lauantai 27. elokuuta 2016

27.8.2016 Harvinaisia vieraita aroilta, Vantaalla!

Kesä meni lomia lusiessa, ei mitään ihmeitä. P-Karjalan reissulta mainittavimmat löydökset olivat idänuunilinnun bongaus ihan naapurista (Enossa, nykyinen Joensuu), sekä pellon tulva josta löytyi kunnalle hieman harvinaisempi harmaahaikara sekä kahlaajia: mustaviklo jopa Joensuun-pinnaksi.

Rarisyksy käynnistyi etelässä elokuussa arosuohaukka-invaasiolla. "Macroja" oli nähty viikissä ja Kirkkonummella, joten suuntasin Vantaan Isoniitulle etsimään paikallisia makroja.

Ruskosuohaukkoja on löytynytkin kivasti, sekä yksi sinisuohaukka. Mutta löytyipäs sitten myös tällä viikolla 22.8 "oma" arosuohaukka, 1kv nuorukainen.

tämän kesän nuori arosuohaukka

Tämän jälkeen on pelloilla nähty jopa 2 arosuota yhtä aikaa, mm ad n, 2kv k, ja 1kv useita. Mukavaa, pari viime vuotta on ollut tällä saralla hiljaista.

Keskiviikkona 25.8 faksi naputti hälytyksen Helsingin Viikistä: 1kv aropääskykahlaaja. Siis mikä? Jonkinlainen käsitys oli lajista, mutta lintuopasta selaamaan piti mennä muistia virkistämään. Seuraavana aamuna suuntasin Hakalan torniin ennen töihin menoa ja kas, siellähän lintu köllötti lietteellä! Elis numero 280.

Perjantaina lintu oli kadonnut viikistä pohjoiseen, ties minne. Päätin lähteä käymään taas Isoniitulla, tällä kertaa ekona pyörällä. Olin ostanut rinkan putkea ja jalustaa varten, sekin piti testata.

klo 18:20 maissa olin pelipaikalla ja aloin selata peltoa. Jipii, nuori arosuohaukka löytyi lähes heti S suunnalta  - reissu oli siinä! Ei ollut.

Hetken kuluttua Salokorven Jussi laittoi watchuppiin, että pere on pellon eteläosassa. Hyvä, aloin etsiä sitä (liian) kaukaa, olin nähnyt hyyppien nousevan ilmaan, syynä oli ollut ilmeisesti samainen pere (muuttohaukka).

Tästä pari minuuttua ja Ikosen Pekka laittoi jäätävän viestin samaiseen watchuppiin: pääskykahlaajalaji pellon S osassa, en viitsi hätyyttää lentoon jotta laji irtoaisi. Soitin heti Jussille ja Pekalle, lintu oli siis pellon S osassa ja Jussi jo ravaamassa paikkaa kohden. Kasasin kamat rinkkaan ennätysajassa ja aloin polkemaan paikalle. Polku oli mutainen ja liukas pyörälle, mutta niin vain pääsin yhdelläkin kädellä (toisella pitelin kiikaria) ajaen perille. Jussi oli jo nähnyt lajin (jopa ennen Pekan viestiä toiselta suunnalta), mutta nyt se oli kadonnut mullokseen. Hiivimme pekan luokse jolla oli vain kiikari matkassa, mutta onneksi lintu hallussa. Putkella erottuikin heti viiruinen rinta ja pääskykahlaajan piirteet, lintu oli mahallaan maassa. Jess!

Lisää kuvatekst


Jussi oli koko ajan toisella kädellä hoidellut tiedottamista, ensin Jössen kautta ja myöhemmin itse. Tiesimme, että porukkaa oli tulossa paikalle runsaasti.

Sitten lintu pomppasi ilmaan ja alkoi kierrellä peltoa. Useita "Kunniakierroksia" hyönteisjahtia, koitin tulittaa zuumikamerallani jonkinlaisia osumia.



Lintu päätti laskeutua taas maahan, nyt tulosuuntaamme lähemmäs polkua. Olimme jumissa, jos palaisimme takaisin niin pelottaisimme linnun ehkä lentoon. Porukkaa alkoi saapua, ilmeisesti. Olimme katveessa mutkan takana ja emme nähneet pääjoukon suuntaan. Lopulta klo 20 jälkeen alkoi porukka liikehtiä ja mekin pääsimme sankan yleisön läpi kotia kohden. Kiitoksia löytäjälle, spondehan tästä tuli itsellenikin!

Löytäjä Pekka Ikonen ja samaan aikaan lintua jo tiiraillut Jussi Salokorpi

Bongareita saapui paikalle

Autoja Lampurintiellä



28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!

 Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua. Tammikuun löydöksen eivät kasvattane...