Kuulin Maarin tornilla, että joku oikeasti lukee näitä juttuja (terveiset ToTo:lle!), joten tässä päivitystä.
Vihdissä havaittiin erään talon pihassa harjalintu, yksi suosikeistani. Ainoa havaintoni on reilun vuoden takaa Masalasta, mutta epops olisi aina kiva laji nähdä. Vastustelin pari päivää ja ajoin sitten Jussin päivityshälyn jälkeen paikalle. Lintu olikin hetke hyvin näkyvissä mm talon hiekkalaatikossa, mutta lensi sitten piiloon toisiin pihoihin.
 |
| Harjalintu Vihdissä |
Huhtikuun puolivälissä Vuosaaren Kallvikiin parkkeerasi pyrstösulkansa pikkukajava, elämänpinna. Monesti olen miettinyt, kuinka kauan mahtaisi pitää staijata rannikolla sen saadakseen? Nyt lintu oli p, joten kiirehdin Kallvikiin.
Paikalla oli linnun katselijoita ja se löytyikin ehkä 300m päästä, mutta sitten se lensi lähemmäs kaloja syömään (joku älysi tarjota kalaa...). Ja kylläpä sitä pääsi kuvaamaan, jokainen sielunsa kyllyydestä. Lintu on ollut paikalla nyt ilmeisesti yli 2 viikkoa? Elis 290.
 |
| Pikkukajava |
Pikkukajavasta ei ehtinyt kulua kauaakaan, kun Itä-Stadista kuului taas ihan kummia: tulipäähippiäinen. Näitähän oli näkynyt jo vuosi sitten parikin, mutta kyllähän tässä olisi aikaa sekin käydä hakemassa. Bonuksena voisi yrittää sepelrastastakin!
Ajelin pojan kanssa illalla Vuosaaren mäelle, hiha lensi heti oven aukaistuani melkein syliin.
 |
| Keväinen hiha |
Riensin mäen toiselle laidalle, poika keräsi tuskastuttavan hitaasti pokemoneja :) ! Lopulta pääsimme mestoille ja lintu oli hallussa, surkeita kuvia syntyi vastavalossa jonkin verran. Palasimme Mäen kautta seraa jahdaten, turhaan. Enpä arvannut mistä se vielä löytyisi.
 |
| tulipäähippiäinen |
Kotikulmilla ei ole sinänsä tapahtunut suuria, Kivistöön on tosin tehty eräänlainen koristelammikko jossa on ollut muutamia kahlaajia. Vuoden lintukin, pikkutylli, on löytänyt lätäkön.
Rautiainenkin lauraa luritteli naapurin pihassa, ihan kiva havis sekin.
 |
| pikkutylli, vuoden lintu |
 |
| Rautiainen kuuluttaa kevättä |
26.4 tulin töistä kotiin ja laitoin jäähtyneen ruoan mikroon. Katselin ikkunasta takapihan pikkumetsikköön ja huomioni kiintyi pieneen liikkeeseen: valkeaa vilahti pihan perällä. En tiedä miksi päähäni iski heti ajatus, "tuolla on sepelrastas!". Katselin hievahtamatta ulos, otus oli pienessä katveessa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen (10s) lintu nousi esille, upea ad k sera. Kiljaisin perheelle: "ei saatana, pihalla on SERA!" ja ryntäsin ulos sukka jalassa hakemaan kameraa autosta (se oli autossa valmiina lähtöön). Auton luona muistin, että auton avaimet on piirongin päällä. Eikun uusiksi koko operaatio ja nyt sain kameran mukaani. Hiivin ikkunaan: ei näy. Aidan takana joku parkkeerasi autoaan, hetki oli ohi. Noh, olipas mahtava pihapinna! Olen hokenut vaimolle varmaan 6 vuotta joka kevät, että ai että jos tuossa pihassa hyppisi joskus sepelrastas. Tosin todennäköisyys pikkuiselle pihallemme lienee 1/1000000.
Kaksi päivää myöhemmin olin menossa tuntia myöhemmin töihin kaverin kyydillä, jotensöin rauhassa patonkia 7:30 keittiössä. Vilkaisin ulos ja siinähän se taas oli, sera syö nurmikolla trampoliinin luona jotain maasta. Nyt sain kuviakin otettua.
 |
| Pihapinna, sepelrastas |
Illalla rastas oli vielä paikalle, se jopa lauloi yksinkertaista mutta kaunista jankutusta pihakuusessamme. Uskomaton juttu näin omalta kantilta katsottuna. Yksi suosikeistani on "Majoittunut" muutaman neliön pihaamme.
Nyt lintua ehti käydä bongaamassa jonkin verran väkeä, tänään aamullakin oli muutama toiveikas paikalla jo ennen klo 8:aa, turhaan. Tänään sitä ei ole näkynyt.
