Kiihkeä rypistys rikkoa 200 lajia Vantaalla vuodessa on saanut onnellisen päätöksensä.
200. katkaisulaji oli kesken työpäivän 27.10 JP:n vinkkaama viirupöllö, joka oli piilosilla kuusessa kesäisellä tulipäähippiäisen reviiripaikalla, Hiirilampien maastossa.
Ajelin kesken työkiireiden kuulokkeet päässä paleverissa paikalle ja jo autosta noustessani kuulin rastaiden varoittelua. Kiertelin hieman kuusta ja pian silmiin pisti pöllön odotettu kuvajainen korkealla kuusen yläosissa. 200 LAJIA RIKKI! Kukapa olisi alkuvuodesta uskonut? Ei muuta kuin takas töihin..
.
Hakunilan kartanolta (JP:n vinkkaamana taas!) oli 5.11 uudelleen löydetty pähkinänakkeli, jota läksin heti bongaamaan. Paikalla päivystikin jo muutama kameramies, joilta kuulin linnun hakevan soratieltä pähkinän palasia.
Hieman piti odotella, kunnes lintu löytyikin lähipuista ja lopulta se tuli nätisti tielle pähkinän sirpaleita keräämään. Kuvissa tosin ne näyttävät soran palasilta? No anyway, 201. Huikeaa.
11.11 Oli lopulta tullut aika yrittää Kauko-Idästä Vantaan harvalukuisia metsoja. Lähdimme pienellä porukalla kiertelemään maastoa, jossa oli havaittu ukkometso samalla viikolla.
Kuljin kärjessä ja metson kakkapötköjä oli näkyvissä, muttei itse lintua. Läksin oikaisemaan yhtä kalliota ja ajauduin muista erilleni, niin eikös tietysti ukkometso rymähtänyt lentoon suoraan edestä! Läksimme lentosuuntaan perään etsimään lintua muillekin, mutta turhaan. Ei ole helppo rasti tämä laji.
14.11 tärppäsi peräti Vantaan eliksen verran. Olin käynyt lukemattomia (n 10) kertaa Silvolan tekojärven verkkoaidan takana tähyilemässä ja taas (aiemmin alli) onnisti, kaksi komeaa pilkkasiipeä kellui selällä. Linnut uivat kohti eteläpään katvetta, eivätkä hetken päästä paikalle ehtineet Kim ja Philip nähneet niitä enää. No onneksi laji hoitui heille Haltialan kupeelta myöhemmin.
22.11 päättyi pikku-uikun jahtaaminen pitkin Keravan ja Vantaanjokea. Lintu oli nähty useassa paikassa Keravanjoella, mutta Vantaan puoli jokea on vaikeampikulkuista ja ongelmia oli muutenkin, Lopulta Jyri Heino päästi minut pälkähästä ja kertoili linnun (toinen puikku) kelluvan Haltialan sillan edessä. Ryömin Keravanjoen pusikosta pois ja pääsin näkemään linnun.
Tämä oli viimeisin vuodari, vuotta on vielä vajaa viikko jäljellä. Mielessä on ollut lapinpöllö, helmipöllö ja taviokuurna. Joku noista olisi voinut joulukuussa tulla.
Muita mainittavia bongauksia ei paljoa ole ollut: Helsingissä oli ekaksi viitatiainen Lammassaaressa, jonka käväisin 22.11 lopulta katsomassa.
Lauttasaaressa on ollut jo kuukausikaupalla ruokinnalla pikkusirkku, sekä mustakaularastas Viikissä. Nämä kaksi käväisin bongaamassa 26.11. Rastas katosi ilmeisesti lumikon peloittamana joulukuun vaihteessa.
Kävin hakemassa sirkun uudelleen itsenäisyyspäivänä, samalla reissulla löytyivät helmi- ja sarvipöllö, sekä viitatiainen (yhä) Lammassaaresta. Nämä ovat oleva isossa roolissa tulevana eka-ekaa päivänä...
4.11 ilahdutti kirjokerttu lopulta minuakin Helsingin Ritarihuoneella. Sateessa tuijottamamme koristeomenapuu oli tyhjä, mutta lämpökamera löysi linnun läheisistä puista. Harvinainen herkku minulle ja etenkin tähän aikaan vuodesta.
Lopuksi takaisin Vantaalle.
204 lienee Vantaan vuodariennätys. Ainakaan kukaan ei tiedä paremmasta, olen koittanut kysellä ja saanut vastauksia 180, 189...tuskin kukaan on sitä edes yrittänyt koskaan. Noh, tuosta on jonkun muun hyvä parantaa, jonkinlainen pohjalukema on nyt lyöty pöytään.
Mitkä olivat vuoden kohokohdat, entä ärsyttävimmät puutteet?
Aloitetaan kohokohdista. Luonnollisesti kaikki uudet lajit Vantaalle olivat kohokohtia, mutta kaksi on yli muiden. Pikkukotka oli kokonaan uusi laji Vantaalle ja näin sen ensimmäisenä (neljästä), sekä Taavitsainen blokkaama mehiläissyöjä. Näitä kahta jaksaa makustella vielä pitkään mielessä!
Muita muistettavia oli Antin tulipäähippiäinen, Pitkäsuon iki-ihana ad k niittysuohaukan ohilento, työvoitto mandariinisorsasta Tikkurilassa, harjalinnun puputus, Tikkurilan meriharakka kymmenennellä kerralla, yksinäinen lyhytnokkahanhi muuttolennossa vasta toukokuussa, heinäkurpan lento pentukoiran ylös ajamana, luhtahuitin sivallus keskellä Kartanonkosken asuinaluetta, kiljukotkan tarkan paikan määritys kartan avulla "etänä" Pitkäsuolta, merikihujen muuttolento, kattohaikaran ylilento, yksi ainoa kangaskiurun did-liu, vuoden ainoan pohjantikan löytäminen lumipalloja heitellessä, punakaulahanhen nuijaus ja sen paljastuminen tarhakarkulaiseksi, sekä runsaana esiintyneet arosuohaukka ja muuttohaukka.
Sitten ne jossittelua aiheuttaneet ärsyttävät PUUTTEET:
Ykköshylsy oli mustaviklon puute, jonka missasin Joensuussa olessa Koivuhaan lumenkaatopaikalla suosirrien kera. Kävin paikalla vielä 3 viikon ajan päivittäin, mutta lapinsirriä parempaa ei enää löytynyt, vaikka mm Helsinki/Espoo oli täynnä mustavikloja. Mustaviklo oli paikalla vielä myöhemmin Haltialassa, mutten erottanut sitä Vantaan puolelta suokukkoparvesta sen lennellessä. Enkä myöhemminkään kuullut sen ääntelyä samaiselle sillalle tyynessä illassa.
Mustalintuja menee muutolla, mutten minä niistä kevätmuutoista mitään tiedä. Sen sijaan sepelhanhi olisi ollut hoidettavissa syksyllä, mutten viitsinyt jäpittää sitä lentokentän itäpuolella niinä päivinä, kun niitä oli mennyt. Lännestä käsin ei nähty yhtään.
Sepelrastasta hain keväällä pitkään ja hartaasti, sellainen pimitettiin Hiekkaharjun golfkentällä. Lohtuna oli se, että olin tornien taistossa ja en olisi ehtinyt paikalle kuitenkaan.
Mustaotsalepinkäinen sattui pahasti. Sellainen oli ollut ilmeisesti melkein viikon päivät "kotikentälläni" Isoniitulla, kunnes eräs kuvaaja sen näki ja tieto levisi. Seuraavana päivänä vietin yli 10 tuntia paikalla ja sen näköinen lintu oli ollut aamulla näkyvissä, mutta liian kaukana. Lintu katosi, eikä enää palannut.
Sen pituinen se, kiitoksia kaikille minua auttaneille. Teitä on paljon. Ilman apuja ei olisi 200 mennyt rikki lähellekään.
2024 ei voi olla enää vuodarivuosi, kaikki vuodarit on nyt kerätty joksikin aikaa: Suomen, eko, Vantaan vuodarit. Enempään ei pysty, ellei sitten eläkkeellä.
Pitänee keskittyä laatuun eli elisten bongaamiseen, sekä ikuisuusprojektiin, Nurmijärven pinnoihin.
