12.8.2014 Mustaotsalepinkäinen Espoossa

Töistä tultua oli tullut hälytys Espoon Röylästä (ajoaika sinne alle 20min...), Sami Tuomela oli löytänyt mustaotsalepinkäisen. Ihan kiva, mutta kun piti perheen kanssa käydä isonittua katsomassa...olkoon niin. Kaipa se lepinkäinenkin katoaa, vaikkei niillä kuitenkaan ole tapana, kuulemma.

Isoniitulla oli vain sepelkyyhkyjä, ei petoja. Punajalkahaukkoja on nyt  liikenteessä, mutta eipä näkynyt niitäkään. Yksi pikkulanttu ja parit fasaanit.

Kävellessä tuli taas päivitys, Jussin viesti kertoi linnun olevan hyvin näkösällä. Ei hemmetti, nyt mentiin. Paikalle ajaessa iskin osoitteen kännykän gepsiin ja pian olinkin jo perillä. Paikalla oli menossa myös jonkinlainen pyöräilykisa, joten hulinaa riitti kyläläisten ihmeteltäväksi.

Autosta ulos ja ensimminen vastaantulija sanoi "voi nautiskella, hyvin näkösällä". Lintu näkyikin heikosti kiikareilla, putkella hyvin.

 

mustaotsalepinkäinen, ilmeisesti vanha koiras

 

Paikalla oli väkeä ehkä kymmenkunta, osa lähti ja uusia tuli.



9.8.2014 Verta, hikeä ja ....virtaväiskejä!

Kesä on mennyt lintumaailmaa ajatellen aika hissukseen. Ei ihmeempiä lajeja, eikä oikein muutakaan kerrottavaa. Noh, ainoa tapaus lienee epäonnistuneet Viirusirkkalinnun bongausyritykset Enossa. Neljänä iltana kävin jalkapallo-ottelujen välillä bongaamassa ilmoitettua lintua sukulaisteni luota käsin (jossa olin viikon kylässä), mutta ei. Lintu oli ottanut ritolat ja oli paikalla vain yhden illan. Tohmajärven ja Lieksan linnut kyllä lauloivat viikkoja.....mutta tietysti tämä Enon lintu EI.

Ai niin, toinen kertomisen arvoinen lienee spontaani kehrääjä juhannuspäivän yönä Petikon metsissä, lämmintä oli kokonaista +3 astetta kun ajelin pitkin Vantaata.

Tiedotuksessa oli Vantaalta/Helsingistä ilmoitettu VIRTAVÄSTÄRÄKKI, jonka missasin pari vuotta sitten Vantaankoskelta. Enosta palattuani piti lähteä koittamaan lintua elikseksi ja Vantaanpinnaksi.

Paikalle tullessa klo 13:30 porukka kertoi, että lintu oli nähty aamulla ja kuultu puoli tuntia sitten. Auringonpalvojia oli asettunut lintujen vakipaikalle padolle, joten laskeuduin alas joen rantaan. Hetken kuluttua tuli tunne, että ylös padolle ja äkkiä....ja toden totta, porukka kuvasi ja katseli virtaväiskiä. Menin puolijuoksua paikalle, mutta lintu katosi juuri ennen kuin ehdin....damn! Porukka lähti koteihinsa, ainoa väiskitön (minä) jäi paikalle erään herrasmiehen kanssa. Linnut olivat ilmeisesti katveessa joenmutkan takana.

LAskeuduin lopulta taas rantaan, mutta turhaan. Joki oli aika kapea ja vesi alhaalla, hullu voisi päästä yli Helsingin puolelle. Hullu yritti, ja pääsi.

Etenin varovasti, heti lennähti pitkäpyrstöinen lintu joen yli. Hetken kuluttua taas, nyt näin että lintu oli väiski, virta sellainen. Hetki lisää ja puuhun lensi hyvälle hollille ilmeisesti naaras, keltainen maha ja alaperä, muttei ilmeisesti kurkkulappua. Sitten tuli nuori ja istui hyvälle hollille, otin kuvia tästä.

 

 

nuori virtavästäräkki

 

Palasin takaisin joen yli, ihmeen ketterästi pääsinkin...kalastuskokemuksesta on hyötyä. Juuri kun onnittelin itseäni, ylpeys kävi lankeemuksen edestä. Kumautin paljaan sääreni puunrungon kärkeen, joka lojui maassa ihan näkösällä. Kivasti lähti nahkat, mutta mitäs siitä ;)

 

verta ja hikeä vaati tämä bongaus

 

Palailin kotiin Isoniitun kautta, jossa pellot oli jo puitu! Heinäkuun helteet ovat kypsyttäneet viljan ajoissa. n 150 sepelkyyhkyä ja uuttua ruokaili pellossa, yksi pulukin näkyi.

 

 

3kv ja 1kv ruskosuohaukat lentelivät pellolla, sain nuoremmasta ok otoksia.

 

1kv ruskis, päälaki on ihan keltainen