Talvinen ekopinnojen keräys jatkui tammikuussa pyöräillen, kun Jukka Vilen oli nähnyt valkoselkätikan kotipihallaan Seutulan kulmilla Forsbackassa. Vaseti puuttui ekoeliksistä edelleen, vaikka koitin sitä 2020 toistakymmentä kertaa Petikon metsästä. Tikkaa nähtiin harva se päivä, mutta ihmeesti se oli aina kateissa kun siellä kävin pyörällä. Autolla käydessä se löytyi heti...
Kävin Vilenin pihassa 22.1 ilman tulosta, tietenkin. Seuraavana päivänä Jukka juoksi vastaan, että lintu oli juuri paikalla ja lensi pohjoiselle pihalle. Etsin ja etsin, tuloksetta. Taasko se jää näkemättä.
Tunnin kuluttua kuulin jostain vaimeaa rummutusta, ei mikään käpytikka. Soitin vasetin rummutusta ja identtinen oli ääni. Ääni tuli pienestä peltosaarekkeesta pohjoisen suunnalta, mutta lintu ei näy. Kahlasin hangessa lähemmäs ja jo löytyi, komea valkoselkätikka-koiras. Lopulta! Tikalla oli rengas jalassa, jälkeenpäin sain tiedon että rengastettu joko Hämeenlinnassa tai Mäntsälässä 2019. Toisessa jalassa ollut värirengas olisi kertonut tarkemmin.
Tammikuun lopulla löytyi Pyymosan mäeltä pikkukiva, vuorihemppo. Sekin puuttui ekoeliksistä ja kiinnostusta löytyi heti. Ensimmäisellä yrityksellä sitä ei löytynyt ja lintukin oli kateissa useita viikkoja.
Viikko 8 oltiin perheen kanssa Pyhällä hiihtolomalla, sieltä vuodareiksi kuukkeli. Riekon jälkiäkin seurailin monta kertaa, mutta eipähän löytynyt tällä kertaa. Metson kakkakikkarekin oli ladulla, muttei metsoa.
Loman jälkeen oli vuorihemppo taas löytynyt Pyymosasta, se oli siirtynyt entisen golf-kentän rudelle ja hortoili välillä mäelläkin.
Ajoin taas pyörällä kauheassa jääpöpperössä paikalle ja etsin ensin mäeltä, väärä ratkaisu. Siirryin sen jälkeen golfkentälle ja siellä vastaan tuli kolmen linnun kopla: hemppo-koiras, hemppo ja tunturikiuru! Ja kun hemppoa katsoi tarkemmin, nin sehän olikin se kaivattu ekoelis, vuorihemppo. Kaksi vuodaria, tunturikiuru oli jo nähty aiemmin. Kiuru ja vuorihemppo olivat välillä kivasti samassa kuvassakin.
Tämän jälkeen alkoi melkoinen ralli kahden pöllön perässä samaisella Pyymosan mäellä. Paikalla huhuili huuhkaja ja vihelteli varpuspöllö. Huuhkaja antautui toisella yrittämällä komeasti kuusen oksalla, mutta varpuspöllöä en saanut millään listoilleni. Kävin eräällä toisellakin tutulla paikalla hämärissä, mutta ei mitään. Huuhkajaa kuuntelin monena iltana sen sijaan uudelleen ja uudelleen.
Kelit olivat pyöräilijälle aika karmeat, tiet olivat edelleen osittain röpelöisessä jäässä ja vain kerran kaaduin. Pyöränkin kumi puhkesi ekan kerran 20 vuoden aikana ja uusi pyöräkin tuli lopulta hankittua. Vanha on niin repaleinen, että näin vaan kävi.
Maaliskuun puolivälissä kevät eteni vauhdilla ja muutamia uusia lajeja liittyi ekolistoille, kuten ampuhaukka, tuulihaukka, niittykirvinen ja kulorastas.
Sen jälkeen alkoi kylmä kausi, jota on nyt jatkunut jo 2 viikkoa ja joka huipentui tämäpäiväiseen lumimyrskyyn. Tätä ei nyt kaivattu ollenkaan! Kevät! Tänne! Heti!