Uusi vuosi, muttei MITÄÄN uusia kujeita. Pikemminkin kujeettomuutta.
2024 ei ole vuodarivuosi. Ei ekopinnoissa, vantaanpinnoissa tai suomenpinnoissa. Tämä vuosi olkoon pinnan poimintaa sieltä-täältä. Eipähän tarvitse nähdä kaikkea, tai edes mitään ei-relevanttia.
1.1 meni Helsingissä retkeillen. Aamusta oltiin passissa helvetin jääkylmässä Lauttasaaressa, jossa näpit meinasi jäätyä vaikka oli tupla-lapaset. Reilun 40min odottelulla nähtii se pikkusirkkukin. Siitä pyrähdettiin reilu kilometri ja ruokinnalta saatiin rautiainen.
Matka jatkui Töölönlahdelle, jossa kohdattiin uusi pinna, silkkiuikku. Merihanhi oli tehnyt katoamistempun edellisenä päivänä, se jäi kaikilta saamatta.
Seuraavaksi Vanhankaupunginlahdelle, jonka Lammassaaresta saatiin viitatiainen ja nyt myös sarvipöllö, joka oli vuosi sitten kateissa juurikin ekaekaa. Pieni siirtymä Hakalan suuntaan, ikuisesti vaikea pyrstötiainen antautui lopultakin ruokinnalta tänä vuonna.
Uudenkarhealla hybridi-Skodalla (jonka akku loppuu pakkasella hetkessä ja bensaa se syö kiitettävästi) ajelin illansuussa Pyymosaan koittamaan harmaapäätikkaa, tuloksetta. Ei olisi kovinkaan vaikea pinna, mutta ei vaan onnistu.
Kotipihassa oli paljon urpiaisia, pitkästä aikaa naapurin ruokinnalla on hyvä urpo-vuosi. Ja eikös sieltä seasta löytynytkotiin palattuani tundraurpiainen, en olisi arvannut. Pihapinna ja ekaekaapinna! Lintua kuvatessa kädet jäätyivät ihan koppuraksi, särky oli mahtava kun aloin sulatella niitä sisällä....
Talvi oli kova ja kylmä, lunta paljon. EI paljoakaan kerrottavaa tältä ajalta, mutta jänkäkurpan löysin eräästä tutusta ojasta. Lunta oli paljon, hyvä kun näki ojan pohjalle asti nietosten keskeltä.
Vihdoin koitti kevät, vaikka senkin etenemistä hyydyttivät jatkuvat takatalvet, niiden välissä oli muutamia lämpimiä jaksoja.
6.4 nappasi komea arosuohaukka onkeen Peräjänkulmalla, kun alueella viihtynyt peto sattui tulemaan isohkon ryhmän hollille. Lintu meni komeasti ja läheltä, lumi teki vaalean kohteen kuvaamisen vaikeaksi ylivalotuksen takia.
14.4 podin kaukokaipuuta ja läksin peräti Hyvinkäälle asti. Paikallinen amerikantavi kiinnosteli kuukausipinnaksi (huokaus). Noh, lintu löytyi porukan avulla ja kaukokuvakin tuli otettua.
Huhtikuun lopulla lähdimme vaimon kanssa Italiaan, Gardajärven "maastoon".
Kylmän talven jälkeen kaipasi lämpöä, mutta sitä EI SAATU edes Italiasta. Päivisin oli +7 astetta ja sadetta, vikana päivänä +12 ja välillä ei satanut. Samaan aikaa Suomessa oli satanut kaikkien aikojen takatalvi, 30cm lunta Vantalla!! Kylmä rintama ulottui Italiaan asti...
Muutama elis tuli. Näin vilaukselta vihertikan sekä Monte Baldolla äännelleen vuorikirvisen. Elis oli myös murmeli. Erään pikkujärven lintutornista sain kaivatun ruskohaikaran.
Gardalla näin ekana iltana parven pikkulokkeja, jotka ebird ilmoitti ajankohtaan nähden rariksi. Toinen tarkistettava havaintoni oli kaksi rastaskerttusta, yksi olisi "normi".
Petoja oli vähän, yksi haarahaukka ja määrittämätön peto, sekä hiirihaukka. Tyyppilintuja olivat loputtomat merimetsot, turkinkyyhkyt ja sepelkyyhkyt, naurulokit. Suomalaiselle mukavaa seurata alppikiitäjiä, pikkumerimetsoja ja kalliopääskyjä.
27.4 staiji Pitkäsuonmäellä tuotti haarahaukan, jonka tuloa seurattiin hälyistä Lauttasaaresta asti. Lintu meni läheltä komeasti.
Ja kuinka ollakaan, saman päivän iltana Seutulan Isoniitun parkkiksen pusikoista löyty tosispondesti lintu, jota olinkin jo odottanut löytyväksi jonkin aikaa: naaraspukuinen mustaleppälintu. Yllättävä paikka kerta kaikkiaan, mutta sehän kelpasi uudeksi Isonittu-pinnaksi vallan mainiosti. Kaksi pinnaa samalla mulelilla.
Heti perään 28.4 samaisella Pitkäsuon mäellä etsittiin tik-sirkkua, mutta rinteestä pölähtikin komeaakin komeampi sepelrastas! Aina yhtä mukava, edellinen oma löydös olikin menneisyydestä kotipihalta.
Rarintuoksuinen ja vuoden paras kuukausi, toukokuu, alkoi komiasti. Tornien taiston (joka sujui Espoonlahden tornissa yllättävän heikosti, hyvästä kelistä huolimatta) aikana oli Lapinjärveltä löydetty amerikanhaapana, jota ei ole ollut tarjolla näin lähellä kotia.
Kotia kohti ajellessa kuulin Taavitsaisen löytäneen jonkun rarikiurun pitkäsuon mäeltä! Kuvan perusteella lintu oli lyhytvarvaskiuru! Kurvasin muitta mutkitta mäelle ja siellä lintu olikin paikalla jossain katveessa. Pienellä etsimisellä lintu lennähtikin näkösälle, makea uusi laji Vantaalle ja tuplapinna, ainoa havaintoni oli Kiteeltä vuosia sitten.
Läksin kotiin pakoon mäen bongausmylläkkää ja lounaan jälkeen kokka kohti Lapinjärveä. Tunnin ajelun jälkeen torniin, joka oli tupaten täynnä porukkaa. Kandilintu oli kovassa vastavalossa kaukana, eikä lajista saatu varmuutta. Jonkin ajan kuluttua Sandstedin porukat läksivät kiertämään myötävalon puolelle ja sieltä linnun näkikin kivasti. Sompailin itsekin paikalle aution mökin pihaan ja kuittasin eliksen ja suttukuvapinnan.
15.5 alkaa sitten Utön reissu, siitä lisää ensi numerossa.
