Vuoden 2020 loppu meni vuodareita napsien, mutta tuskastuttavan hitaasti. Toisaalta, kesällä missatut "helpot pinnat" eivät innostaneet yrittämään liikaakaan. Parasta olisi painaa täysillä heti vuoden alusta, ehkäpä 2021 voisi olla sellainen kovemman yrittämisen vuosi...?
Jänkäkurpat!! Olin löytänyt seutulan pelloilta rudelta muutaman jänkäkurpan jo aiemmin, mutta 30.11 tärähti oikein kunnolla. Oli satanut hieman lunta ja sänkipelto oli lumen peitossa, kostella sängellä lumen seassa oli isoja laajoja lätäköitä. Läksin oikomaan kohti keltasirkkuparvea kun kurpia alkoi hyppiä "joka puolelta" ihan yllättäen. Ensin nousi kolme taivaanvuohta kadoten maisemaan ja sen jälkeen n 10m välein jänkäkurppia, yhteensä 9 kpl! Uskomaton keskittymä, lähes talvella jo.
Samaan aikaan Mähösen Antti oli löytänyt myöskin toistakymmentä kurppaa toisaalta Vantaalla, infrapunakamerallaan. Tämä mainio peli saattaa mullistaa ihan uudella tavalla lintujen löytämisen tulevaisuudessa.
Joulukuussa käytiin Antin ja Kimin kanssa Seutulassa katsomassa samaa peltoa, löytyi vielä 3 jänkäkurppaa. Infrapunan avulla lintuja ei tarvitse edes hätyyttää, vaan kiikareilla voi katsoa kauempaa löytyneet linnut.
7.11 Sain naarattua vuorihempot Vantaan Pitkäsuon mäeltä, ties monennellako yrittämällä. Nytkin linnut kuuluivat epämääräisesti, mutta lopulta löytyivät kuvattaviksi asti pienen porukan iloksi.
23.11 Kävin hakemassa isolokin Espoon Kivenlahdesta, aamutuimaan. Valitettavan harvinaiseksi on laji käynyt täällä Etelä-Suomessa, jos vertaa vanhoihin aikoihin. Lintu istui pönöttämässä venesatamassa muutaman kuvaajan iloksi.
Vuoden viimeinen vuodari ja samalla uusi enkka (251) oli Hietanemen hautausmaalla tuijassa istunut sarvipöllö 29.12. Lintu katseli korkeuksista laiskasti puun ali kulkevia haudalla kävijöitä. Viime tinkaan meni ennätyksen ylitys! Tack o adjö koronavuosi, ei jää ikävä .
1.1.2021 kuuluisa ekaekaa, vuoden ehkä kiihkein lintupäivä?
Tein ihme ratkaisun ja lähdin Pukkilaan etsimään peltopyitä. Peltopyy on aina ollut hankala laji ja ajattelin sen löytymisen vuoden ekana päivänä olevan helpotus heti kärkeen. Alueella on myös teeriä, joten sekin olisi kiva plussa.
Noh, teeret löytyivät pinnaksi mutta peltopyyt eivät taaskaan. Keli oli luminen ja usvainen, peltoja ei pystynyt paljoa selaamaan. Noh, tajusin että Lahtihan on lähellä, siellä on vedenpuhdistamolla majaillut pikku-uikkuja ja virtaväiski! Siis sinne.
Sumu paksuni, Lahdessa se oli jo kamala. Puhdistamolla oli porukkaa ja linnut oli nähty ennen sumun paksuuntumista, jäin odottelemaan sumun hälvenemistä. No sumu ei hälvennyt! Sumun seassa erottui sinisorsia, telkkiä, muttei kumpaakaan "puikkua". Kahden tunnin odotuksen jälkeen oli katkera tappio hyväksyttävä, linnut ovat nenän edessä mutta ei ekaekaa-pinnaksi asti.
Töyhtökiuru oli löytynyt Riihimäeltä, sinne oli ehdittävä valoisan aikaan. Sain kuulla kuitenkin turkinkyyhkyn olevan Lahden keskustassa ja bongareita paikalla, sinne siis äkkiä.
Kyyhkyä ei löytynyt, kallista aikaa meni hukkaan. Kauaa en pystynyt etsimäänkään, oli lähdettävä Riihimäelle heti. Tulin paikalle Riksuun odottaen ihmispaljoutta vielä klo 15 maissa, mutta viimeinen bongari tuli enää parkkipaikalla vastaan. Kaveri puhui hassusti "kuin isosta varpusesta" eikä ollut ilmeisesti kovin kokenut harrastaja, mutta neuvoi paikan johon jäin yksin ihmettelemään.
Katselin ympärilleni ja mitään ei näkynyt ruokinnalla, kiersin aluetta ympäri ja epäusko alkoi hiipiä puseroon. Niitä varpusia kyllä oli. Yhtäkkiä lintu kuitenkin oli paikalla maassa, ruokinnan alla. Helpotus! Muutama kuva hämärissä ja päivä pulkassa, vain kaksi uutta ekaekaa-pinnaa (teeri, töyhtökiuru). Helsingissä olisi ollut tarjolla paljon enemmän, koviakin talvipinnoja (töyhtöhyyppä, punasotka jne).
Mainittakoon, että Lahden puikut ja virtavästäräkki tulivat listoille kahta päivää myöhemmin, kun lähdettiin perheen kanssa Messilään laskettelemaan. Nyt ei ollut sumua ja homma oli paketissa parissa minuutissa...sellaista se on. Turkinkyyhkyäkin käytiin uudelleen hakemassa, mutta taas tuli huti. Selasin rannan mäntyjä huolimattomasti, koska perhe oli syömään menossa ja kitina yltyi. Illalla katsoin tiirasta, että lintu oli nähty juuri niissä männyissä joita tapitin.
Peltopyykin antautui kolmannella yrityksellä 18.1 Pukkilasta, ne olivat useita päiviä hyvin näkyvissä tien varressa. Kuvasin autosta käsin kun ne olivat lumen alla päiden näkyessä, ohi ajava auto nosti ne kuitenkin "pinnalle". Kiire oli kuvata ja häipyä ennen kuin vieressä asuva hullu ukkeli alkaa taas ampumaan raketteja. Joku pamaus siellä kuului nytkin....
6.1 - 16.1 oli kahdesti asiaa Ämmässuon maanläjitysalueelle, paikalla olivat viihtyneet alueen tyyppilajit - vuorihemppo ja tunturikiuru. Kumpikin retki oli tuottoisa, ekalla kerralla löytyivät 2 tunturikiurua, toisella vuorihemppo ja tundraurpiainen. Kaikki kolme uusia Espoon-pinnoja. Lunta oli jo puolisen metriä, joten ulkoilua tuli harrastettua, eli hangessa kahlaamista.
9.1 Menin Espoon Karhusaareen, jossa olisi mahdollisuus lapasotkaan, harmaasorsaan ja niittykirviseen, kirvinen oli ollut tosin kateissa päivän, kuten myös huippupinna rantasipi.
No kirvinen löytyi heti rannalta, se söi jotain juoksujalkaisen näköistä ötökkää?! Lapasotkakin taisi olla paikalla, mutta liian kaukana tuso-parvessa. Ei pinnaa siitä, eikä muistakaan lajeista.
10.1 koitettiin Sam Salinin ja perheen kanssa kunkkua Helsingistä. Kierettiin koko alue, mutta eipä löytynyt. Sieltä valkoselkätikalle Vuosaareen (ei onnea) sekä hiiripöllölle (löytyi). Paluumatkalla vielä uudelleen kunkun toivossa, joka näyttäytyikin lyhyesti, hieno homma!
Vaseti tuottikin ongelmia, pari käyntiä Talissa ja Vuosaaressa tuottivat kaikki vesiperän, mutta kolmas kerta toden sanoi Talissa, siinäkin piti hommia tehdä mutta lopussa kiitos seisoi.
Kurpat kiinnostavat aina, joten päätin 23.1 mennä vasetin jälkeen kokeilemaan yhtä Vantaalaista luotto-ojaa, jossa on silloin tällöin ollut jänkiksiä.
Hanki oli paksu ja koskematon, kun kahlasin hitaasti pysähdellen kohti parasta paikkaa. Yhtäkkiä ojasta 20m päästä räpsähti lintu lentoon ja ähkäisi, taivaanvuohi! Ohhoh. Talvipinna. Kuten Töölönlahden jouhisorsakin. Tätä en olisi osannut odottaa. Tätä en olisi voinut välttääkään, "pässi" kun ei kestä paikallaan vaan lähtee jo kaukaa.
Katsoin samoilta jalansijoilta alas ojaan ja edessä oli jänkäkurppa, ei voi olla totta. Oli se, nimittäin kurppia oli kaksi! Vierekkäin! Peruutin pois kurppien luota, taivaanvuohi suuntasi etelään. Olisiko löytynyt lisää, koska oja oli vasta alussa? Ei kannata ahnehtia, tämä riitti.
Sitten se mega, ohotanlokki Kuusankoskella.
Häly tuli lauantaina iltapäivästä ja seuraavana aamuna 24.1 olinkin jo Marko "Mörkö" Heiskasen autossa matkalla paikalle. Menomatka meni pelätessä linnun lähtöä ja jutut olivat muutenkin normaaleja, eli levottomia törkyjuttuja. Lintu kuitenkin oli kuulemma edelleen paikalla ja söi "tuosan" pullaa, jonka Sami Tuomela oli kuulemma ovelasti paikalle vienyt. Hyvä Sami!
Paikalla oli kiitettävästi porukkaa ja iloinen meininki, lokki pönötti puomin päällä rauhassa mulkoillen kuvaajia. Eikä tässä kauaa nokka tuhissut kun piti jo lähteä takaisin, peltopyille Elimäelle. Niin, nyt ne olisivat hoituneet ilman kolmea matkaa Pukkilaankin, mutta mistäpä tämän tiesi etukäteen. No, pyytkin löytyivät nippanappa, vain päät näkyivät erään talon kuusiaidassa. Parikin paikalla ollutta sai niistä(kin) eliksen (nimiä mainitsematta), onnea heille!
Jatkuu seuraavassa numerossa...keväällä?
