ja toden teolla, viiruton rinta, jalat kuin viklolla ja pysty asento, aivan "ufon" näköinen näky! Ja saman tien lintu lensi pois, löytymättä koskaan. TT sai kuvia takaviistosta, jota olivat liian suttuisia, mutta väritys pikemmin isokirvinen kuin nummikirvinen (joka löytyi saaresta alle kuukausi(?) myöhemmin). Hälyt ilmoille ja suttukuva tiiraan.
Tästä seurasi se, että sutusta eräät tahot tulkitsivat linnun kiuruksi. En tiedä miten se on mahdollista, mutta lintu jonka näin edestä putkella ei ollut kiuru. Tai jos oli, niin sitten en tunne vielä/enää kiurua ja niissä on pitkäkoipisia ja viiruttomia yksilöitä. Poistimme haviksen silti, ei jaksa tapella. Mainittakoon, että paikallinen harrastaja oli soittanut Kuusiston Kimmolle aiemmin, että hänen pihassaan on tosi pitkäjalkainen kirvinen....emme tienneet tästä kuin jälkeenpäin.
Sunnuntaina staijattiin taas viimeistä kertaa luotsiasemalla kuin viimeistä päivää. TT lähti etsimään isokirvistä, itse jäin staijaamaan ettei vaan jotain kovaa mene ohi. Eipä ole vuosikymmenen aikana mennyt (10v tuli täyteen saarivierailuja), mutta koskaan ei tiedä.
Eikä tiennyt nytkään. Olin juuri siirtynyt hieman sivummalle porukasta, kun kuulin kiihkeätä puhetta ja äkkiliikkeitä porukassa. ÄKKIÄ takaisin sinne ja "mikä siellä on?!" -normikysymys perään. "Lepy menee väylää pitkin!"
Selasin kiihkeästi väylää ja sain heti leveäpyrstökihun kiikareihin, pyrstön pallerot näkyivät erinomaisesti ja tempaisin kameran esiin kuvapinnanhimoissani. Se oli virhe. En saanut lintuun enää yhteyttä ja se painui pohjoiseen...kaivattu elis napsahti!
TT saapui paikalle hetkeä myöhemmin manailun saattelemana...kyllä se on nähtävästi niin, että aamustaijia ei kannata missata, vaikka 99/100 kerrasta se on turhaa.
Mitäs muita tuli nähtyä, saaripinnaksi saarella myöhemmin pesinytkin puolikesy teeri.
Kesäkuussa löysin Seutulan pellolta viiriäisen, josta tuli supersuosittu bongauskohde. Moni sai siitä kuviakin, itsekin jotain suttua. Lopulta viiriäisiä pulputti pellolla ilmeisesti jopa kolme kappaletta, jatkaen pulputusta hieman elokuunkin puolella.
Heinäkuun alussa lähdimme perinteiselle reissulle Lappiin, Kilpisjärvelle. Mainittakoon heti, että kalaakin tuli ennätyksiksi asti, mm 1.3kg harjus ja 4kg turska.
Matkalle lähdimme kuitenkin vaimon sukulaisten kautta Kokkolaan, koska tähän välietappiin oli helposti yhdistettävissä todella kova bongaus, 15km päässä sukulaisista viihtynyt vuoriuunilintu.
Läksin heti saavuttuamme ja saunottuamme lintua illalla katsomaan, mutta havainto jäi pelkäksi kutsuääneksi männikössä. Seuraavana aamuna menin paikalle uudestaan, Sahin Timo oli pyytänyt jeesiäkin asiassa ja mikä jottei. Heti eka ääni autosta noustessa (kuten eilen), oli sama vuoriuunilinnun kutsuääni. Lintu vaikeni välillä pitkiksi ajoiksi, mutta parin tunnin kuluttua ääni kuului aivan tiepuolesta. Näin linnun puussa ja hivutin kameraa, mutta lintu ehti lähteä ennen kuvan ottoa. Olisihan se ollut makoisaa kuvata, mutta än tasolle tämä jäi. En olisi uskonut linnun löytyessä 26.5, että pääsen sen vielä bongaamaan heinäkuussa.
Kilpisjärvellä synttäripinnaksi 9.7 mm. kiiruna, jonka lopulta yhytin Pikku-Mallalta vasta alaspäin tullessa.
Kun noita amerikanhaapanoita tuntui piisaavan, niin tulihan sitten yksi sellainen Helsingin Viikkiinkin. Kävin hakemassa sen Tringan-pinnaksi jo kesäkuussa, sitten ekoelikseksi heinäkuussa. Tästä reissusta syntyi parhaat kuvatkin.
