17.10.2016 Kaikenlaista hektistä elisbongailua

Taigarautiaisia, taigarautiaisia, vielä lisää taigarautiaisia. Itäinen ihme on valloittanut maamme ja osan Eurooppakin, uusia löytöjä pulpahtelee joka päivä. Kuka olisi uskonut?

6.10 olin lähdössä Joensuuhun, ensimmäinen taigarautiainen oli löydetty paria päivää aiemmin Savitaipaleelta. Miksei, miksen menisi kutostietä Lappeenrannan kautta? Aamulla odottelin uutisia rautiaispaikalta, lopulta tuli saljus:n viesti "ei havaintoa". Mikä pettymys! Olin henkisesti ollut jo valmis lähtemään Savitaipaleelle. Myöhemmin ajateltuna tämä olikin pikemminkin onnenpotku...

Kyttäsin päivityksiä vitostien tienhaaraan asti ja päätin sitten mennä normireittiä Mikkelin kautta. Asikkalassa oli ollut ruskouunilintu, sekin lähes matkan varrella, mutta uutta päivitystä ei ollut kuulunut. Sitten, Järvenpään kohdalla, päivitys tuli: "edelleen p".

Ajoin venetien päähän paikkaan, jossa lintu oli nähty. Perillä sain kuulla, että lintu lentelee hetkittäin ja äänteleekin. Mutta harvakseltaan.

Menin seisomaan hieman sivummalle ruovikon laitaan erään kiven päälle ja katso: yhtäkkiä kuului kova "tsak" ihan vierestä. Lintu tuli esiin pieneen pensaaseen! Olavi Kemppaisen kamera rätisi ja pari ok kuvaa lehvästön läpi syntyi. Silmäkulmajuova näkyi, sekä ruskeaa selkää.

Sitten tapahtui vieläkin parempaa. Lintu lensi avoimesti erään risukasan päälle n 3m päähän, minun puolelleni kasaa. En ehtinyt kissaa sanoa =kaivaa kameraa, kun se jo katosi takaisin piiloon. Ehdin nähdä todella ruskean uunilinnun, jolla oli ruskeat kupeetkin! Yesss!

Tämä riitti minulle, matka jatkui Joensuuhun. Seuraavana päivänä ei lintua enää nähty. Elis nro 281.

Tilhi tuli ihmettelemään ruskouunilintua

10.10 Läksin takaisin kotiin. Reissun ainoa parempi löydös oli tundraurpiainen eli "turbo". Raatekankaalla Joensuussa oli nähty muleli, koitin sitä Joejensuunpinnaksi....turhaan. Lintua ei löytynyt tukkipinojen päältä, sen sijaan paljon punarintoja.

valkealla yläperällä varustettu "turbo"

Ajelin kohti etelää, katsoin sitten linnut-appista onko matkalla mitään bongattavaa. Asikkalan kohdalla oli täplä, ajattelin sen olevan se sama ruskouunilintu. Eikö mitä, viitatiainen Hollolassa! Ja niinpä ajelin taas tuttua tietä kohti Asikkalaa, mutten sinne asti. Erään lintuharrastajan pihassa oli ruokinta, jolla tiainen kävi. Bongasimme hienovaraisesti lintua kuusiaidan raosta, erittäin ystävällinen emäntä olisi sallinut jopa pihaan menon (lähti asioille ja huikkasi ohimennessään näin).

Lintu oli helppo. Se kävi vähän väliä automaatilla ja tuli syömään siemeniä ihan eteemme kuusen oksille. Silti onnistui ryssimään kaikki kuvat, ei tullut kuin aika suttuista dokua. Elis 282.

viitatiainen Hollolassa

Sitten se alkoi. 12.10 ilmoitettiin Lohjan kaatopaikalta ensimmäinen "tulietäisyydellä" oleva taigarautiainen. Sain päähäni lähteä 13.10 aamulla ajamaan lohjalle.

Klo 7 ilmoittauduin portilla, pimeässä. Päivä oli lyhentynyt viikossa enemmän kuin olin arvannut.

Kävelin kohti paikkaa, jossa lintu oli nähty: kallioleikkaus tien vasemmalla puolella. Ja tietysti erehdyin, käännyin liian alas vasemmalle ja olin todella ison kallioleikkauksen edessä, pituutta sillä oli varmaan 400m. Seisoin pimeässä ja odottelin kun päiva alkoi valkenemaan.

"hi-hi-hi-hi-hi", "hi-hi-hi-hi-hi".

Aamun valkeuden alkaessa kuului heti "taigiksen" AITO ääni! Lintu kiersi pääni päällä kehää, liian hämärässä. Otin heti linnun äänen esiin xeno-cantosta ja varmistin: ääni oli aivan identtinen "viiden hihityksen" sarja. Lintu ei päästänyt mitään muita ääniä, vaan toisteli samaa hihityssarjaa minuutin ajan, ei merkkiäkään vaihtelusta tai yksittäisistä rautiaisten hitaammista hii-hii-hii äänistä.

Päivä valkeni, lintua ei näkynyt. Kaivinkone tuli viereen hyrräämään. Kerran vielä kuului vaimeasti hihitys, mutta siitä en mennyt enää varmuuteen. Eräässä puskassa smyygaili tumma lintu, mutten saanut sitäkään esille. Mutta missä muut bongarit?? Miksei kukaan tule, olenko oikeassa paikassa? EN.

Palasin autolle ja paikalla oli muitakin autoja....olin siis ollut "väärässä" paikassa.

Nyt löysin oikean kallioleikkauksen ja pari bongaria, mutta lintua ei ollut näkynyt. Selitin kuulemastani äänestä 400m päässä ja sain kuulla, että eilen illalla viimeisin havainto oli ollut linnun lentäessä juurikin sinne suuntaan, jossa olin ollut koko aamun. Lintua ei siis ole näkynyt tässä, joten se on ollut....siellä missä sen kuulinkin!?

Kerroin äänihavainnosta toisaalla, Jan Södersvedt lähti etsimään lintua sieltä. Ei löytynyt mitään. Jouduin lähtemään takaisin töihin, matkalla aloin miettiä: en voi pelkästä äänestä tunnistaa näin harvinaista lajia. Olin satavarma lajista sitä kuunnellessani hämärästä, olin yhäkin. Mutta silti, olisihan se kiva nähdäkin. Päätin olla ruksaamatta lajia, hieman alkoi pännimäänkin koko juttu. Lintu oli palannut alkuperäiseen paikkaan n klo 14....

Onneksi lauantaina tuli Viikistä sykähdyttävä tieto, taigarautiainen navetan luona. Ruoka jäi uuniin, nyt tuli lähtö. Ajoin paikalle, jossa olikin n 30-40 henkeä paikalla. Lintu kateissa 30min, nähty viimeksi hevoshaan reunalla.

Yhtäkkiä lintu löytyi 50m päästä. Porukka siirtyi (ryntäsi) sinne ja olin paikalla etummaisten joukossa. Lintu söi ASFALTILLA jotain.....en nähnyt vaikka kuinka tuijotin. Osa porukkaa näki sen yläpuolelta tietä, siirryin sinne. En ehtinyt. Porukat kättelivät, oli nähty hienosti. Niiiiiiiinpä.

Sitten Ode Ojala huusi linnun taas lähempää hevoshakaa, lentää puuhun eteeni! Ei lentänyt, näytettiin tiaista. Sitten se löytyi oikesti eräästä pujopuskasta, osa ehti sen nähdä....minä en. Taas huudettiin, lintu on avoimesti hevoshaassa, hietikolla hevosten välissä. Harasin hietikkoa kiikareilla, ei löytynyt.

Eräs rouvashenkilö kiroili koko bongausharrastusta, hermot menee kuulemma. Lähtee kotiin siivoamaan jääkaappia! Nuori nainen hermoili, kun putken eteen juostiin näkökentän eteen....hektistä bongausta. :) Itseäkin alkoi jo jurppia, olin niitä harvoja, jotka eivät vieläkään olleet nähneet sitä.

Odoteltiin, Uppan hoksasi linnun kaukaa hevoshaan takareunan rudesta. En nähnyt taaskaan. Sitten se siirtyi erään multakasan päälle ja SIINÄ SE OLI. Näin kellertävää vatsaa aidan poikkipuomin alta. Sain hieman hivutettua itseäni ja nyt näin linnun kokonaan, leveä skj ja koko komeus samassa ruudussa. Aloin kaivaa kameraa ja myöhästyin pari sekuntia.

Sittemmin näin linnun vielä kahdesti lennossa, mutta "kuva olis kiva" jäi ottamatta.

hevoshaka, jossa lintu oli mm hiekalla

ja lietesäiliö, jonka takana se nähtiin useasti

Viikonloppuna oli jo syntynyt idea löytää oma "taigis". Lintuja tupsahteli esiin milloin mistäkin, vaellus on ollut todella kova. Päätin lähteä sunnuntaina Pitkäsuon mäelle.

Paikalla olikin jo Mähösen Antti, jonka luokse ravasinkin ruden halki. Rautiainen hihitteli lentoon eräästä tienhaarasta mäen S puolella.

Kompattiin aluetta tuloksetta, mäeltä näkyi parit merikotkat, hihat ja isolantut. Sitten kuulin aivan selvän surumielisen "hyit" äänen alempaa, pajulintu se oli. Olisi kiva nähdä se ja varmistaa, hyvä havainto näin syksyllä.

Menin mäeltä alas ja soittelin pajulintua luurista, tuloksetta. Mihin se meni? Kävelin jo pois, kun luin hälytyksen puhelimesta: taigarautiainen portilta 300m oikealle, Mika Ohtonen oli nähnyt ja löytänyt, saattoi olla kaksikin. Soitin Antille, joka ei ollut tietoinen hälystä. Läksimme pelipaikalle!

Ohtonen kertoi linnun olevan kateissa ja kateisiin se jäikin. Kompattiin porukalla tuloksetta. Oli muuten löytynyt juuri siitä kohdasta, josta kuulin tullessa hihittelyn...noh, se taisi olla tavan rautiainen se aamuinen.

Lintua ei koskaan löydetty enää. Vielä tänään ilmoitettiin läheltä Petikosta taigiksen äänihavainnosta, joten nyt kannattaa olla maastossa tarkkana.

12.9.2016 Sunnuntain yllätys: Käärmekotka!!!

Sunnuntaiksi 11.9 oli luvattu (taas) lämmintä keliä ja hyvää staijaussäätä, niinpä Söderlingin Kimi ehdotti "wassupissa" joukkostaijia Pitkäsuon mäellä. Jonkin verran kiinnostusta heräsi ja sunnuntaina Mäen portin luona odottivat Kim, Hilkka ja Pekka Savolahti.

Pekka kertoi kahdesta kohtaamisestaan mahdollisen kiljukotkalajin kanssa parin viikon sisällä ja se innosti staijaamaan. Jos vaikka jotain löytyisi. Heh hee!

Mäellä makasi mahtava sumu vielä klo 10 jälkeen, mutta kun taivas repesi, alkoi petoja menemään. Varpushaukoilla oli ihan kivaa muuttoa (yli 30kpl), muutama (5) kanahaukkakin meni.

muuttava kanahaukka

Piekanoiden muutto on alkanut myös, muutamia läpsytteli etelään. Malminkartanon mäen yli meni myös sirosuohaukka, vastavalossa ei erottunut värejä (juv?) mutta käsisiipi oli niin kapoinen ja siro, että selkeä sirosuo oli kyseessä. Sen lisäksi muutti vain yksi suohaukka, nuori sinisuo.

Klo 12:23 vilkaisin kelloa ja tokaisin, että nyt olisi se kotka-aika taas. Ja valittelin, että en ole nähnyt minkään sortin kotkia kuukausiin, iänikuiset haukat kyllästyttää. Olisinpa arvannut mitä tulee tapahtumaan muutaman minuutin kuluttua...

12:30 maissa selasin kiikarilla etelän suuntaan, kun silmiin osui kaksi isoa lintua pienessä kärhämässä keskikorkealla. Katsoin putkella ja mitä v*"&%a: korppi kiusaa itseään lähes puolta isompaa petoa, tuon täytyy olla KOTKA! Katsoin kotkaa, joka ei näyttänyt yhtään perus mekolta, vaan ihmeen pitkäsiipiseltä, letkusiipiseltä (väistellessä) ja ennen kaikkea IHMEEN VAALEALTA. Päältä erottui ruskeaa, hartioissa oli vaaleat lautumat. Alta ei erottunut mitään muuta kuin vaaleaa, siiven kärjet olivat ehkä tummat.

Aloin höpöttämään sekavia ohjeita muille, jotka eivät millään meinanneet löytää lintua kaukaa SW suunnan väreilystä. Lopulta onneksi kaikki sen löysivät ja muutkin alkoivat uskoa rarikotkan mahdollisuuteen. Ei olisi ensimmäinen kerta kun alkuinnostus vaihtuu epäilykseen ja pettymykseen.

Koitin miettiä kaikkia mahdollisia lajeja, heti tuli mieleen käärmekotka mutta eikös sillä ole huppu? Mites arokotka, keisarikotka....onkos ne vaaleita alta. Kiljukotkalajit sentään osattiin raakata ulos. Tämän täytyy olla siis todellinen RARI! Määritystä vaikeutti sekin, ettei alapuolta nähnyt niin kaukaa kunnolla. Mutta totta kai, tekijämies olisi varmaan määrittänyt lajin jo tästäkin, me valitettavasti emme. Onneksi Kimillä oli peräti petolintukirja mukana, joten siitä oli apua tilanteen edetessä.

Lintu näytti menevän kohti merta, Maarille ehkä. Ehdotin Kimille, että pyytää apua Cederin Janilta. Kimi soittikin Janille, joka oli Soukassa eikä nähnyt lintua (se käväisi kyllä sen verta lähellä Maarin tornia, että mahdollisuuksien rajoissa olisi ollut nähdä se sieltä). Sitten kesken puhelun se kääntyi NE suuntaan, ihan kohti. Mielessä käväisi, että Salokorven Jussi oli Hämeenkylän tornilla, mutta saattaa olla jo poistunut.

Määritys oli yhä auki, ei osattu sanoa vieläkään varmaksi edes rarikotkaa sen kääntyessä kohti. Onneksi lintu liiti suoraan syliin kohti ja aivoihini iskostui tykyttävä ajatus: tästä on pakko, ihan perkeleen pakko, saada kuva! Muuten tätä ei usko kukaan. Siispä hylkäsin putken ja aloin keskittyä kameraan, vanhaan sotaratsuun canonin 50 x superzuumiin. Sillä syntyy päteviä tunnistuskuvia kaukaakin, muttei mitään taideteoksia.

Olin siis nähnyt linnut vain kaukana, mutta kameraa tähtäillessä kuuntelin Pekan kommentteja: "siis ihan vaalea alta" "ei erotu mitään muuta kuin siiven kärjissä hieman tummaa". Kimi alkoi hoitaa tiedottamista, nyt peto oli jo sen oloinen, ettei mikään muu kuin rari tule kyseeseen.

Lintu läheni, mutta siniseltä taivaalta en saanut sitä kuvattua. Menin selälleni, ei auttanut. Nousin yös, ei auttanut. Paniikkia alkoi pukkaamaan ja manasin kirkasta taivasta. Onneksi lentokone oli piirtänyt (arvatkaa meneekö Vantaalla koneita?) taivaalle savujuovan, jota kotka lähestyi. Sen avulla sain kuin sainkin pienen pisteen kiinni taivaalta ja painoin zuumia, lintu lävähti ruudulle isompana. Painoin sarjan menemään, kivi vierähti sydämeltä! Pari sarjaa sain otettua dokumenttia.

Kimi sai laitettua rarikotkahälyn menemään linnun ollessa hieman ohi mäestä. Oli aika katsoa kameraa, mitäpä tuli kuvattua? En siis ollut nähnyt lintua ollenkaan vielä lähempää, kuullut vain kuvailuja vaaleudesta. Käärmekotka oli jo selkeä ykkösehdokas, mutta entäs se huppu? Petolintuoppaasta löytyi nuorempia, huputtomia kuvia ja Janikin varmisti kameran perän kuvista lajin. Kiitoksia vaan Janille! Laitettiin heti päivitys käärmekotkasta menemään.

Olipahan mahtava tilanne, kaikki muut saivat eliksen ja käteltiin. Itse olin nähnyt lajin Maarin tornista vuosi sitten, kaukaa. Nyt oli todella makeasti lähellä!

Iltapäivällä meni vielä upeita merikotkia SW suuntaan neljä kappaletta, mutta kaikilla oli varmaan mielessä päivän tähtilaji, upea vaalea subad käärmekotka (2kv?). Laitoin tiiraan sen vielä töpinöissäni "juv", mutta sainkin heti ystävällistä palautetta iästä monelta kokeneelta taholta. :)

merikotka

Lintua ei nähty enää Vuosaarestakaan, ehkä lähipäivinä Haminan suunnalta kuuluu lisää uutisia.

27.8.2016 Harvinaisia vieraita aroilta, Vantaalla!

Kesä meni lomia lusiessa, ei mitään ihmeitä. P-Karjalan reissulta mainittavimmat löydökset olivat idänuunilinnun bongaus ihan naapurista (Enossa, nykyinen Joensuu), sekä pellon tulva josta löytyi kunnalle hieman harvinaisempi harmaahaikara sekä kahlaajia: mustaviklo jopa Joensuun-pinnaksi.

Rarisyksy käynnistyi etelässä elokuussa arosuohaukka-invaasiolla. "Macroja" oli nähty viikissä ja Kirkkonummella, joten suuntasin Vantaan Isoniitulle etsimään paikallisia makroja.

Ruskosuohaukkoja on löytynytkin kivasti, sekä yksi sinisuohaukka. Mutta löytyipäs sitten myös tällä viikolla 22.8 "oma" arosuohaukka, 1kv nuorukainen.

tämän kesän nuori arosuohaukka

Tämän jälkeen on pelloilla nähty jopa 2 arosuota yhtä aikaa, mm ad n, 2kv k, ja 1kv useita. Mukavaa, pari viime vuotta on ollut tällä saralla hiljaista.

Keskiviikkona 25.8 faksi naputti hälytyksen Helsingin Viikistä: 1kv aropääskykahlaaja. Siis mikä? Jonkinlainen käsitys oli lajista, mutta lintuopasta selaamaan piti mennä muistia virkistämään. Seuraavana aamuna suuntasin Hakalan torniin ennen töihin menoa ja kas, siellähän lintu köllötti lietteellä! Elis numero 280.

Perjantaina lintu oli kadonnut viikistä pohjoiseen, ties minne. Päätin lähteä käymään taas Isoniitulla, tällä kertaa ekona pyörällä. Olin ostanut rinkan putkea ja jalustaa varten, sekin piti testata.

klo 18:20 maissa olin pelipaikalla ja aloin selata peltoa. Jipii, nuori arosuohaukka löytyi lähes heti S suunnalta  - reissu oli siinä! Ei ollut.

Hetken kuluttua Salokorven Jussi laittoi watchuppiin, että pere on pellon eteläosassa. Hyvä, aloin etsiä sitä (liian) kaukaa, olin nähnyt hyyppien nousevan ilmaan, syynä oli ollut ilmeisesti samainen pere (muuttohaukka).

Tästä pari minuuttua ja Ikosen Pekka laittoi jäätävän viestin samaiseen watchuppiin: pääskykahlaajalaji pellon S osassa, en viitsi hätyyttää lentoon jotta laji irtoaisi. Soitin heti Jussille ja Pekalle, lintu oli siis pellon S osassa ja Jussi jo ravaamassa paikkaa kohden. Kasasin kamat rinkkaan ennätysajassa ja aloin polkemaan paikalle. Polku oli mutainen ja liukas pyörälle, mutta niin vain pääsin yhdelläkin kädellä (toisella pitelin kiikaria) ajaen perille. Jussi oli jo nähnyt lajin (jopa ennen Pekan viestiä toiselta suunnalta), mutta nyt se oli kadonnut mullokseen. Hiivimme pekan luokse jolla oli vain kiikari matkassa, mutta onneksi lintu hallussa. Putkella erottuikin heti viiruinen rinta ja pääskykahlaajan piirteet, lintu oli mahallaan maassa. Jess!

Lisää kuvatekst

Jussi oli koko ajan toisella kädellä hoidellut tiedottamista, ensin Jössen kautta ja myöhemmin itse. Tiesimme, että porukkaa oli tulossa paikalle runsaasti.

Sitten lintu pomppasi ilmaan ja alkoi kierrellä peltoa. Useita "Kunniakierroksia" hyönteisjahtia, koitin tulittaa zuumikamerallani jonkinlaisia osumia.

Lintu päätti laskeutua taas maahan, nyt tulosuuntaamme lähemmäs polkua. Olimme jumissa, jos palaisimme takaisin niin pelottaisimme linnun ehkä lentoon. Porukkaa alkoi saapua, ilmeisesti. Olimme katveessa mutkan takana ja emme nähneet pääjoukon suuntaan. Lopulta klo 20 jälkeen alkoi porukka liikehtiä ja mekin pääsimme sankan yleisön läpi kotia kohden. Kiitoksia löytäjälle, spondehan tästä tuli itsellenikin!

Löytäjä Pekka Ikonen ja samaan aikaan lintua jo tiiraillut Jussi Salokorpi

Bongareita saapui paikalle

Autoja Lampurintiellä

25.5.2016 Utö ja viiden eliksen viikko!

Toukokuun loppupuoli on ollut lintumaailmassa vilkasta aikaa, rareja saapuu tavisten mukana.

18.5 Löytyi Malmin lentokentän pusikoista etelänsatakieli, joka laulaa luikautteli suht aktiivisesti. Päätin lähteä töistä ruokatauolla koittamaan, koska päivitysviesti kertoi linnun laulavan päivälläkin aika aktiivisesti. 45min odottelulla ei ääntä kuitenkaan kuulunut...palasin töihin. Illalla lähdin uudelleen klo 19 jälkeen, paikalla oli parikymmentä odottelijaa ja lintu ollut hiljaa 1.5h. Sitten klo 20:30 maissa odotettu laulu alkoi, kuulosti aidolta tapaukselta. Hieno elis!

20.5 alkoi ehkä koko lintuvuoden odotetuin kohokohta, Utön viikonlopun reissu. Ajankohta oli nyt myöhäisempi kuin viime vuosina, tavoitteena mm sepelsieppo ja kirjokerttu. Matkalta oli tarkoitus kerätä talteen isohaarahaukka Salosta ja punapäänarsku Paimiosta.

Klo 10:15 starttasi Skoda töistä kohti Saloa, jossa isohaarahaukka pesii tavallisen haarahaukan kanssa. Olin varautunut vaikeaan bongaukseen, mutta ilokseni lintu istui heti putkessa oksalla! Saimme ihailla "ihahaata" puolisen tuntia, sitten se tiputtautui pesälleen. Jäin odottelemaan vielä haarahaukkaa ja lopulta sekin saapui paikalle meitä ilostuttamaan.

isohaarahaukka oksalla

"milkkari" eli haarahaukka

Matka jatkui kohti Paimion vedenpuhdistamoa ja punapäänarskua. Paikalla oli ollut alun perin koiras ja naaras, mutta eilen illalla enää naaras. Jätin auton parkkiin ja menin altaille, jossa linnun piti olla piilosilla, mutta kuitenkin lähellä havainnoijia.

Paikalla ei ollut ketään, aloin etsimään lintua. Tuloksetta. Lopulta paikalle alkoi kertyä lisää porukkaa, mutta laihoin tuloksin. Uskottava se oli, että päiväkausia paikalla olleet narsku(t) olivat päättäneet lähteä samana aamuna, kun saavun paikalle. Kohtalon ivaa, mutta aina ei voi onnistua. Annoin periksi varttia vaille kolme ja läksi ajelemaan kohti Pärnäistä ja Eivoria.

Jonoa ei ollut Nauvon lautalle, ajoin kärjessä sisään ja menin paikalliseen Biffiin syömään jotain ribsien tapaisia. Vielä kaupasta pari olutta ja karkkia, matka Eivorille voi jatkua

Eivorilla oli mielestäni aika väljää, lukiolaisryhmä menossa Utöseen tutkimaan lintuja ja muutamia orneja sekä Utöseen että Jurmoon. Jurmon sataman vieressä pyöri rantakalliolla pari vaatimattoman oloista sirriä, jotka kanssamatkustaja (ja tuleva rarin löytäjä Utössä...) tunnisti putkella merisirreiksi, elis taas! Nyt menee kovaa. :) Muuta mukavaa oli Jurmossa ollut suopöllö ja tietysti ruokit matkan varrelta. Perillä oltiin 23:n maissa, heti Kalkakseen ja nukkumaan.

21.5 Heräsin klo 5:n jälkeen ja pikku hiljaa uni kaikkosi silmistä kun ajatteli tulevaa päivää. Lammashaassa pirisi pensassirkkeli, kuulemma viitasikkelikin oli kuultu. Kiipesin luotsiasemalle staijaamaan, paikalla oli jo "ammattimiehiä" Tenovuon Jorman johdolla. Riskilät osoitettiin kaukaa, samoin pikkulokki ym. Eilen saaressa useasti nähtyä harjalintua ei näkynyt enää missään.

Aamupalan jälkeen heti taas liikkeelle, eri puskissa oli tuhottomasti harmaasieppoja, pajulintuja, lehtokerttuja ja muutamia mustapääkerttuja ja pari rytikerttusta. Itäniityllä toivoin kirjokerttua, mutta turhaan. Sepelsiepotkin olivat olleen poissa jo päiväkausien ajan, voe voe. Muutamia pikkulepinkäisiä löytyi.

koiras pikkulepinkäinen

Futiskentän vierestä löytyi päivemmällä naaraspukuinen  mustaleppälintu, sekä saaressa jonkin aikaa palloillut kirjekyyhky Ruotsista.

muleli

ruotsalainen kirjekyyhky

Varsinainen pommi tuli päivällä. Olin lähdössä ulos kun naapuripariskunnan naisosapuoli kertoi miehensä rynnänneen eteläkärkeen mustapääsirkun perässä. Ryntäsin tietysti perään, vaikka tässä vaiheessa alkoivat kengät hiertämään varvasta. Lisäksi aloin epäillä korviani, varmaan rouva oli sanonut mustapäätasku, eikä sirkku. No, elis sekin olisi!

Eteläkärjessä oli hermostunutta porukkaa, lintu oli jätetty vartioimatta ja kateissa. Eräällä kuvaajalla oli kuitenkin kuvia, joista laji kävi ilmi: todellakin mustapääsirkku! Osa porukkaa lähti jo poispäin, mutta osa jäi. Ja niin vaan kävi, että alkuperäinen löytäjä löysi sen uudelleen, lintu laskeutui bunkkerin päälle ja siitä näin itsekin, että kellertävä paksunokkainen lintu siellä istuu. Tilanne oli päällä.

Lintu piiritettiin ja kutsuttiin kaikki paikalle, lintu oli nyt katajikossa. Hetken päästä se lensi taas bunkkerille ja nyt saatiin hyviä kuvia. Itsekin kuvasin sitä ja Kuusiston Kimmo katsoi putkellani onnea puhkuen. Nannaa!

kuvan keskellä mustapääsirkku naaras

Tilanne oli pian ohi ja poistuimme paikalta. Pientä säpinää aiheutti vielä Kimmon hoksaama turturikyyhky, jota muut eivät kovasta etsimisestä huolimatta nähneet. Illalla itäniityn yli lensi suopöllö, mutta muita ihmeitä ei sattunut, eräs naaras sieppo vain herätti huomioni. Pisaran mallinen läikkä siivellä, kaulassa hieman vaaleampaa, sepelsieppo? Paikalle saapuneiden harrastajien kanssa ei oikein saatu selkoa, joten siihen se jäi. Jorma opetti naaras sepelsiepon tuntomerkkejä: paraatituntomerkki on täysin vaaleat pyrstön uloimmat sulat, sekä "hiit" kutsuääni.

epäselväksi jäänyt siepponaaras

Illalla Suomi pesi vielä Venäjän lätkässä, hyvä päivä. Peli piti tosin katsoa pätkivästä streamista netistä, hotellin tv oli ollut pimeänä antennivian takia jo pari viikkoa. Käsittämätöntä, ettei kukaan ole sitä korjannut...vaikka asiakkailta on tullut valituksia.

22.5 Sunnuntaina oli vielä aikaa staijata. Ja aikainen lintu sai madon, kun porukan kokeneet plokkasivat kaksi ohi lentävää etelänkiislaa! Taas elis, viides samalla viikolla. Vaikka alkuperäiset tavoitteet sepelsieppoineen ja kirjokerttuineen eivät toteutuneet. Hyvä näinkin. Vielä kierros itäniityllä, jossa sain opettaa lukioryhmälle muutamia lajeja ja lainata putkeani. Suosirrit olivat pelästyneet nuoria, kaikki muut ne olivat nähneet paitsi minä.

Ei muuta kuin kamat kasaan ja Eivorille klo 13, hieno reissu oli lopussa. Laivalla ei jaksanut Jurmon jälkeen enää paljoa staijatakkaan. Ensi kerralla sitten ehkä syksyllä?

karikukko

merikihut hätyyttää merikotkaa

saaressa oli ainakin yksi käenpiika

15.5.2016 Kevään haviksia tulipään johdolla

Laitetaas tännekin hieman päivitystä.

Kevät etenee ilman yllätyksiä, suurin "tapaus" oli Viikistä 24.4 löytynyt tulipäähippiäinen. Hälytyksen tullessa olin kerrankin lähdössä lähes saman tien matkaan, Hakalan metsikköön. Metsikössä oli bongaajia paikalla ja ensimmäisenä kuului tulipään säe, joka poikkesi hippiäisestä selvästi.

Hetken tähyiltyäni näin vilahduksia linnusta, mutta vikkelä se oli. Kuvia jälkeenpäin selailtuani löytyi yksi "taidekuva", josta lajin saa kyllä hyvällä mielikuvituksella hahmoteltua :)

Tulipäähippiäinen "taidekuvassa"

30.4 Pitkäsuon mäellä meni haarahaukka länteen, sekä lapinsirkku putosi muutolta.

7.5 Tornien taistossa näimme normaalit 67 lajia Matalajärven tornista. Sää oli tyyni ja kirkas, mutta aivan yleisiäkin lajeja jäi puuttumaan (laulurastas, keltasirkku, kanahaukka + paljon anaksia). Kilpailun paras laji oli myöhäinen mustavaris, joka lensi järven yli.

Samana iltana ilmoitettiin Janakkalan Tervakoskelta kova rari, ruusulokki. Kim soitti ja pyysi mukaan bongaamaan, mutta meillä oli vieras ja väsy painoi, en lähtenyt. Vasta illalla tajusin, että lajihan on todella kova....aloin suunnitella seuraavan päivän bongausta.

Aamulla tuli päivitys: lintu löytynyt kuolleena, pedon tappamana!  Voi prkl! Jäi kaivelemaan, miksen lähtenyt eilen mukaan....

12.5 Pitkäsuon mäeltä näkyi tumma jalohaukka Martinlaakson päällä. Vaikka kuinka tähystin , en nähnyt alapuolella vaaleaa tai poskessakaan. Selkä oli myötävalossa hieman ruskea, joka ihmetytti. Mikä lie vespari koiras?

15.5 Tänään oli kovia odotuksia Maarin tornilla sateen lakattua. Muualla suomessa löytyi vaikka mitä, mutta koko PK-seutu oli rarityhjiö. Mukava havis oli kuitenkin tundrakurmitsat 2m + 2p, nous. Oli vasta toinen havainto minulle tästä lajista.

tundrakurmitsat

Ensi perjantaina on kevään kohokohta, Utön matka. Matkalla on PAKKO käydä koittamassa Salon seudulla haarahaukan kanssa pesintää yrittävää isohaarahaukkaa! Viime vuotinen havaintoni meni RK:n kovissa kourissa hyvätyksi, joten elistä oli tarjolla. Samoin, Utössä odotettavissa eliksiä sepelsieppo/kirjokerttu/merisirri -akselilla. Tai, onhan siellä nähty yöhaikaraa ja mehiläissyöjää, miksei vaikka ties uutta lajia Suomelle.

30.3.2016 Kevät keikkuen tulevi

Olipas "omalaatuinen" otsikko, puhki kulunut sanonta. Nooh, eipä hätiä mitiä, kevät on oikeasti täällä. Nyt.

Maalinsuun puolivälin jälkeen on Seutulan Isoniitullakin alkanut lumet vähenemään ja ensimmäisiä kevään merkkejä näkymään. Yksinäinen töyhtöhyyppä käväisi kuun alkupuolella, sitä seurasi muutama uuttukyyhky ja lopulta kuului myös kiurujen ääntä.

Pitkäperjantai Wallinmaan Leo ja kumppanit ilmoittivat niitulla olevan peräti 5 pikkujoutsenta. Kävin paikalla illemmalla, mutta joutsenet olivat lähtenee SW suuntaan. Juttelin löytäjien kanssa ja silloin välähti: ne ovat Tikkurilantien sillan alla Koivupäässä. Olin nähnyt paikalla n 25 joutsenen parven jo 2 vk sitten, mutten ollut viitsinyt jäädä niitä tutkailemaan. Eihän siellä mitään outoa ole kuitenkaan....

Ajoin paikalle sillan pieleen ja aloin tutkia parvea. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen pikkujoutsen löytyi. Arvasin muidenkin olevan parvessa (kuten olikin) ja näpytin hälytyksen. Pelloilla oli kevään eka kurkiparvikin.

Ajoin kotiin ja polkaisin uudestaan paikalle pyörällä, ekopinna! Aika kyseenalaista toimintaa, mutta sallittua. Tuomelan Sami ja Jussi olivatkin paikalla putkineen. Paikka oli ihan kiva, lyhyessä ajassa löytyi kanukkeja, ekat kottaraiset ym.

keskellä yksi viidestä pikkujoutsenesta

Pääsiäissunnuntaina otin asiakseni lähteä Isoniitulle staijaamaan. Ajoin Vestran kautta ikuinen teeritoive mielessäni, muttei siellä koskaan näy sitä. Koitin hieman suhautellakin, mutta ainoa mikä löytyi oli ilveksen ISOT jäljet. ISOT. Onhan tämä ilves?

Peräjänkulmalla oli 10 kevään ensimmäistä metsähanhea ja kapustarinta, sekä 2 räksää 120 töyhtöhyypän kera. Jatkoin matkaa isoniitulle, jossa metsureiden ja tundrahanhien sekaparvi olikin jo pellossa.

Hanhien seurana oli metsäkauriita

Päivän mittaan muutti aika kivasti hanhia (metsä- tundra-), lisäksi paikalla oli laulujoutsenia, kanadanhanhia ja kiva merihanhikin. Kurkia meni jonkin verran. Kangaskiurun äänikin kuului ja ylitse lensi 3:n parvi.

Maanantaina ekoilin pyörällä niitulle klo 10 maissa, Oikeasti kello oli 9, kellojen siirto kesäaikaan oli kuitenkin tehty jo sunnuntaina. Ekoeliksistä puuttui helpot metsähanhi, tundrahanhi ja hiirihaukkakin. Kaikki tulivat, tosin tundrahanhien kanssa sai tehdä hommia, lopulta 4 muutti ainoina pellon yli ennen puolta päivää.

keväinen hiha

Staijin hienoin löytö oli kuitenkin aikainen kuovi, josta tuli maaliskuun uusi pinna. Peräti hälylaji maaliskuussa. Klo 13:30 lähdin kotiin, polkeminen otti lujille ja jalustakin painoi kaulassa kuin synti.

Klo 16 alkoi Haagassa pyörivä kuningaskalastaja kiinnostaa, sehän oli näemmä aivan Hämeenlinnantien vieressä alle vartin päässä autolla. Ajoin paikalle ja siellähän kuvaajia jo riitti, lintu istui kaikessa rauhassa puron yllä ja oli kuulemma saanut jo 4 kalaakin. Oli se komea, oikein uutisiin oli päätynyt.

upea kunkku!

Tuli vaan mieleen syksyinen ravaaminen sateessa Pitkäkoskella ja useat hylsyt, on tämä vaan joskus helpompaa!

16-22.1.2016 Phuketin (Kata Beach) linnustoa

15.1 Lensimme perheen kanssa päivälennolla kohti Phuketin lomasaarta. Lento kesti 11.5h ja kiersimme Venäjän ilmatilan sulun takia kaikkien jännittävien maiden kautta (Ukraina, Irak, Afganistan jne...). Olimme perillä klo 5:15 paikallista aikaa valvotun yön jälkeen, huomataksemme että passitarkastuksessa on julmettu jono. Virkailija leimaili passeja hullun raivolla, mutta maahantulolappujen syynääminen tukki kyllä tehokkaasti koko prosessin. 1.5h hikisen jonottamisen jälkeen aukesivat taivaan portit viimein meillekin. Ilmeisesti Jakartan pommi-isku oli nostanut syynäystasoa + kiinalaisten alati kasvava matkustusvimma = ruuhka. Pääsimme heti taksiin, 1000 bathin "sopuhintaan" matka kohti kataa alkaa klo 7 maissa.

Matkalla näkyy haukkoja, joita ei saa tunnistettua taksista käsin. Ensimmäinen elis tulee puolimatkassa, kun puhelinlangalla istuu pari jaavanmainaa. Myöhemmin en tätä lajia havaitsekaan. Uupuneina tulemme taksilla hotellin pihaan, jossa virkailijat tuovat kylmiä pyyhkeitä ja palvelu pelaa hienosti! Pääsemme suoraan aamiaispöytään runsaalle aamupalalle, jotka syömme silmät ristissä.

Silmät eivät ole kuitenkaan niin ristissä, ettenkö kuvaisi lintuja. Reissun tyyppilinnut löytyvät heti: pikkuvarpunen, pihamaina ja aasianturturikyyhky. Varsinkin kahta ensimmäistä on maisemat pullollaan.



aasianturturikyyhky



pihamaina

Painumme nukkumaan pariksi tunniksi, vaikka henkilökunta yrittää parhaansa mukaan häiritä sitä soittelemalla hotellin puhelimeen "Is everything in your room ok, sir?" peräti kahdesti ja tuomalla jopa olutta!

Nuutuneina heräämme puolilta päivin ja menemme altaalle, alueen linnuston syynäys voi alkaa! Hotellin pihapiirissä asuu keltaperäbulbuleita, kiiltokottaraisia, harakkataskuja sekä pieniä vaaleaseeprakyyhkyjä.

keltaperäbulbuli

kiiltokottarainen

harakkatasku



vaaleaseeprakyyhky

Myöhemmin viikolla löytyy vielä pieni vihertävä hyönteissyöjä, jota en näe kunnolla, mutta jonka kuulee sitäkin paremmin. Kova iskevä piipitys kaikuu palmun latvassa ja xeno-canto vahvistaa äänen kuuluvan yleiselle pitkäpyrstöräätälille. Eräänä aamuna kuuluu myös kova suhiseva ääni, ja lapset hoksaavat puussa ison mustan linnun. Kuulemma oranssi rinta ja muuten musta. Lintu piileksii vastapäätä olevien parvekkeiden edessä olevassa palmussa ja suostuu lopulta tulemaan esiin:aasiankukaali. Välillä parvi pikkuruisia lintuja tuppaa aivan nenän eteen, suomumanikki tulee elislistalle.

suomumanikki

aasiankukaali

Iltapäivällä lähdemme kohti Katan rantaa. Paikka on turvoksissa venäläisiä, kaikki ruokalistat ym ovat venäjäksi. Matkalla rannalle on haiseva likaoja, jonka sulotuoksut lupaavat kenties uusia lajeja. Niitähän löytyy, rantasipi steppailee ojan reunaa. Oli muuten matkan ainoa kahlaaja haikaroiden lisäksi. Puissa raakkui paksunokkavariksia sekä pulputti ihmeellinen kilkkuseppä. Retkemme viimeisenä päivänä täältä löytyi vielä ruskosieppo.

kilkkuseppä

paksunokkavaris

ruskosieppo

Pedot

Petolinnut bongasin melkein kaikki hotellin parvekkeelta! Istuin zuumikamera kädessä ja räpsin kuvia kaikista liitävistä otuksista. Alueen tyyppipeto oli komea bramiinihaukka, sekä useassa eri värimuodossa esiintynyt idänmehiläishaukka. Komea valkomerikotka tuotti ensin päänvaivaa, mutta laji tunnistui lopulta. Pari kertaa näkyi idänvarpushaukka ja hiirihaukka.

valkomerikotka

idänvarpushaukka

bramiinihaukka

idänmehiläishaukka, vaalea



idänmehiläishaukka, tumma

Yksi peto jäi härnäämään, tunnetko tätä petoa? Varpushaukkalaji? Kurkussa ja rinnassa on selkeitä viiruja.

mysteeripeto

Pääskyt

Pääskyjen kanssa oli vaikeaa, näitäkin tunnistelin parvekkeelta sekä hieman muualtakin. Yleisin laji oli tervapääskyn oloinen mutta pienempi aasianpalmukiitäjä. Pihapiirissä taisi pesiä tyynenmerenpääsky ja sattumalta kuviin oli osunut myös aasiankalliopääsky. Karon beachin altaalla oli idänpikkukiitäjä.

aasiankalliopääsky

tyynenmerenpääsky

idänpikkukiitäjä

Parvekkeen muut ihmeet

Mikäs siellä oli istuessa kylmä singha-olut kädessä! Linnut liversivät (omituisesti) ja lämpöä oli sellaiset +35 varjossa. Iloisia ääniä kuului uima-altaalta ja liikenteen äänet kaikuivat vaimeasti kadun suunnalta.

Eräänä iltana ohi lensi keltainen kuhankeittäjä. Tai siis Suomessa olisin heti tunnistanut sen kuhankeittäjäksi. Tämä oli paikallinen naamiokuhankeittäjä, hyvin paljon samaa näköä molemmissa.

Ohitse lensi myös omituisen oloinen pääskyjä isompi lintu, räpsin kuvia "lonkalta". Ihme kyllä osuin ja lintu paljastui safiirimehiläissyöjäksi. Löysin hetken päästä useita näitä läheisen pihan kuivuneesta kelosta. Sen jälkeen ei mehiläissyöjiä näkynyt, mutta sain treeniä Suomen oloja ajatellen. Lintu on paljon pienempi kuin olin ehkä kuvitellut.

Myöskin jaavanmerimetso hämmensi aluksi eräänä iltana ohilennollaan, mutta määrittyi silti. Näitä löytyi sitten Karon beachin päässä olevalta parin hehtaarin lammikolta.

safiirimehiläissyöjä

jaavanmerimetso

Karon beach

12 vuotta sitten olimme majoittuneet Karonille ja kävimme siellä taksilla nytkin. Ranta on mielestäni Kataa parempi: pidempi, väljempi ja sitä reunustava palmu/vesialue mielenkiintoisempi.

Karonilta löytyi edellä mainittujen merimetsojen ja pääskyjen lisäksi intiansininärhi kaksin kappalein, sekä rannan puissa piileskellyt siperianlepinkäinen. Lätäköiden läheltä löytyi haikaroita. Silkkihaikara, jalohaikara, virtavästäräkki sekä jaavanriisihaikara.

Omituinen ääni kiinnitti huomioni eräässä puussa, korea kookosmedestäjä milloin roikkui, milloin seisoi oksilla.

silkkihaikara

siperianlepinkäinen

jaavanriisihaikara

kookosmedestäjä

Retkilajit

Tavoitteena olivat snorklausretki jollekin saarelle ja norsujen näkeminen, nämä toiveet täyttyivät. Snorklausmatka oli lintumielessä onneton! En olisi ikinä uskonut, että 4h merellä eikä yhtään merilintua. Ei edes lokkeja, ei mitään. Missä muualla maailmassa on satama, jossa ei ole yhtään lokkia? Lähtiessä sentään satamassa lauloi langalla veriselkäkukastaja, Rayan saarelta löytyi variskäki puusta.

veriselkäkukastaja

variskäki

Norsureissu oli nopea tunnin koukkaus hotellilta. Ratsastimme vartin poloisilla norsuilla ja poistuimme. Paikka oli metsän keskellä rinteessä, tähyilin sarvinokkia ym muita komeita ilmestyksiä norsun selästä, turhaan. Ainoa uusi laji oli safaripuiston pihassa ollut mandariinikukastaja. Pois mennessä kuski vei meidät vahingossa Karon beachille....

mandariinikukastaja

Viikko meni vilauksessa ja oli aika palata Suomeen. Herätys klo 4 yöllä ja taksilla lentokentälle. Taas oli jonotusta joka paikkaan, eka jono ylsi jo ulos lentokentän ulko-ovista! Laukkujen valaisu - luggage drop - turvatarkastus - sokerina pohjalla maastalähtötarkastus. Yli 2h turhaantui¨taas, mutta ei mahda mitään. Iloinen ylläri oli, että kone lähti etuajassa ja pääsimme oikaisemaan Venäjän yli: säästyi pari tuntia aikaa ja mahdollinen välilasku! Poika yrjösi sitten loppumatkasta ja taksissa mutta se olikin jo toinen tarina.

30 elistä, aurinkoa ja rentoutumista. Phuket, voin suositella edelleen!