7.10.2017 Vuodarienkka meni rikki

Niinhän siinä kävi, että "big year" vuosi toi kun toikin uuden ennätykseni, joten projekti on nyt vain parantelua vaille valmis.


14.8 eteni mustahaikara Helsingin yli kohti Kirkkonummea. Olin Tapiolan golf-kentässä vastassa, mutta taisin myöhästyä niukin naukin. Tai sitten se meni etelän puolelta ohi, nukin naukin. Onneksi haikara pysähtyi Saltin tornille ja kävin kuittaamassa sen elikseksi illalla.

mustahaikara Saltilla

20.8 Alkoi tulla tietoja nuorista punajalkahaukoista, joista yksi oli nähty Tuusulassa langalla istumassa. Ajattelin, että ei se siellä kauaa pysy, mutta pysyipä viikkokaupalla! Kävin kuitenkin paikalla heti hälytyksen jälkeen, siellähän se istuskeli langalla kaikessa rauhassa.

nuori vespari Tuusulassa

Heti seuraavana päivänä tapahtui episodi, joka ei hevillä unohdu.

Piippari piippasi Maarin tornilta välimerenhaukan. Olinkin pari viikkoa aikaisemmin turhaan etsinyt lajia Menorcan saarelta....nyt se oli kotinurkilla! Olin töissä kahden vaiheella, lähteä vaiko ei. Seuraava häly "istuu puussa" antoi autoon vauhtia....autoon, jossa ei ollut mitään optiikkaa. Tajusin, että vaimo vei autoni ja olen vaimon autolla töissä, ilman mitään kättä pidempää.

Soitin torniin Jani Cederille pikaistakin pikaisemman puhelun: onko? on. Onko putkia? on. Moi.

Sain ihmeen kaupalla auton parkkiin sakottomaan paikkaan ja hölkkäsin kohti tornia, joka oli tietysti tupaten täysi. Kiivetessäni läähättäen torniin sain kuulla, että lensi metsään minuutti sitten. PR**LE.

Yhtäkkiä Jani huusi linnun lentävän ruovikon päällä ja näyttää poistuvan. Kaikki MUUT katsoivat lintua kiikareilla, minä koitin katsoa plotalla ilman optiikkaa. Lintu kuulemma lensi veden pinnassa, kohti, sitten poispäin. Kaikki rannan linnut nousivat lentoon ja tilanne oli sekava.

Alkoi tuntua siltä, että megarari jää näkemättä, vaikka kaikki muut näkevät sen vieressä. Sitten, lopulta, näin paljain silmin pitkäsiipisen pedon lentävän letkeästi pitkin veden pintaa: SIINÄ! Hetken kuluttua se oli poissa.

Huh huh. Komea elis! Ja ilman optiikkaa. Jos jollain muulla on eleonoora eliksenä pelkästään ilman optiikkaa, niin ilmoittakaa mullekin. Mulla se näet on! :)

7.9. Röylästä löytyi kolmantena peräkkäisenä vuonna mustaotsalepinkäinen, samalta pellolta. Pakkohan sen on olla sama lintu, onhan? Ajoin suoraan töistä paikalle, jossa porukka etsi lintua erään multakasan takana. Itse katselin aluetta toiselta puolelta ja ensimmäinen lintu kiikarissa oli se haluttu. Leksa Wallinmaa soitti muutkin kasan takaa paikalle. Ad lintu.

Vanha ennätys meni rikki (238) kangaskiurulla Kirkkonummen maankaatopaikalla 17.9. Seuraavana päivänä oli taiganuunilintu Helsingin Konalassa, sekin hoitui pienellä etsinnällä.

Käytiin pojan kanssa syyskuun vaihteessa P-Karjalassa. Aivan kyläpaikan vieressä pellolla oli ollut pikkujoutsen, mutta huonoksi tuurikseni se oli poissa juuri ne päivät, kun oltiin paikalla. Lapinpöllö sentään nähtiin.

Kiteeltä ilmoitettiin kova laji, aavikkotasku. No sehän piti hakea luppopäivänä, matkaa oli lähes 90km suuntaansa. Paikalla päivysti pari bongaria, joilta kyselin tietoja...tuossahan tuo on. Ja siinähän se oli, aika liki ja hyvin kesyn oloisena. Tämä oli toinen aavikkotaskuni, edellinen oli Helsingin Kivikossa.

scouppikuva aavikkotaskusta

Kasassa on nyt 241 lajia, puuttuvia on mm lapinsirkku ja  maakotka, pikku-uikku jne.