12.12.2022 Lähes 2000km pyörällä, pikkumerimetso, tunturipöllö ja hienoja sponde-lajeja

 2022 syyskausi meni aika kivasti. Kaksi elistä tuli kuitattua, sekä itse löydettyä muutamia lajeja, joita ei olisi itse ulkonut kohdalle sattuvan. (S)ekoilu on jatkunut hamaan loppuun asti ja lajeja on kasassa 196, pyöräilyä 1975km....onko se hangessa vielä vedettävä 2000 rikki?! Lunta nääs on piisannut tässä joulukuulla.

 Laitetaan tähän alkuun yöllinen kuva kehrääjästä, joka köllötteli Seutulan peltotiellä auton valoissa elokuun puolivälissä. Toinenkin saalisteli paikalla.

 

 Punajalkahaukkainvaasio! Asiasta on jauhettu mediassakin aivan tarpeeksi, mutta vielä pari sanaa.

20.8 olin ekona asemissa Seutulan Isoniitulla (yllätys), kun piippari alkoi morsettamaan jatkuvasti haukkoja kaikkialta. Lopulta, klo 12 jälkeen, nähtii yksi rupuinen lintu kaukana pohjoispuolella.

Myöhemmin illalla alkoi tapahtua, peräti viisi haukkaa saalisteli yhtä aikaa pellolla ja istui koiranputkilla pellon laidassa. Myöhemmin niitä taisi olla kuusikin, yksi tai kaksi oli paikalla Peräjänkulmallakin. Karmea skouppikuva syntyi, kun haukat olivat putkessa, koiranputkilla.

Tilanne oli Seutulassa ohi nopeasti, seuraavana aamuna paikalla oli vielä haukkoja, mutta sen jälkeen oli aika tyhjää kaikkialla lähiseuduilla, haukat olivat jatkaneet matkaa idemmäs.

Vielä kuitenkin 27.8 yksi harvoista hieman vanhemmista yksilöistä, +1kv naaras, lensi upeasti pään päältä.

Loppukuu ja syyskuun alku meni loputtomissa heinäkurpan komppauksissa, mutta kurppia ei löytynyt. Pellot olivat rutikuivia ja heinäkurpat vähissä. Yksi julkkis-kurppa oli Malmilla hautausmaalla, mutta liian kaukana mokomalle ekovuodarille.

18.9 Oli ohjelmassa könyäminen pyörällä Pyymosan maankaatopaikalle, totutusti pyörällä maastoreitin kautta ja hirveästi hikoilemalla.

Mäellä ei ollut ketään muita, joten pääsin kuuntelemaan mahdollisia kangaskiuruja. Kangaskiurua ei kuulunut, eikä sitä saatu vuodarilistalle senkään jälkeen. Sen sijaan huomion kiinnitti ääni, jota olin treenannut ennakkoon. Onneksi olin, koska äänen kuulumisen jälkeen tajusin heti, mitä olin kuullut. Isokirvisen sirahdus, kuin varpusen ja kirvisen äänen risteytys,

Toimin heti konemaisesti, kaivoin puhelimen esiin ja sain ihmeen kaupalle heti isokirvisen äänen ilmoille kaiuttimista. Ihan samanlainen ääni kuin ilmasta kuului! Eikä tässä vielä kaikki. Taivaalla etelään edennyt lintu käännähti kuin taikaiskusta takaisin, samalla äännellen kutsuääntään puhelimelle. Lintu lensi kiekkoa päälläni äännellen, kaivoin nyt kameran ja aloin ottamaan kuvia. Sain jotain, ei niin hyviä kuin luulin, ja sitten lintu laskeutui lekutellen ruden sekaan. 

Peräkuvista näki tarpeeksi, mutta pitihän ne lähettää TuoSalle vielä naulan saamiseksi arkkuun, naula saatiin puhelimen avustuksella.

Laitoin hälyä menemään ja parikymmentä bongaria kävikin lintua etsimässä. Kaksi ekaa aaltoa jopa kuuli ja näki linnun, mutta sitten se katosi lopullisesti.

Olipahan hieno löytö näin omasta mielestäni, tätä lajia en olisi arvannut löytyvän koskaan omin avuin.

Kun kirvis-hässäkässä mäellä surffaili pariin kertaan nuori arosuohaukkakin, oli päivä lähes täydellinen.

Sitten olikin aika lähteä tuttuun osoitteeseen, Utön saarelle syysherkkuja maistelemaan 21-25.9.

Saarella oli paljon lintuharrastajia, mm Tringan retkiporukka ja DF, Japi Saarnio, Tenovuo tietysti ym. Heiskas-Mörkökin liittyi joukkoon päivää myöhemmin minua, Salinilta oli katto hajonnut mökistä ja sinne jäi rannalle ruikuttamaan.

Reissulta en hirveästi odottanut, mutta onneksi olin väärässä! 

Ekan päivän ilta ei tuonut ikuista puutelajia, taigauunilintua, mutta seuraava päivä oli eilistä parempi, "ino" löytyi porukan toimesta Itärannan männiköstä ja vilahtelikin useasti. Ei kuvaa, 

Toinen mainittava havis oli jalohaikara, joka laskeutui "Ormille". Illalla koitettiin löytää Mörkölle inoa, mutta ainoa havis oli hämärissä pään päällä usean kunniakierroksen esittänyt "jallu".

23.9 oli oleva yksi parhaista Utössä. Elettiin sinipyrstön päämuuttoaikaa ja sehän on oma "spesiaali-lajini". Olen löytänyt niitä saaresta kaksi ja nähnyt viisi kolmen viimeisen reissun aikana. Siispä "tarska"-jahtiin taas kerran.

Eikä aikaakaan, kun salama iski samaan lahopuuhun kolmannen kerran. Itäniityn männikössä inoa etsiessä (inoa ei muuten löytynyt enää reissussa) lensi jokin leppälinnun oloinen lähipuuhun. En ehtinyt katsoa kunnolla, koska lintu pudottautui heti lähelle maahan. Lähelle, mutta kähmyisästi piiloon mäntyjen alle.

Päätin kuitenkin olla tarkkana, koska jokin vaisto varoitti. Ja Utössähän pitää kaikki linnut katsoa, koskaan ei tiedä mikä siellä löytyy...

Lintu löytyikin puun alta, mutta siitä näkyi liian vähän. Kyljessä oli kyllä paljon oranssia, sitten näkyi pyrstökin, joka oli varjossa tumma, ei oranssi. Puun toisella puolella oli tringan retkeläinen, jolle huusin että katso puun alle! Lintu katosi, mutta olin varma näkemästäni. Varsinkin, kuna kaveri vahvisti pyrstön olleen sinisen. Sinipyrstö se taas oli! 

Lintua tulivat kaikki katsomaan ja Japin johdolla se löytyikin läheltä Itärannan rantapolkua. Nähtiin, kuinka lintu nykii pyrstöä alaspäin, sinipyrstölle tyypillinen liike. Lopulta lintu löytyi raripuskasta, josta sain (ainoana) kuvan napattua. Kohdistus oli pielessä, mutta Jorma taikoi siitä blogiinsa hyvän version softalla paranneltuna. Kiitos! Olipahan eka rari, jonka näin raripuskassa kautta aikojen.

Ja kun alkuun oltiin päästy, niin antaa mennä vaan.

Tästä tapauksesta parisen tuntia myöhemmin olin kapuamassa Japin tykö valvontatornin kalliolle, kun lintu lensi ohitseni ihan vierestä. Olin satavarma lajista silmänräpäyksessä: läpsyttelevä lentotyyli ja siivillä mustavalkeaa kuviota, tuossahan lentää tosisponde HARJALINTU! Katsoin kun lintu laskeutui pallokentän maalin päälle, tieltä katsoen taaemmalle. 

Japi tapitti putkeen, ei ollut huomannut mitään. Olen nähnyt unissani aika paljon lintuja, ja nyt tuli sellainen unenomainen tilanne, että olenko unessa. Olihan tarskasta mennyt vasta hetki. 

Saattaa kuulostaa aivan älyttömältä, mutta jotenkin ravistelin itseäni, että olen oikeasti hereillä, vaikka lajihan ei nyt mikään ihmeellinen ole, onpahan sellainen jonka jokainen toivoo löytävänsä kuitenkin.

Hihkaisin radioon "huomio huomio, pallokentän maalin päälle laskeutui harjalintu".

Katsoin, kun iso mies Japi käännähti ketterästi ja naulasi heti linnun siihen paikkaan. "Joo, hyvin näkky tänne kallioll" tuli Turun murteella.

 Sen sijaan kulman takaa ryntää Mörkö, joka etelän murteella huutaa "V*ttu en  nähnyt!", pariinkin kertaan. Oli katsonut väärää maalia (lähempää) ja taaempi oli ollut katveessa talon takana. Nauratti!

 Noh, lintu löytyi lähistöltä ja kaikki pääsivät sitä kuvaamaan ja katselemaan, mahtavaa!

Ilta huipentui vielä ihan kuin linnan juhlissa konsanaan, retkiporukka oli löytänyt luotsiaseman mäeltä turturikyyhkyn. Kipaisimme sen puolijuoksua bongaamassa, taas uusi saarilaji. Olipahan hieno lintupäivä, kuten blogissa kuuluu sanoa, kertakaikkiaan!

Juhlaa seuraa krapula, seuraavina päivinä ei paljoa juhlittu. Parit jänkäkurpat sentään nähtiin lämpökameran avustuksella saaripinnaksi, sekä seurattiin kun isolepinkäinen jahtasi harjalintua. Sinisuohaukkoja piisasi saaressa myös.

25.9 Sanottiin taas kerran näkemiin Utölle. Matkalla sain kuvan kannelta käsin ruokista, lähempää kuin koskaan ennen. Utön majakka ja antennit näkyivät kauas taianomaisesti...

Rannassa ei ollut aikaa jäädä laagereilla lepäilemään, koska Paraisten eräällä sisälahdella oli eräs eksynyt(?) etelänkiisla pitänyt mekkalaa pari päivää. Lintu löytyi pian perille päästyä, ajoimme peräkanaa usean autokunnan voimin lautalta päästyämme paikalle. Kuvaelis syntyi, Utössä ne lentävät hieman liian kaukaa ohi.

5.10 Pamahti maarin tornista kunnolla, kun vuoden bongariksi valittu Mika Teivonen löysi taas kovaa kamaa: Suomen toinen pikkumerimetso. Hetken päästä lintu löytyi Länsiväylän varresta Espoon Hanasaaresta ja starttasin paikalle koronasta toipilaana, olo edelleen huterana. 

Autoja oli parkissa holtittomasti ja lisäsin siihen omankin holtittoman pysäköintini, mutta vain hetkeksi. Lintu oli lähiluodolla ja suht kuvauksellisena, elis 229.

Lokakuun alussa päätyi ekovuodariksi pyy, Keimolan Isosuolta. Joensuussa kuun puolivälissä oli hyvin kanalintuja liikenteessä, metsoja puikkelehti teillä auton edessä.

 

19.10 Syksyinen sepelrastas ilmoiteltiin Vuosaaren kasalta. Hurautin paikalle ihan autolla, lintuja olikin kaksi. Kähmyilivät todella hyvin katajapuskissa. Eka syyshavainto lajista minulle.

Mitäs muita...loka-marraskuussa sain saaliikseni mm varpuspöllön ekona (2), hiiripöllön, Klaukkalan Valkjärveltä ei löytynyt pilkkasiipeä, mutta lapasotka oli yhtä hyvä, ellei parempi.

 

26.10 Hain ekoelikseksi Töölönlahdella viihtyneen mustanmerenlokin. Sämpyn kanssa saavuttiin eri reittejä paikalle yhtä aikaa ja lokki hoitui.

 

1.11 Läksin pyörällä uudelleen! katsomaan mustanmerenlokkia. Olihan kysessä marraskuunpinna (hohhoijaa) mutta ennen kaikkea siksi, että tarjolla olisi ekoelikseksi myös bonus, pikku-uikku. Kummatkin hoituivat, kuten isokäpylintukin. Iso pistepotti ekopinnoihin näin myöhään syksyllä. Paikalla oli draamaa, kun eräs bongari sai sairaskohtauksen ja vietiin sairaalaan.

Myöhäinen lapinsirkku ja kiuru kähmyilivät Seutulan pellolla 9.11. Löytyivät lämpökameralla, tietysti.

 

 

6.12 Itsenäisyyspäivän aamu, herään klo 4:50 ja menen kahville alakertaan. Pakkaan kamat autoon ja suunnistan yöhön autoilemaan klo 5:35.

 

Minne ihmeeseen olen menossa, itsenäysyyspäivän perinteistä viettoa? Sitä itsekin pohdin, koska matkaa kohteeseen on 260km. Nimittäin, Muuramessa oli ollut tunturipöllö eräällä asuinalueella jo pari päivää, kuvauksellisesti. Liiankin, koska myöhemmin pöllö oli nälkiintynyt, osittain varmaan kuvaajien takia. Lintu on nyt hoitolassa Toivakassa.

Ajelin säkkipimeässä, en ollut muistanutkaan että vielä 8:15 jälkeen on edelleen pimeää näin talvisin. 50km ennen kohdetta radiossa kajahti Motonetin mainos "hylsysarja", joka ei luvannut hyvää taikauskoiselle.

Kolmen tunnin jälkeen olin perillä ja kas kummaa, pellolla kuvattiin jo jotain! Autosta jo näin  pöllömäisen hahmon tolpan nokassa...riskinotto kannatti tällä kertaa ja elis 330 oli totta.

Pöllö lennähteli saaliiden perään. muttei tuntunut saavan mitään...lentokuvat pimeässä aamupäivässä olivat puhdasta suttua. 

Katselin pöllön komeaa lentelyä puolisen tuntia ja suuntasin kotia kohden. Elämäni pisin bongausreissu oli takana ja loppupäivän voi seurata sitten kättelyjonoa TV:stä.

 

 

Samana päivänä tuli toinenkin kova häly, Helsingin Santahaminassa oli talvinen etelänkiisla. Lähdin kiislan perään vasta 10.12 Kimin kanssa. 

Kiisla oli taas paikalla, samoin kuin pari lapasotkaa ja harmaasorsaa. Uusi lasi itselleni Tringan pinnoihin, nyt sen kuvapinnankin olisi saanut helpommalla.

 

 

Vuosi vetelee viimeisiään, ekopinnoja tuskin tulee enää. Saisiko sen 2000km rikki pyörällä? Entä ensi vuoden projektit, onko niitä? Ei ainakaan vuodareita. Voisi olla "elikset-kauempaakin" ja ekoelikset, Nurmijärven pinnat - taas.

 

PS. Näillä kolmella kuvalla osallistuin Vantaan syksyiseen lintukuvakilpaan. Sinirinta - tikli - virtavästäräkki. Tuskin tuli menestystä :)

 

 

 

 

 

14.8.2022 Kolme elistä, Kreetan lintuja, Lappia ja .... Utölle uusi laji!

Nyt on ollut pitkä tauko blogissa, mutta täältä pesee sitten kunnon rypistys ja kevään-kesän päivitykset. Ekokilometrejä on takana jo yli 1300 ja lajeja 172! 

11.4. Olin autolla liikkeellä Peräjänkulman pelloilla, koska pyöräily alkoi tympiä. Pellolla oli hanhia ja päätin katsastaa ne lyhytnokkahanhen varuilta. Metsureita ja tundrahanhia piisasi, muttei (onneksi, koska joutuisin pyöräilemään kotoa uudelleen ja hakemaan ekopinnan) "lynohaa". Muutama hanhi oli vielä piilossa, hain kukkulalta parempaa asemaa niihin. Ensimmäisen hanhen räpylät loistivat mahtavassa kevään myötävalossa pinkkeinä ja selkäkin oli vaalea, määritys oli heti varma. Lynoha. 

Häly liikkeelle ja pyörää hakemaan...hohhoijjaa. Lintu löytyi lopulta pyörälläkin pienen porukan kanssa, vaikka teetätti hommia yllättävän paljon- Se kun naamioitui hyvin hanhimassaan.

Lintu viipyi paikalla muutamia päiviä ja aika moni pk-seudun ekobongari haki siitä pinnan.

 

13.4 Isoniitulla selasin illalla  Kimin ja JP Räsäsen kanssa pilmus/hemppoparvia. Kaukana 100m päässä oleva lintu kiinnitti huomion vuorihemppomaisella ulkonäöllään. Lintu katosi massaan, mutta jäi vaivaamaan mieltä. Lopulta paljon myöhemmin hemppoja selatessa lintu löytyi uudelleen ja toden totta: vuorihemppohan se! Kiva oma löytö keskeltä peltoa ja Isoniitun pinna. kuva: JP Räsänen

19.4 Alkoi tavallisena työpäivänä, mutta muuttuikin super-kovaksi lintupäiväksi kesken työkiireiden.

Ensin tuli häly lännestä lähestyvästä Isohaarahaukasta, joka aiheutti jo pientä levottomuutta rinnassa. Seuraavaksi uusi häly, Espoon Tarvossa oli Asko Rokala löytänyt mustakaulauikun! Nyt tuli Sämpyyn ja minuun liikettä ja säntäsimme Kallen-Gallelan museon  parkkipaikalle ja siitä rantaan, "kaulauikku" hoitui helposti. Elis.

Siitä alkoikin päätön siirtyily Helsingin puolelle hakemaan Helsinki-pinnaa, sekin onnistui. Seuraavaksi odoteltiinkin jo Isohaarahaukkaa, joka lipuikin Laajalahden yli itselleni kaivatuksi Tringan pinnaksi. Muutamaa askelta ja siirtymistä myöhemmin sain sekä Espoon, että Helsingin pinnat siitäkin, seisoimmehan rajalla! :)

28.4 Tuskin oli muste (elis)havisvihkossa ehtinyt kuivua, kun tuli taas uusi elishäly. Salon Omenojärvellä on ruskosotka. Olin etätöissä, mutta päätin lähteä "ruokatauolla" silti koittamaan. Ja sehän kannatti, lintu käväisi lähempänä bongareita kuin ehkä koskaan sen jälkeen ja sain pari kuvaakin. 

Lintu on paikalla edelleen, nyt lähes 4kk myöhemmin. Hain siitä Utön reissulla toukokuun pinnankin joutessani. 

1.5 Vappupäivä on aina kova raripäivä, nytkin löytyi yllättävä laji Helsingin kivikosta: yleensä vain syksyinen harhailija, taigauunilintu.

Päätin ensin olla menemättä, mutta illemmalla olin näemmä autolla paikalla koittamassa kevätpinnaa tiheässä pajukossa. Olin valmistautunut hankalaan bongaukseen, mutta lintu äänteli heti paikalle tultuani aktiivisesti tuttua korkeaa säettään. Ensin luulin jonkun atrapoivan, mutta "ino" se oli itse. Kuvakin syntyi.

13.5 Oli kaunis ilta, jota muutama rankkasade rikkoi. Silti ajelin siellä sateessa kohti Luhtaanmäkeä, koska se oli niin lähellä ekopinnaa ajatellen. Vastaan tuli joku toinenkin ekopinnan hakija, Mörkö Heiskanen. Linnut löytyivät helposti popsimassa kastematoja. Niin, siis kolme kattohaikaraa.

16-18.5 oli vuorossa pikaisesti varattu Utön reissu.

Saari on viikonloppuisin niin suosittu että paikalla oli tilaa vain ma-ke reissulle. Yövyin Nauvossa isokäpylintujen kanssa ja aamulla lauttaan nautiskelemaan keväästä ja aamusta.

Saarella oli ollut jo viikon kaksi raria, joita olin "etänä" kytännyt peläten niiden poistumista: mustapäätasku (pikkurari, mutta silti), sekä arokiuru (elis!). 

Tuuli oli kääntynyt juuri pahaenteisesti pohjoiseen päivää ennen saapumistani ja soitto Kettu Koistiselle lisäsi pelkoani, hän kertoi saaren tyhjentyneen linnuista ja rarien kadonneen....

Saarella kiersin kolmen päivän aikana kymmeniä kertoja näiden oleskelupaikkaa Itäniittyä, mutta tuloksetta. Katkera kalkki oli nieltävä, linnut olivat poistuneet. Harmitti (voimasana sensuroitu). Kaunis sinirinta lohdutti hieman.

Toisena päivänä hortoilin jälleen kerran kohti etelää ja Mörttilän jäteasemaa, kun näin tikan lentävän rantakivikon ainoaan isompaan männynkäppyrään. Olin heti aistit hereillä, sillä lintu oli iso ja raskaampi kuin käpytikka, siivissä näkyi valkoselkätikan tapaista kuviota! 

Mielessä kävi, että tämä on varmaan hyvä havis saarella josta kannattaa radiopuhelimeen heti kertoa. Katsoin putkella puun runkoa, joka kasvoi lähes maata pitkin matalana käppyränä. Tikka vilahti kerran rungolla ja sen valkea "vaseti"-selkä vilahti selvästi, se se on! Kutsuin muut paikalle radiolla.

Sain heti kuulla, että se olisi saarelle kokonaan uusi laji! Kuvaa pitäisi saada ja todennäköisyys lajille saaressa olisi minimaalinen...muut saapuivat paikalle hieman epäuskoisina. Olin kytännyt herkeämättä puuta, mutta lintu oli jossain kohtaa silti kadonnut ja pettyneinä poistuimme paikalta. Sepelrastas sentään löytyi samalta tontilta.

Tunnit kuluivat ja tapaus harmitti, olisihan se ollut kunnia ja kivaa muutenkin löytää Utön legendaariselle saarelle uusi laji, once in lifetime juttu. Sitten, lopulta, radiopuhelimessa HyvIs kertoi että Lammashaassa on nyt tikka, sitten hänen akkunsa loppui...mutta toivo heräsi. Paikalla tilanne oli edelleen auki, tikka oli jossain puussa mutta määrittämättä. 

Äkkiä tikka lensi koulun lepikkoon ja totuus valkeni, ihanainen naaras vaseti. Porukka oli ekstaasissa ja sain onnitteluja oikein olan takaa. Sain kuulla useasti, että "ei voi olla totta" ja "tämä laji ei ole ollut 50 todennäköisimmän seuraavan Utölle uuden lajin joukossa"! Makea pinna todellakin! Pyysivätpä mokomat löytämään seuraavaksi harmaapäätikan ....tai vihertikan...heh! Ehkä sitten joskus joo. Tikka on ollut paikalla nyt useamman kuukauden, onko syksylläkin?

Muita kivoja haviksia oli haarahaukka saaren pinnaksi.

21.5 Kävin Maarin tornilla pyörällä naaramassa ison tukun ekopinnoja ja ekoeliksiä, mm luhtakana ja suopöllö. Elfvikin puolella oli ollut hyvin äänessä tulipäähippiäinen ja siitäkin tuli ekoelis.

Seutulassa pyöri keväällä pari viikkoa kaksi kuningaskalastajaa, jotka sain lopulta ekoeliksiksikin. Pesintä taisi tapahtua, muttei kai ihan Isoniitun pellon kohdalla kuitenkaan.

Ruisrääkästä sain kuvan samoihin aikoihin toukokuussa, kun ruoho oli vielä lyhyttä.

28.5 Oli Elimäelle laskeutunut pellon tulvalle tundravikla, tietysti sekin oli elis. Lähdin matkaan kohti Kouvolaa ja löysin perille, mutten ihan oikealle tielle. Maajussi oli tukkinut peltotiensä paaleilla ja pääsin kävelemään useamman kilometrin paikalle "väärästä päästä" peltoa, muut osasivat tulla pohjoisen puolelta lyhyempää reittiä.

Tuskastuttavan kävelyn jälkeen lintu oli putkessa, kuvat olivat ihan schaissea. Noh, ei paha elis kuitenkaan. Paikalla oli myös isosirri.

Kuvailin vielä huvikseni bonuksena pikkulokkeja, jotka napsivat hyönteisiä ilmasta.

5-11.6 Kreetan reissu

Liki kolmen vuoden koronapanna päättyi osaltamme ja suuntasimme suoraan koulun päättäjäisistä lentokentälle. Kone oli mennen tullen myöhässä Euroopan ilmatilan ruuhkien takia, muutkin halusivat päästä reissuun pitkän tauon jälkeen. 

Haniassa olimme illalla ja vuokra-auto alle, siitäkin velotettiin extraa kun olimme myöhässä ja toimistoa piti pitää auki meidän takia. Nih.

Hotellimme oli Haniasta itään 35 min ajomatkan päässä Almyridan kylässä, Kreetan tasoon nähden hotelli oli yllättävänkin hyvä ja aamiaisterassi katolla erinomainen näköaloineen. Täältä löytyi jo eka elis, toiveissani ollut alppikiitäjä, joita näkyi myöhemmin paljon lisää.

Kävimme autolla lähiseudun järvillä, joissa oli vesi vähissä ja linnut kateissa. Lisäksi pyörin lähialueella bongailemassa, reissun paras retki oli Samarian rotkoon vuorille. Tiet kulkivat mukavasti pitkin vuoren rinteen reunoja ja välillä oli ahdastakin ja pelottavaa mutkissa. 

Yksi reissu oli laivalla kuuluisalle Balos beachille saaren länsi-kärjessä. Reissun ainoa mainittava laji oli muuttohaukka Gramvousan linnakkeella, muutenkin merimatkalla ei näkynyt kuin etelänharmaalokkeja.

WP eliksiä tuli kahdeksan: Samarian rotkolla näimme hanhikorppikotkia sekä yhden välimerenhaukan (sellainen oli nähty jo Maarin tornista).

Muut elikset olivat rotkossa lennellyt kalliopääsky ja alppivarikset, sekä tosi yleinen kirjotasku.

Kokkinon kallioisilla ja paahtavan kuumilla pikkuteillä näkyi mm töyhtökiuru, lisää alppikiitäjiä ja kirjotaskuja, sinirastaita ja punapäälepinkäinen. Samettipääkerttuja tietysti, niitä oli saaren ehkä joka toisessa puskassa.

Kuivuneella Lake Kournaksella näin vilakselta yöhaikaran, eikä paljoa muuta. Pikku-uikkuja.

Lake Agialla oli hienot luontopolut, mutta linnut kateissa sielläkin. Kaksi WP pinnaa sieltä silti irtosi, vaaleakultarinta ja kovasti äänessä olleet silkkikerttuset.

27.6-11.7 Utsjoen-Inarin-Rukan-Joensuun reissu

Kalareissu Lappiin oli todellakin pääasiassa kalareissu, eikä esim vuodenpinnoja haettu kuin lapinuunilinnusta, pois mennessä 5min pikavilkaisulla. Kesäkuun puolella koitin hakea muutamaa puuttuvaa kuukausipinnaa, sekä kartoittaa Kaldoaivin Farppaljärven alueen tipuja. Alueella ei liiku paljoa orneja, joten omat havikseni tällä ruudulla ovat edelleen ainoita.

Piekana antautui 27.6 Kevojärvellä kuukausiässäksi, tätä yritettiin jo viime vuonna mutta piekanat ja muutkin pedot olivat nollissa myyräkadon vuoksi. Kuukkelia ei näkynyt taaskaan kesäkuun puolella, mutta tietenkin 1.7 sellainen löytyi...Kaldoaivista sitä oli turha hakeakaan tundran keskeltä.

Farppalilla näkyi kivoja lajeja, joista paras oli pesällä varoitellut punakuiri. Harvinainen pesimälintu Suomessa.

Karigasniemellä kalastimme Kiellajoella kolme päivää, talon ruokinnalla kävi taviokuurnia. Eräänä yönä yhdestä männystä lähti jokin lintu ja höyhen jäi leijumaan paikalle. Höyhen näytti pöllön höyheneltä, etenkin viirupöllön. Tiiran mukaan vuosi sitten viiru olisi nähty 3km päässä....jäi hyvä Inarin pinna saamatta kuitenkin.

Itikkaisen viimeisen yön jälkeen ajoimme yöksi Rukalle. Kävin ekaa kertaa kuuluisalla  Valtavaaralla kuuntelemassa sinipyrstöä ja lopulta onnistuin.

Seuraavana aamuna pois mennessä etsin tiiraan laitettua mustaleppälintua Rukan K-marketin pihasta, lintu lauloi aktiivisesti puussa ja lenteli mm hotellin parvekkeelle. 

Loppulomalla Joensuussa kalastus jatkui menestyksekkäästi, löytyipä eräältä lammelta 2 nuorta pohjansirkkua 30 vuoden tauon jälkeen. Laji on kovasti yleistymässä juuri nyt, viime vuosi oli sille erinomainen.

31.7 Olin 50 km pyörälenkillä Tuusulan Seitteissä hakemassa ekopinnaksi mustapyrstökuiria. Hälytys tuli kesken reissun Haltialasta: palmukyyhky. Lintu oli määritetty kuulemma pinnakelvottomaan D-kategoriaan, mutta keskustelu kävi siihen suuntaan että se voisi olla E-kategoriassa ja pinnakelpoinen. Päätin kiihdyttää pyörävauhtia ja lopen uupuneen tulin kotiin syömään, vain lähteäkseni bongaamaan Haltialaan kyyhkyä. Isot pojat olivat jo käyneet paikalla, joten parasta käydä itsekin.

Lintu istui sikalan katoksessa katveessa, mutta näkyi nippa nappa kumartumalla. Kohta se lennähtikin alas kuvattavaksi ja ihmeteltäväksi.

Muutamaa päivää myöhemmin toinen palmukyyhky löytyi Hiekkaharjun golfkentältä, se oli haettava Vantaan pinnaksi (jos se sattuisi irtoamaan). Mähösen Antin kanssa otimme Golfkentän terassilta siitä terassi-pinnankin, noin puolileikillämme. 

Lintua oli yritetty pyydystää ja saada höyhennäyte sen alkuperän selvittämiseksi, mutta tuloksetta. Muutenkin näiden kahden pyyntiyritykset ovat olleet vaisuja, vaikka potentiaalia harhautumisesta pitäisi olla. Taitaa häkkilintu-status vaan istua tiukassa.

Sama lintu löytyi myöhemmin Helsingin Kauppatorilta, yksi oli käynyt Jakomäen ostarilla (Haltialan lintu?)

Mitäs muuta, ei kai muuta. Ekopinnoja puuttuu vielä mm järripeiposta, pyystä, lapinkirvisestä jne. Sitruunaväiskistä sain kesällä hyviä kuvia ja ekopinnan, laitetaan se tähän loppuun.