4 uutta elämänpinnaa:
Pinnoista osa on TODELLISIA taviksia, vai mitäs tästä sanot
6.1 PELTOPYY. Kyllä. Peltopyy. Näin kauan on tämä peltojemme makoilija vältellyt katsettani, muutamasta bonkausyrityksestä huolimatta. Mutta nyt Pukkilan/Mäntsälän rajoilla makoileva parvi antautui nähtäväksi, mutta niin kaukaa ja huonosti, ettei säällistä kuvadokua syntynyt. Paikallinen tuttu raivoava viljelijä(?) sen sijaan muisti käydä torvea soittamassa autostaan, vaikka äijän talo oli 600m päässä ja oltiin yleisen tien laidalla. Bonuksena löytyi parikymmentä teertä sekä komea ukkometso, joka teki ylilennon pyitä tapittaessamme. Kanalinnut, check, voisi sanoa.
16.3 Ajoin paikkaan, jossa en ole ennen käynyt. Kukaan muukaan Tringan harrastajahan ei käy Hangossa, eihän? Tuonne Jumalan selän taakse minut pakotti lähtemään MUSTAPÄÄTASKU, joka on ollut ikuisuuspuute listoillani. Ajelin paikalle ja rupesin selaamaan kaislikon laitaa, jossa tasku oli viihtynyt. Puolisen tuntia meni, kun hoksasin linnun aidan tolpilta, jossa se oli viihtynyt. Eipä tullut hukkareissua Hankoon, joskus uudestaan. Maaliskuinen tylli jäi sen sijaan saamatta, vaikka se oli nähty samana päivänä. Toinen mustapäätaskukin näyttäytyi sitten myöhemmin jo toisen kerran, tällä kertaa viikissä.
15.5 Nakutti piippari kesken lounaan hakemisen: RANTAKURVI, Espoon Elfvik. Olin kytännyt lajia tuloksetta vuosi sitten Oulussa, mutta nyt jäi lounas tuonnemmaksi ja autolla paikalle. Siellähän se nakotti ja tepasteli lietteellä, oli vain pahus siirtynyt lämpöväreilyyn kauemmaksi. No, pinna se oli silti.
23.6 koko Suomen jo bongaama RUSKOPÄÄSIRKKU oli tähtäimessä, kun olimme lopultakin kotiutuneet Saksasta. Perhe mukaan ja paikalle, sirkku oli ollut kateissa jo tovin. Sitten se löytyi ja näin sen lentämässä 100m päässä poispäin, liian räkäisesti. Piti jäädä odottelemaan ja tulihan se alta tunnin takaisin, laskeutui rudeen bongarien eteen. Itse en nähnyt kuin hieman keltaista....lopulta lintu lensi pujoon hetkeksi, jolloin sain pari suttuista dokumenttia bongariruuhkassa. Nojoo. Tuomitaanko karkulaiseksi? Isot pojat bongasivat niin "kovaa", että taitaa olla pinnakelpoinen.
Parhaat spondet:
Spondet on äkkiä lueteltu, kun ei mitään löydä. Jotain sentään, sekä yksi tosiKIVA!
12.1 Useiden vuosien satunnaisten yritysten jälkeen ikioma JÄNKÄKURPPA sulaojasta.
19.4 Löysin Pitkäsuon maakasalta lapinsirkkuparven (6a) paikallisena, joka ilahdutti pientä joukkoa bongareita kahden päivän ajan. Muutama kuvakin syntyi, tuttua suttu-tasoa.
29.4 Seutulan isoniitulla oli ruokailemassa peräti kolme paikallista KATTOHAIKARAA. Olivat bongattavissa vielä seuraavanakin aamuna, hain päiväpinnaksi senkin ennen töihin lähtöä.
24.6 lensi keskikesällä SINISUOHAUKKANAARAS Seutulan pelloilla. Ei näitä ihan kesäisin tuppaa näkemään, meinasin ensin katsoa että pöllökö se lentää.
12.7 Joensuun takametsistä lopultakin komea Pohjantikka Jojensuun-pinnaksi.
25.7 Sitten se jättekiva: Sulkavalla olin toipumassa mökillä mustikan poiminnasta terassilla, kun talon takaa alkoi kuulua outoa naukumista ja rääkymistä. Paikalla oli nähty jokin tikka (perhe nähnyt), joten arvelin että nyt se tikka tuli pitämään jotain outoa hälyääntä. Vaimo huuteli, että täällä se on puun latvassa - ajattelin mennä määrittämään sen varmuuden vuoksi. Latvassa olikin lintu, mutta alaviistosta näin heti, että ei ole mikään tikka. Oranssia vilahti latvassa ja sen jälkeen lisää, kun lintu lensi talon toiselle puolelle. Aivot reagoivat ärsykkeeseen luoden spontaanin (sponden) huudon suuhuni: "Perkele, toi on KUUKKELI!!". Samassa tajusin äänetkin kuukkelin ääniksi, olipahan paikan valinnut peltomaisemaan keskelle hakattuja metsiä. Pieni epäilys hiipi mieleen etsiessäni kameraa (pakkohan se oli kuvata tai ei usko kukaan), voisiko se olla närhi. Ei voi olla, kyllä närhen olisi määrittänyt heti oikein. Soitin kuukkelille atrappia ja se tulikin heti kuikuilemaan kuvaushollille. Konsultoin tietäviä tahoja (kiitos Janne Aalto) ja sain tietää, että Sulkavalla ei ole aiemmin kai nähty kuukkelia! Sulkavan listakärjelläkään sitä ei ollut, kun huvikseni hänelle soitin. Atlaskartan mukaan tämä kilpailee Suomen eteläisimmän kuukkelin tittelistä. Olipahan MEGA kuten hurrit tuppaa sanoa :)
Muita kivoja bongauksia:
18.3 Käväisi NOKIVARIS Viikissä variksia kaveeraamassa, pitihän se käydä kuvaamassa kun aiempi havainto Riihimäeltä oli sellainen parin sekunnin plöräys. Milloin tästä saa suomenpinnan ottaa??
23.3 Etelässä rannikolla (+ mm Klaukkalassa) pyörinyt ISOHAARAHAUKKA oli pysähtynyt paikalliseksi Porvooseen eräälle pellolle. Päätös syntyi äkkiä, onhan se kuvattava ja nähtävä, kyseessä olisi vasta toinen havaintoni. Huristelin paikalle parahiksi kuulemaan, että lintu oli poistunut rannikon suuntaan ja porukka perässä eräälle lintutornille. Noh, ajattelin pelin olevan pelattu mutta menin silti perässä. Pysäköin parkkiin ja katselin kuinka porukat kiikaroivat pään päällä lenteleviä lokkeja, joista huomasin yhden olevan se himoittu "ihahaa"! Kävipä säkä, kuvat olivat tosin tummia ja piti säätää valoa kuviin jälkeenpäin lisää...näin linnun vielä pois mennessä aluperäiseltä paikalta 1km pohjoiseen pientaloalueen kattojen päällä.
Sama lintu missattiin sitten vielä Espoossa parilla minuutilla seuraavalla viikolla, mutta se on toinen tarina se.
7.6 Tiedotettiin PIKKUKULTARINTA Malmilta (myöhemmin myös Vantaan rajalta Tuusulasta, mutta se jäi Saksanmatkan takia väliin, osa oli saanut siitä Vantaan-pinnan...damn). Sain pari kuvaakin tällä kertaa.
20.7 Matkalla Sulkavalle pysähdyimme Mikkelissä eri syistä: Vaimo meni Kenkäveron kartanolle haahuilemaan ja minä MUSTAOTSALEPINKÄISTÄ katsomaan. Lintu oli majoittunut erään hevostilan pihaan, aikani liian kaukaa etsittyäni lintu löytyi aivan auton läheltä puun latvasta. Lennähteli aktiivisesti hyönteisten perässä ja nieleskeli isojakin öttiäisiä.
17-20.5 tehtiin Sämpyn kanssa jo "perinteinen" Utön reissu, aina yhtä mukava tapaus radiopuhelimineen ja rarin odotuksineen. Ihan hirveitä rareja ei nytkään saatu, mutta mukavimpina toukokuinen yllätys etelässä: HIIRIPÖLLÖ sekä odotettu kesävieras KIRJOKERTTU. Lopultakin näin tämän vakiovieraan minäkin saarella. Myös IDÄNUUNILINTUJA ja mukavasti (5) itätuulen ansiosta.
3-7.7 Lapin eksotiikkaa oli tarjolla kylmässä ja tihkuisessa Inarissa. Targettina oli kuvata PIKKUSIRKKU, joka heti onnistuikin. Sen jälkeen ei sirkkua enää näkynytkään. LAPINUUNILINTU teetätti hieman enmmän työtä, mutta kuului lopulta vaimeasti 3-4 kertaa Koppelontieltä Ivalossa, josta sen lukuisat bongarit hoisivat. Reissun odotettu kohokohta oli sisäänajaa bongarien suosima kahvila Neljän tuulen tupa, jossa olisi tarjolla kivoja kesäpinnoja TAVIOKUURNASTA ja LAPINTIAISESTA KUUKKELIIN. Kaikki hoituivat hetkessä kahvion ikkunan läpi, Kari Rissanen Länsi-Suomesta oli myös paikalla läppäri auki ja merkkaili pinnoja suoraan pinnariin, turistiin mukavia puolisen tuntia.
Ei muuta kuin nyt odotellaan syksyn alkua ja uusia seikkailuja, kohtahan pitäisi elokuussa taas alkaa tapahtumaan. Pääsisikö listoille ikuiset puutteet, kuten aroharmaalokki ja pikkukiljukotka? Vai tuleeko joku pommi? Pitäisikö lähteä Utöseen syysreissulle? Elämä on päätöksiä täysi.
Lopuksi kuvat Espoon urbaanista LAPINPÖLLÖSTÄ, sekä vähemmän urbaanista Vantaan peräjänkulman PENSASSIRKKALINNUSTA.
