12.9.2016 Sunnuntain yllätys: Käärmekotka!!!

Sunnuntaiksi 11.9 oli luvattu (taas) lämmintä keliä ja hyvää staijaussäätä, niinpä Söderlingin Kimi ehdotti "wassupissa" joukkostaijia Pitkäsuon mäellä. Jonkin verran kiinnostusta heräsi ja sunnuntaina Mäen portin luona odottivat Kim, Hilkka ja Pekka Savolahti.

Pekka kertoi kahdesta kohtaamisestaan mahdollisen kiljukotkalajin kanssa parin viikon sisällä ja se innosti staijaamaan. Jos vaikka jotain löytyisi. Heh hee!

Mäellä makasi mahtava sumu vielä klo 10 jälkeen, mutta kun taivas repesi, alkoi petoja menemään. Varpushaukoilla oli ihan kivaa muuttoa (yli 30kpl), muutama (5) kanahaukkakin meni.

muuttava kanahaukka

Piekanoiden muutto on alkanut myös, muutamia läpsytteli etelään. Malminkartanon mäen yli meni myös sirosuohaukka, vastavalossa ei erottunut värejä (juv?) mutta käsisiipi oli niin kapoinen ja siro, että selkeä sirosuo oli kyseessä. Sen lisäksi muutti vain yksi suohaukka, nuori sinisuo.

Klo 12:23 vilkaisin kelloa ja tokaisin, että nyt olisi se kotka-aika taas. Ja valittelin, että en ole nähnyt minkään sortin kotkia kuukausiin, iänikuiset haukat kyllästyttää. Olisinpa arvannut mitä tulee tapahtumaan muutaman minuutin kuluttua...

12:30 maissa selasin kiikarilla etelän suuntaan, kun silmiin osui kaksi isoa lintua pienessä kärhämässä keskikorkealla. Katsoin putkella ja mitä v*"&%a: korppi kiusaa itseään lähes puolta isompaa petoa, tuon täytyy olla KOTKA! Katsoin kotkaa, joka ei näyttänyt yhtään perus mekolta, vaan ihmeen pitkäsiipiseltä, letkusiipiseltä (väistellessä) ja ennen kaikkea IHMEEN VAALEALTA. Päältä erottui ruskeaa, hartioissa oli vaaleat lautumat. Alta ei erottunut mitään muuta kuin vaaleaa, siiven kärjet olivat ehkä tummat.

Aloin höpöttämään sekavia ohjeita muille, jotka eivät millään meinanneet löytää lintua kaukaa SW suunnan väreilystä. Lopulta onneksi kaikki sen löysivät ja muutkin alkoivat uskoa rarikotkan mahdollisuuteen. Ei olisi ensimmäinen kerta kun alkuinnostus vaihtuu epäilykseen ja pettymykseen.

Koitin miettiä kaikkia mahdollisia lajeja, heti tuli mieleen käärmekotka mutta eikös sillä ole huppu? Mites arokotka, keisarikotka....onkos ne vaaleita alta. Kiljukotkalajit sentään osattiin raakata ulos. Tämän täytyy olla siis todellinen RARI! Määritystä vaikeutti sekin, ettei alapuolta nähnyt niin kaukaa kunnolla. Mutta totta kai, tekijämies olisi varmaan määrittänyt lajin jo tästäkin, me valitettavasti emme. Onneksi Kimillä oli peräti petolintukirja mukana, joten siitä oli apua tilanteen edetessä.

Lintu näytti menevän kohti merta, Maarille ehkä. Ehdotin Kimille, että pyytää apua Cederin Janilta. Kimi soittikin Janille, joka oli Soukassa eikä nähnyt lintua (se käväisi kyllä sen verta lähellä Maarin tornia, että mahdollisuuksien rajoissa olisi ollut nähdä se sieltä). Sitten kesken puhelun se kääntyi NE suuntaan, ihan kohti. Mielessä käväisi, että Salokorven Jussi oli Hämeenkylän tornilla, mutta saattaa olla jo poistunut.

Määritys oli yhä auki, ei osattu sanoa vieläkään varmaksi edes rarikotkaa sen kääntyessä kohti. Onneksi lintu liiti suoraan syliin kohti ja aivoihini iskostui tykyttävä ajatus: tästä on pakko, ihan perkeleen pakko, saada kuva! Muuten tätä ei usko kukaan. Siispä hylkäsin putken ja aloin keskittyä kameraan, vanhaan sotaratsuun canonin 50 x superzuumiin. Sillä syntyy päteviä tunnistuskuvia kaukaakin, muttei mitään taideteoksia.

Olin siis nähnyt linnut vain kaukana, mutta kameraa tähtäillessä kuuntelin Pekan kommentteja: "siis ihan vaalea alta" "ei erotu mitään muuta kuin siiven kärjissä hieman tummaa". Kimi alkoi hoitaa tiedottamista, nyt peto oli jo sen oloinen, ettei mikään muu kuin rari tule kyseeseen.

Lintu läheni, mutta siniseltä taivaalta en saanut sitä kuvattua. Menin selälleni, ei auttanut. Nousin yös, ei auttanut. Paniikkia alkoi pukkaamaan ja manasin kirkasta taivasta. Onneksi lentokone oli piirtänyt (arvatkaa meneekö Vantaalla koneita?) taivaalle savujuovan, jota kotka lähestyi. Sen avulla sain kuin sainkin pienen pisteen kiinni taivaalta ja painoin zuumia, lintu lävähti ruudulle isompana. Painoin sarjan menemään, kivi vierähti sydämeltä! Pari sarjaa sain otettua dokumenttia.

Kimi sai laitettua rarikotkahälyn menemään linnun ollessa hieman ohi mäestä. Oli aika katsoa kameraa, mitäpä tuli kuvattua? En siis ollut nähnyt lintua ollenkaan vielä lähempää, kuullut vain kuvailuja vaaleudesta. Käärmekotka oli jo selkeä ykkösehdokas, mutta entäs se huppu? Petolintuoppaasta löytyi nuorempia, huputtomia kuvia ja Janikin varmisti kameran perän kuvista lajin. Kiitoksia vaan Janille! Laitettiin heti päivitys käärmekotkasta menemään.

Olipahan mahtava tilanne, kaikki muut saivat eliksen ja käteltiin. Itse olin nähnyt lajin Maarin tornista vuosi sitten, kaukaa. Nyt oli todella makeasti lähellä!

Iltapäivällä meni vielä upeita merikotkia SW suuntaan neljä kappaletta, mutta kaikilla oli varmaan mielessä päivän tähtilaji, upea vaalea subad käärmekotka (2kv?). Laitoin tiiraan sen vielä töpinöissäni "juv", mutta sainkin heti ystävällistä palautetta iästä monelta kokeneelta taholta. :)

merikotka

Lintua ei nähty enää Vuosaarestakaan, ehkä lähipäivinä Haminan suunnalta kuuluu lisää uutisia.