7.8 Vuodenpinnoja ropisee ennätystä lupaillen

Vuoden alussa kyti takaraivossa ajatus koittaa petrata vaatimatonta vuodarienkkaani, joka on "peräti" 237 lajia. Olihan kyseessä vuosi, jolloin käyn kahdesti pohjoisessa ja Utössäkin etelässä, puhumattakaan idän ihmeistä Joensuun seutuvilla.

Toukokuun puolivälissä näin Isoniitun pelloilla ensi kertaa komean sinirinnan

sinirinta

Kävin kattohaikaroiden puuttuessa peräti Tuusulassa asti bongaamassa lajin eräältä pellolta toukokuun puolivälin kieppeillä, mutta sitten 21.5 sellainen lenteli spondesti vantaanpinnaksi Isoniitun pellolla, tietysti.

kattohaikara väreilyssä

Utö toukokuun lopulla (la-su) toi taas hyviä merellisiä lajeja: ruokki, riskilä, karikukko, luotokirvinen, merikihu ja sokerina etelänkiisla. Etelänkiislasta puheen ollen, olen staijannut luotsiasemalla kahden viimeisen vuoden aikana peräti 4:ä aamuna, joista kolmena näin etelänkiislan! Eli 75% osumatarkkuus...käsittääkseni ei se noin helppoa laji ole. Nytkin näimme sen la-su kumpanakin aamuna, komeasti suht läheltä.

Muuten reissu ei ihmeitä tarjonnut, missasin jo totutusti kirjokertun ja sepelsiepon, jotka nähtiin ennen tuloamme. Ristisorsa, mustaleppälintu ja huuhkaja jäivät nyt puuttumaan toivelistaltani, paha takaisku. Jossiteltavaa jätti sekin, että viikkoa aiemmin saaressa majaili pari päivää megarari nimeltä nokitasku, mutta varasin matkan viikkoa myöhemmäksi jääkiekon MM finaalia silmällä pitäen...☹😠

Kesäkuussa heräsin bongaamaan Porkkalan kärjessä majaillutta allihaahkaa, joka on elis. Menin eräänä lauantaina paikalle, mutta lintua ei näkynyt. Lintu oli A-luodon tienoissa, mutta siinä on katveessa pieni poukama. Lintua ei näkynyt, joten päätin jättää homman sikseen ja paikallet tullut Jari Pasuri jäi vielä odottelemaan. Itse läksin kuuntelemaan, löytyisikö kirjokerttu reviiriltään Porkkalasta. Löytyi, sekin oli elis ja hyvä paikko Utölle. Illalla kuulin, että allihaahka oli kuin olikin ollut siellä katveessa ja uinut esiin....

Seuraavana päivänä allihaahkaa oli bongannut sankka joukko bongareita ja päätin lähteä itsekin maanantaina aamutuimaan ennen töitä uudelleen. 2h odotusta ei palkittu, lintu oli taas kateissa. Tällä kertaa pysyvästi, lintu oli lopultakin lähtenyt ja jättänyt minut pinnattomaksi. Ei pitäisi kupata kahta viikkoa.

Kesäkuussa kävin varta vasten bongaamassa myös nykyisen pikkurarin, peltosirkun Kärr:ssä Itä-Helsingissä. Lintu antoi odottaa itseään reilun vartin klo 9 jälkeen, mutta luritti sitten pari säettä puhelinlangalla. Vähiin käy kunnes loppuu?

Juhannusviikolla oli suuntana itä ja Joensuun seutu. Yövyimme Savonlinnassa ja kävimme hienossa Linnassakin, hieno päivä vaikka vettä satoi. Seuraavana aamuna ajomme Joensuuhun Kiteen kautta. Joensuussa Reijolassa odotti elämänpinna, lapinuunilintu. Toinen lauloi Jakokoskella, lähellä sekin.

Reijolan lintu löytyi heti SEO:n aseman takaa pusikosta, laulu kuului kauas. Lintu jopa kuvautti itsensä vastavalossa. Jakokosken lintu oli hiljaa, kävin 2 kertaa sitä kokeilemassa a 1min.

lapinuunilintu Reijolassa, joensuussa. Suttua, mutta silti.

Sami Majoinen lupasi Enossa näyttää viirupöllön takapihaltaan. Menimme paikalle pojan kanssa ja Sami kertoi pöllön iskeneen häneen rinkkaansa takaapäin, poikanen on maastossa. Menimme kohti paikkaa ja yhtäkkiä hiljainen hahmo tuli puiden lomasta päälle. Menimme kyykkyyn ja torjuin syöksyä pitkällä risulla! Pöllö oli nyt nähty ja poistuimme paikalta, kiitos Sami.

Törmäpääsky puuttui yhä listoilta, sen kävin bongaamassa eräältä sorakuopalta. Sekin onnistui vasta paluumatkalta Kolilta, jossa kävimme ihailemassa maisemia. Maisemia koristi Tiiran mukaan laulava 2kv sinipyrstö.

Kiipesimme Ukko-Kolille ja siitä painuin vielä 300m eteenpäin etsimään lintua. Olin kuulevinani laulua, mutta heikosti. Sitten yhtäkkiä lintu lauloin alapuolellamme rinteessä, 40m päässä. Komeaakin komeampi näky ja tilanne, ikimuistoinen hetki juhannuksen aaton aattona.

Lappi!! Utsjoki! Limingassa peltopyytä tarjolla, Rovaniemen kaatopaikalla Arokotka, haarahaukka, keltahemppo...pohjoisessa riekot ja kiirunat, tunturikihut jne. Eipä mennyt reissu 100-putkeen sitten kuitenkaan.

7.7 Starttasin yksin kohti Liminkaa, Pihtiputaalla paloi rekka nenän edessä ja koko 4-tie oli suljettu 45min. Limingassa kiersin erään alueen autolla peltopyiden toivossa, tietysti ihan toivoton yritys. Peltopyy olisi ollut elis....tässä spontaanit hassut kommentit rekkapalosta:

Limingan tornilla oli saksalainen orni, jonka kanssa katseltiin aluetta. Arosuohaukka  k löytyikin W puolelta kaukaa. Samoin hakki, vuodari. Hietatiiraa ei ole enää tänä vuonna näkynyt.

Kempeleellä majoituin hotelliin, josta käsin koitin hakea Utössä pettänyttä ristisorsaa, sellainen oli nähty kahdesti läheisellä lahdella. EI. Hotellin takana huittaili huitti tasan 2v sitten. EI nyt.

8.7 aamulla kohti Saariselkää, Rovaniemen kaatopaikan kautta. Soitin Lapin lty:n johtajalle, joka ennusti portin (3km päässä itse kaatopaikalta) olevan auki, vaikka kaatopaikka oli lauantaina kiinni. Eipä ollut portti auki, joten jatkoin matkaa pohjoiseen. Matkalla koitin pysähdellä ja houkutella lapintiaisia, mutta järripeippoa kummempaa ei löytynyt. Kurvasin iltapäivällä lopulta Kiilopäälle ja saman tien huipulle kiirunan perässä. 2h jaksoin hakea, kukaan muukaan ei ollut nähnyt lintuja. Lopulta oli luovutettava ja jatkettava Saariselälle. Majoittauduin hotelliin ja saman tien Kaunispäälle etsimään keräkurmitsaa EI löydy.

9.7 syntymäpäivä! Aamulla ajoin kaunispäälle ja nyt löytyi keräkurmitsa.

Kaunispää

Ajelin siitä parikymmentä kilsaa Ivaloon, jossa erään suon laidassa laulelee jokavuotiseen tapaan eräs elämänpinna, Pikkusirkku. Ajoin auton soratielle parkkiin ja lompsin itikoiden saattamana kohti pelipaikkaa. Kävellessä alkoi kuulua lupaavaa laulua, sirkku (2 taisi olla) lauloi suolla. Helppoa! Kuvaa en saanut, vaikka lintu vilahteli koivuissa.

Matka kohti päätepistettä, Utsjoen Kevon alueella virtaavaa pikkujokea ja järveä. Matkalla taas tutut lapintiaisatrapit, turhaan. Utsjoen puolella lensi auton yli erään ison aukean aapasuon yli parvi outoja pikkulintuja, joista osa punersi. Taviokuurnia? Liian nopea tilanne, jäi harmittamaan.

Perillä rinkka selkään ja vaellus jokea pitkin järvelle. Itikkaa oli aika kivasti ja lämpöä noin 20 astetta. Matkalla tuli vastaan alueen yleiset lajit: urpiainen, järripeippo ja keltaväiski, paljon liroja. Sain muutamia taimenia ja yövyin järven rannalla, ihmisiä ei näkynyt arvatenkin missään, tämä ei ole vaellusreitillä.

Utsjoen maastossa

10.7 Aamulla lompsin takaisin autolle (tuntia nopeammin kuin eilen, osasin välttää pahimmat kohdat). Hirvi juoksi kauempaa karkuun, sähkölinjan alta löytyi kuollut kurki. Riekkoja ei tässä 24h rypistyksessä löytynyt ollenkaan, pettymys sekin kun talvella Kuusamossakin jäi näkemättä.

Palatessa Saariselälle koitin entistä kovemmin lapintiaista, edelleen turhaan. Saariselältä löytyi sentäs yksi talitiainen, reissun ainoa tiainen! Hömpätkin oli maa niellyt.

11.7 Kiilopäälle kokeilemaan viimeisen kerran Riekkoa ja kiirunaa, turhaan. Kampasin koko Kiilopään läen 500m alarinteelle asti, ei mitään. Tätä kirjoittaessa nyt elokuussa ei ole edelleenkään merkattu tiiraan yhtään kiirunaa kiilopäältä! Minne ne katosivat? Usea porukka näki ne vielä heinäkuun vaihteessa.

Ajoin Rovanemelle ja pysäyttelin levähdyspaikoilla hienoissa lapitiaismaisemissa, ei mitään. Uskottava se oli, lapintiainen jää pois vuodareista riekon ja kiirunan tapaan.

12.7 Kävin lopulta Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalla. Arokotka ja keltahemppokin olivat olleen poissa jo kuukauden, joten odotukset olivat lähinnä pohjansirkussa, joka oli nähty paikalla lähiaikoina. Kävelin alueella ja pian kuuluikin "tik" pohjansirkun tapaan, siinä se olikin paikalla. Vasta toinen havainto minulle, edellisestä on 25v aikaa!

nuori pohjansirkku

Sitten alkoi kuulua kitisevää laulua keltahempon tapaan, vaimeasti. Onneksi se voimistui ja lintu tuli lähelle laulamaan, oho! Edellisestä havainnosta oli sentään kuukausi ja nyt lintu löytyi heti.

Koiras keltahemppo

Ajoin Ouluun pikkuteitä, koska Oulun koillispuolella oli nähty sepeltasku. Näissä samoissa maisemissa on muuten nyt elokuussa kateissa eräs vanha rengastaja. Eipä löytynyt tasku, pensastaskuja löytyi sen sijaa kymmenkunta. Limingassa vielä houkuttelin atrapilla peltopyytä...tuloksen saattaa arvata. Lapin reissu oli pulkassa.

Lapin jälkeen olen kierrellyt koittamassa puuttuvia vuodareita. Matalajärven pikku-uikkua kävin koittamassa peräti 4 kertaa ilman tulosta. Kerran piti käydä Riihimäellä asti kokeilemassa toista "Puikkua", sekin meni mönkään. Kangaskiuru eräällä vanhalla maankaatopaikalla Riihimäellä  ei sekään onnistunut.

Elokuu sen sijaan alkoi vallan mainiosti. Hälytys piippasi Maarin tornista kaivattua elistä, pulmussirriä. Menin pojan kanssa sitä bongaamaan ja samalla reissulla haaviin tarttui vielä lietteen kahlaajapaljoudesta isosirrit ja tundrakurmitsat. Seuraavana päivänä menin samaiseen torniin staijaamaan ja kerrankin peto-onni natsasi: syksyn ensimmäinen kiljukotka esitti ohilennon korkealta, vasta toinen havaintoni tästäkin lajista. Se oli vuodari nro 230, ennätys on 237 vuodelta 2015.

Pulmussirri

2.8. Menorcan saaren linnustoa

Olimme jälleen viettämässä perheen kanssa rantalomaa lomakohteessa, mutta totutusti pidin silmäni auki ja selasin linnut läpi kohteita kiertäessä. Saarellahan on hyvin niukasti mitään kuuluisampaa nähtävyyttä, mutta rantoja ja majakoita piisaa.

23.7 Saavuimme aamutuimaan lentokentälle ja Seat Leon alle. Heti matkalla saaren halki näkyi suomalaiselle kovia, mutta paikallisille taviksia: isohaarahaukkoja, pikkukorppikotkia (elis)  ja lehmähaikaroita. Pikkukotkien lisäksi nämä olivat isommat peruslinnut.

pikkukorppikotka

Saaren peruslinnut tulivat nopeasti ilmi: varpunen (ei pikkuvarpusia), harmaasieppo(!), punapäälepinkäinen, sepelkyyhky ja turkinkyyhky. Turkinkyyhky herätti minut aina aikaisin aamulla huhuilullaan. Harmaasieppoja oli valtavasti kaupunkien pihapiireissä varpusten kera.

punapäälepinkäinen

25.7 Kävimme itärannan luonnonsuojelualueella. Matkalla sinne sain pikkukotkasta eliksen.

Vaalean muodon pikkukotka, vaalea oli yleinen

Lehmähaikara

Toinen elis oli piiiitkään himoittu mehiläissyöjä, josta sain kuvan sitten viimeisenä päivänä vasta.

mehiläissyöjä

Perillä meitä odotti vesistö/suisto, jota voi tiirailla näköalapaikkojen pienten aukkojen läpi. Ensimmäinen elis oli ruostepääsky, joka lenteli kallioiden välissä.

Vesistössä oli mm pikku-uikkuja, punapäänarsku ja valtavasti nokikanoja. Putkella olisi löytänyt vaikka mitä lajeja....

punapäänarsku

pikku-uikut

26.7 Kävimme pohjoisen majakalla. Matkalla kuvasin pikkukorppikotkia ja pellolta löytyneen pienen kirvisen, jonka määritin nuoreksi nummikirviseksi (elis).

nummikirvinen

Kävelimme viimeiset 2.5km majakalle, onneksi. Tällä matkalla, joka meni jyrkkien kalliorantojen kautta ylöspäin rinnettä, löytyi 3 elämänpinnaa minuutissa!

Rantakivellä seisoi hoikkana sinirastas, sitä kuvatessa huomasin sen vieressä kaksi hyvin tummaa taskua. Ne osoittautuivat selin istuviksi mustapäätaskuiksi. Niitä tihrustaessa katse osui kaukana maassa olevaan vaaleaan hahmoon: punapyy!

Punapyy

mustapäätasku

Sinirastas

Koitin tihrustaa surkeilla kiikareilla (en ottanut kalliimpia swaroja mukaan) ulapalle, turhaan. Oltiin kuitenkin saaren pohjoisimmalla niemenkärjellä ja näkyvyys oli hyvä.

Saarella näkyi tasan tarkkaan vain kaksi lokkilajia: etelänharmaalokki ja välimerenlokki. En tiedä voiko saarelta staijata ulappalajeja, mutta itse en osannut kyllä yhtään.

välimerenlokki

Hotellimme takana oli kuivaa pensaikkoa, jota kiertelin paljonkin. Ei sieltä oikein mitään löytynyt, samettipääkerttu ja iänikuisia varpusia, pari viherpeippoa. Lähtöaamuna klo 6 pimeässä surisi kehrääjä ja vielä paksujalkakin päästi värisevää ääntään elikseksi (Kiitos Jani C äänitunnistuksesta nauhalta).

tyyppilaji, isohaarahaukka

Viikko oli kuuma (27-31 astetta), yöt lämpimiä ja ilmastoinnin puuttuessa tuskaisia. Lopputuloksena oli 9 elistä ja yhteensä yli 30 lajia. Jos haluat harrastaa rantalomailua ja kevyttä lintuilua, niin siihen Menorca sopii hyvin kompaktin kokonsa vuoksi.