Nyt on ollut pitkä tauko blogissa, mutta täältä pesee sitten kunnon rypistys ja kevään-kesän päivitykset. Ekokilometrejä on takana jo yli 1300 ja lajeja 172!
11.4. Olin autolla liikkeellä Peräjänkulman pelloilla, koska pyöräily alkoi tympiä. Pellolla oli hanhia ja päätin katsastaa ne lyhytnokkahanhen varuilta. Metsureita ja tundrahanhia piisasi, muttei (onneksi, koska joutuisin pyöräilemään kotoa uudelleen ja hakemaan ekopinnan) "lynohaa". Muutama hanhi oli vielä piilossa, hain kukkulalta parempaa asemaa niihin. Ensimmäisen hanhen räpylät loistivat mahtavassa kevään myötävalossa pinkkeinä ja selkäkin oli vaalea, määritys oli heti varma. Lynoha.
Häly liikkeelle ja pyörää hakemaan...hohhoijjaa. Lintu löytyi lopulta pyörälläkin pienen porukan kanssa, vaikka teetätti hommia yllättävän paljon- Se kun naamioitui hyvin hanhimassaan.
Lintu viipyi paikalla muutamia päiviä ja aika moni pk-seudun ekobongari haki siitä pinnan.
13.4 Isoniitulla selasin illalla Kimin ja JP Räsäsen kanssa pilmus/hemppoparvia. Kaukana 100m päässä oleva lintu kiinnitti huomion vuorihemppomaisella ulkonäöllään. Lintu katosi massaan, mutta jäi vaivaamaan mieltä. Lopulta paljon myöhemmin hemppoja selatessa lintu löytyi uudelleen ja toden totta: vuorihemppohan se! Kiva oma löytö keskeltä peltoa ja Isoniitun pinna. kuva: JP Räsänen
19.4 Alkoi tavallisena työpäivänä, mutta muuttuikin super-kovaksi lintupäiväksi kesken työkiireiden.
Ensin tuli häly lännestä lähestyvästä Isohaarahaukasta, joka aiheutti jo pientä levottomuutta rinnassa. Seuraavaksi uusi häly, Espoon Tarvossa oli Asko Rokala löytänyt mustakaulauikun! Nyt tuli Sämpyyn ja minuun liikettä ja säntäsimme Kallen-Gallelan museon parkkipaikalle ja siitä rantaan, "kaulauikku" hoitui helposti. Elis.
Siitä alkoikin päätön siirtyily Helsingin puolelle hakemaan Helsinki-pinnaa, sekin onnistui. Seuraavaksi odoteltiinkin jo Isohaarahaukkaa, joka lipuikin Laajalahden yli itselleni kaivatuksi Tringan pinnaksi. Muutamaa askelta ja siirtymistä myöhemmin sain sekä Espoon, että Helsingin pinnat siitäkin, seisoimmehan rajalla! :)
28.4 Tuskin oli muste (elis)havisvihkossa ehtinyt kuivua, kun tuli taas uusi elishäly. Salon Omenojärvellä on ruskosotka. Olin etätöissä, mutta päätin lähteä "ruokatauolla" silti koittamaan. Ja sehän kannatti, lintu käväisi lähempänä bongareita kuin ehkä koskaan sen jälkeen ja sain pari kuvaakin.
Lintu on paikalla edelleen, nyt lähes 4kk myöhemmin. Hain siitä Utön reissulla toukokuun pinnankin joutessani.
1.5 Vappupäivä on aina kova raripäivä, nytkin löytyi yllättävä laji Helsingin kivikosta: yleensä vain syksyinen harhailija, taigauunilintu.
Päätin ensin olla menemättä, mutta illemmalla olin näemmä autolla paikalla koittamassa kevätpinnaa tiheässä pajukossa. Olin valmistautunut hankalaan bongaukseen, mutta lintu äänteli heti paikalle tultuani aktiivisesti tuttua korkeaa säettään. Ensin luulin jonkun atrapoivan, mutta "ino" se oli itse. Kuvakin syntyi.
13.5 Oli kaunis ilta, jota muutama rankkasade rikkoi. Silti ajelin siellä sateessa kohti Luhtaanmäkeä, koska se oli niin lähellä ekopinnaa ajatellen. Vastaan tuli joku toinenkin ekopinnan hakija, Mörkö Heiskanen. Linnut löytyivät helposti popsimassa kastematoja. Niin, siis kolme kattohaikaraa.
16-18.5 oli vuorossa pikaisesti varattu Utön reissu.
Saari on viikonloppuisin niin suosittu että paikalla oli tilaa vain ma-ke reissulle. Yövyin Nauvossa isokäpylintujen kanssa ja aamulla lauttaan nautiskelemaan keväästä ja aamusta.
Saarella oli ollut jo viikon kaksi raria, joita olin "etänä" kytännyt peläten niiden poistumista: mustapäätasku (pikkurari, mutta silti), sekä arokiuru (elis!).
Tuuli oli kääntynyt juuri pahaenteisesti pohjoiseen päivää ennen saapumistani ja soitto Kettu Koistiselle lisäsi pelkoani, hän kertoi saaren tyhjentyneen linnuista ja rarien kadonneen....
Saarella kiersin kolmen päivän aikana kymmeniä kertoja näiden oleskelupaikkaa Itäniittyä, mutta tuloksetta. Katkera kalkki oli nieltävä, linnut olivat poistuneet. Harmitti (voimasana sensuroitu). Kaunis sinirinta lohdutti hieman.
Toisena päivänä hortoilin jälleen kerran kohti etelää ja Mörttilän jäteasemaa, kun näin tikan lentävän rantakivikon ainoaan isompaan männynkäppyrään. Olin heti aistit hereillä, sillä lintu oli iso ja raskaampi kuin käpytikka, siivissä näkyi valkoselkätikan tapaista kuviota!
Mielessä kävi, että tämä on varmaan hyvä havis saarella josta kannattaa radiopuhelimeen heti kertoa. Katsoin putkella puun runkoa, joka kasvoi lähes maata pitkin matalana käppyränä. Tikka vilahti kerran rungolla ja sen valkea "vaseti"-selkä vilahti selvästi, se se on! Kutsuin muut paikalle radiolla.
Sain heti kuulla, että se olisi saarelle kokonaan uusi laji! Kuvaa pitäisi saada ja todennäköisyys lajille saaressa olisi minimaalinen...muut saapuivat paikalle hieman epäuskoisina. Olin kytännyt herkeämättä puuta, mutta lintu oli jossain kohtaa silti kadonnut ja pettyneinä poistuimme paikalta. Sepelrastas sentään löytyi samalta tontilta.
Tunnit kuluivat ja tapaus harmitti, olisihan se ollut kunnia ja kivaa muutenkin löytää Utön legendaariselle saarelle uusi laji, once in lifetime juttu. Sitten, lopulta, radiopuhelimessa HyvIs kertoi että Lammashaassa on nyt tikka, sitten hänen akkunsa loppui...mutta toivo heräsi. Paikalla tilanne oli edelleen auki, tikka oli jossain puussa mutta määrittämättä.
Äkkiä tikka lensi koulun lepikkoon ja totuus valkeni, ihanainen naaras vaseti. Porukka oli ekstaasissa ja sain onnitteluja oikein olan takaa. Sain kuulla useasti, että "ei voi olla totta" ja "tämä laji ei ole ollut 50 todennäköisimmän seuraavan Utölle uuden lajin joukossa"! Makea pinna todellakin! Pyysivätpä mokomat löytämään seuraavaksi harmaapäätikan ....tai vihertikan...heh! Ehkä sitten joskus joo. Tikka on ollut paikalla nyt useamman kuukauden, onko syksylläkin?
Muita kivoja haviksia oli haarahaukka saaren pinnaksi.
21.5 Kävin Maarin tornilla pyörällä naaramassa ison tukun ekopinnoja ja ekoeliksiä, mm luhtakana ja suopöllö. Elfvikin puolella oli ollut hyvin äänessä tulipäähippiäinen ja siitäkin tuli ekoelis.
Seutulassa pyöri keväällä pari viikkoa kaksi kuningaskalastajaa, jotka sain lopulta ekoeliksiksikin. Pesintä taisi tapahtua, muttei kai ihan Isoniitun pellon kohdalla kuitenkaan.
Ruisrääkästä sain kuvan samoihin aikoihin toukokuussa, kun ruoho oli vielä lyhyttä.
28.5 Oli Elimäelle laskeutunut pellon tulvalle tundravikla, tietysti sekin oli elis. Lähdin matkaan kohti Kouvolaa ja löysin perille, mutten ihan oikealle tielle. Maajussi oli tukkinut peltotiensä paaleilla ja pääsin kävelemään useamman kilometrin paikalle "väärästä päästä" peltoa, muut osasivat tulla pohjoisen puolelta lyhyempää reittiä.
Tuskastuttavan kävelyn jälkeen lintu oli putkessa, kuvat olivat ihan schaissea. Noh, ei paha elis kuitenkaan. Paikalla oli myös isosirri.
Kuvailin vielä huvikseni bonuksena pikkulokkeja, jotka napsivat hyönteisiä ilmasta.
5-11.6 Kreetan reissu
Liki kolmen vuoden koronapanna päättyi osaltamme ja suuntasimme suoraan koulun päättäjäisistä lentokentälle. Kone oli mennen tullen myöhässä Euroopan ilmatilan ruuhkien takia, muutkin halusivat päästä reissuun pitkän tauon jälkeen.
Haniassa olimme illalla ja vuokra-auto alle, siitäkin velotettiin extraa kun olimme myöhässä ja toimistoa piti pitää auki meidän takia. Nih.
Hotellimme oli Haniasta itään 35 min ajomatkan päässä Almyridan kylässä, Kreetan tasoon nähden hotelli oli yllättävänkin hyvä ja aamiaisterassi katolla erinomainen näköaloineen. Täältä löytyi jo eka elis, toiveissani ollut alppikiitäjä, joita näkyi myöhemmin paljon lisää.
Kävimme autolla lähiseudun järvillä, joissa oli vesi vähissä ja linnut kateissa. Lisäksi pyörin lähialueella bongailemassa, reissun paras retki oli Samarian rotkoon vuorille. Tiet kulkivat mukavasti pitkin vuoren rinteen reunoja ja välillä oli ahdastakin ja pelottavaa mutkissa.
Yksi reissu oli laivalla kuuluisalle Balos beachille saaren länsi-kärjessä. Reissun ainoa mainittava laji oli muuttohaukka Gramvousan linnakkeella, muutenkin merimatkalla ei näkynyt kuin etelänharmaalokkeja.
WP eliksiä tuli kahdeksan: Samarian rotkolla näimme hanhikorppikotkia sekä yhden välimerenhaukan (sellainen oli nähty jo Maarin tornista).
Kuivuneella Lake Kournaksella näin vilakselta yöhaikaran, eikä paljoa muuta. Pikku-uikkuja.
Lake Agialla oli hienot luontopolut, mutta linnut kateissa sielläkin. Kaksi WP pinnaa sieltä silti irtosi, vaaleakultarinta ja kovasti äänessä olleet silkkikerttuset.
27.6-11.7 Utsjoen-Inarin-Rukan-Joensuun reissu
Kalareissu Lappiin oli todellakin pääasiassa kalareissu, eikä esim vuodenpinnoja haettu kuin lapinuunilinnusta, pois mennessä 5min pikavilkaisulla. Kesäkuun puolella koitin hakea muutamaa puuttuvaa kuukausipinnaa, sekä kartoittaa Kaldoaivin Farppaljärven alueen tipuja. Alueella ei liiku paljoa orneja, joten omat havikseni tällä ruudulla ovat edelleen ainoita.
Piekana antautui 27.6 Kevojärvellä kuukausiässäksi, tätä yritettiin jo viime vuonna mutta piekanat ja muutkin pedot olivat nollissa myyräkadon vuoksi. Kuukkelia ei näkynyt taaskaan kesäkuun puolella, mutta tietenkin 1.7 sellainen löytyi...Kaldoaivista sitä oli turha hakeakaan tundran keskeltä.
Farppalilla näkyi kivoja lajeja, joista paras oli pesällä varoitellut punakuiri. Harvinainen pesimälintu Suomessa.
Itikkaisen viimeisen yön jälkeen ajoimme yöksi Rukalle. Kävin ekaa kertaa kuuluisalla Valtavaaralla kuuntelemassa sinipyrstöä ja lopulta onnistuin.
Seuraavana aamuna pois mennessä etsin tiiraan laitettua mustaleppälintua Rukan K-marketin pihasta, lintu lauloi aktiivisesti puussa ja lenteli mm hotellin parvekkeelle.
Loppulomalla Joensuussa kalastus jatkui menestyksekkäästi, löytyipä eräältä lammelta 2 nuorta pohjansirkkua 30 vuoden tauon jälkeen. Laji on kovasti yleistymässä juuri nyt, viime vuosi oli sille erinomainen.
31.7 Olin 50 km pyörälenkillä Tuusulan Seitteissä hakemassa ekopinnaksi mustapyrstökuiria. Hälytys tuli kesken reissun Haltialasta: palmukyyhky. Lintu oli määritetty kuulemma pinnakelvottomaan D-kategoriaan, mutta keskustelu kävi siihen suuntaan että se voisi olla E-kategoriassa ja pinnakelpoinen. Päätin kiihdyttää pyörävauhtia ja lopen uupuneen tulin kotiin syömään, vain lähteäkseni bongaamaan Haltialaan kyyhkyä. Isot pojat olivat jo käyneet paikalla, joten parasta käydä itsekin.
Lintu istui sikalan katoksessa katveessa, mutta näkyi nippa nappa kumartumalla. Kohta se lennähtikin alas kuvattavaksi ja ihmeteltäväksi.
Muutamaa päivää myöhemmin toinen palmukyyhky löytyi Hiekkaharjun golfkentältä, se oli haettava Vantaan pinnaksi (jos se sattuisi irtoamaan). Mähösen Antin kanssa otimme Golfkentän terassilta siitä terassi-pinnankin, noin puolileikillämme.
Lintua oli yritetty pyydystää ja saada höyhennäyte sen alkuperän selvittämiseksi, mutta tuloksetta. Muutenkin näiden kahden pyyntiyritykset ovat olleet vaisuja, vaikka potentiaalia harhautumisesta pitäisi olla. Taitaa häkkilintu-status vaan istua tiukassa.
Sama lintu löytyi myöhemmin Helsingin Kauppatorilta, yksi oli käynyt Jakomäen ostarilla (Haltialan lintu?)
