18.9.2014 Kaksi elistä lisää

Vantaan Isoniitulla on hiippaillut koko viikon aikuinen keräkurmitsa. Kurmitsan jalassa on jotain vikaa, koskapa se kävelee hieman horjuen ja ikään kuin olisi humalassa. Reippaalta se kuitenkin näyttää, joten kaipa se selviää.

Samalta paikalta on havaittu jo useasti myös nuori arosuohaukka, joten käväisin tiistaina kokeilemassa kumpaakin. Kurmitsa löytyi (Vantaanpinna), arosuo oli ollut paikalla puolisen tuntia aiemmin. Kaimapoika Leppänen oli myös paikalla kameroineen, oli saanut macrosta messeviä kuvia.

Yktäkkiä, varoittamatta kuin päämisterille, kuului lyhyt di-liu. Oliko se, oliko se nyt viimein? Kyllä vain, Timo kuittasi hetken (sekunti) mietittyään, kangaskiuru. Tämä puutelistan helpoin ja kolme vuotta odottanut "rari" antautui vihdoinkin elislistalle.

Punakottarainen oli odottanut Suomenojalla kiltisti jo viisi päivää. Nousee aina langalle klo 7, poistuu 7:20. Palaa langoille 19:00, putoaa kaislikkoon 19:30. Tiistai-iltana tuli taas tieto, että kottarainen oli painunut ruovikkoon, tämä ratkaisi.

Keskiviikkona oli itsellä aamuvuoro, joten kello soimaan 6:00. Torniin ajaa sellaiset 35 minuuttia, joten lähtiessäni klo 6:20 kotoa oli jo hieman kiire! Auto parkkiin 6:55 Suomenojan pohjoispuolelle ja ripeää marssia torniin, samalla voimalinjoja pälyillen.

6:57 ollessani 20m päässä tornista, koko kottaraisparvi nousi langoille. Äkkiä torniin viimeiset metrit, jossa 2 bongaria jo oli odottamassa. Putki tanaan ja lintu kuviin.

Nuori vaaleapukuinen punakottarainen napotti hyvin hollilla, mutta kaukana. Keltainen nokantyvi erottui nippa nappa. Eräs bongari oli paikalla jo viidettä kertaa (!), ja poistui samantien...heh. Itselläkin oli kiire jo töihin, mutta maltoin olla sentään 10min. Kottaraiset olivat poistuneet taas klo 7:30.

Ja KUINKA OLLAKAAN, illalla ei enää punakottaraista havaittu palaavaksi muiden mukana. Eikä sitä tätä kirjoittaessa olla enää havaittu, joten olin paikalla aivan viime tingassa.

Elis oli nro 249, seuraava onkin sitten "juhlakalu", 250. Mikähän se voisi olla? Veikataan ohan pokkana taigauunilintua, niitähän on nyt liikkeellä. Tai pikkukiljukotka....punapäälepinkäinenkin jäi Vuosaaresta hakematta.

14.9.2014 Macro ja pere

Finnoolla on havaittu punakottarainen, joka on paikalla kottaraisparvessa. Parvi yöpyy Finnoolla, mutta on poissa päiväsaikaan, joten mahdollisuus nähdä kyseinen lintu on illalla klo 19 jälkeen, tai aamuisin 7 maissa.

Enivei, vasta kello 10:50 olin taas Maarin tornissa. Meinasin mennä vaihteeksi Viikkiin, mutta punakottaraisen läsnäolo ja mahdollinen ilmaantuminen Finnooseen aiheutti sen, että oli oltava lähempänä Suomenojaa.

Länsi-Vantaan ringin Arto oli tornissa ja kertoi saaneensa Jussin kanssa linnusta aamulla eliksen! Ei siis ihan yleinen vieras, jos noinkin kokeneille bongareille elis....onko sinne mentävä, tiistai-aamuna?

Maarin tornissa oli heti hyvä meno, vuodariksi heti ad pere, eli muuttohaukka! Pere meni korkealla yltä, pyöri siellä jonniin aikaa ja dokumenttikuva tuli otettua.

 

suttuinen kuva ad perestä, laji käy silti ilmi

 

Varpushaukkoja lappoi kymmeniä, kurkiakin 150 vaikka eilisiin koviin lukuihin ei enää päästykään. Kaksi sinisuota kävi nostattamassa tunnelmaa, Vuosaaresta ilmoitettiin peräti kolme arosuohaukkaa parin tunnin sisällä! Osa oli menossa länteen, muttei yhtään tullut Espooseen hollille.

 

Mukavasti tuli vuodarilistalle myös sen ehkä helpoin puute, pikkutikka. Se lennähteli ja päästi lopulta kikityksen, josta vieruskaveri Karonen sen tunnisti. Samoin kaksi pähkinähakkia, jotka lensivät Leppävaaraan päin. Syyskuun pinnat vielä tukkasotkasta ja -koskelosta.

Petomuutto hiipui klo 15 jälkeen ja ennen neljää lähdin kotiin. Ja niinhän siinä kävi, että Jani Ceder oli nähnyt vielä 16:50 käärmekotkan! Aina ei voi voittaa.

Kotiin päästyäni tuli hälytys peräjänkulman pelloilta, Antti Mähönen katseli nuorta macroa eli arosuohaukkaa. En ehtinyt kenkiä riisua, joten samantien sinne. Ja ihme tapahtui, pellolle päästyäni ja Antin kanssa juteltuani macro ilmaantui vielä kerran aika hyvälle hollille. Putki oli autossa, mutta kameralla sain kohtuullisia tunnistuskuvia.

1kv nuori arosuohaukka

 

Päivä oli tällä pulkassa ja samalla rikkoontui viime vuotinen vuodariennätys, nyt koossa on 197 lajia. Ei siis mitään, mutta ennätys silti.

 

PS. Punakottarainen palasi taas illalla Suomenojalle, olisiko siellä tiistaihin asti?

7.9.2014 Niittysuohaukka ja muita raripetoja

Lämmin syyskuinen sunnuntai houkuttaa lintuihmisiä tehokkaasti torneihin staijaamaan, niinpä Maarin torni olikin hyvin miehitetty klo 10:40 kun kiipesin sinne. Nurkasta löytyi vielä tilaa yhdelle, joka ei käytä rexonaa, joten änkesin sinne.

Aurinko paistoi ja linnut ei laulaneet. Ainakaan reviirilauluja. Ensimmäiseksi putkeen löytyi kolme sirriä, pitkän nokan perusteella kuovisirrejä. Mainitsin asiasta ohimennen, jolloin kävi ilmi ettei kukaan ollut huomannut niitä vielä, vaikka olivat aivan nenän edessä! Tosisponde kuovisirri siis sillekin listalle (tosispondet=itse ensimmäisenä havaitut).

Muitakin "kovia" lajeja vastaperustetulle syyskuun-pinnalistalle löytyi: mm. harmaalokki (!) Petoja meni aika hyvin. Vuosaaressa löydetty arosuohaukka oli nähty Talissa, ja Jani Ceder plokkasikin pedon kaukana, jäi pelkäksi sirosuoksi. Itse missasin koko pedon, ei löytynyt.

Hetken kuluttua pamahti taas: vieruskaveri kertoi että katsoo tod näköistä punajalkahaukkaa korkealla ylhäällä. Putket kääntyivät, jolloin muutkin myöntelivät asian olevan juuri näin. Valkoiset posket, keltaista päässä ja vaaleampi selkä, 1kv:n tuntomerkkejä kaikki. Itsekin näin, kuinka peto nappaili hyönteisiä, mutta nuo yksityiskohdat eivät erotu kowallani. Onko todellakin niin, että tarvitsen kalliimman putken? Vuodari kuitenkin vesparista.

Eikä kauaakaan, kun tuijotettiin jo toista sirosuohaukkaa menossa länteen. Tällä kertaa erottui, että kauluria ei oikein ole, maha on vaalea eikä punainen. Kyseessä siis n-pukuinen lintu, todennäköisesti aikuinen arosuohaukka-naaras. Mutta sirosuoksi sekin jäi.

Välillä löysin tornin vierestä kertun, jonka muut kävivät tunnistamassa rytikerttuseksi. Syyskuun pinna siitä.

tämä tunnistettiin rytikerttuseksi

Sääksiä kalasteli lahdella, varpus-, ruskosuo-, kana-, hiiri- ja mehiläishaukkoja muutti kohtalaisen hyvin.

 Nuori ruskosuohaukka

 

Kolmas kerta toden sanoi, kun huomasin suohaukan menevät taas länteen. Huutelin koordinaatteja ja mainitsin kohteen olevan siron oloinen. Kohta kovempi kaarti löysi linnun ja pian alkoi hahmottumaan, että tuntomerkit viittaavat niittysuohaukkaan, 1kv yksilöön! Kohta tuli soitto torniin, jossa kerrottiin että lahden toiselta puolelta oli juuri kuvattu ylilentävä nuori niittysuo, joten tämä varmisti määrityksen oikeaksi. Tosisponde niittysuohaukka, oho! Ja ELIS tietysti.

Kolme suohaukkaa meni siis, eikä yhtään sinisuota. Outoa.