12.8.2017 Heinäkuun superhelteissä Kilpisjärven maisemissa

Heinäkuun ratoksi läksimme kauas pohjoiseen, Kilpisjärven legendaarisiin maisemiin saakka.14.7aamulla suuntasi Skodan nokka kohti Keminmaata, hotelli Pohjanrantaa (joka paljastui Paavo Väyrysen "kotipesäksi"). Sijainti oli mainio, sillä vain 15km päässä oli kesäänsä viettänyt punapäälepinkäinen.

Perillä läksin heti koittamaan lintua, mutta vanha navigaattori ohjasi meidät kiviselle metsätielle, joka oli ajokelvoton. Sain vaivoin auton pois kivikosta ja sitten mentiin google mapsin johdolla suoraan paikalle kunnon tietä pitkin (vanha navi ei tiennyt erästä siltaa). Turhaan. Paikalla oli vaan nuoria poikia ajamassa peltotietä rallia, lepinkäinen oli poissa Kellokin oli jo 19, ehkä liian paljon....huomenna uuiksi.

Yö oli tulikuuma ja huoneessa +29 astetta, ulkona kesäyössä soi tango tanssiladosta kovalla voluumilla, nice. Väyrysen haamu vaelsi käytävillä, ainakin henki.

Aamulla kohti Kilpistä, punapäälepinkäisen kautta. Ja nyt onnistui, lintu nousi heti pellosta langalle, kun saavuimme paikalle. Tämä oli toinen havainto lajista minulle.

Kilpisjärvelle mennessä oli vähän poroja, vain muutama kappale. Itikat olivat poissa, mikä ihmetytti. Pystyimme pitämään ikkunoita ja ovea auki helteissä rivitalossamme, eikä itikoista ollut vaivaa...tätä luksusta ei ole joka vuosi.

16.7 kipusimme heti Saanalle, joka oli reissun yksi kohokohdista. Tarkoitus oli tähyillä kiirunoita, joita en ole koskaan päässyt kunnolla näkemään. Itse asiassa ainoa havaintoni on kaksi lentävää lintua Saanalta, oliko 3v sitten.

Huipulle kesti kavuta, mutta sinne asti päästiin. Ja kruunuksi erotin kiirunan pään taivasta vasten huipun tuntumassa! Pääsin hyvin kuvaamaan kahta lintua, lisäksi pulmusetkin pääsivät kuviin. Hyvä kiipeämisreissu!

17.7 Kiipesimme Pikku-Mallalle. Heti kättelyssä sepelrastas lensi puuhun eteemme äännellen. Maisemat olivat hienoja, avotunturin reunassa oli sinirinta puussa. Hetkeä myöhemmin löytyi hömötiaisparvi, jolle soitin lapintiaisen ääntä. Kaksi tiaista tuli heti syliin äänellen lapintisen käheämpää ääntä, kummallakin oli paksu musta parta leuan alla. Toinen näytti sivulta hömöxlapintiainen risteymältä, mutta toinen oli lapintiaisen näköinen. Tiedä näitä varmasti? Piekana nähtiin tällä reissulla.

18.7 Kiipesimme vuorostaan Korkea-Jehkasta kohden.Maisemat olivat taas mahtavia, Junkers 88:n raatokin löytyi nyt matkan varrelta. Hellettä edelleen +29!

Kiipesin melkein Norjan rajalle asti, mutta keräkurmitsaa ei löytynyt, vain ekaa kertaa kapustarintoja. Tunturikihut olivat kateissa, sopuleita ei ollut yhtäkään. Palatessamme polun viereltä kuitenkin lennähti kurmitsa näytille, lopultakin. Yhteensä näissä vaelluksissa meni noin 12 tuntia.

Pois tullessa oltiin 2 yötä Oulussa, satamassa oli ollut alkukesästä rantakurvi, "Olis elis". Kävin paikalla kolmesti, lämpöä oli joka kerta +32. Puhelinkin meni tilaan, jossa se pyysi jäähdytystä! Kurvia ei näkynyt, lohtuna vuodariksi mustavariksia.

12.8.2018 Pintaraapaisu Toscanan lintuja

Kävimme perheen kanssa kesäkuussa Toscanan auringossa, mukanani oli uskollinen zuumikamera. Lento oli Pisaan ja tukikohtana oli kaakkois-Toscanan pikkukaupunki, San quirico d'orcia,

Pisan torni nähtiin ja Sienan historiallinen kaupunki. Mutta entäpä linnut? Tässä se pintaraapaisu pelkistettynä, lähinnä auton ikkunasta ja pienistä kävelylenkeistä käsin katsottuna.

Mukavin havis lienee ollut Niittysuohaukka koiras, joka lensi auton ohi lähietäisyydeltä. En ole koskaan nähnyt "pyggeä" kuin todella kaukaa, joten tilanne oli hieno.

Pedoista näin myös tuulihaukan (kerran!), samoin hiirihaukan. Yllätys oli, että useimmin näin käärmekotkan, ainakin kolmesti. Oliko sama lintu, vai alueen yleisin peto?




Idyllisillä pelloilla sirisi suht tiheässä lintuja, jotka tajusin harmaasirkuiksi. Niitä oli paljon.



Hotellin havupuissa kitisi keltahemppoja ja poika hoksasi myös "kolibrin", eli tulipäähippiäisen.





Kaikki varpuset tuntuivat olevan italianvarpusia, joka oli reissun ainoa elis Wp:n listoille.



Kyyhkyjä oli kolmea sorttia, sepel, turkin ja tavis pulu. Harjalintuja näkyi muutamia.

Kävimme myös eräällä isolla järvellä, siellä oli merimetsoja, nokikanoja ja lokkeja. Lokit olivat nauru- ja (etelän)harmaalokkeja.



Pois ajaessa aamuyöstä lensi jokin keskikokoinen/pienehkö kirjava (ei valkea) haikara autosta katsottuna liian kaukaa, ei ollut kuitenkaan alueella yleinen lehmähaikara. Varmuudella elis, mutten voi arvata lajia yhtään. Mikä lie yö-rääkkä-kyyry.

Linnustollisesti kaunis alue oli hyvinkin yksipuolinen, mutta tämähän ei ollut lintureissu. Paikkoja koluamalla varmaan löytyisi monipuolisempi kattaus.