30.3 Erään ping-pong lyhytnokkahanhen bongaus

Kevät on tullut, hellurei. Maaliskuussa on retkeilty harvinaisen aikaisten lajien perässä, paljon on nähty esimerkiksi vesilintuja. Jouhisorsaa, punasotkaa, harmaasorsaa. Maarin tornilla uikutti jopa Luhtakana, kun eräs ryhmä soitti sille pienet atrapit.

Isoniitulla ei ole tulvaa, joten hanhia ei paikalla ole. Eikä kahlaajiakaan, paitsi Töyhtöhyyppiä. Eilen sinne putosi sítten 2 Kapustarintaa, västäräkkejäkin näkyi. Kaikkia sorttia rastaita on löytynyt myöskin, poislukien sepelrastas.

Tämä oli ilmeisesti vasta kevään toinen Tringan alueelta ilmoitettu laulurastas 22.3.

Hanhiparvien ylilentoja on ollut paljon, yllätyksenä tuli Isoniitulla hanhien perässä painelevat 2 merimetsoa. Niittykirviset ovat tulleet, myöskin ensimmäinen tuulihaukka.

kaksi merimetsoa keskellä vantaata

 

Nurmijärven Lepsämästä (kaukaa, 20km päästä) ilmoitettiin 29.3 Lyhytnokkahanhi, jota en ole koskaan nähnyt. Noh, olkoon, näitähän piisaa.

 

Tänä aamuna oli luurissa taas hälytys, lynoha oli edelleen paikalla. Ajatus alkoi itää päässä ja kasvoi ideaksi: tuonne voisi tässä ennen kämpän raivausurakkaa mennä katsomaan. Eihän siinä mene matkoineen kuin alle tunti, jos sitäkään. Lähtöä viivästytti kotijoukkojen antama käskytys, mutta 10:30 kesäaikaa olin paikalla. Paikalla Lepsämän koululla tähyili kaksi lintumiestä, kaikessa rauhassa. Kysäisin heti, että "onko?".  "On se tuolla".

 

Rupesin selaamaan hanhia, jotka olivat KERRANKIN loistohollilla, sopivassa myötävalossa koivet näkyvillä lyhyessä ruohikossa, etäisyys 100m. Tundrahanhien ja metsureiden koivet loistivat oransseina, haeskelin pinkkejä. Vieruskaveritkaan eivät saaneet lintua putkeen, ja kohta oli todettava että lintua EI LÖYDY. Se oli ilmeisesti poistunut 30 sekuntia aiemmin lähteneen pienen parven joukossa. Ei ole todellista.

 

Toinen kanssabongareista lähti läheisen kosteikon luokse katsomaan, onko se mennyt sinne. Paikalle tuli lisää lintuväkeä ja hanhia kosteikolta, mutta ei kun ei. Lopulta aiemmin lähtenyt herrasmies palasi ilmoittaen, että hanhi on nyt kosteikolla, kaukana. Ei muuta kun sinne, onneksi matkaa oli ehkä kilometrin verran. Lähtiessä lisää hanhia saapui paikalle, taas kosteikolta.

 

Kosteikolla ei ollut montaakaan hanhea, eikä varsinkaan lyhytnokkaa. Voiko olla niin huono tuuri, että se oli palannut alkuperäiseen paikkaan juuri kun siirryimme pois alta? Turha arvailla, takaisin alkuperäiseen paikkaan, jossa katselu on mukavampaa ja helpompaa. Toinen kaveri siirtyili perässäni ja yhdessä selasimme parvea, ei näy täälläkään.

 

Kaveri antoi periksi ja lähti, hän oli kuitenkin nähnyt hanhen juuri ennen tuloani, joten mikäs siinä. Siinä epätoivon partaalla putkeen tarttui yhtäkkiä se, jota varten tänne oli tultu. Vaalea selkä, pinkit koivet. Siinähän se on! Miksei sitä äsken hoksannut? Pyrstön kärjen vaalea reunakin oli leveä, joten kaikki palaset ovat kohdillaan. Ja eihän tuosta nyt voi erehtyä, eri juttu sitten jos olosuhteet olisivat huonot. Mutta nyt oltiin herkkuhollilla, eikä epäselvää jäänyt. Räpsin kuvia, mutta en osannut parvessa zuumata oikeaa kohtaa, joten räiskin kuvia summassa. Löysin jälkeenpäin kuvista hanhen, joka todennäköisimmin oli se oikea yksilö.

 



Vaalea selkä, pinkit jalat (vertaa yllä metsähanhi), leveä pyrstön kärjen vaalea (vertaa alempiin)

 

Kävin vielä kosteikolla ilmoittamassa, että hanhi on taas koulun edessä. Jos on! Sieltä lähti isoja parvia vyörymään taas kosteikkoa kohden, kun lähdin ajamaan. Melkoinen ping-pong hanhi!

2.3 Helmikuun talvilajeja

Helmikuu, tuo talvikuukausista viimeinen, oli erittäinkin lauha. Tammikuun kovien pakkasten jälkeen leppoinen ilma toi maahan ennätysaikaisia muuttajia kuun lopulla.

Kuun alussa oli vielä talvinen keli, kun kävin 2.2 Pitkäsuon mäellä etsimässä jotain suurta, tai harvinaista. Noh, suurta löytyi, kun lähes pään päälle ilmestyi ad merikotka. Ei mikään jokapäiväinen vieras Vantaalla asti, oletan. Kotka tuli etelästä, kierähti päällä ja katosi takaisin etelään. Tästä pari minuuttia ja toinen Merikotka lähestyi Klaukkalan suunnalta! Katsoin, ettei äskeinen otus ole millään voinut ehtiä siirtyä noin kauas. Varsinkin kun se näytti kaukaa katsottuna olevan nuori yksilö, ilman valkoista pyrstöä. 2 merikotkaa 5 minuutissa, Pitkäsuon mäellä.

 

Kuun lopulla alkoi kuulumaan tiirasta tietoa: kiuruja, töyhtöhyyppiä, uuttukyyhkyjä virtaa Suomeen. Kun on tullut liityttyä tuohon "talvi" listalle (joulu-helmi), niin siinäpä oiva tekosyy retkeillä töiden jälkeen hotspottiin, eli tällä kertaa Viikkiin. Viikissä oli pellot täysin sulina, mutta päivä oli kylmänkalsea. Ensimmäinen vastaantulija hehkutti -k sinisuohaukkaa, joka on pyörinyt paikalla koko talven. Kauan ei tarvinnut odottaakaan, kun sinisuo ilmestyi partioimaan pellon päälle. Siellä se sitten kierteli pitkin iltapäivää, istui välillä aidan tolpallekin.

sinisuo, 3kv:n oloinen kuulemma (ei ihan puhtaan vaalea)
 

Pellolta löytyi kaivatut (muutama) töyhtöhyyppä. Tämä lienee kovin laji helmikuussa, ei ihan jokavuotinen vieras näin aikaisin.  Kesken pällistelyn kuului taivaalta kaivattu lyhyt "kiraus", kiurutkin ovat saapuneet.



  kroppikuva töyhtöhyypästä



 

Paikalla oli pyörinyt myös isolepinkäinen, joka on onnistunut välttelemään minua koko alkuvuoden. Vuosi sitten niitä näkyi tuon tuostakin, mutta nyt vasta osui ensimmäisen kerran. kohdalle. Toinen yllättävä puute vuodarilistalla on varpushaukka, jota ei ole vieläkään näkynyt. Yksi erittäin hyvä ehdokas näkyi tosin selin istumassa auton ikkunasta, mutta varmaksi sitä ei voinut laittaa.

isolepinkäinen väijyi koivun latvassa

 

Sepelkyyhkykin tuli nähdyksi ennen kuun loppua, kun yksinäinen yksilö ilmaantui tuttuun paikkaan Hämeenlinnantielle! Ei tosin littanana myttynä tien pinnalle, vaan katulampun päälle istumaan. Eilen siellä taisi vilahtaa jo kaksi, joten pari löytyi jo.

 

Kuun viimeisenä päivänä kävin Haltialassa, jossa olisi tarjolla kottaraista ja uuttukyyhkyä isona parvena. Kottaraiset löytyivätkin maatilan takaa koivusta, mutta uutut eivät. Uuttukyyhky, joka oli ehkä helpoin nakki helmikuussa, jäi siis puuttumaan tuleville vuosille. Edes vierailut Isoniitulla eivät auttaneet, tyhjää mikä tyhjää.

 

 kottaraisparvi, maustettuna räkäteillä

 

Kevätlintulaskenta tutulla reitillä tänään ei paljoa tarjonnut. Tai no, kaksi huutavaa harmaapäätikkaa kuului, sekä ennätysmäärä kuusitiaisia (7). Tiklit ovat olleet kateissa koko talven, nolla tikliä. Keltasirkku lauloi jo kevättä rinnassa, 30 kpl.