Tunnustettava se on. Tosiasiat. Nimittäin: jos 50v mies ei koronavuonna muuhun pysty, niin vuodareiden keräämiseen sitten. Miksei? Jos joskus niin nyt, vaikka synttärilahjana itselleni.
Samaan syssyyn on mainittava heti etten ala ajamaan vuodareiden perässä kuin lähialueille, max Uusimaa noin suurin piirtein (jos laji on paikalla pitkään), enkä kyllä edes jokaisen perään. Joten, olisiko sellainen 260 lajia mahdollinen? Sekin vaatii aivan jumalattomasti hommia perheelliseltä työssäkävijältä...
Asiaan.
Puolta Suomea puhuttanut mäntysirkkukanditaatti oli löydetty Kirkkonummen Masalasta. Osa puhuu puolesta, osa vastaan. On otettu dna ja pidetty kädessä, dna testit teetätetään myöhemmin. Jotenkin on sellainen kutina, että tätä ei hyväksytä, sen verran on kuitenkin puhetta ollut sitä vastaan. No jos DNA onkin loistava, niin mikäs siinä.
Piti siis varmuuden vuoksi käydä koittamassa tuplaa ja kuvaelistä 7.2 sunnuntaina. Paikalla oli jo Sämpy (a.k.a Sam Salin) ja joukkio bongaajia+löytäjä Matti Kapanen ja lintu kävi vähän väliä kesiparvessa syömässä maassa lyhdettä.
Nokkanissen haku onnisti viimein myös Sämpyn kanssa Espoosta.
Viikon 8 hiihtolomareissu suuntautui koronasta huolimatta Ylläksen syrjäiseen mökkiin. Lähikaupassa kaikilla oli maskit ja muutenkin yöelämä (kuulemma) nollassa.
Isona targettina oli taas kerran riekko. Lapintiainen, taviokuurna ja kuukkeli kuitenkin hoitunevat kesällä 4 tuulen tuvalta kesäkuussa. Oletan. Toivon!
Ekalla hiihtolenkillä lähimaastoon löytyi heti tuoreet riekon jäljet, samassa paikassa kuin vuosi sitten, mutta ne päättyivät lentojälkiin...ei riekkoa vielä.
Seuraavana päivänä onnisti, jäljet loppuivat selkeästi yhteen puskaan ja sitä ihmetellessä hangesta syöksyi ulos 2 riekkoa kiepistä. Hienoa. Linnut olivat menneet siis aamuaterian jälkeen takaisin kieppiin, interesting. Eivät siis ole vain öisin kiepissä.
Jälkiä oli koko viikon samalla alueella ja linnutkin sain kerran kuvattua.
Kesänkijärven taukotupa ei pettänyt taaskaan kuukkelien osalta, paikalla pyöri 5 yksilöä. Lapintiainen oli mutkikkaampi tapaus, mutta 500m tuvalta länteen lensi parvi pikkulintuja ladun ohi. Atrappi soimaan lapintiaista ja kas, koko viiden parvi lensi pällistelemään äänen aiheuttajaa.
Taviokuurniakin oli lähikylissä tarjolla, mutta ei Ylläsjärvellä.
Sen sijaan 500m päässä mökistämme oli 2pv ennen tuloamme merkitty helmipöllö Ä. Sää oli kylmä ja lunta satoi jatkuvasti, tuuli. Ei siis mikään pöllökeli, mutta sinnikkäästi yritin pöllöä joka ilta, tuloksetta. Viimeisena iltana oli jo nollakeli ja muutenkin reissun paras mahis, joten koitin sinnikkäästi pöllöä atrapillakin. Ilman tulosta.
Viimeisenä yönä en saanut unta ja vääntelehdin puoliunessa sängyssä korvatulppien kera, kun kuulin unen rajamailta puputuksen klo 1:00. Aloin tajuta ettei korvissani puputa (sitäkin tapahtuu) enkä nuku ja näe unta, poistin tulpat. Puputti kovempaa.
Avasin ulko-oven ja kuuntelin kuistilla, 500m päästä tiiran paikasta kantautui = raikui kaamea puputus! Jess! Oikein nauratti melkein. Vaimoa harmitti aamulla kun ei ollut kuullut, enkä uskaltanut herättääkään. Oli näet yrittänyt myös kuulla äänen pitkin viikkoa kanssani.
Kevät on vielä vasta alussa, joten pulmusia kummempia ei ole oikein löytynyt. Yksi suostui kuvaukseen Pitkäsuon mäellä maaliskuun alussa.
Käytiinpä pojan ja vaimon kanssa pilkilläkin Espoossa, mutta laihoin tuloksin. Ennen niin kalaisat paikat olivat kahtena viikonloppuna täysin kuolleita, keli ei kyllä ollut kohdillaan mutta silti. Mitä ihmettä Suvisaariston kaloille on tapahtunut 10v aikana?
Paluumatkalla porukka kuvasi hyvin tiedossa olevaa kuningaskalastajaa. Kiltisti kamerat surrasivat ja lintu sai syödäkseenkin. Hyvä niin.
Vantaan Seutulassa ihmetytti naakka, jolla on siivissä laajalti valkeaa. Ehkä samanlainen tapaus kuin variksilla nähdään, mutta naakoilla tämä on ilmeisesti harvinaisempaa.
Viirupöllöstä oli tullut minulle pakkomielle, samoin kuin yhä puuttuvasta pohjantikasta. Koitin jopa suksilla hiihtäen käydä kuuntelemassa yhtä tunnettua paikkaa Vantaalla, mutta vesiperä siitä tuli. Tulipahan taas hiihdettyä kuitenkin 10km.
Tiirassa alkoi olla viirusta tietoa Nuuksion korvesta ja toisella yrityksellä 14.3 tärppäsi. Klo 22:57 kuului kaksi kerta kumeaa huhuilua, sitä ennen mietitytti eniten pimeydessä kuuluneet askeleet auton lähimaastosta metsästä. Bongaustuntemuksia parhaasta päästä!
17.3 Kajahti taas kerran Lounaisesta Suomesta, ah niiiiin kaukaa: Porissa viime vuoden lopulla nilkuttanut pikkukanadanhanhi on löytynyt Mynämäen Aarlahdelta. Missä hitossa on Mynämäki? Mynämäki on jossain "Turussa" ja sielläpäinhän se on, kartalta katsoen "vain" 195km päässä.
Päässä jyskytti elis, ei kankkunen. En tiedä kumpi jyskytys on parempi, harvoin poden kankkusta. Bongariliiton facesta sain selvitettyä, että lintu oli jäänyt paikalle illalla klo 18.
Haltialan mustaleppälinnun hylsypaikalla alkoi ajatus selkeytyä, pikkukanukki on saatava. Eihän tätä tilaisuutta TAAS sovi missata, onhan se lähempänä kuin Pori viimeksi! Sehän on selvää säästöä. Ja jos on vuodari -vuosi, niin ns. "silloin menee". Viimeinen naula (matka)arkun kanteen oli ikuisuusprojektin turkinkyyhkyn haku Salosta matkan varrelta. Kolme(!) hylsyä "turkinpulusta" (2xLahti+Oulu) tälle vuodelle oli lisäkannustimena reissulle.
18.3 heräsin klo 4:30, matkaan pääsin klo 5. Matka sujui hienoisessa sumussa, siis ulkona oli sumua Salon seudulla.
klo 7:13 olin Aarlahdessa, ajoin target-pellon reunaa. Ei ketään, ei mitään. Hienoa. Suolen paineetkin olivat nousussa kovaa tahtia, tämä on saatava ratkeamaan pian tai ratkeaa jokin muu paikka.
Yhtäkkiä pellolle lensi lahden suunnasta pari joutsenta, sitten lisää. Jospa kuitenkin....? Sitten alkoi tulla metsähanhia ja pari tundraakin. Eräässä parvessa tuli 4 "metsuria" ja 1 kanadanhanhi. Katsoin ensin hätäisesti, että onpas pitkä kaula, ei se tämä ole vaikkei liikukaan kanukkien kanssa. Mutta hetkinen, sehän nilkuttaa ja patti on jalassa kuten pitää! Nyt tajusin, että tämähän on metsurien kokoluokkaa, ellei pienempi, se on SE! Laitoin päivityshälyn, ollen edelleen yksin paikalla. Päivemmällä alkoi taas joukkoa näemmä olemaan, mutta silloin olin jo kotona. Koitin kuvata uudella OnePlus Nord luurillani putken läpi, mutta vaikeaa se oli, kohdistus on väärässä paikassa. Pitää reenata, reenii reenii.
Ja se Salon turkinkyyhkykin hoitui, yhden yksilön voimin 5 sekunnin ajan Joensuun pelloilta. Kiitokset paikalliselle ornille, joka tiesi kertoa mihin katsoa.
