Olipa kerran eräs ihan tavallinen marraskuinen tiistai 9.11, olin jäänyt viikon ainoan kerran kotiin etätöihin.
Kesken etäilyn, klo 10 jälkeen, tuli Porkkalan kärjestä hälytys: "pikkuruokki -Mika Teivonen". No jopas jotakin, sehän olisi elis ja sitä rataa. Ei kauaa tarvinnut miettiä kuinka viettää lounastaukoa, pidempää sellaista.
Matkalla juttelin pitkän työpuhelun sekä fiilistelypuhelun Kimin kanssa, muisteltiin mm Lahdessa tapahtunutta pikkuruokin nuijausta vuosia sitten. Matka sujui rattoisasti, Porkkalan tiellä taakseni liimautui auto joka meni pitkällä suoralla ohi. Olipas niillä kiire, lieko bongareita ruokin perään menossa?
Parkkipaikalla ohittajat olivat purkamassa autosta tavaroitaan kovalla tohinalla, tuttu bongarikaksikkohan se siinä. Valittelivat kun olin ajanut kuulemma aivan liian hitaasti ja juoksivat luotsiaseman suuntaan. Eräskin poistuva bongari sanoi, että kannattaa juosta, lintu on loittonemassa. Noh, kyllähän silloin piti juosta itsekin! Onhan pikkuruokki elis!
Kallioilla oli TuoSa nuotittamassa: tuossa se oli 5min sitten ihan rannassa mutta nyt ei näy. Bongarikaksikon suunnalta kuului jatkuvaa narinaa hidastelustani (70kmh 6-kympin alueella) sekä siitä, etteivät osaa pitää lintua hallussa...
Tuosa jutteli jollekin, erotin sanat "sehän oli paljon isompikin kuin pikkuruokki".
MITÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?
Ihan kuin lekalla olisi isketty. Siis eikö täällä olekaan pikkuruokki, mitä v...ttua ....kysyin varovaisesti, että ruokkiko se oli vai?! Siis ajoinko tänne asti ruokin takia?
Huomasin samassa, että puhelin hälytyksineen oli jäänyt autoon. Ei sitä nyt jouda hakemaan millään.
Tuosa katsoi minua kummissaan ja sanoi että "Ei se mikään ruokki ole". Ja näytti sitten FB:n kuvaa, joka oli otsikoitu "murri hysteriaa" tjms.
Siis edelleen, mitä v**tua? Mikä helvetti on murri? Se on takuulla jokin slangisana jollekin lajille, mutta mille? Aloin pikku hiljaa päästä kärryille, että nyt on jokin kova laji kyseessä....siksi siis oli kiire, muilla siis.
Mikä-lie-se-lintu-sitten-onkaan oli ollut kateissa jo parikymmentä minuuttia. Paniikki alkoi yltymään, ihmiset haroivat kiikareilla tyhjää tuulista ulappaa. Sitten paikalle ajoi moottorivene, jossa oli kaksi ihmistä. He huusivat, että lintu oli tuolla kaukana selällä etelän suunnalla, luotsiaseman takana. Tämä sai ison osan ihmisiä lähtemään kohti välikärkeä, itse siirryin pienehkön ryhmän kanssa lähemmäs luotsiasemaa. Vene ajoi takaisin linnun olinpaikalle, katsoin putkella venettä josko he kädellä osoittaisivat linnun sijainnin. Ei löytynyt enää sieltäkään.
Siinä sitä sitten ihmeteltiin pienellä porukalla, että mitähän nyt tehdään. Isoin osa tapitti edelleen ulapalle, mutta itse ajattelin katsella lähemmäs, paikkaan jossa lintu oli viimeksi nähty. Kysyin välillä arvuutellen, onko tämä uusi laji Suomelle. Kuulemma oli varmasti, hyvä kun ei WP:llekin.....huh huh. Mitä täällä tapahtuu, for fuks seik?
Katselin rantavesiä jonkin aikaa ja sitten se tapahtui. Kiikarin näkökenttäni oli pullollaan LINTUA, koska se oli LÄHELLÄ.
Lintu oli selkeästi se jota etsittiin (näin siitä jo videon). Pikkuruokin näköinen veijarihan se siinä!
Kiljaisin hätäisen "klassikko"huutoni vastaavissa tilanteissa: "TOSSA SE ON!!!!!". "IHAN LÄHELLÄ RANNASSA!"
En nähnyt mitä takanani tapahtui joukkiossa, mutta aistin sen että rintamasuunta kääntyi sekunnin puolikkaassa.
Koitin nuotittaa muita, mutta lintu oli taas kerran sulkeltanut ja kateissa. Siirryin hieman lähemmän katoamispaikkaa kameran kanssa, mutta turhaan. Seuraavaksi linnun löysi Tuosa, n 400m kauempaa! Olipa se kova liikkumaan.
Tässä vaiheessa kysyin eräältä bongarilta, mitä hälyissä lukee? Mikä lintu se on? Vastaus oli " se on joku ... mustakurkkumurri". Murri, taas. Siis oikea nimi on murri?
Seuraava puolituntinen oli kovaa säpinää. Uusia bongareita saapui, välikärkeen lähteneet palasivat. Lintu oli lähellä, lintu olikin kaukana, lintu oli alli, lintu ei ole hallussa. Uusia punaisia naamoja, samat kyselyt. "onks hallussa".
Lopulta olin rannassa ehkä kolmen suomen kovimman kuvaajan kanssa, oma "räksä" vastaan muiden 15-25 tonnin vehkeet. Olin nähnyt hyvän kandin kaukana ulapalla, hetken päästä Komi näki sen jo suht lähellä. Sitten hoksasin sen itsekin ja aloin kuvaamaan, brumi ja hytpe olivat tulisilla hiilillä vieressäni, koska eivät millaan meinanneet saada lintua näkyviinsä. Koitin nuotittaa, lopulta kummatkin saivat aivan viime tipassa kuvattua linnun ja tästä tilanteesta syntyivät ehkä ne päivän parhaat kuvat netissä.
Lähdin pois ja soitin mörkölle vielä lajista, en muistanut mikä se oli...murri jotain. Samaan aikaan lintu oli jo lähtenyt horisonttiin ja parkkipaikan kaaoksessa vastaan tulevat eivät sitä enää nähneet.
Hektinen reissu, ikimuistoinen jopa luulisin.
Lokakuun lopulla oli Viikissä tarjolla lisää herkkua siperianlepinkäisen jälkeen, sepeltasku sellaista. Ainoa havikseni oli vuodelta miekka ja kirves Elfviikistä, ennen bongausharrastuksen alkua. Kuva puuttui ja muutkin selkeät mielikuvat lajista.
No kuvia ei oikein nytkään syntynyt, suttuisia videopätkiä sen sijaan. Moni sai tästä Helsinki-pinnan, joten ihan kiva laji suurelle joukolle bongareita.
Jukka Leskelä löysi Seutulan Isoniitulta marraskuussa Suomen ennätysmyöhäisen lapinkirvisen. Sitäkin piti käydä katsomassa kaksikin kertaa.
Hankkimani lämpökamera oli tässä kohden pätevä peli, lintu kipitti sängen sisällä ja oli hetkittäin vaikea löytää. Kameralla se löytyi, eikä tarvinnut kompata lentoonkaan.
