Syksyn vespari-invaasio alkoi elokuun lopulla ja saavutti myös Vantaan Isoniitun. Niinpä suuntasin perjantaina 30.8 invaasion kovimpina alkupäivinä perjantaina töiden jälkeen etsimään eilen löydettyä nuorta punajalkahaukkaa (="vespari").
Paikalla olikin jo Heikki Korpelainen, johon olin törmäillyt tänä kesänä jo useaan otteeseen, alkaen Hangon mustapäätaskusta keväällä. Heikki olikin jo nähnyt yhden vesparin ja sitä siinä sitten yksissä tuumin etsittiin ja löydettiinkin. Samassa paikalla olikin jo 3 eri punajalkahaukkaa! Yksi oli aivan upea vanha musta koiraslintu, josta koitin saada kuvaa.
Kaiken tämän hässäkän keskellä Heikki älähti hätäisen "katso äkkiä tuota kotkaa!!" - huudon, jonka sävy sai minut reagoimaan täydellä teholla. Pellon yllä keskikorkeudella pyöri kotka, jonka sain pian putkeen. Leveät siivet, siipisulat mustat ja peitinhöyhenet huomattavan vaaleat alta. Rarikotka!! Mutta mikä? Ensimmäinen ajatus oli aiemmin rannikolla viilettänyt fulvescens-tyyppinen vaalea kiljukotka, sehän sen täytyy olla. En katsonut putkella kuin pari sekuntia, koska tästä oli pakko saada kuvia, Heikkikin oli siirtynyt kuvaamaan lintua, meillä molemmilla on superzuum-kamerat.
Sain lopulta heikohkoja kuvia, Heikki onneksi naulasi parempia heti tilanteen alussa. Hälytys piti saada liikkeelle nopeasti ja naputtelin sen "Rarikotka E suuntaan, näytti vaalean muodon kiljukotkalta" tai jotain sinnepäin. Kuvista katsoen Heikki alkoi heti puhumaan arokotkasta, itse en ottanut tätä mahdollisuutta aluksi edes huomioon. Kirkkaassa valossa ilman rillejä en nähnyt kuvissa kuin alapuolen kontrastin, enkä pölhöyttäni älynnyt etsiä nuoren arokotkan "nipajuovia" kuvasta, ajattelin että puhe oli vanhasta yksilöstä...tai en ajatellut mitään järkevää, koska tumma vespari istui nyt langalla ja söi myyrää! Mikä ilta, ei tiedä minne päin katsoa kun rareja vilisee maisemissa. Mahtavaa!!! Lintuharrastusta parhaimmillaan ja kaikki SPONDEA kamaa!
Paikalle alkoi valua vesparibongareita (olin laittanut niistäkin hälyn), yksi nuori oli jäänyt vielä paikalle. Antti Mähönen soitti ja kyseli rarikotkan nuotteja idästä päin, kerroin naureskellen että täällä on mainittu jopa arokotkan nimi ääneen (mm Toimisen Pekka katsottuaan kuvia kamerasta). Laitoin Antille kuvia ja kohta tulikin vastaus "olen jossain määrin huolestunut, näyttää arokotkalta". Nyt aloin lopulta olla itsekin huolissani ja opastusta saatuani katsoin kuvia kiikarin läpi väärinpäin, nyt vasta tajuntaan iski nipajuovat, joita en ollut nähnyt. 7. harittaja oli piiiitkä ym, jopa pitkä suupieli erottui hyvällä tahdolla. Laitoin kuvan bongariliiton sivuille ja sieltä tuli niitti, arokotka se on! Laitoin illalla päivityksen hälyyn ja uskomatonta mutta totta, lintu nähtiin uudelleen vielä samaisella pellolla aamutuimaan ja päivemmällä, kunnes se katosi koilliseen lopullisesti.
Tästä sain buustin, pikkukiljukotka on saatava myös listoille. Muutamia kiljukotkia olen nähnyt, mutta "poma" on jäänyt aina haaveeksi. 3.9 oli Kangasalla viihtynyt eräs yksilö jo pidemmän aikaa ja sinne oli sitten mentävä suoraan töistä.
Paikan päällä ei näkynyt ketään eikä mitään, joten ajelin puolen kilometrin päähän toiseen paikkaan, josta lintu oli myös nähty. Paikalla oli 2 autoa ja miehiä siirtymässä putkien kanssa tien laitaan. Sinne.
Kävelin kohti lintumiehiä ja kysyin onko lintua näkynyt. "ssshhhhhh!" he sihisivät ja nyökkäsivät kohti tiepuolen sähkölankaa, lintu istui 50m päässä langalla, mikä tuuri!! Otin heti parit kuvat ja lintu otti Ritolat, oli kuulemma juuri syönyt myyrän (ilmankos hankasi nokkaansa johtoon, pyyhki suupielet). Lintu näkyi vielä 2 kertaa lennossa kaukana, mutta homma oli puolestani selvä, jes!
Muita syksyn tapauksia oli useat arosuohaukka-caset, joista osa oli todella haastavia tunnistuksen kanssa, eräs 2kv k lintu määritettiin lopulta macroksi. Isoniitulla puolestaan 1kv lensi hyvässä valossa läheltä ja sain hyvät kuvatkin, parhaat so far.
17.9 Myyrmäen Mätäojasta bongasin mandariinisorsan. Oli samassa kohtaa kuin aiempikin havis Vantaalta vuosien takaa.
21.9 pitkä komppausurakka päättyi lopulta heinäkurpan osalta onnistumiseen, suttuinen kuvakin syntyi ja pari bongariakin sai samalla pinnan.
4.10 Sitten se mahtipettymys, saattaa olla koko "mittavan" urani kovin hylsy ja se syö mieltä rotan lailla. Päivästä piti tulla hyvä, olimmehan menossa Kimin, Sämpyn ja Mörkö Heiskasen kanssa Utöhön, tuonne harrastajan paratiisiin. Olimme töissä ja ruokaa hakemassa, kun "Mörkö" tuli kaupan ovella vastaan ja mainitsi sininärhestä Helsingissä. Mitä!! Katsoin hälyjä ja toden totta, Iso-Huopalahdella oli sininärhi, tuo toivelajini, nähty hetki sitten.
Ruoka sai jäädä ja Sämpyn kanssa rynnistimme paikalle hortoilemaan muiden mukana, lintu oli kateissa ja ainoastaan löytäjä oli sen nähnyt. Etsijöissä oli niin kovia nimiä, että arvasin linnun löytyvän jos se vain on mahdollista. Ei löytynyt, päätimme palata töihin. Autossa ollessa tuli uusi häly, mahdollinen oli lentänyt golf-kentällä jonnekin. Päätimme kuitenkin poistua, kuulosti aika epävarmalta.
Töissä taas ollessamme oli lintu nyt löytynyt uudelleen ja se juoksutti bongareita ympäri aluetta. Meitä haittasi se, että pitäisi lähteä kohti Utön lauttaa hyvissä ajoin. Kimi oli tulossa kyytiini Espoosta, mutta päätimmekin treffata pelipaikalla ennen lähtöä. Menimme kaikki 4 siis etsimään lintua uudelleen paikan päälle.
Tilanne oli yhä sekava, suurin osa oli jo nähnyt SEN, mutta me emme. Häly tuli paikalla ollessamme, lintu tulossa taas sen mielipaikalle mäelle, mutta se ei tullut. Odoteltiin, etsittiin. Lopulta päätimme lähteä kohti lauttaa, kävi miten kävi. Tästä 5min ja lintu oli taas ollut hetken hallussa, tästä tunnin päästä lopullisesti "40 bongarin rivin edessä" hyvin oksalla, me olimme jo silloin Salon paikkella. Katkera hylsy, olimme varmaan ainoita 2 kertaa paikalla olleita, jotka eivät nähneet tätä sinistä ihmelintua...kiroilin koko matkan Utöhön...lintua ei enää seuraavana päivänä nähty.
Utössä 4-7.10 oli aina yhtä mukavaa. Isoja ihmeitä ei nähty, ainoa pikkurari oli taigauunilintu, joka sekin missattiin koulun kulmilla. Muutamia kivoja lajeja nähtiin, mieleen jäi lukuisat kohtaamiset kangaskiurujen kanssa.
9-10.10 Oli taas aika hylsyttää säihkylintu, tällä kertaa peräti kolmesti harjalintu Espoon miilukorvessa. Kaikki muut sen näkivät, ennen ja jälkeen paikalle tulojeni, mutta minä en. Kun muistaa kunkun hylsyt talvella kolmesti Soukassa (+sininärhi!), niin Espoo ei todellakaan ole antanut näitä värikkäitä siivekkäitä helpolla.
13.10 wassupissa oli maininta Otso Häärän näkemästä kiurusta Viikin pelloilla, joka saattoi olla vaikka pikkukiuru. Menin pojan kanssa paikalle, kun koko jengi (noin 6 putkimiestä) kaikki katsoivat samaan suuntaan. Juoksin paikalle ja kysyin mitä näkyy, maakotka lähestyi lännestä. Toden totta, komea nuori kotka lipui ohi vuodariksi.
Aloin katselemaan peltoja, samoja joita porukka oli haravoinut jo tunnin verran. Yhtäkkiä keltainen pää vilahti mulloksen takaa, sanoin "kattokaa!.....tossa on tunturikiuru". Ja olikin, kaikki sen näkivät pian sen jälkeen. Leukailin, että mitä täällä on oikein tehty viimeinen tunti? Kerrankin näin, kiva tosisponde havis.
 |
| etsi kuvasta tunturikiuru |
Bongauksia loppusyksystä:
25.10 Lehmähaikara Tervakoskella. Aiemmin Hattulassa nähty syksyn superstar löytyi Tervakoskelta ja bongarit rynnistivät paikalle perjantaina. Lintu katosi illemmalla, mutta löytyi monen onneksi Mäntsälästä myöhemmin, on yhä tänään paikalla motarin varressa. Luonnollisesti tämä oli elis.
27.10 Kirjosiipikäpylintu Viikistä. Mitätön havis monelle, mutta minulle vasta toinen kerta. Ei vaan ole tullut vastaan missään ja bongaukset ovat epäonnistuneet. Nyt näkyi kymmenkunta eräässä Keinumäen lehtikuusessa.
3.11 Viiksitimali oli vältellyt koko vuoden minua, nyt sain jopa pari kuvaakin scouppaamalla Lammassaaren pitkoksilta. On se vaan hieno lintu.
13.11 Amerikanjääkuikka Kirkkonummen Vitträskillä. Olen käynyt peräti Kouvolassa asti bongaamassa amerikkalaisen "iso-G":n, joten elistä ei tästä saatu. Ruokatauolla töistä käsin, olipahan uusi Tringan pinna sentään.
