maanantai 28. huhtikuuta 2025

28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!

 Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua.

Tammikuun löydöksen eivät kasvattaneet mitään pinnalistaa, löytyipä kuitenkin spondet valkoselkätikka ja jänkäkurppa.

 Niittykirvinen puuttui vain helmikuulta, kolmestikohan piti käydä Kyläsaaren rudella ennen kuin tärppäsi, silloinkin viime tingassa pois lähtiessä. 

 Meilahden Arboretumin kirjosiipikäpylintu keräsi erittän sankkoja väkijoukkoja sitä ihailemaan, yritys nro 2 toi onnistumisen. Ensimmäinen yritys keskeytyi, kun Talin golfkentältä tuli rantasipi-häly. Pitihän (tietysti) tätä kovaa talvilajia koittaa, kun lähellä oltiin. Ei löytynyt ja moni jäi kaipaamaan tästä pinnaa kokonaan helmikuulta.

Saunalahdella oli tarjolla maaliskuuksi viiksitimalia, se onnistuikin kerta laakista. Kuvaajaystävällinen parvi pyöri lähellä kävelytietä ohikulkijoiden iloksi.

Aikainen mustaleppälintu Haltialan tilalla ilahdutti 15. maaliskuuta. Lintu oli kähmyinen, mutta näkyi muutamaan kertaan.

Varsinainen ELIS tuli vastaan Pohjois-Vantaalla, kun staijatessamme äkkäsimme ulkoiluttajien koiraa himoitsevan SUDEN pyörivän n 700m päässä meistä. Lopulta susi jolkotteli metsien kätköön.
Olipahan eka kerta kun näen suurpedon Suomessa. Sentään viettänyt viikkoja/kuukausia Joensuun seudulla koko ikäni, näkemättä yhtään mitään! Tietysti sitten eka kerta tulee omilla kotikonnuilla. 

Parit kuvat tähän vielä, pikkutylli ja hiirihaukka Vantaan keväässä.

 
21-25.4 Portugali, Lissabon 

Lähdimme vaimon kanssa kaupunkilomalle Lissaboniin, mutta pikkaisen piti kuitenkin linnoja kierrellessä kytätä tipuja.

Tyyppilajit tulivat nopeasti selviksi: pulut, varpuset ja yllättäen tulipäähippiäiset

 Rannassa pyöri etelänharmaalokkeja, sekä rantavallilla karikukkoja.

Jorgen linnan pihassa oli äänessä peukaloinen, kauluskaija käväisi myös, sekä useita tulipäitä. Tiklit tiksuttivat, korea mustaleppälintu oli talon katolla. Sini- ja kuusitiaisia oli linnan muutamissa puissa.

Taivaalla lenteli tervapääskyjä, seassa saattoi olla vaaleakiitäjiä. Jonkin verran männyissä äänteli keltahemppojakin.

Keskustan liepeillä on laaja Monsanton metsä kävelyreitteineen, käväisin siellä iltapäivällä.

Heti tuli elis, mustakottarainen. Metsikön reunalla oli jokin outo visertäjä, en saanut lajista tolkkua, taiturikultarinta?

Metsässä paremmista lajeista etelänpuukiipijä, pyrstötiaisen ääntä. Petoja oli yllättävän vähän reissun aikana. 

Sintran linnat ovat 40min junamatkan päässä Lissabonista, metsäinen korkea kukkula.

Kalliopääsky, kuvista varmistettu vaaleakiitäjä ja yksi alppikiitäjä kiertelivät taivaalla. Metsissä oli pähkinänakkeleita ja reissun toinen elis, iberiantiltaltti äänessä. Paikalla soitteli huilua eräs artisti, vieressä lauloi tämä ainoa tiltaltti, sattumaako? Tuskin.

 Belemin alueella lissabonissa oli nurmikoilla eliksiä, riisimainoja. Sekä lisää mustakottaraisia, haarahaukka lensi taivaalla.

 Matkasin Tejo-joen yli vuorolautalla (25min), alue näytti hyvältä suistolta. Mielessä olivat flamingot, pitkäjalat ym elikset. Pettymys tuli näiden suhteen.

 Sen sijaa kahdessa tunnissa löytyi kaikkea muuta kivaa. Iso parvi tyllejä, seassa muutama suosirri ja karikukko

 
Puskassa lauloi samettipääkerttu, mutta sitten kuului lyhyttä tirskahtelua. Muistin, että kaivattu elis heinäkerttu pitää tuollaista ääntä. Atrapilla sainkin pariskunnan esille varoittelemaan.

Vahanokkia oli samassa puskassa pari, samoin löytyi lennossa silkkihaikara sekä lehmähaikara pää kellertäen kivasti.

Sotilasalue oli vieressä aidalla rajattuna, pikkaisen pelotti kiikaroida ja kuvata paikalla.

Harjalintu puputti jossain, petoja näkyi myös. Kaksi pikkukotkaa, hiirihaukka sekä kalasääski kala kynsissään.

Aidalla istui töyhtökiuruja, nokivariskin oli langalla. Ristisorsapari lenteli hiekkarannan tuntumassa. 

Siinäpä se parhaimmat, lintuja olisi nähnyt varmaan reissulla paremminkin, mutta hyvä näinkin pikaisella tsekkailulla kaupunkilomailun lomassa.

 Kevään kovat rarit Suomessa ovat olleet kateissa, mieli tekisi tehdä jokin mielenvikainen bongauskeikka! Esimerkiksi sininärhi Raumalla, ei Porissa? Utössä 29.5 ? Arokiuru?

 

perjantai 10. tammikuuta 2025

10.1.2025 Canon EOS R5 ja RF 100-500mm: kamerahulluus iski ja lintujakin näkyi

2024 vuosi päättyi rakettien räiskeeseen ja Dingon kuunteluun Myyrmäessä, sinänsä hauskaa että Neumannista tuli elis näin vanhemmalla iällä.

Joulukuussa puolestaan black fridayna puin yllättäen ostohousut jalkaan juotuani kaksi kaljaa. Ruudulla vilkkuivat tarjoukset Canonin R5 mallista ja 100-500mm objektiivistä, alennusta olisi yhteensä 1500e. Lankesin kiusaukseen. Loppuaika onkin mennyt kameran kanssa taistellessa ja opetellessa kuvausta, lisäksi ostin 1.4x telejatkeenkin. Valoisia kevätpäiviä odotellessa....

Mutta vielä marraskuulle ja RX10 aikaan (aion pitää sen matkakamerana).

2.11 oli toimintaa! Sovittiin M Heiskasen kanssa bongauksesta Riihimäen Sammalistonsuolle, jonne oli asettunut  myöhäinen sepeltasku. Luonnollisesti talvi oli tullut edellisenä yönä 15cm lumen voimalla Riihimäelle, päätimme mennä Markon nelivedolla. 

Kahlasimme hangessa altaan reunalle ja lintu pyöri aivan nenän edessä. Markolle elis nro 299! Itselleni kuukausipinna.

 

Paluumatkalla kierähdimme katsomaan vanhan Hämeenlinnantien varrella kyyhöttäviä (yli 100) töyhtöhyyppiä kuukausipinnaksi. Onnistui.

Vielä piti mennä Pitkäsuon mäelle etsimään jotain, ties mitä. Löytyikin lämpökameralla kaksi kangaskiurua, joita en yleensä kuule edes sesonkiaikana. Teetättivät työtä Saarelan Laten kanssa määrittää, joka ilmaantui paikalle juuri sopivasti. Pakoetäisyys oli kaamea 50m. Taavitsainen kun tuli, rauhoittuivat heti kuvattaviksikin.

11.11 Myöhäinen lyhytnokkahanhi Haltialan pelloilla houkutteli monia bongaajia. No, sinne näemmä menin minäkin pahaisen kuukausipinnan perässä. Juuri ennen pimeää otin kuvan kesystä hanhesta, kerrankin pinkit jalat näkyivät hienosti....

 

16.11 Marraskuinen kirjokerttu Espoossa alkoi kiinnostamaan lopulta, kun aikaa oli kulunut jo useita päiviä. Lopulta päätin lähteä töistä ruokatunnilla "hoitamaan" lintua pikaisesti. No ei onnistunut, porukka piiritti isoa puskaa rivitalon pihassa tuloksetta.

Tästä pari päivää lisää ja uusi yritys taas töistä käsin, nyt onnistui. Sain ihan kivan kuvankin puskan keskeltä nuoresta linnusta. Olikohan vain Espoon pinna tämä.


23.11 Länsi-Vantaan rallissa kapusin Pitkäsuon mäelle katselemaan lintuja ja kuulemaan, että vuorihemppo oli löytynyt päivän staijissa (Leskelän Jukka voitti rallin ylivoimaisesti, itselleni sija 2.)

Muita mukavia lajeja oli jänkäkurppa ja punakylkirastas. Paljon uusiakin kisalajeja nähtiin muiden toimesta.


30.11 Ekolenkillä mäelle päin löytyi sponde hiiripöllö Kivistön kaasuaseman kulmilta. En muista montaa itse löytäneeni näin etelässä ollessa. Mäellä puhkesi sitten pyörästä rengas ja aiheutti päänvaivaa paluuta ajatellen. Piti taluttaa kilometreittäin ja vielä vaihtaa se toiseen, jottei ekopinnat "pala". huhhuh.

1.12 Saatiin taas ihailla kashmirinuunilintua Helsingissä, tällä kertaa Lauttasaaressa. Parempia kuvapinnoja mielessäni menin paikalle, jonkinmoinen kuva syntyikin. Muut kk-pinnat meni ohareiksi, kuten silkkiuikku.

  

Ilta toi vielä tullessaan lehtokurpan talvipinnaksi. Se löytyi syksyiseltä huudeilta lämpökameralla pimeässä. Oma otsalamppu oli unohtunut töihin, pojan hennolla lampulla näki 2m eteensä, mutta tarpeeksi kurpan naulaamiseen.

6.12 Itsenäisyyspäivänä kierreltiin pk-seudun hotspotteja. Paras laji oli VKL:n puhdistamon virtavästäräkki-pari, joka suvaitsi tulla paikalle tunnin-kahden odottelun jälkeen. Kuva on sitten myöhemmiltä päiviltä ja otettu R5:lla. Vain yksi lintu on enää paikalla. Punakylkirastaita näkyi Keinumäellä pitkin alkutalvea, muttei kuraa tai lauraa. Bonuspinnana tuli kuitenkin töyhtöhyyppä, josta tuli nyt kuukausiässä!

7.12 Noustessani taas kerran mäelle lensi kiurun näköinen lintu vastaan, en saanut lajia naulattua. Etsin S Longan kanssa lintua pari tuntia ja näinkin sen uudelleen alhaalla N puolella, mutta taas se katosi. Lopulta hämärissä lintu löytyi mäen päältä ja paljastui kiuruksi. Se onkin ollut paikalla siitä lähtien bongattavana lukuisille bongareille.


13.12 Oli Viikistä kuulunut kummia jo edellisenä päivänä, pikkusieppolaji oli huudettu eetteriin. Idänpikkusieppohan se sitten oli lopulta, Suomen toinen, kun lintua oli kädessä pitäen katsottu!

Seuraavana päivänä heti aamusta paikalle kuvapinnaa ja prosua himoitsemaan, mutta pieleen meni. Lintu nähtiin kyllä kerran vielä hieman etelämpänä paljon myöhemmin, muttei enää sen jälkeen. Aamun ainoaksi saaliiksi jäi saalisteleva kettu, jota kuvasin upouudella R5:lla.


Olin jo ehtinyt kotiin päivityksen tullessa, mutta iltapäivästä palasin kylmille jäljille, lintua ei enää koskaan nähty.

25.12 Joulupinnojen suosio kasvaa koko ajan, joten joulupäivänä kerkesi suunnata vaimon kanssa Keilalahdelle Espooseen etsimään uusia lajeja. Lopulta kohdelajit kumpikin löytyivät: jalohaikara ja pikku-uikku.

"Jallu" löytyi erään lähisaaren rannasta ja "puikku" monen mutkan kautta kaukana lahdella sukeltelemasta. Jallusta talvi-pinna.



1.1 Ekaekaa-päivälle oli selkeät nuotit: kiuru(pitkäsuo)-jallu-puikku(keilalahdella)-mustapääkerttu(meilahti)-virtaväiski-niittykirvinen(VKL)-Tuulihaukka(vuosaari). 

Osumia tuli, samoin huteja.

Heti hämärissä kiipesimme kaameassa pyryssä Saunamäen kanssa mäelle, mutta mitään ei näkynyt. Etsimme puolisen tuntia, kunnes Saunamäki luovutti. Heti sen jälkeen Kimin kanssa löytyi kiuru, vuorihemppo sekä kolmas lintu, joka määrittyi kuvista hempoksi! Hemposta ekaekaa-pinna, kiurusta kuukausi-ässäkin!

Keilalahdella juostiin lintujen perässä ees taas, mutta suht äkkiä saatiin sekä puikku että jallu plakkariin, kaksi makoisaa ekaekaa-pinnaa. 

Meilahden arboretumiin 15:ssa minuutissa, jossa mustapääkerttu saaliiksi heti! Nyt menee lujaa! Tuleeko täys potti lajeja, tosin tuulihaukasta ei ole kuulunut mitään.

VKL:n puhdistamolla oli etsintä käynnissä, virtaväiski oli nähty aamulla ja tunti sitten. Itsekin etenin alueen sisälle etsimään, turhaan. Parin tunnin kohdalla alkoi Kyläsaaren niittykirvinen kiinnostaa, koska se oli löytynyt, kaksikin.

Siirryin sinne, jossa lintuja haettiin tunti. Lopulta Sandstetin pojat löysivät yhden yksilön, mutta en aivan kerennyt nähdä sitä. Jonossa edessäni olevista osa vielä kerkesi, joten myöhästys oli parin sekunnin luokkaa. Harmitti!

Lintuja kuultiin ja lopulta sen näki vielä yksi porukka, vain 2 minuuttia siitä kun poistuimme.Sinnekin piti vielä juosta takaisin, taas turhaan. Niittykirvinen oli karvas hylsy!!

Virtaväiskikin oli taas nähty lyhyesti rottia kuhisevassa hallissa, siirryin sinne vielä hämärissä varmuuden vuoksi. Turhaan. Katkera hylsy tästäkin, hyvin alkanut päivä päättyi viiden tunnin pummaamiseen.

Saldona siis 5 uutta lajia, sekä 27 vuodaria.



Vielä hieman muitakin kuvia uuden kameran ajalta:

Piekana, Peräjänkulma
Piekana, Peräjänkulma

kärppä, Riipilä
Kärppä, Riipilä


  
Vaivaishiiri, Pyymosa (kännykkäkuva)


Metsäkauriit, Isoniittu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




    














































sunnuntai 27. lokakuuta 2024

27.10.2024 Syksyn satoa, pronssi-iibis ja kashmirin-humei

30.8 syksyn avaus oli gomea, elismäisen komea.

Ridasjärven yli (Hyvinkää) oli lentänyt tod näköinen pronssi-iibis, suuntana pohjoinen ja Riihimäki. Pienessä mielessäni toivoin, että lintu tulisi tonttiin Sammalistonsuolle. Samaan aikaan olin lähdössä ruokatunnilla Seutulaan, kun auton latausjohto ei irronnutkaan. Siinä menikin se puoli tuntia, ennen kuin ohjekirjasta ja puhelimen päästä löytyi neuvo. 

Nousin autoon ja vilkaisin luuria: Pronssi-Iibis Riihimäen Sammalistonsuolla! Osui ja upposi! Olin tosin jo sen puoli tuntia myöhässä perhanan auton takia.

Lähdinkin siitä suoraan Riihimäelle, olinhan jo sopivasti autossa. Perillä oli porukkaa kuin meren mutaa, sain auton johonkin ahtaaseen koloon tiepuoleen. Lintukin oli mennyt katveeseen ja kolmisenkymmentä henkeä kiikaroi epätoivoisesti lampareen etuosaa.

Nousin istumaan takakaiteelle ja aloin selata. Hetken kuluttua näin aika sopivan tumman silhuetin katoamispaikasta jonkin verran vasemmalle. Katselin silmä kovana kohtaa ja siellä se vilahti! Kuulutin nuotteja koko porukalle ja hetken kuluttua lintu tepastelikin esiin. Sen jälkeen se teki ison kunniakierroksen, mutta palasi kuitenkin taas takaisin.

 Läksin pois elis taskussa, parkkipaikalla oli ahdasta ja jonkinlainen kolarikin siellä taisi syntyä eräälle vanhalle rouvalle... 

28.8 oli jo ehtinyt vantaanpinnasaldokin karttua, lopultakin odotettu mustaotsalepinkäinen oli löytynyt Hanabölen pelloilta. Pinkaisin paikalle ensin autolla, sitten illemmalla pyörällä ekoeliksen hakuun. Kumpikin projekti onnistui hyvin.


 

12.9 koko Eteläinen Suomi oli odottamassa idänmehiläishaukkaa, joka oli purjehtimassa Inkoosta kohti pääkaupunkiseutua. Mietin strategiaa ja asemoin itseni Tarvon sillalle Laajalahdelle. Lintu oli nähty Saltilla, muttei Soukan kasavuorella, eikä se kostaan (sinä päivänä) tullut sen idemmäksi. Ainoaksi kuvaksi jäi päältä lentänyt komea jalohaikara

 Seuraavana päivänä oli lähtö Joensuuhun, mutta klo 14:ta asti oli peliaikaa idänpernikselle. Taisi olla klo 12 kun lintu nähtiinkin sankan joukon riemuksi Soukasta, siitä se lähti Porkkalaan ja meren yli. Hui hai, jäin nuolemaan näppejäni tästä Suomen tokasta haviksesta.

14.9 Joensuun Enossa oli lämmintä, melkein hellelukemat +24 astetta! Pojan kanssa metsästyshommissa kuulin tuttua laulua erään taimikon läpi menevältä tieltä. Aivot löi tyhjää, mikä tämä oikein on?

Lopulta tajusin, että laulaja on idänuunilintu! Soitin atrappia ja pieni fyllari tulikin katsastamaan luuria vastavalossa. Se lensi pois ja äänen suunnalla taas pari säettä. Tajusin, että tämä on ihan häly-laji tähän aikaan ja huomasin jälkeenpäin, ettei syyskuisia "iduleita" paljoa ole ruksattu. Syksypinna napsahti.

16.9 oli kotiinlähdön aika, muttei Mikkelin kautta. Olin nimittäin hoksannut, että Parikkalassa on ollut pidempään harmaasirkku. Laji on eliksissä yhden havainnon voimalla, mutta kuva puuttuu ja muutenkin olisi kiva nähdä muutakin kuin pää pellossa (viimeksi näin).

Ajelin paikalle, jossa TT jo olikin lintua herkuttelemassa. Tietysti lintu oli mennyt kauemmas ojaan, mutta sieltä se kaivettiin esiin ja aika suttuisia kuviakin sain. Iso mötikkä se oli, hyvää oppia tuli vastaisuuden varalle.


Kovasta yrityksestä huolimatta syksy Vantaalla ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Peruslajeja ja yksi hieman kurkusta punainen lapinkirvinen tuli kuvattua. Siipijuovallisia uunilintuja oli Länsi-Suomi ja Helsinki sakeanaan, mutta Vantaa oli tutusti tyhjä kuin turusen pyssy.



 29.9 päätin sittenkin käydä hoitamassa Sipoossa löydetyn tunturikihun, nuoren yksilön. Laji on todella vaikea muuttomatkalla, mutta tämä kaveri oli jäänyt peltotulvalle(!) napsimaan hyönteisiä. Olipahan sille sitten syötetty muikkujakin ja kaveri kiitti ja lähti sitten myöhemmin.


 

Pakollinen Utön reissu TT:n kanssa oli 2-6.10. Laivalla ollessa piipitettiin jo saaresta hippiäisuunilintu ja tulipäähippiäinen. Tulipään näin monesti, mutta "pro" jäi taas näkemättä. Ääntä kyllä kuulin kaksi kertaa, mutta aika epämääräiseksi se jäi. Kuviakaan ei syntynyt ollenkaan.

Yksi taigauunilintu sentään nähtiin luotsiaseman edessä aamustaijilla. Ainoa saaripinna oli luhtakana, joka rääkäisi peloissaan muuttohaukan tehdessä sinisuohaukan kanssa ylilennon itäniityn ruovikon yli. "Rallus" teetti kyllä hirveän työn, yritin sitä aamuin illoin ja päivisin koko reissun ajan. Pikkaisen kuvasatoa: amppari, teeriä, hippiäinen ja kiertokiitäjän toukka (tosi rari kuulemma Suomessa).





Viimeisenä päivänä harjalintu viihdytti porukkaa, mutta sekään ei pinnoja tarjonnut. Nauvon lautalla sen sijaan ei viihdytty, peräti 1.5 tuntia odotusta.

9.10 tuli lokakuun kovin laji lähistölle, kun Kaarelasta löytyi kashmirinuunilintu. Itselläni oli kaksi räkäistä havaintoa, muttei kuvapinnaa. Ekopinnakin puuttui, kuten kaikista siipijuovafyllareista. Olisihan se hienoa saada se siitä ehkä hankalimmasta ekaksi.

Päivä oli sateinen ja muuttui yhä sateisemmaksi iltaa kohti. Kävin "ruokatunnilla" koittamassa, näinkin linnun ekojen joukossa kun Pikkarainen kaivoi sen esiin atrapilla eräällä sillalla. EI kuvaa taaskaan.

Illalla läksin sateeseen uudelleen, mukanani sadeviitta. Lintu oli paikalla, mutta aina vain lyhyesti ja kateissa juuri kun tulin paikalle.

Pinnakärki (vuodari) Ivar Grankulla oli tulossa paikalle ja Pikkarainen oli tullut hyvää hyvyyttään oppaaksi kaivamaan lintua esiin. Atrapilla se onnistuikin, taas. Lopulta näin linnun aivan lähellä, mutta sateessa ja pimeydessä ei kohdistus meinannut onnistua.....syntyi "loistava" otos joka on tässä:


Kamerakin sekosi kosteudessa ja eli ihan omaa elämäänsä illalla kotona, piti ottaa akku pois jotta sen vispaamisen sai loppumaan. Seuraavana päivänä kipaisin pyörälläkin paikalle ja tiukan 2 tunnin yrityksen jälkeen näin lopulta linnun lyhyesti, joten ekoeliskin syntyi.

20.10 olin pinnistelemässä kohti Pitkäjärveä ja isoa tukkua lokakuunekopinnoja (sellaisiakin kerätään, usko tai älä). Juuri Vantaankosken kohdalla puhelin helähti ja päätin tarkistaa asian, jotten polje onneni ohi. Turturikyyhky, Vantaanpinna, Vantaanlaaksossa.

Sinne siis, mikä tuuri! Laji on helppo hoitaa, koska se on yleensä puolikesy ja ei paljoa liiku. Väärin.

Kymmenistä etsijöistä huolimatta juuri tämä yksilö oli päättänyt viivähtää paikalla vain hetken ja kadota lopullisesti. Mainittakoon, että seuraava yksilö Vuosaaressa luonnollisesti kävelee jaloissa eikä ole vaikea löytää. Miksi Vantaalla kaikki on aina niin helvetin vaikeaa?!

Siinä Rokalan ja ToiPen kanssa staijatessa tuli sentäs ylväs 1kv maakotka nähtyä hienosti.

Lisää seikkailuja taas varmaan vuoden 2025 puolella. Tuleeko loppuvuodesta jokin parempi laji vielä? TUSKIN.





28.4.2025 Lissabonin lintuja ja Suomen kevättä. Sekä SUSI!

 Talvi on mennyt Suomessa ilman suuria tunteita. Joitain kukausipinnoja ja -ässiä on tullut bongailtua. Tammikuun löydöksen eivät kasvattane...