3.12.2017 Syksyn satoa ja amerikanjääkuikka Kouvolassa

Muutama sana loppusyksystä, vuodareiden keräämisestä etupäässä.

15.10 oli erinomainen päivä.Kiipesimme Kimin kanssa Pitkäsuon mäelle, Mähösen Anttikin liittyi joukkoon myöhemmin. Kohteena oli maakotka vuodenpinnaksi, mutta pinnoja tulikin monta lisää.

Ensin Kim hoksasi mäen päältä erään tolpan päästä mustaleppälinnun. Lintu oli paikalla ehkä kymmenisen minuuttia, mutta taisi jatkaa matkaansa. Kiva yllätys, jota ei osannut yhtään odottaa.

mustaleppälintu

Pian Jussi S/Vesa Häkkinen ilmoitteli, että Peräjänkulmalla oli toistakymmentä Pikkujoutsenta! Pian sieltä löytyi vielä lyhytnokkahanhia. Katselimme vuorelta, kun osa parvesta nousi ja lensi editsemme. Kävin vielä paikan päällä katsomassa lynohat. Pikkujoutsen oli kaivattu vuodenpinna.

Pikkujoutsen

Lyhytnokkahanhia

Juuri ennen poistumistani Antti plokkasi vielä sen maakotkankin, joten hieno päivä täydentyi tälläkin lajilla.

nuori maakotka

17.10 löytyi Elfvikin metsiköstä huuhkaja, jota lähdin bongaamaan. Uskomatonta, mutta en ollut koskaan nähnyt huuhkajaa kunnolla. Hetken etsimisen jälkeen se löytyikin erään suuren kuusen sisältä, makoisa pöllö kerta kaikkiaan.

hieno huuhkaja!

5.11 oli paikka paikata koko kesän ja syksyn löytämättä jäänyt lapinsirkku. Kallvikin rannassa se rauhassa odotti bongaajaansa ja jatkoi rauhassa syömistä. Kova syyslaji metsäkirvinen ei onnistunut, vaikka porukka sen hoiti samana aamuna.

lapinsirkku

10.11. Läksin Samin kanssa ruokatunnilla puolileikillämme etsimään pohjantikkaa. Olin etsinyt sitä reviiriltä kesällä jo kolmesti, samoin syksyllä useita kertoja kuusimetsiä koluten. Nyt läksimme Elfvikiin, josta sitä ei ollut ilmoitettu kai koko syksynä.

Ajoin paikalle ja kerroin Samille, että katso noita kaatuneita kuusia, niissä se voisi olla. Lähes samassa (parkkipaikan lähellä) Sam näki jonkun tikan puussa, joka osoittautui....pohjantikaksi. Uskomatonta, mutta totta. Joskus tämä on vaan niin helppoa.

pohjantikka

25.11 oli Länsi-Vantaan ralli. Kisassa nähtiin kivoja lajeja, kuten hiiri- ja lehtopöllö, järripeippo ja pari peippoa. Tukkasotkakin oli uusi rallipinna.

tilhi oli ässäpinna

2 kanahaukkaakin näin rallissa

järripeippoja on yhä liikkeellä

Kesken kisan ilmoitettiin Maarin tornilta himoitsemani pikku-uikku. Olin käynyt etsimässä sellaista ainakin neljästi Matalajärveltä ja pari kertaa Riihimäeltä asti. Nyt sellainen kuitenkin antautui hetken odottamisen jälkeen sen uidessa avovedessä kohti vastarantaa.

pikku.uikku

Hiiripöllöillä on ollut kova vaellus, sain yhden sellaisen jopa ekopinnaksi Piispankylästä. Toisen bongasin hämärissä Pähkinärinteestä.

ekopinna hiiripöllö

ledisilmä surnia

2.12 Oli eliksen paikka Kouvolassa. Viikkoja aiemmin 11.11 pikkuruokki juotti meille karvasta bongauskalkkia Lahdessa, näyttäytyen edellisenä päivänä lähietäisyydeltä kaikille bongareille, mutta pysyen piilossa koko seuraavan päivän. Päivän, jolloin koitimme sitä bongata. Vain Minna Pitkämäki näki sen kyseisenä päivänä.

Lähdin pojan kanssa ajelemaan klo 10 jälkeen kohti Kouvolaa, aamuinen päivitys kertoi linnun olevan paikalla. Perillä olimme klo 12 pintaan ja juurikin Minna saapui paikalle yhtä aikaa. Tuntematon harrastaja neuvoi meille linnun paikan ja kävelimme rantaan. Ei löydy!

Selasimme oletettua suuntaa jaa muutakin, mutta ei löydy. Epätoivo alkoi nostaa päätään, kun paikalle saapui Hiekkasen Eino. Kerroimme kauhutarinaa kadonneesta linnusta, mutta mitä vielä: Eino löysi sen noin kolmessa sekunnissa!  Ei voi olla totta, lintu oli rannan tuntumassa....olin kyllä selannut paikkaa, mutta ilmeisesti se oli ollut sukelluksissa. Hienoa homma, elis 296. Kolmesataa lähestyy...

dokumenttikuvia amerikanjääkuikasta

Vuodareita on nyt 249, vielä puuttuu se "kirottu" varpuspöllö. Katsotaan, jos sen saisi vielä.

7.10.2017 Vuodarienkka meni rikki

Niinhän siinä kävi, että "big year" vuosi toi kun toikin uuden ennätykseni, joten projekti on nyt vain parantelua vaille valmis.


14.8 eteni mustahaikara Helsingin yli kohti Kirkkonummea. Olin Tapiolan golf-kentässä vastassa, mutta taisin myöhästyä niukin naukin. Tai sitten se meni etelän puolelta ohi, nukin naukin. Onneksi haikara pysähtyi Saltin tornille ja kävin kuittaamassa sen elikseksi illalla.

mustahaikara Saltilla

20.8 Alkoi tulla tietoja nuorista punajalkahaukoista, joista yksi oli nähty Tuusulassa langalla istumassa. Ajattelin, että ei se siellä kauaa pysy, mutta pysyipä viikkokaupalla! Kävin kuitenkin paikalla heti hälytyksen jälkeen, siellähän se istuskeli langalla kaikessa rauhassa.

nuori vespari Tuusulassa

Heti seuraavana päivänä tapahtui episodi, joka ei hevillä unohdu.

Piippari piippasi Maarin tornilta välimerenhaukan. Olinkin pari viikkoa aikaisemmin turhaan etsinyt lajia Menorcan saarelta....nyt se oli kotinurkilla! Olin töissä kahden vaiheella, lähteä vaiko ei. Seuraava häly "istuu puussa" antoi autoon vauhtia....autoon, jossa ei ollut mitään optiikkaa. Tajusin, että vaimo vei autoni ja olen vaimon autolla töissä, ilman mitään kättä pidempää.

Soitin torniin Jani Cederille pikaistakin pikaisemman puhelun: onko? on. Onko putkia? on. Moi.

Sain ihmeen kaupalla auton parkkiin sakottomaan paikkaan ja hölkkäsin kohti tornia, joka oli tietysti tupaten täysi. Kiivetessäni läähättäen torniin sain kuulla, että lensi metsään minuutti sitten. PR**LE.

Yhtäkkiä Jani huusi linnun lentävän ruovikon päällä ja näyttää poistuvan. Kaikki MUUT katsoivat lintua kiikareilla, minä koitin katsoa plotalla ilman optiikkaa. Lintu kuulemma lensi veden pinnassa, kohti, sitten poispäin. Kaikki rannan linnut nousivat lentoon ja tilanne oli sekava.

Alkoi tuntua siltä, että megarari jää näkemättä, vaikka kaikki muut näkevät sen vieressä. Sitten, lopulta, näin paljain silmin pitkäsiipisen pedon lentävän letkeästi pitkin veden pintaa: SIINÄ! Hetken kuluttua se oli poissa.

Huh huh. Komea elis! Ja ilman optiikkaa. Jos jollain muulla on eleonoora eliksenä pelkästään ilman optiikkaa, niin ilmoittakaa mullekin. Mulla se näet on! :)

7.9. Röylästä löytyi kolmantena peräkkäisenä vuonna mustaotsalepinkäinen, samalta pellolta. Pakkohan sen on olla sama lintu, onhan? Ajoin suoraan töistä paikalle, jossa porukka etsi lintua erään multakasan takana. Itse katselin aluetta toiselta puolelta ja ensimmäinen lintu kiikarissa oli se haluttu. Leksa Wallinmaa soitti muutkin kasan takaa paikalle. Ad lintu.

Vanha ennätys meni rikki (238) kangaskiurulla Kirkkonummen maankaatopaikalla 17.9. Seuraavana päivänä oli taiganuunilintu Helsingin Konalassa, sekin hoitui pienellä etsinnällä.

Käytiin pojan kanssa syyskuun vaihteessa P-Karjalassa. Aivan kyläpaikan vieressä pellolla oli ollut pikkujoutsen, mutta huonoksi tuurikseni se oli poissa juuri ne päivät, kun oltiin paikalla. Lapinpöllö sentään nähtiin.

Kiteeltä ilmoitettiin kova laji, aavikkotasku. No sehän piti hakea luppopäivänä, matkaa oli lähes 90km suuntaansa. Paikalla päivysti pari bongaria, joilta kyselin tietoja...tuossahan tuo on. Ja siinähän se oli, aika liki ja hyvin kesyn oloisena. Tämä oli toinen aavikkotaskuni, edellinen oli Helsingin Kivikossa.

scouppikuva aavikkotaskusta

Kasassa on nyt 241 lajia, puuttuvia on mm lapinsirkku ja  maakotka, pikku-uikku jne.

7.8 Vuodenpinnoja ropisee ennätystä lupaillen

Vuoden alussa kyti takaraivossa ajatus koittaa petrata vaatimatonta vuodarienkkaani, joka on "peräti" 237 lajia. Olihan kyseessä vuosi, jolloin käyn kahdesti pohjoisessa ja Utössäkin etelässä, puhumattakaan idän ihmeistä Joensuun seutuvilla.

Toukokuun puolivälissä näin Isoniitun pelloilla ensi kertaa komean sinirinnan

sinirinta

Kävin kattohaikaroiden puuttuessa peräti Tuusulassa asti bongaamassa lajin eräältä pellolta toukokuun puolivälin kieppeillä, mutta sitten 21.5 sellainen lenteli spondesti vantaanpinnaksi Isoniitun pellolla, tietysti.

kattohaikara väreilyssä

Utö toukokuun lopulla (la-su) toi taas hyviä merellisiä lajeja: ruokki, riskilä, karikukko, luotokirvinen, merikihu ja sokerina etelänkiisla. Etelänkiislasta puheen ollen, olen staijannut luotsiasemalla kahden viimeisen vuoden aikana peräti 4:ä aamuna, joista kolmena näin etelänkiislan! Eli 75% osumatarkkuus...käsittääkseni ei se noin helppoa laji ole. Nytkin näimme sen la-su kumpanakin aamuna, komeasti suht läheltä.

Muuten reissu ei ihmeitä tarjonnut, missasin jo totutusti kirjokertun ja sepelsiepon, jotka nähtiin ennen tuloamme. Ristisorsa, mustaleppälintu ja huuhkaja jäivät nyt puuttumaan toivelistaltani, paha takaisku. Jossiteltavaa jätti sekin, että viikkoa aiemmin saaressa majaili pari päivää megarari nimeltä nokitasku, mutta varasin matkan viikkoa myöhemmäksi jääkiekon MM finaalia silmällä pitäen...☹😠

Kesäkuussa heräsin bongaamaan Porkkalan kärjessä majaillutta allihaahkaa, joka on elis. Menin eräänä lauantaina paikalle, mutta lintua ei näkynyt. Lintu oli A-luodon tienoissa, mutta siinä on katveessa pieni poukama. Lintua ei näkynyt, joten päätin jättää homman sikseen ja paikallet tullut Jari Pasuri jäi vielä odottelemaan. Itse läksin kuuntelemaan, löytyisikö kirjokerttu reviiriltään Porkkalasta. Löytyi, sekin oli elis ja hyvä paikko Utölle. Illalla kuulin, että allihaahka oli kuin olikin ollut siellä katveessa ja uinut esiin....

Seuraavana päivänä allihaahkaa oli bongannut sankka joukko bongareita ja päätin lähteä itsekin maanantaina aamutuimaan ennen töitä uudelleen. 2h odotusta ei palkittu, lintu oli taas kateissa. Tällä kertaa pysyvästi, lintu oli lopultakin lähtenyt ja jättänyt minut pinnattomaksi. Ei pitäisi kupata kahta viikkoa.

Kesäkuussa kävin varta vasten bongaamassa myös nykyisen pikkurarin, peltosirkun Kärr:ssä Itä-Helsingissä. Lintu antoi odottaa itseään reilun vartin klo 9 jälkeen, mutta luritti sitten pari säettä puhelinlangalla. Vähiin käy kunnes loppuu?

Juhannusviikolla oli suuntana itä ja Joensuun seutu. Yövyimme Savonlinnassa ja kävimme hienossa Linnassakin, hieno päivä vaikka vettä satoi. Seuraavana aamuna ajomme Joensuuhun Kiteen kautta. Joensuussa Reijolassa odotti elämänpinna, lapinuunilintu. Toinen lauloi Jakokoskella, lähellä sekin.

Reijolan lintu löytyi heti SEO:n aseman takaa pusikosta, laulu kuului kauas. Lintu jopa kuvautti itsensä vastavalossa. Jakokosken lintu oli hiljaa, kävin 2 kertaa sitä kokeilemassa a 1min.

lapinuunilintu Reijolassa, joensuussa. Suttua, mutta silti.

Sami Majoinen lupasi Enossa näyttää viirupöllön takapihaltaan. Menimme paikalle pojan kanssa ja Sami kertoi pöllön iskeneen häneen rinkkaansa takaapäin, poikanen on maastossa. Menimme kohti paikkaa ja yhtäkkiä hiljainen hahmo tuli puiden lomasta päälle. Menimme kyykkyyn ja torjuin syöksyä pitkällä risulla! Pöllö oli nyt nähty ja poistuimme paikalta, kiitos Sami.

Törmäpääsky puuttui yhä listoilta, sen kävin bongaamassa eräältä sorakuopalta. Sekin onnistui vasta paluumatkalta Kolilta, jossa kävimme ihailemassa maisemia. Maisemia koristi Tiiran mukaan laulava 2kv sinipyrstö.

Kiipesimme Ukko-Kolille ja siitä painuin vielä 300m eteenpäin etsimään lintua. Olin kuulevinani laulua, mutta heikosti. Sitten yhtäkkiä lintu lauloin alapuolellamme rinteessä, 40m päässä. Komeaakin komeampi näky ja tilanne, ikimuistoinen hetki juhannuksen aaton aattona.

Lappi!! Utsjoki! Limingassa peltopyytä tarjolla, Rovaniemen kaatopaikalla Arokotka, haarahaukka, keltahemppo...pohjoisessa riekot ja kiirunat, tunturikihut jne. Eipä mennyt reissu 100-putkeen sitten kuitenkaan.

7.7 Starttasin yksin kohti Liminkaa, Pihtiputaalla paloi rekka nenän edessä ja koko 4-tie oli suljettu 45min. Limingassa kiersin erään alueen autolla peltopyiden toivossa, tietysti ihan toivoton yritys. Peltopyy olisi ollut elis....tässä spontaanit hassut kommentit rekkapalosta:

Limingan tornilla oli saksalainen orni, jonka kanssa katseltiin aluetta. Arosuohaukka  k löytyikin W puolelta kaukaa. Samoin hakki, vuodari. Hietatiiraa ei ole enää tänä vuonna näkynyt.

Kempeleellä majoituin hotelliin, josta käsin koitin hakea Utössä pettänyttä ristisorsaa, sellainen oli nähty kahdesti läheisellä lahdella. EI. Hotellin takana huittaili huitti tasan 2v sitten. EI nyt.

8.7 aamulla kohti Saariselkää, Rovaniemen kaatopaikan kautta. Soitin Lapin lty:n johtajalle, joka ennusti portin (3km päässä itse kaatopaikalta) olevan auki, vaikka kaatopaikka oli lauantaina kiinni. Eipä ollut portti auki, joten jatkoin matkaa pohjoiseen. Matkalla koitin pysähdellä ja houkutella lapintiaisia, mutta järripeippoa kummempaa ei löytynyt. Kurvasin iltapäivällä lopulta Kiilopäälle ja saman tien huipulle kiirunan perässä. 2h jaksoin hakea, kukaan muukaan ei ollut nähnyt lintuja. Lopulta oli luovutettava ja jatkettava Saariselälle. Majoittauduin hotelliin ja saman tien Kaunispäälle etsimään keräkurmitsaa EI löydy.

9.7 syntymäpäivä! Aamulla ajoin kaunispäälle ja nyt löytyi keräkurmitsa.

Kaunispää

Ajelin siitä parikymmentä kilsaa Ivaloon, jossa erään suon laidassa laulelee jokavuotiseen tapaan eräs elämänpinna, Pikkusirkku. Ajoin auton soratielle parkkiin ja lompsin itikoiden saattamana kohti pelipaikkaa. Kävellessä alkoi kuulua lupaavaa laulua, sirkku (2 taisi olla) lauloi suolla. Helppoa! Kuvaa en saanut, vaikka lintu vilahteli koivuissa.

Matka kohti päätepistettä, Utsjoen Kevon alueella virtaavaa pikkujokea ja järveä. Matkalla taas tutut lapintiaisatrapit, turhaan. Utsjoen puolella lensi auton yli erään ison aukean aapasuon yli parvi outoja pikkulintuja, joista osa punersi. Taviokuurnia? Liian nopea tilanne, jäi harmittamaan.

Perillä rinkka selkään ja vaellus jokea pitkin järvelle. Itikkaa oli aika kivasti ja lämpöä noin 20 astetta. Matkalla tuli vastaan alueen yleiset lajit: urpiainen, järripeippo ja keltaväiski, paljon liroja. Sain muutamia taimenia ja yövyin järven rannalla, ihmisiä ei näkynyt arvatenkin missään, tämä ei ole vaellusreitillä.

Utsjoen maastossa

10.7 Aamulla lompsin takaisin autolle (tuntia nopeammin kuin eilen, osasin välttää pahimmat kohdat). Hirvi juoksi kauempaa karkuun, sähkölinjan alta löytyi kuollut kurki. Riekkoja ei tässä 24h rypistyksessä löytynyt ollenkaan, pettymys sekin kun talvella Kuusamossakin jäi näkemättä.

Palatessa Saariselälle koitin entistä kovemmin lapintiaista, edelleen turhaan. Saariselältä löytyi sentäs yksi talitiainen, reissun ainoa tiainen! Hömpätkin oli maa niellyt.

11.7 Kiilopäälle kokeilemaan viimeisen kerran Riekkoa ja kiirunaa, turhaan. Kampasin koko Kiilopään läen 500m alarinteelle asti, ei mitään. Tätä kirjoittaessa nyt elokuussa ei ole edelleenkään merkattu tiiraan yhtään kiirunaa kiilopäältä! Minne ne katosivat? Usea porukka näki ne vielä heinäkuun vaihteessa.

Ajoin Rovanemelle ja pysäyttelin levähdyspaikoilla hienoissa lapitiaismaisemissa, ei mitään. Uskottava se oli, lapintiainen jää pois vuodareista riekon ja kiirunan tapaan.

12.7 Kävin lopulta Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalla. Arokotka ja keltahemppokin olivat olleen poissa jo kuukauden, joten odotukset olivat lähinnä pohjansirkussa, joka oli nähty paikalla lähiaikoina. Kävelin alueella ja pian kuuluikin "tik" pohjansirkun tapaan, siinä se olikin paikalla. Vasta toinen havainto minulle, edellisestä on 25v aikaa!

nuori pohjansirkku

Sitten alkoi kuulua kitisevää laulua keltahempon tapaan, vaimeasti. Onneksi se voimistui ja lintu tuli lähelle laulamaan, oho! Edellisestä havainnosta oli sentään kuukausi ja nyt lintu löytyi heti.

Koiras keltahemppo

Ajoin Ouluun pikkuteitä, koska Oulun koillispuolella oli nähty sepeltasku. Näissä samoissa maisemissa on muuten nyt elokuussa kateissa eräs vanha rengastaja. Eipä löytynyt tasku, pensastaskuja löytyi sen sijaa kymmenkunta. Limingassa vielä houkuttelin atrapilla peltopyytä...tuloksen saattaa arvata. Lapin reissu oli pulkassa.

Lapin jälkeen olen kierrellyt koittamassa puuttuvia vuodareita. Matalajärven pikku-uikkua kävin koittamassa peräti 4 kertaa ilman tulosta. Kerran piti käydä Riihimäellä asti kokeilemassa toista "Puikkua", sekin meni mönkään. Kangaskiuru eräällä vanhalla maankaatopaikalla Riihimäellä  ei sekään onnistunut.

Elokuu sen sijaan alkoi vallan mainiosti. Hälytys piippasi Maarin tornista kaivattua elistä, pulmussirriä. Menin pojan kanssa sitä bongaamaan ja samalla reissulla haaviin tarttui vielä lietteen kahlaajapaljoudesta isosirrit ja tundrakurmitsat. Seuraavana päivänä menin samaiseen torniin staijaamaan ja kerrankin peto-onni natsasi: syksyn ensimmäinen kiljukotka esitti ohilennon korkealta, vasta toinen havaintoni tästäkin lajista. Se oli vuodari nro 230, ennätys on 237 vuodelta 2015.

Pulmussirri

2.8. Menorcan saaren linnustoa

Olimme jälleen viettämässä perheen kanssa rantalomaa lomakohteessa, mutta totutusti pidin silmäni auki ja selasin linnut läpi kohteita kiertäessä. Saarellahan on hyvin niukasti mitään kuuluisampaa nähtävyyttä, mutta rantoja ja majakoita piisaa.

23.7 Saavuimme aamutuimaan lentokentälle ja Seat Leon alle. Heti matkalla saaren halki näkyi suomalaiselle kovia, mutta paikallisille taviksia: isohaarahaukkoja, pikkukorppikotkia (elis)  ja lehmähaikaroita. Pikkukotkien lisäksi nämä olivat isommat peruslinnut.

pikkukorppikotka

Saaren peruslinnut tulivat nopeasti ilmi: varpunen (ei pikkuvarpusia), harmaasieppo(!), punapäälepinkäinen, sepelkyyhky ja turkinkyyhky. Turkinkyyhky herätti minut aina aikaisin aamulla huhuilullaan. Harmaasieppoja oli valtavasti kaupunkien pihapiireissä varpusten kera.

punapäälepinkäinen

25.7 Kävimme itärannan luonnonsuojelualueella. Matkalla sinne sain pikkukotkasta eliksen.

Vaalean muodon pikkukotka, vaalea oli yleinen

Lehmähaikara

Toinen elis oli piiiitkään himoittu mehiläissyöjä, josta sain kuvan sitten viimeisenä päivänä vasta.

mehiläissyöjä

Perillä meitä odotti vesistö/suisto, jota voi tiirailla näköalapaikkojen pienten aukkojen läpi. Ensimmäinen elis oli ruostepääsky, joka lenteli kallioiden välissä.

Vesistössä oli mm pikku-uikkuja, punapäänarsku ja valtavasti nokikanoja. Putkella olisi löytänyt vaikka mitä lajeja....

punapäänarsku

pikku-uikut

26.7 Kävimme pohjoisen majakalla. Matkalla kuvasin pikkukorppikotkia ja pellolta löytyneen pienen kirvisen, jonka määritin nuoreksi nummikirviseksi (elis).

nummikirvinen

Kävelimme viimeiset 2.5km majakalle, onneksi. Tällä matkalla, joka meni jyrkkien kalliorantojen kautta ylöspäin rinnettä, löytyi 3 elämänpinnaa minuutissa!

Rantakivellä seisoi hoikkana sinirastas, sitä kuvatessa huomasin sen vieressä kaksi hyvin tummaa taskua. Ne osoittautuivat selin istuviksi mustapäätaskuiksi. Niitä tihrustaessa katse osui kaukana maassa olevaan vaaleaan hahmoon: punapyy!

Punapyy

mustapäätasku

Sinirastas

Koitin tihrustaa surkeilla kiikareilla (en ottanut kalliimpia swaroja mukaan) ulapalle, turhaan. Oltiin kuitenkin saaren pohjoisimmalla niemenkärjellä ja näkyvyys oli hyvä.

Saarella näkyi tasan tarkkaan vain kaksi lokkilajia: etelänharmaalokki ja välimerenlokki. En tiedä voiko saarelta staijata ulappalajeja, mutta itse en osannut kyllä yhtään.

välimerenlokki

Hotellimme takana oli kuivaa pensaikkoa, jota kiertelin paljonkin. Ei sieltä oikein mitään löytynyt, samettipääkerttu ja iänikuisia varpusia, pari viherpeippoa. Lähtöaamuna klo 6 pimeässä surisi kehrääjä ja vielä paksujalkakin päästi värisevää ääntään elikseksi (Kiitos Jani C äänitunnistuksesta nauhalta).

tyyppilaji, isohaarahaukka

Viikko oli kuuma (27-31 astetta), yöt lämpimiä ja ilmastoinnin puuttuessa tuskaisia. Lopputuloksena oli 9 elistä ja yhteensä yli 30 lajia. Jos haluat harrastaa rantalomailua ja kevyttä lintuilua, niin siihen Menorca sopii hyvin kompaktin kokonsa vuoksi.

29.4.17 Pikkukivaa ja pihaseran yllätysvisiitti

Kuulin Maarin tornilla, että joku oikeasti lukee näitä juttuja (terveiset ToTo:lle!), joten tässä päivitystä.

Vihdissä havaittiin erään talon pihassa harjalintu, yksi suosikeistani. Ainoa havaintoni on reilun vuoden takaa Masalasta, mutta epops olisi aina kiva laji nähdä. Vastustelin pari päivää ja ajoin sitten Jussin päivityshälyn jälkeen paikalle. Lintu olikin hetke hyvin näkyvissä mm talon hiekkalaatikossa, mutta lensi sitten piiloon toisiin pihoihin.

Harjalintu Vihdissä

Huhtikuun puolivälissä Vuosaaren Kallvikiin parkkeerasi pyrstösulkansa pikkukajava, elämänpinna. Monesti olen miettinyt, kuinka kauan mahtaisi pitää staijata rannikolla sen saadakseen? Nyt lintu oli p, joten kiirehdin Kallvikiin.

Paikalla oli linnun katselijoita ja se löytyikin ehkä 300m päästä, mutta sitten se lensi lähemmäs kaloja syömään (joku älysi tarjota kalaa...). Ja kylläpä sitä pääsi kuvaamaan, jokainen sielunsa kyllyydestä. Lintu on ollut paikalla nyt ilmeisesti yli 2 viikkoa? Elis 290.

Pikkukajava

Pikkukajavasta ei ehtinyt kulua kauaakaan, kun Itä-Stadista kuului taas ihan kummia: tulipäähippiäinen. Näitähän oli näkynyt jo vuosi sitten parikin, mutta kyllähän tässä olisi aikaa sekin käydä hakemassa. Bonuksena voisi yrittää sepelrastastakin!

Ajelin pojan kanssa illalla Vuosaaren mäelle, hiha lensi heti oven aukaistuani melkein syliin.

Keväinen hiha

Riensin mäen toiselle laidalle, poika keräsi tuskastuttavan hitaasti pokemoneja :) ! Lopulta pääsimme mestoille ja lintu oli hallussa, surkeita kuvia syntyi vastavalossa jonkin verran. Palasimme Mäen kautta seraa jahdaten, turhaan. Enpä arvannut mistä se vielä löytyisi.

tulipäähippiäinen

Kotikulmilla ei ole sinänsä tapahtunut suuria, Kivistöön on tosin tehty eräänlainen koristelammikko jossa on ollut muutamia kahlaajia. Vuoden lintukin, pikkutylli, on löytänyt lätäkön.

Rautiainenkin lauraa luritteli naapurin pihassa, ihan kiva havis sekin.

pikkutylli, vuoden lintu

Rautiainen kuuluttaa kevättä

26.4 tulin töistä kotiin ja laitoin jäähtyneen ruoan mikroon. Katselin ikkunasta takapihan pikkumetsikköön ja huomioni kiintyi pieneen liikkeeseen: valkeaa vilahti pihan perällä. En tiedä miksi päähäni iski heti ajatus, "tuolla on sepelrastas!". Katselin hievahtamatta ulos, otus oli pienessä katveessa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen (10s) lintu nousi esille, upea ad k sera. Kiljaisin perheelle: "ei saatana, pihalla on SERA!" ja ryntäsin ulos sukka jalassa hakemaan kameraa autosta (se oli autossa valmiina lähtöön). Auton luona muistin, että auton avaimet on piirongin päällä. Eikun uusiksi koko operaatio ja nyt sain kameran mukaani. Hiivin ikkunaan: ei näy. Aidan takana joku parkkeerasi autoaan, hetki oli ohi. Noh, olipas mahtava pihapinna! Olen hokenut vaimolle varmaan 6 vuotta joka kevät, että ai että jos tuossa pihassa hyppisi joskus sepelrastas. Tosin todennäköisyys pikkuiselle pihallemme lienee 1/1000000.

Kaksi päivää myöhemmin olin menossa tuntia myöhemmin töihin kaverin kyydillä, jotensöin rauhassa patonkia 7:30 keittiössä. Vilkaisin ulos ja siinähän se taas oli, sera syö nurmikolla trampoliinin luona jotain maasta. Nyt sain kuviakin otettua.

Pihapinna, sepelrastas

Illalla rastas oli vielä paikalle, se jopa lauloi yksinkertaista mutta kaunista jankutusta pihakuusessamme. Uskomaton juttu näin omalta kantilta katsottuna. Yksi suosikeistani on "Majoittunut" muutaman neliön pihaamme.

Nyt lintua ehti käydä bongaamassa jonkin verran väkeä, tänään aamullakin oli muutama toiveikas paikalla jo ennen klo 8:aa, turhaan. Tänään sitä ei ole näkynyt.