Rallijuttuja luettuani oli herännyt pieni kipinä, onhan se kokeiltava joskus itsekin! Sopiva paikka kokeilla rallatusta oli Länsi-Vantaan ilmeisen "ei-niin-tosissaan" otettava kisa, johon sain osallistua. Kiitosta vaan postituslistoille mukaan otosta.
Pohjustukseksi kelpasi a)tiiran selailu b) pari viikkoa sitten tehty talvilintulaskenta, josta sai hyviä tärppejä. 2h aikana näkyi 20 lajia kävellen, joten 8h autoillessa näkyisi varmaan vaikka miten paljon...totuus oli toinen ;) Viime vuotinen voittajajoukkue näki peräti 43 lajia, joka on mieletön temppu.
Kisa alkoi klo 8, "viisyli" avasin ulko-oven ja sekuntia myöhemmin oli
mustarastas plakkarissa. Lintu olikin kumman kesy, laski 2m päähän aamuhämärässä.
aamun eka pinna, mustarastas lintulaudalla
Tästä 10 sekuntia, ja keltasirkku sirautti hämärässä. Kävelin tietä pitkin naapureiden kuusi- ja orapihlaja-aidoille varpusten luoksen, mutta hiljaista oli. Tajusin, että kello on liian vähän ja vasta ehkä puolen tunnin kuluttua alkaa tapahtua. Tali- ja sinitiaiset hoitui kuitenkin lintulaudoilta.
Sitten autolla liikkeelle kohti Linnan kartanoa metsätiaisten perään, matkalla näkyi kaupan pihassa harakoita. Auto parkkiin alumiinitehtaalle ja puista kuuluikin jo punatulkkujen djuittailua. Tiaispaikassa oli äärimmäisen hiljaista, ei sitten mitään elämää. Syvemmällä metsässä kuului tuttua korkeaa viheltelyä, 4 hippiäistä kiipeili kuusessa. Soitin huvikseni atrappia ja pikku-ukot tulivat alle metrin päähän katsomaan, hyvä ettei kädelle istumaan.
Tiaiset eivät olleet yhtään yhteistyöhaluisia, metsä oli kuin kuollut. Äkkiä jokin iso vilahti puiden välissä, 2 närheä lehahti hollille. Närhiä näkyi pitkin päivää arviolta kymmenkunta. Autolle päin palatessa kuului taas korkeaa piiperrystä, ei ihan samaa kuin hippiäisellä. Tarkkaa tapitusta ja harmaa hiirulainen löytyikin kiipeämästä kuusen runkoa, puukiipijähän se siinä! Hyvä, tämä saattoi olla paha hoidettava, ja olikin päivän ainoa omalle kohdalle osunut. Hetken kuluttua alkoi metsäkauriita hyppimään tien yli urakalla, laskin 7. Perässä läähätteli hetken kuluttua iso koira, hukkasi jäljen tiellä. Yksi pukki seisoi vielä pellolla auton luona. Tikli päästi samassa pienet lurautukset, päivän ainoat!
metsäkaurispukki, oletan?
Klo 9:15 ajelin takaisin kotiin päin kaupan ohi. Tässä istuu naakkoja joka päivä, muttei tietysti tänään. Vanhan pajutallin kohdilla on talvilintulaskennassa tullut vastaan usein kuusitiainen, sinne siis. Autosta ulos ja korvat hörölle: ei mitään. Jokin liikehteli kuitenkin koivun latvustossa, pyrstötiainenhan se siinä...ei paha! Näitä on nyt liikkeellä paljon, joten mikään kova laji se tuskin on tänä vuonna. Totuus oli kuitenkin toinen, kuten huuto osoitti.
Klo 9:30 kotiin kiireellä, sillä nyt oli vuorossa se päivän tärkein tilaisuus, parhaan kaverin isän hautajaiset ja kameramiehen hommat. Naapurin varpuset olivat nyt heränneet. Sulloin ulkoilukamat muovipussiin ja puku päällä ajelin Hämeenkylään kirkolle. Matkalla pari varista läpsytteli kehä III:n päällä ja kirkon pihasta löytyivät ne kadonneet naakat. Hautajaiset on aina pysäyttävä kokemus ja tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta, omaisten suru tarttui.
Kirkon ulkopuolella lenteli viherpeipon oloisia lintuja, mutta kellojen kumina ei antanut saumaa kuulla ääniä. Ajelin siskolle vaihtamaan taas rallivaatteisiin ja 11:30 Tuomelasta löytyi pikkuvarpusia. Sisko neuvoi ajamaan jonnekin lähelle, "jossa on aina hirveesti lintuja". No ei löytynyt kuin ryhmä ornin oloisia miehiä putket tanassa, sinne siis peesaamaan. Kyseinen joukkio olikin toinen rallijoukkue, "miehet pellon laidalta". Ystävällisesti he kertoivat katsovansa varpushaukkaa. Kiitosta vaan! Kyselin hiiripöllöstäkin, joka on nähty pitkäjärven lintutornista, mutta sitä ei kuulemma ollut näkynyt täältä saakka. Palasin autolle, jolloin kuului käpytikan käpsyttelýä. Olikin päivän ainoa eteeni tullut. 10 sek myöhemmin auton yli lensi viherpeippoja, äänivarmennuskin tuli tehtyä.
Jatkoin siitä Pitkäjärven tornille klo 12:30 maissa. Jo sillalta näkyi hiiripöllön tuttu hahmo voimalinjalla istumassa. Pöllö saalisteli välillä ja palasi aina langalle istumaan. Paikalle tupsahti toinen joukkue, Kim vaimoineen. Sanoin, "ettei täällä ole mitään nähtävää...". Pöllö pinnaksi heillekin. Tornista näkyi, että järvi on jäässä. Kaukana oli sulaa, muttei lintuja. Taisimme hätäillä, koska muut joukkueet vetivät tästä mm joutsenen, isolepinkäisen ja isokoskelon! Paha moka, mutta sovitaan että ne olivat jo lähteneet.
hiiripölhö, eikun pöllö
12:50 takaisin autolle, jolloin auton yli lensi kipsutellen loxia sp, tod näk pikkukäpylintu. Suunta kohti pitkäsuon mäkeä, siskon viennin takia ajoin variston halki. Onneksi, koska Kodin-anttilan kulmilla räpisteli muutama pulu. Petikon pohjoispuolella tien vieressä osui silmään lepikossa(?) iso möykky, joka näytti kauempaa kyyhkymäiseltä. Aivot raksuttivat sekunnin silmien kohdistaessa tarkemmin, ei hemmetti, PYY! Vantaan pinna, itse asiassa elämäni ensimmäinen kanalintu E-Suomessa. Koiras söi kaikessa rauhassa, kun otin parit kuvat ja jäi siihen. Menin autoon, peileistä en sitä enää nähnyt. Eikä muuten nähnyt enää perässä "hiihtänyt" Kiminkään eko-joukkue.
pyy tuli täysin yllättäen pivoon
Pitkäsuo on varma urpiais, tikli ja korppipaikka. Niin oli, muulloin. Nyt tuli puhdas nollareissu, ei edes takuuvarmaa korppia saanut väännettyä eräästä variksesta. Varpushaukka oli paikalla, mutta sehän oli hoidossa. Jokin isohko hiiri sentään juoksi kasan huipun tuntumassa, myöhemmin taisimme arvata sitä metsähiireksi tai pieneksi rotaksi. Toinen joukkue jäi (ja sai korpin), minä läksin takaisin metsätiaisten perään.
13:40 ajelin taas kohti Linnan kartanoa, kun piispankylän kohdalla silmiin osui katulampun päällä seisova jättimäinen hahmo! Kaukaa kattelin, että ei helkutti..onko tuo pöllö?! EI ollut, vaan mahtavan kokoinen nuori kanahaukka. Kurvasen sen eteen bussipysäkille, mutta kameraa en ehtinyt kaivaa. Lintu nousi siivilleen ja lensi metsään, eipähän ole ennen tullut nähtyä kanahaukkaa lampun päällä. Tiaiset olivat edelleen kateissa, luovutin. Ajoin kotiin syömään, kello oli 14.
Oli aika siirtyä Myyrmäkeen sinisorsien luokse. Matkalla ajoin Vantaankosken ohi, mutta päätin skipata sen koska tiirassa ei ole mitään ilmoituksia sieltä. Ja sieltä oli kuulemma löytynyt sitten koskikara + telkkä/isokoskelo. Paha moka, mutta ehkä en olisi sitten ehtinyt löytää mätäojalta mitään. Mätäojalla olivat siis sinisorsat, mutta taveja (tiirassa) ei ollut enää paikalla. Kävelin kuusikkoon taas tiaisten toivossa, turhaan. Martsarin puolella oli myös sorsia, ei muuta. 15:25 oli jo hämärää, mutta eteen lensi puuhun lintu. Urpiainen, viime tipassa. Ja yksi ainoa! Kävelin mätäojan vartta, jossa oli 2 isoa ruokinta-automaattia. Kello oli jo 15:35 ja hämärä tiheni, päätin jäädä odottamaan josko tiaisten joukosta löytyisi pikkukivaa. Eikä kauaakaan, kun valkoinen niska vilahti automaatilla. Oliko kuusitiainen, helkkari kun on jo hämärää. Tuijotin tiukasti hämärään ja lopulta pikkuinen tintti tuli lähelleni, kuusitiainen se on. Päivä oli ohi, 26 lajia taskussa.
Rio Grandessa oli ennätyspaljon porukkaa huudossa, joka oli kiva kuulla. Tasaisessa kisassa (8 joukkuetta) 26 lajia riitti pinnan erolla voittoon. Ässiä oli lähes kaikilla, omia olivat pyy, hieman yllättäen myös loxia sp ja pyrstötiainen. Omia suuria puutteita olivat, räkätti, fasaani ja ennen kaikkea korppi, joita näkee päivittäin muutenkin. Erittäin mukava tapahtuma, kiitoksia kaikille teille! Ensi kerralla voisi toimia strategia (vai tragedia?), jossa kävelisi rauhassa sen normaali-talvilintukierroksen, josta voi irrota hyvässä lykyssä 20 lajia, loppupäivän voisi keskittyä täsmäbongauksiin.
