Arvoisa lukija(t), tiedän että teitä on muutama. Ehkä 2-3? Vuosi 2023 on äitynyt melkoisen mahtavaksi menoksi elisten kannalta katsottuna. 199 Vantaan vuodaria on myös varmaankin jonkin sortin ennätys, tietoa paremmastakaan ei ole. Tuskin kukaan lienee yrittänyt edes? Vielä jos saisi joitain vesiäisiä ja metson tai nakkelin, niin voisi päästä maagiseen 200+:aan lajiin.
Mihis jäin viimeksi, heinäkuuhun. Ok.
11.7 ajelin iltamyöhäisellä Forssaan asti, keskustan liepeiden pellolle kuuntelemaan sirinää. Tai surinaa. Lintu aloitti klo 23:30 maissa ja aiheutti kuulovammaiselle itselleni suuntimisvaikeuksia. Ääni kyllä kuului oikealla korvalla, mutta toisen korvan heikentynyt kuulo ärsytti taas suunnattomasti. Ja laji oli viirusirkkalintu, elis tietysti. Olen joskus tätä lajia yrittänyt Joensuun seudulta lomalla ollessa, mutta siitä tuli hylsy. Nyt onnistui. Ei kuvaa, lintu piileskeli hämärissä tehokkaasti.
16.7 heti perään aukesi paikka toiseen elikseen, riuttatiiraan. Lauttasaaren eteläkärjessä oli lennellyt kaksikin kappaletta ja päätin yrittää.
Kimi ja Hilkka olivat jo staijaamassa, mutta läksivät Maarin tornille ja jäin yksin puolitutun harrastajan kanssa paikalle. Eikä aikaakaan, kun tummanokkainen lintu pyörähti niemenkärjessä, staijikaveri oli havainnosta varma. Muitakin tuli paikalle ja hetken päästä käväisi kaksi pitkäsiipistä tiiraa samalla paikalla, oranssia nokkaa (räyskä) ei kummallakaan. Linnut olivat kalatiiroja paljon kookkaampia, joten 2 riuttistahan ne siinä! Ei kuvaa taaskaan, alkaako ote livetä? Liian nopeaa tilannetta, määrittääkin pitäisi.
Elo-syyskuussa näkyi 5 arosuohaukkaa Vantaalla, kolmen keväisen lisäksi. Lisäksi kun näin kaksi "macroa" Utössä lokakuussa, tulee summaksi mahtava 10 lintua! Onko se kohta yhtä yleinen kuin sisu? No ei kai. Yksi syksyinen lintu oli taas ad k luokan lentelijä.
.jpg)
29.8 Oli kova lintupäivä, vaikka arki olikin. 400+ lajin harrastajiltakin usealta puuttuva keisarikotka oli parkkeeraanut Salon Halikonlahdelle. Aikani muiden bongauksia ja hälyjä kuunneltuani läksin itsekin paikalle, Toipen kannustamana. Lintu oli laskeutunut syömään (fasaania?) maahan katveeseen.
Ajelin paikalle linnun ollessa yhä piilossa. Noh, vartin päästä lintu nousikin riemun saattelemana lentoon ja pyörähteli ei-niin-kaukana hetken aikaa. Alkoi valumaan tosin pois ja katosi lähdettyäni. Laitoin hälyyn kommentiksi nuotteja ja pari epätoivoista puhelua tulikin, kaikki eivät ehtineet.
Koskapa Turun kulmilla Raisiossa oli paikallisena toivelajini mehiläissyöjä, sekä työnantajani aloitti samalla siunaamalla YT:t, päätin juhlistaa sitä ajamalla Turkuun.Sain tosin matkalla kuulla, ettei YT koske meitä, mutta vahinko oli jo sattunut ja ajoin täpötäydelle parkkikselle Raision lintutornille. Piti jättää auto puoliholtittomasti kävelytien pientareelle.
Tornissa oli tunnelmaa, eli aivan täynnä ja nuotteja huudettiin ja pyydettiin pienen kiroilunkin säestyksellä. Normimeininki! Pari tuntia siinä meni kunnes luovutus tuli, ei "meropsia" tänään.
3.9 pamahti Vantaanpinna, kun kolme merikihua muutti W puolelta. Hetken aikaa olin näkevinäni jopa tunturikihun pitkää piikkiä pyllyssä, mutta se taisi olla optinen harha. Janne Loisa sai kauniita kuviakin.
9.9 Oli oleva mahtipäivä Vantaalla. Kuka olisi uskonut, että saisin Pyymosan mäeltä neljä vuodenpinnaa Vantaalle ja eliksen? Ei kukaan.
TT eli Timo Taavitsainen oli ottanut tehtäväkseen ruokkia lapaan pojoja ihan urakalla. Ensi töikseen Pyymosan portilla löysi odotetun lajin, mustaleppälinnun. Olin juuri päässyt kapuamaan huipulle, piti rymistellä alas lintua katsomaan. Löytyi hetken odottelulla.
Seuraavaksi TT blokkasi taivaalta ekan pedon, se oli tietty varhainen maakotka. Hyvä, ei tarvitse huolehtia lokakuun pakkasilla enää tästä.
Eikä aikaakaan, kun Timppa alkoi höpistä eräästä horisontin linnusta että tuosta napataan vespari. Näin saman linnun myös ja aloin hitaasti kömpiä putken luokse, silloin vieressä huudeltiin jo mehiläissyöjää!! Ja toden totta, kohta karjuin itsekin samaa nimeä paikalla olleille Gratulle ja Liisalle, jotka juoksivat harharetkiltään takaisin putkien luokse. Ihanainen (näin kuuluu kai sanoa) kaivattu elis, ja vielä VANTAALLA! Huhhuijaa.
Timo täydensi päivän vielä huomaamalla puuttuneen isokäpylinnun koivun latvasta, olipahan tykitys.
12.9 Mänttä-Vilppulassa oli löydetty suomenpinna, Isoliitäjä, paria päivää aikaisemmin. Läksin sairasta äitiä katsomaan Hämeenlinnaan (RIP..), ja siitä päätin jatkaa Mänttään. Paikalliset 2 venekuskia kuskasivat bongareita veneellä lähemmäs lintua, se ei tänään näkynyt rannalle. Sahin veljekset olivat paikalla ja niin hypättiin yhdessä (vuotavaan) veneeseen, joka ei tuntunut kovin merikelpoiselta, ei edes järvikelpoiselta kovassa tuulessa.
No perille päästiin ja Sahin Timppa katkaisi riemuiten 400 eliksen rajan lopultakin! Tultiin yhtä kyytiä takaisin kotiin ja Kaima tarjosi pullakahvit Linnatuulessa.
16.9 Eksyi virtavästäräkki Vantaankoskelle, JP Räsäsen kanssa suoritettiin tiirabongaus ja lopulta onnistuttiin. Olin jo luovuttamassa, kun kosken keskikohdan yli lensi epäilyttävä hahmo, sieltä se sitten löytyi.
17.9 hoitui lopultakin mandariinisorsa Tikkurilasta. Koiras oli ollut koko kesän Helsingin puolella, mutta "erehtyi" tulemaan nyt Vantaankin puolelle. FB ryhmän vinkin perusteella se löytyi läheltä Heurekaa.
24.9 Juho Pokki laittoi viestiä, että pieni kyyhky oli noussut Seutulassa edestä puuhun. Läksin TT:n kanssa Pyymosan staijin jälkeen suoraan Seutulaan.
Lintu oli noussut puuhun, mutta ei sitä siitä kuusesta löytynyt talon pihapiirin reunalta.Läksin kotiin syömään ja lisää etsijöitä oli ollut paikalla, ilman tulosta.
Palasin paikalle pyörällä ja jäin 200m päähän kytikselle, jos lintu lentäisi alkuperäiselle paikalle. No ei lentänyt, vaan kömpi samaisesta puusta esille, jonne se oli kadonnutkin! Ihme epeli. Lajikin varmistui nyt vasta turkinkyyhkyksi.
4-8.10 Utön reissu TT:n, Kimin ja Hilkan ja Sam Salinin kanssa
Myrskyä ja kovaa tuulta, siinä kiteytettynä Utön reissun loppuosa. Onneksi muutama uusi saarilaji tuli nähtyä silti.
Heti M/S Utön keulaportin auettua ja Hotellille kiirehdittyämme vastaan tuli himoittu isokirvinen. Kirvinen lennähteli ja päästeli repivää kutsuääntään jonkin aikaa, kunnes katosi Kalkaksen taakse rannalle. Kadoten lopullisesti. Ei jäänyt torstaina saapuneen Sämpyn pinnaksi. Seuraava lintu oli mustaleppälintu ad k, hyvin alkoi reissu.
Seuraavana päivänä staijasimme TT:n kanssa, kun huomasimme pienen kyyhkyn lentelevän saaressa. Kovalla nuotittamisella, osin jopa väärällä, linnun näki pari harrastajaa lyhyesti. TT oli turturikyyhkyn kannalla ja sehän se loppujen lopuksi olikin, kun lintu suvaitsi ilmestyä uudellen hetkeksi Mörttilään ja sen tien varteen. Sen jälkeen sitäkään ei näkynyt enää. Ei ollut edes saaripinna, mutta kiva oma löytö.
Lähtöpäivänä myrskysi edelleen, laivan lähtö oli viivästetty kolmella tunnilla. Se kannatti, koska puoli tuntia ennen laivan alkuperäistä lähtöaikaa löytyi itärannasta virtavästäräkki, vasta saaren kahdeksas. Lintu oli kateissa hetken aikaa, mutta kovalla rannan komppauksella se löytyi ja kaikki pääsivät sitä katselemaan. Sitten olikin aika pakata kamat ja lähteä laivalle. Mainittakoon, että yhtään itäistä uunilintua ei näkynyt, eikä saarella ole ollut kuin yksi ino koko syksynä (nyt tätä kirjoittaessa on pro löytynyt myös). Heikko rarivuosi on 2023 ollut Utön mittarilla.
9.10 harjalintu Ilmaantui Päiväkumpuun, niukin naukin Vantaan puolelle (50m marginaalilla!).Kimi ja Filip Borg olivat saaneet jo näköyhteyden lintuun, mutta itse munasin kaksi tilannetta haahuilemalla.
Lopulta kuului linnun puputusta, ja myöhemmin itse lintukin. Eräässä kuvassa se syöksyy koivusta kohti maata :)
13.10 Tuli taas asiaa Hämeenlinnaan, isovesipääsky oli löytynyt Hattulalaiselta järveltä. Mietin hetken ja läksin, yleensä nämä ovat olleet aika kaukana bongattavissa.
Tilanne järven hiekkarannan bongarijoukossa oli sekava, lintu oli paikalla mutta kateissa. Kimi ja Hilkkakin tulivat paikalle, lintua haravoi 5 putkea kaukaa selältä.
Lopulta pikkuruinen talvipukuinen lintu löytyikin selältä, se liikuskeli vikkelästi ees taas.
