torstai 27. huhtikuuta 2023

27.4.2023 Vantaan pinnoja etsimässä

Aika päivittää olematonta blogiani. Viime vuosi päättyi siis 2000km pyörällä polkemiseen ja 196:een ekopinnaan. 

Tänä vuonna sitten uudet kujeet, jotainhan on keksittävä kiinnostuksen ylläpitämiseksi. 

Tulipa sitten mieleen, että Vantaan vuodaripinnojen määrä on jatkuvasti 165 kieppeillä, jospa siitä koittaisi jotain pohjaa. 170 rikki? 180 on kuulemma viime vuonna nähty idästä käsin. Kokeillaan sitä, eikä mitään ekoilua...jollei ole hyvä syy ja riittävästi aikaa...ekokuukausipinnalistoillekin piti liittyä tätä varten.

1.1 on kaiverrettu syvälle bongareiden sydänlihakseen, must-go day. Eikä siinä ajatella Vantaan pinnoja, vaan ekaekaa-pinnoja, täydellisesti. Suunnittelin reitin kuten jokaisen itseään kunnioittavan bongarin pitääkin, lyhyenä päivänä: sarvipöllö Lammassaari - nokikana Tokoinranta - uuttukyyhky Tervasaari - harmaasorsa, pilkkasiipi, lapasotka Lauttasaari - vapaavalintaista loppupäivää.

Uskomatonta mutta totta, pummasin vain avauksen sarvarin. Iso jengi etsi pöllöä sen vakiokuusesta, turhaan. Seuraavana päivänä pöllö oli kuulemma taas tutusti paikalla. Loput lajit hoituivat suht helposti, jopa uuttu, jota moni joutui palaamaan etsimään. Olin katsellut sen esiintymisaikoja Tervasaaressa, eikä ihan aamusta kannattanut mennä. Ei nytkään, vaan klo 10 jälkeen.

Lauttasaaren jälkeen sain vinkkiä viirupöllöstä, joka löytyikin Espoosta nuotin paikalta, kiitoksia sinne. Pöllö torkkui korkealla kuusessa, eikä ollut moksiskaan. Toinen vinkki oli Kannelmäen pähkinähakki, joka sekin hoitui isokäpylintujen kera. Kun vielä lehtopöllökin nukkui Petikossa vakipiipussaan, olikin kasassa 8 uutta ekaekaapinnaa. Keskimääräistä parempi saalis! Tulevina vuosina uudet pinnat väkisinkin vähenevät, kohta on pakko avata vuosi Hangossa?

Alkuvuoden kuuma peruna Vantaalla oli superharvinainen talvehtija, punavarpunen. Lintu oli nähty jo tammikuussa eräällä ruokinnalla, mutta vasta helmikuussa se löytyi bongattavasti toiselta ruokinnalta Varistosta. Vuodari, muttei mikään hyvä, koska sen nyt saisi toukokuussakin.

 

Parempaa antia vuodariprojektissa oli teeri, joita ei ole näkynyt vuosiin Länsi-Vantaalla. Lentokentällä niitä on kuitenkin muutama ja Lavangossa on korkea valli, josta sinne näkee. Eräs kerta sitten natsasi, teeri oli koivussa keskellä kenttää. Kävin tämän jälkeen ehkä 4-5 kertaa pyörällä koittamassa ekoelistä teerestä, turhaan...

Peruslajeista mainittakoon löytämäni Tringan alueen eka pulmunen tammikuun alussa, sekä pikkasen vaikeampi tundraurpiainen samassa paikassa, Pitkäsuon mäellä. Kauniita vaaleita lintuja lumisessa maisemassa.

Hiihtolomaviikko Rukalla helmikuun lopussa tarjosi tutut lajit, kuukkelin ja riekon. Riekko hiihdätti umpihangessa kolmena päivänä, kunnes lopulta jo luovutettuani kaksi riekkoa hyppäsi kaukaa edestä. Uutena lajina talvilomaviikoille löytyi taviokuurna, joka äänteli Konttaisen parkkipaikalla. Palatessa näimme Välillä Kuusamo-Kajaani toistakymmentä parvea teeriä, yli 150 yksilöä!


Kevään edetessä kangaskiuru hoitui staijatessa nipinnapin, Pitkäsuon mäeltä. Työvoitto otettiin Pyymosan ls alueelta pohjantikasta. Rämpimistä oli riittänyt jo useana viikkona, lopulta yksi tuli naputtelemaan viereen, kun lepäsin hangella ja heittelin lumipalloja! Ei näemmä kannata yrittää liikaa. Superharvinainen hömötiainenkin löytyi lopulta samoilta huudeilta, joka vuosi vaan vaikeammaksi menee.

Parempia lajeja edusti suopöllö, jonka hoitamisesta tulikin spektaakkeli. Olin pyörällä lähtenyt hakemaan ekoelistä, mustaleppälintua Tuomarinkylän kartanolta. Se löytyikin lopulta, mutta nyt oli tulossa isohaarahaukka kohti samaa paikkaa. Ajelin Pakilan siirtolapuutarhalle staijiin muiden kanssa (kätevästi pyörällä), mutta tietysti haukka teki katoamistemput juuri ennen Pakilaa.

Ajelin kotia kohti Haltialan kautta, jossa suopöllö oli pellossa piilossa. Isohko joukko odotti pöllön nousua illansuussa saalistelemaan, ja ihme kyllä se nousikin. Söin keksiä kun lokit alkoivat kirkua ja lennellä, eräs "lokki" olikin kaivattu suopöllö. Ryntäsin kuin hullu sillalle 100m taaksepäin, jonka keskikohta on Vantaan puolella. Pyöräkin kaatui ja varmasti joku ihmettelikin, mutta lintu näkyi VANTAALLE!  

Väliin muita mukavia kevään bongauksia Vantaan ulkopuolelta, pikkukajava Pikku-Huopalahdella, sekä lapinpöllö Espoon Röylässä.

Pöllöpaikalla oli kaamea trafiikki, autoja pitkin tiepuolta ja ahdasta. Vilkaisin pöllöä ja lähdin, ei kiinnostanut jäädä kauemmaksi aikaa. 

Rissapaikallakin oli ruuhkaa, mutta leppoisa tunnelma. Lintu nuokkui vedessä leppoisasti, mutta poistui lopullisesti pari tuntia myöhemmin. Tuplapinna, toinen havaintoni lajista.

Lapinsirkku löytyi Isoniitulta, samoin kuin viikkokausien staijauksen jälkeen välttämätön mustavariskin.

Rarisempaa laatua oli sen sijaan Pitkäsuolta napattu (T Taavitsaisen hoksaama) arosuohaukka naaras, joka esitteli avoimesti sulojaan plusmiikassa matalalla. Toinen macro meni myöhemmin pikaisesti Pitkäjärvellä, ad koiras. Ensimmäiset huhtikuun havaintoni lajista.

Ihanainen Vantaan pommi oli kuitenkin A Mähösen löytämä tulipäähippiäinen, toinen laatuaan Vantaalta - ensimmäisen hylsytin 15:lla minuutilla aikoinaan. 

Lintu lauloi kuusikossa Simonkylässä ja kuviakin syntyi jonkinmoisia.

Vantaan vuodareiden kerääminen on laji, jota ei voi suositella liian innokkaille. Raja hulluudelle on vedettävä johonkin, mentävä rennoin rantein mutta silti suht tosissaan.

Kevään aikana on löytynyt ja jäänyt löytymättä muutamia salassakin pidettäviä lajeja, mutta palataan niihin sitten syksymmällä uudestaan.

Kohta sitten Tornien taisto ja keväinen Utö, voiko hienompaa aikaa olla?

Ei.


28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!

 Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua. Tammikuun löydöksen eivät kasvattane...