16.8.2025 Hiljainen kevät ja kesä, sentään silkkihaikara ja pelikaanihylsy

 Mennääs taas kronologisessa järjestyksessä kesää läpi.

 7.5 tuli vuoden tähän mennessä AINOA elis. Siis vuoden ainoa. Turbo ja amerikantavi on poistettu listoilta, joten elissaldo on pienentynyt 2025....

Päivää ennen tornien taistoa oli tornistamme, Fiskarsinmäen tornista Espoonlahdelta, nähty silkkihaikara lentämässä etelään. 

 Lintu löytyi uudellen Soukasta ja lajikin oli vielä hieman auki. Erinäisten siirtymisten ja veneellä varmistusten jälkeen voitiin lintu naulata silkkihaikaraksi! Sain kuvan Soukan venesatamasta todella kaukaa juuri ennen kuin se lensi katveeseen. Paikalla oli muitakin valkoisia lintuja, kokoero "jalluun" tulee kuvasta hyvin ilmi.

 

Vantaan kevät ei tuonut yllätyksiä, oli tavanomaistakin tylsempi kevät. Mitään ei näy, loputonta tyhjän staijaamista - muttei ihan aina. Joskus voi käydä tuuri, kun sitä vähiten odottaa - tai ei edes älyä. 

10.5 Olin yksin Pitkäsuon mäellä keskellä hiljaista aikaa, olimme mukana alueskabassa ensimmäistä kertaa ja jokainen laji on arvokas. Näin lintuja jotka olivat lähes varmasti merilokkeja. 

Halusin kuvista varmistaa lajin, mutta en löytänyt enää näitä vanhoja lintuja. Sen sijaan kohti tuli nuori yksilö, jota kuvasin varmuuden vuoksi. Illalla katsoin kuvia ja petyin, koska lintu ei ollut nuori merilokki, vaan harmaalokki. Huomio kiinnittyi uloimman käsisulan vaaleaan täplään, joka ei sanonut minulle mitään. Päätin kuitenkin selata lokkikirjaa, josko sieltä löytyisi kuvia. 

 Löytyi, mutta aroharmaalokin kuvasta.

Päätin lähettää kuvat Tuosalle, joka yllättäen vastasi että "näyttää hyvältä" 3kv "cacea" ajatellen! Häh, alapuolen kuvakin täsmäsi. Eihän tuo voi olla totta,  kuvaan yhden lokin joka on Vantaan ensimmäinen cace! Megaluokan tuuria...luonnollisesti Vantaan pinna.

 

17.5 Tulin taas yksin Pyymosan mäelle.  En saanut kumpaakin jalkaa ulos autosta kun pään päältä kuului kirkuunaa: kalalokki jahtasi isoa petoa pään päällä vastavalossa. En kerennyt kuin tempaista kameran ja räpsiä sysimustia kuvia pedosta, joka painui etelään. 

Illalla tuli kuvat mieleen ja koitin vaalentaa niitä, kahden vaalennuskierroksen jälkeen tuli esiin jotain, jotka näyttävät clarinan (poman) tuplapuolikuu-laikuilta. Oliko se perhana kiljukotkalaji?! Puoltoa sen puolesta on tullut, kuvat on ARK:lla.

 

Utön pakollinen kevätreissu Taavitsaisen kanssa meni ennätysmyöhäisissä tunnelmissa 27.5-1.6. Kevään alku oli taas kerran myöhässä ja pohjoisesta tuuli koko toukokuun, siksi saaressa ei paljoa rareilla oltu mässäilty, lähinnä muuttavia merilintuja (rissa, tunturikihu, iso-G). Toiveissa oli rariryntäys, sääkin oli kohtalainen ja saaressa sumuinen lämmin raritunnelma ja paljon lintuja ekoina päivinä. 

Pettymään jouduimme. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, uusiksi saarilajiksi saaressa pesinyt sarvipöllö ja vaikeimman kautta viitakerttunen. Muutamia kuvia kuitenkin tuli otettua.

Kesäkuussa liikkui huhuja Seutulassa liikkuvasta niittysuohaukasta, sitä koitettiin löytää tuloksetta - kunnes. 17.6 illalla menin jo toista kertaa Isoniitulle, jossa JP oli jo paikalla. Kysyin tietysti että onko "pyggeä" näkynyt, johon JP vaatimattomasti "joo, kaksi sirosuota". Ja annas olla, paikalla oli ad n pygge (Isoniitun pinna, hyvä paikko viime vuodelta) sekä arosuohaukka-kandi. Saatiin lopulta kuvia siitäkin ja sekin paljastui niittysuohaukaksi, 2kv. Nuorempi viihtyi paikalla bongareiden iloksi heinäkuun vaihteeseen saakka, viiriäisten (3)  kanssa.

 

Juhannuksen jälkimainingeissa Suomeen tupsahti MEGA, kun Ruotsista Ahvenanmaan Kökariin tupsahti kiharapelikaani! Sankat bongarijoukot ryntäsivät saarelle jonne ei niin vain vuorolautoilla mennäkään. Katselin kateellina kotisohvalta jatkuvaa hälypäivitystä. Lintu joko istui vakiokivellään, tai lensi UPEASTI kuvaajien ohi syömään lahdelle.

Maanantaina syntyi ajatus: mennään perheen kanssa Kökariin viikonlopuksi, mutta varataan matka vasta kun saadaan loppuviikosta positiivinen päivitys - olihan edellisestä pelikaanista(tavan pelikaani) kulunut pyöreästi 100 vuotta.

Keskiviikkoiltana vaimo sanoi, että nyt varaat sen reissun, kävi miten kävi. Ja niin varasin majoituksen askeettiseen mökkiin klo 23 illalla, muita ei ollut tarjolla enää + paikat lautalle.

Ja niinhän siinä kävi, että seuraavana päivänä lintu nähtiin vielä aamulla, muttei enää sen jälkeen. 

Perjantaina saavuimme saareen illalla puoliltaöin ja viikonloppu meni saareen tutustuen, pelikaani oli ikuisesti kadonnut. No, löytyi se Ruotsista myöhemmin. Kökar oli todella erikoinen saari luonnoltaan ja reissu ihan kiva. Pikkasen jäi silti hampaankoloon! 

Heinäkuu oli todella hiljainen totuttuun tapaan.

Kohokohta oli 6.7 Leskelän Jukan löytämä punakuiri Peräjänkulmalta. Jukka viestitti linnun olevan p pikkukuoviparvessa ja lähdin fillarilla polkemaan hurjaa vauhtia paikalle. Nopeimmat kerkesivät sen näkemään ja sain pari kuvaakin - Vantaanpinna.

Toinen mainitsemin arvoinen oli Seutulasta löytynyt aina kiva kuningaskalastaja, nuori yksilö. 

Kuusamon ja Lapin (Vätsärin erämaa Inarissa) ei tarjoillut lintujen puolesta mitään. Lapissa pedot olivat vähissä, lapintiaisia oli mielestäni aika runsaasti Vätsärissä.

Loppuun taas muutamia otoksia kesältä, sirittäjä, telkkä ja pikkusieppo. Toivottavasti syksy toisi jotain bongattavaa, elislista suorastaan huutaa uusia jäseniä kauempaakin haettuna! 

 

 

28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!

 Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua.

Tammikuun löydöksen eivät kasvattaneet mitään pinnalistaa, löytyipä kuitenkin spondet valkoselkätikka ja jänkäkurppa.

 Niittykirvinen puuttui vain helmikuulta, kolmestikohan piti käydä Kyläsaaren rudella ennen kuin tärppäsi, silloinkin viime tingassa pois lähtiessä. 

 

 Meilahden Arboretumin kirjosiipikäpylintu keräsi erittän sankkoja väkijoukkoja sitä ihailemaan, yritys nro 2 toi onnistumisen. Ensimmäinen yritys keskeytyi, kun Talin golfkentältä tuli rantasipi-häly. Pitihän (tietysti) tätä kovaa talvilajia koittaa, kun lähellä oltiin. Ei löytynyt ja moni jäi kaipaamaan tästä pinnaa kokonaan helmikuulta.

Saunalahdella oli tarjolla maaliskuuksi viiksitimalia, se onnistuikin kerta laakista. Kuvaajaystävällinen parvi pyöri lähellä kävelytietä ohikulkijoiden iloksi.

Aikainen mustaleppälintu Haltialan tilalla ilahdutti 15. maaliskuuta. Lintu oli kähmyinen, mutta näkyi muutamaan kertaan.

Varsinainen ELIS tuli vastaan Pohjois-Vantaalla, kun staijatessamme äkkäsimme ulkoiluttajien koiraa himoitsevan SUDEN pyörivän n 700m päässä meistä. Lopulta susi jolkotteli metsien kätköön.

Olipahan eka kerta kun näen suurpedon Suomessa. Sentään viettänyt viikkoja/kuukausia Joensuun seudulla koko ikäni, näkemättä yhtään mitään! Tietysti sitten eka kerta tulee omilla kotikonnuilla. 

Parit kuvat tähän vielä, pikkutylli ja hiirihaukka Vantaan keväässä.

 

21-25.4 Portugali, Lissabon 

Lähdimme vaimon kanssa kaupunkilomalle Lissaboniin, mutta pikkaisen piti kuitenkin linnoja kierrellessä kytätä tipuja.

Tyyppilajit tulivat nopeasti selviksi: pulut, varpuset ja yllättäen tulipäähippiäiset. 

 Rannassa pyöri etelänharmaalokkeja, sekä rantavallilla karikukkoja.

Jorgen linnan pihassa oli äänessä peukaloinen, kauluskaija käväisi myös, sekä useita tulipäitä. Tiklit tiksuttivat, korea mustaleppälintu oli talon katolla. Sini- ja kuusitiaisia oli linnan muutamissa puissa.

Taivaalla lenteli tervapääskyjä, seassa saattoi olla vaaleakiitäjiä. Jonkin verran männyissä äänteli keltahemppojakin.

Keskustan liepeillä on laaja Monsanton metsä kävelyreitteineen, käväisin siellä iltapäivällä.

Heti tuli elis, mustakottarainen. Metsikön reunalla oli jokin outo visertäjä, en saanut lajista tolkkua, taiturikultarinta?

Metsässä paremmista lajeista etelänpuukiipijä, pyrstötiaisen ääntä. Petoja oli yllättävän vähän reissun aikana. 

Sintran linnat ovat 40min junamatkan päässä Lissabonista, metsäinen korkea kukkula.

Kalliopääsky, kuvista varmistettu vaaleakiitäjä ja yksi alppikiitäjä kiertelivät taivaalla. Metsissä oli pähkinänakkeleita ja reissun toinen elis, iberiantiltaltti äänessä. Paikalla soitteli huilua eräs artisti, vieressä lauloi tämä ainoa tiltaltti, sattumaako? Tuskin.

 Belemin alueella lissabonissa oli nurmikoilla eliksiä, riisimainoja. Sekä lisää mustakottaraisia, haarahaukka lensi taivaalla.

 Matkasin Tejo-joen yli vuorolautalla (25min), alue näytti hyvältä suistolta. Mielessä olivat flamingot, pitkäjalat ym elikset. Pettymys tuli näiden suhteen.

 Sen sijaa kahdessa tunnissa löytyi kaikkea muuta kivaa. Iso parvi tyllejä, seassa muutama suosirri ja karikukko. 

 

Puskassa lauloi samettipääkerttu, mutta sitten kuului lyhyttä tirskahtelua. Muistin, että kaivattu elis heinäkerttu pitää tuollaista ääntä. Atrapilla sainkin pariskunnan esille varoittelemaan.

Vahanokkia oli samassa puskassa pari, samoin löytyi lennossa silkkihaikara sekä lehmähaikara pää kellertäen kivasti.

Sotilasalue oli vieressä aidalla rajattuna, pikkaisen pelotti kiikaroida ja kuvata paikalla.

Harjalintu puputti jossain, petoja näkyi myös. Kaksi pikkukotkaa, hiirihaukka sekä kalasääski kala kynsissään.

Aidalla istui töyhtökiuruja, nokivariskin oli langalla. Ristisorsapari lenteli hiekkarannan tuntumassa. 

Siinäpä se parhaimmat, lintuja olisi nähnyt varmaan reissulla paremminkin, mutta hyvä näinkin pikaisella tsekkailulla kaupunkilomailun lomassa.

 Kevään kovat rarit Suomessa ovat olleet kateissa, mieli tekisi tehdä jokin mielenvikainen bongauskeikka! Esimerkiksi sininärhi Raumalla, ei Porissa? Utössä 29.5 ? Arokiuru?

 

10.1.2025 Canon EOS R5 ja RF 100-500mm: kamerahulluus iski ja lintujakin näkyi

2024 vuosi päättyi rakettien räiskeeseen ja Dingon kuunteluun Myyrmäessä, sinänsä hauskaa että Neumannista tuli elis näin vanhemmalla iällä.

Joulukuussa puolestaan black fridayna puin yllättäen ostohousut jalkaan juotuani kaksi kaljaa. Ruudulla vilkkuivat tarjoukset Canonin R5 mallista ja 100-500mm objektiivistä, alennusta olisi yhteensä 1500e. Lankesin kiusaukseen. Loppuaika onkin mennyt kameran kanssa taistellessa ja opetellessa kuvausta, lisäksi ostin 1.4x telejatkeenkin. Valoisia kevätpäiviä odotellessa....

Mutta vielä marraskuulle ja RX10 aikaan (aion pitää sen matkakamerana).

2.11 oli toimintaa! Sovittiin M Heiskasen kanssa bongauksesta Riihimäen Sammalistonsuolle, jonne oli asettunut  myöhäinen sepeltasku. Luonnollisesti talvi oli tullut edellisenä yönä 15cm lumen voimalla Riihimäelle, päätimme mennä Markon nelivedolla. 

Kahlasimme hangessa altaan reunalle ja lintu pyöri aivan nenän edessä. Markolle elis nro 299! Itselleni kuukausipinna.

 

Paluumatkalla kierähdimme katsomaan vanhan Hämeenlinnantien varrella kyyhöttäviä (yli 100) töyhtöhyyppiä kuukausipinnaksi. Onnistui.

Vielä piti mennä Pitkäsuon mäelle etsimään jotain, ties mitä. Löytyikin lämpökameralla kaksi kangaskiurua, joita en yleensä kuule edes sesonkiaikana. Teetättivät työtä Saarelan Laten kanssa määrittää, joka ilmaantui paikalle juuri sopivasti. Pakoetäisyys oli kaamea 50m. Taavitsainen kun tuli, rauhoittuivat heti kuvattaviksikin.

11.11 Myöhäinen lyhytnokkahanhi Haltialan pelloilla houkutteli monia bongaajia. No, sinne näemmä menin minäkin pahaisen kuukausipinnan perässä. Juuri ennen pimeää otin kuvan kesystä hanhesta, kerrankin pinkit jalat näkyivät hienosti....

 

16.11 Marraskuinen kirjokerttu Espoossa alkoi kiinnostamaan lopulta, kun aikaa oli kulunut jo useita päiviä. Lopulta päätin lähteä töistä ruokatunnilla "hoitamaan" lintua pikaisesti. No ei onnistunut, porukka piiritti isoa puskaa rivitalon pihassa tuloksetta.

Tästä pari päivää lisää ja uusi yritys taas töistä käsin, nyt onnistui. Sain ihan kivan kuvankin puskan keskeltä nuoresta linnusta. Olikohan vain Espoon pinna tämä.

23.11 Länsi-Vantaan rallissa kapusin Pitkäsuon mäelle katselemaan lintuja ja kuulemaan, että vuorihemppo oli löytynyt päivän staijissa (Leskelän Jukka voitti rallin ylivoimaisesti, itselleni sija 2.)

Muita mukavia lajeja oli jänkäkurppa ja punakylkirastas. Paljon uusiakin kisalajeja nähtiin muiden toimesta.

30.11 Ekolenkillä mäelle päin löytyi sponde hiiripöllö Kivistön kaasuaseman kulmilta. En muista montaa itse löytäneeni näin etelässä ollessa. Mäellä puhkesi sitten pyörästä rengas ja aiheutti päänvaivaa paluuta ajatellen. Piti taluttaa kilometreittäin ja vielä vaihtaa se toiseen, jottei ekopinnat "pala". huhhuh.

1.12 Saatiin taas ihailla kashmirinuunilintua Helsingissä, tällä kertaa Lauttasaaressa. Parempia kuvapinnoja mielessäni menin paikalle, jonkinmoinen kuva syntyikin. Muut kk-pinnat meni ohareiksi, kuten silkkiuikku.

  

Ilta toi vielä tullessaan lehtokurpan talvipinnaksi. Se löytyi syksyiseltä huudeilta lämpökameralla pimeässä. Oma otsalamppu oli unohtunut töihin, pojan hennolla lampulla näki 2m eteensä, mutta tarpeeksi kurpan naulaamiseen.

6.12 Itsenäisyyspäivänä kierreltiin pk-seudun hotspotteja. Paras laji oli VKL:n puhdistamon virtavästäräkki-pari, joka suvaitsi tulla paikalle tunnin-kahden odottelun jälkeen. Kuva on sitten myöhemmiltä päiviltä ja otettu R5:lla. Vain yksi lintu on enää paikalla. Punakylkirastaita näkyi Keinumäellä pitkin alkutalvea, muttei kuraa tai lauraa. Bonuspinnana tuli kuitenkin töyhtöhyyppä, josta tuli nyt kuukausiässä!

7.12 Noustessani taas kerran mäelle lensi kiurun näköinen lintu vastaan, en saanut lajia naulattua. Etsin S Longan kanssa lintua pari tuntia ja näinkin sen uudelleen alhaalla N puolella, mutta taas se katosi. Lopulta hämärissä lintu löytyi mäen päältä ja paljastui kiuruksi. Se onkin ollut paikalla siitä lähtien bongattavana lukuisille bongareille.

13.12 Oli Viikistä kuulunut kummia jo edellisenä päivänä, pikkusieppolaji oli huudettu eetteriin. Idänpikkusieppohan se sitten oli lopulta, Suomen toinen, kun lintua oli kädessä pitäen katsottu!

Seuraavana päivänä heti aamusta paikalle kuvapinnaa ja prosua himoitsemaan, mutta pieleen meni. Lintu nähtiin kyllä kerran vielä hieman etelämpänä paljon myöhemmin, muttei enää sen jälkeen. Aamun ainoaksi saaliiksi jäi saalisteleva kettu, jota kuvasin upouudella R5:lla.

Olin jo ehtinyt kotiin päivityksen tullessa, mutta iltapäivästä palasin kylmille jäljille, lintua ei enää koskaan nähty.

25.12 Joulupinnojen suosio kasvaa koko ajan, joten joulupäivänä kerkesi suunnata vaimon kanssa Keilalahdelle Espooseen etsimään uusia lajeja. Lopulta kohdelajit kumpikin löytyivät: jalohaikara ja pikku-uikku.

"Jallu" löytyi erään lähisaaren rannasta ja "puikku" monen mutkan kautta kaukana lahdella sukeltelemasta. Jallusta talvi-pinna.

1.1 Ekaekaa-päivälle oli selkeät nuotit: kiuru(pitkäsuo)-jallu-puikku(keilalahdella)-mustapääkerttu(meilahti)-virtaväiski-niittykirvinen(VKL)-Tuulihaukka(vuosaari). 

Osumia tuli, samoin huteja.

Heti hämärissä kiipesimme kaameassa pyryssä Saunamäen kanssa mäelle, mutta mitään ei näkynyt. Etsimme puolisen tuntia, kunnes Saunamäki luovutti. Heti sen jälkeen Kimin kanssa löytyi kiuru, vuorihemppo sekä kolmas lintu, joka määrittyi kuvista hempoksi! Hemposta ekaekaa-pinna, kiurusta kuukausi-ässäkin!

Keilalahdella juostiin lintujen perässä ees taas, mutta suht äkkiä saatiin sekä puikku että jallu plakkariin, kaksi makoisaa ekaekaa-pinnaa. 

Meilahden arboretumiin 15:ssa minuutissa, jossa mustapääkerttu saaliiksi heti! Nyt menee lujaa! Tuleeko täys potti lajeja, tosin tuulihaukasta ei ole kuulunut mitään.

VKL:n puhdistamolla oli etsintä käynnissä, virtaväiski oli nähty aamulla ja tunti sitten. Itsekin etenin alueen sisälle etsimään, turhaan. Parin tunnin kohdalla alkoi Kyläsaaren niittykirvinen kiinnostaa, koska se oli löytynyt, kaksikin.

Siirryin sinne, jossa lintuja haettiin tunti. Lopulta Sandstetin pojat löysivät yhden yksilön, mutta en aivan kerennyt nähdä sitä. Jonossa edessäni olevista osa vielä kerkesi, joten myöhästys oli parin sekunnin luokkaa. Harmitti!

Lintuja kuultiin ja lopulta sen näki vielä yksi porukka, vain 2 minuuttia siitä kun poistuimme.Sinnekin piti vielä juosta takaisin, taas turhaan. Niittykirvinen oli karvas hylsy!!

Virtaväiskikin oli taas nähty lyhyesti rottia kuhisevassa hallissa, siirryin sinne vielä hämärissä varmuuden vuoksi. Turhaan. Katkera hylsy tästäkin, hyvin alkanut päivä päättyi viiden tunnin pummaamiseen.

Saldona siis 5 uutta lajia, sekä 27 vuodaria.

Vielä hieman muitakin kuvia uuden kameran ajalta:

Piekana, Peräjänkulma

Kärppä, Riipilä

 

 

Vaivaishiiri, Pyymosa (kännykkäkuva)

Metsäkauriit, Isoniittu